Yhtenä päivänä, kitaran äärellä, kuulin puhelimen äänen – se oli kova, jatkuva surina, jonka kautta internet-yhteys kulki. Yhteys oli hidas, ja jokainen sekunti tuntui vievän ikuisuuden. Tämä oli aikakausi ennen laajakaistaa, jolloin maailmassa vallitseva internetin nopeus oli tuskin tarpeeksi riittävä mihinkään merkittävään. Tuohon aikaan monet kyseenalaistivat laajakaistan tarpeellisuuden. Kysymykset, kuten "Miksi kukaan tarvitsisi nopeampaa yhteyttä kuin 56 kilobittiä sekunnissa?" tai "Onko edes mahdollista katsoa videoita netissä?" olivat yleisiä. Mutta hitaasti, varmasti ja melkoisesti epävarmuuden vallitessa, laajakaista alkoi muuttaa koko yhteiskunnan rakennetta.

Tämä suuri murros vaati politiikassa toimivia tahoja, jotka pystyisivät vaikuttamaan laajakaistahankkeiden etenemiseen. Pääministeri Tony Blair oli luonut uuden valtionyksikön, jonka tehtävänä oli laajentaa laajakaistan saatavuutta ja lisätä sen kysyntää. Tarvittiin investointeja infrastruktuuriin, kaapeleihin ja satelliitteihin, mutta yhtä lailla tarvittiin myös asennemuutosta kansalaisten keskuudessa. Tavoitteena oli luoda kasvavaa kysyntää, jotta internetin etuja ja mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää. Minä itse olin mukana tässä hankkeessa, työskentelemässä politiikan neuvonantajana ja puheenkirjoittajana.

Tarjous, jonka sain, oli tilapäinen, vain 11 kuukauden mittainen sopimus, ja sen palkka oli huomattavasti alhaisempi kuin aiempi palkkani. Ei ollut takeita siitä, että työsuhteeni jatkuisi, ja tiesin myös, että tällaiset yksiköt saattoivat loppua poliittisten päätösten vuoksi. Pitäisikö minun ottaa tämä tilaisuus vai ei? Tämä kysymys jäi vaivaamaan mieltäni.

Päätöksenteossa oli monia epävarmuustekijöitä, mutta aloin miettiä vaihtoehtoja. Jos työstä tulisi pysyvä, niin silloin toki hyväksyisin sen. Entä jos se kuitenkin loppuisi pian? Se oli monimutkaisempi kysymys, mutta päädyin siihen, että otan silti työn. Tämä oli suuri askel eteenpäin, sillä olin tehnyt päätöksen, että voisin olla tyytyväinen siihen riippumatta tulevaisuudesta.

Kuitenkin, vaikka olin tehnyt päätökseni, viivyttelin päätöksentekoa. En pystynyt ilmoittamaan valintaani, vaikka olin jo valmistautunut siihen. Kaksi viikkoa kului ennen kuin otin tarjouksen vastaan, ja vaikka työnantaja oli kärsivällinen, tiesin, että ensimmäinen päiväni ei ollut paras mahdollinen alku. Vaikka viivyttely vaikutti turhalta, olin jumissa ja se oli epärationaalista. Päätöksenteko oli kuitenkin enemmän tunneperäinen kuin looginen.

Tässä kohtaa on syytä kysyä, voiko fysiikka selittää, miksi näin kävi. Tilanne, jossa olin, muistutti kvanttimekaniikan superpositiotilaa. Kuvittele kolikoiden pyörivän ilmassa – sillä hetkellä se ei ole vain kruuna tai klaava, vaan molemmat samanaikaisesti. Täsmälleen samoin olin minä, arpomassa, kumpi polku olisi oikea.

Schrödingerin kissan paradoksi kuvastaa tätä tilannetta erinomaisesti. Fysiikassa tämä ajatus menee niin pitkälle, että maailmankaikkeus on täynnä samanaikaisia mahdollisuuksia, jotka eivät toteudu ennen kuin tarkkailija ottaa niistä selvää. Elämässä, kuten kvanttimekaniikassa, mahdollisuudet voivat olla olemassa rinnakkain – päätöksemme eivät ole vielä toteutuneet, ja kaikki vaihtoehdot tuntuvat yhtä todennäköisiltä.

Tämän pohdinnan jälkeen on tärkeää muistaa, että ihmisen tekemät päätökset voivat usein olla epäloogisia ja irrationaalisia. Me teemme noin 35 000 päätöstä päivässä. Moni niistä on pieniä ja merkityksettömiä, kuten "pitäisikö minun juoda kahvia vai teetä?", mutta osa voi olla elämää muuttavia valintoja. Päätöksenteko voi olla väärin, mutta se on silti osa elämämme rakennetta.

Päätöksenteko ei ole pelkästään rationaalinen prosessi. Se on myös tunneperäinen, ja usein tekemämme valinnat eivät ole sellaisia, joita ulkopuoliset tai me itse voimme täysin ymmärtää. Esimerkiksi, vaikka tiedämme, että ilmastonmuutoksesta on laajaa konsensusta, uskomuksemme voivat silti jyrkästi polarisoitua sen mukaan, mitä meille sanotaan. Toisille ihmisille ilmastonmuutoksen hyväksyminen on itsestäänselvyys, kun taas toiset, epäilevät tieteellistä yhteisöä, voivat kokea sen osaksi salaliittoa.

Epäloogisten päätösten taustalla on usein syvempää psykologiaa, johon voi vaikuttaa esimerkiksi kognitiivinen dissonanssi. Ihmiset voivat valita säilyttää omat uskomuksensa, vaikka todistusaineisto olisi päinvastaista. Tämä psykologinen ilmiö on keskeinen osa arkielämämme ja suurempien yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyä.

Miten kriisit synnyttävät innovaatiot ja miksi energiatehokkuus on välttämätöntä talouden ja ympäristön kannalta?

Maailma on köyhempi paikka, koska käytämme eksergiaa tehottomasti. Kaikki suurimmat teollisuuden ja talouden muutokset ovat usein syntyneet kriisien pakottamina. Innovaatioita on syntynyt vain silloin, kun vanhat toimintatavat ovat käyneet riittämättömiksi. Toisen maailmansodan aikana teknologian kehitys kiihtyi pakottavasta tarpeesta – tutka, suihkumoottorit ja ydinenergia kehittyivät nopeasti. 1970-luvun öljykriisit vauhdittivat polttoainetehokkuuden parantamista ja vaihtoehtoisten energialähteiden tutkimusta. Viime vuosina ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen ovat kiihdyttäneet uusiutuvien energiateknologioiden, kuten tuuli- ja aurinkoenergian, kehitystä. Kriisit toimivat katalysaattoreina nopeille innovaatioille ja uusien teknologioiden käyttöönotolle, jotka muokkaavat talouksia ja yhteiskuntia.

Tiede, erityisesti fysiikka, antaa meille kuitenkin ennakkoluuloista enemmän näkemystä. Nykyään voimme havaita kriisejä ajoissa ja tehdä muutoksia ennalta. Silti investoinnit energiatehokkaisiin laitteisiin, jotka maksimoivat eksergian hyödyntämisen – kuten kierrätetyn energian käyttö ja parempi eristys – ovat usein kalliita. Liikemiehet suhtautuvat näihin kuluihin varauksellisesti, koska niiden takaisinmaksuaika ylittää tyypillisesti muutaman vuoden. Hoidon on oltava selvästi parempi kuin sairauden haitat, jotta investoinnit hyväksytään. Kustannukset saattavat näyttäytyä raskaina heti, mutta tulevaisuuden tuotot voivat olla valtavia, kun mittakaavaetuja syntyy ja uudet tuotteet sekä palvelut avaavat uusia mahdollisuuksia. Taloudet voivat nousta entistä vahvempina. Tähän on historian saatossa nähty lukuisia esimerkkejä – sähkölampun, puhelinten, autojen, lentokoneiden, television ja elektroniikan keksinnöistä. Erona aiempiin on se, että nyt monet hyödyistä voidaan ennakoida ja ottaa huomioon suunnittelussa.

Kustannuskysymykset kuitenkin usein kiertyvät siihen, kuka maksaa investoinnit nyt ja kuka hyötyy myöhemmin. Nämä ovat poliittisia kysymyksiä, jotka helposti siirtyvät seuraavien sukupolvien ratkaistaviksi. Ihmisen luonto ei muutu luonnonlakien tavoin, joten sen sijaan ihmisten toimintaympäristö on muutettava. Tarvitaan kieltä ja ymmärrystä, joka vakuuttaa skeptiset sijoittajat, jotka mieluummin pitäytyisivät totutuissa toimintatavoissa. Jatkamme tällä hetkellä äärimmäisen tehottomalla energian käytöllä, mikä johtaa sosiaaliseen, taloudelliseen ja ekologiseen katastrofiin. Kestävyys ei ole pelkästään liberaalien tai vasemmiston asia; eksergian tehokas hyödyntäminen on taloudellisesti perusteltua laajalla poliittisella kentällä. Loppujen lopuksi kaikki ymmärtävät tilinpidon tasapainon tarpeen, kunhan kaikki olennaiset tekijät kirjataan oikein. Fysiikan lakien integroiminen taloustieteeseen mahdollistaa tämän.

Thermodynamiikka opetti minulle paljon omasta energiankäytöstäni. Kirjoittaessani raporttia huomasin, ettei kahvin määrän lisääminen riitä energian lisäämiseksi. Tarvitsin enemmän eksergian suhdetta anergiaan. Eksergia kuvaa järjestelmästä saatavaa maksimityötä, joka minulle vastasi aamun huippumotivaatiota ja keskittynyttä energiaa. Aenergia taas on hukkaan menevää energiaa, kuten päivän aikana kasvanutta väsymystä ja motivaation hiipumista. Olen oppinut taktiikoita, kuten aikaisemman heräämisen, lisää liikuntaa ja häiritsevien laitteiden piilottamisen, jotka auttavat maksimoimaan eksergian hyödyntämisen. Eksergian kiertokulut ovat ihmiskehossa luonnollisia, ja tulee hetkiä, jolloin jatkotoimet muuttuvat anergiaksi eli hukaksi. Tärkeää on tunnistaa nämä hetket eikä taistella vastaan, joskus tauko tai työn lopettaminen on tarpeen. Fysiikoiden ja taloustieteilijöiden lisäksi meidän kaikkien on opittava hallitsemaan omaa energiaamme tehokkaammin.

On oleellista ymmärtää, että energian ja erityisesti eksergian tehokas käyttö ei ole pelkästään tekninen tai taloudellinen haaste, vaan myös syvällinen inhimillinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Kestävyyden saavuttaminen vaatii uudenlaista ajattelutapaa, joka kattaa sekä yksilötason energiankäytön että globaalit järjestelmät. Ilman tätä kokonaisvaltaista ymmärrystä ja poliittista tahtoa yhteiskuntien muutos on hidasta ja riittämätöntä. Tämän vuoksi on tärkeää yhdistää luonnontieteellinen tieto ja taloustiede niin, että ne luovat realistisen ja toimivan pohjan päätöksenteolle ja sijoituksille, jotka vievät kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Miten siirtää ja hoitaa kukkivien sipulikasvien, kuten kannojen ja kaladiumien, istutuksia myrskyjen aikana?
Kuinka Liiketoimintakiistat Vaikuttavat Politiikkaan ja Hallinnon Eettisiin Kysymyksiin?
Neurogeeninen virtsarakon toimintahäiriö selkäytimen vammautumisen jälkeen ja sen hoito
Miksi ja miten käyttää riippuvuuksien injektiota FastAPI:ssa tehokkaasti?
Miten vanhemmat voivat tukea lapsensa musiikin oppimista ja yhteiskunnallista kehitystä?