Pelko on vallannut suuren osan nyky-yhteiskuntaa ja politiikkaa, etenkin sen jälkeen, kun media ja poliittiset johtajat ovat alkaneet hyödyntää sitä omien tavoitteidensa edistämiseksi. Tällaisen pelon taustalla on ollut vuosikymmeniä kestänyt uutisoinnin ja viihteen vääristely, joka on luonut vääristyneen kuvan yhteiskunnan ongelmista, kuten rikollisuudesta, huumeista, maahanmuutosta ja terrorismista. Erityisesti 9/11-jatkona pelko on ollut jokapäiväinen ilmiö, jota on ruokkittu jatkuvalla uutisoinnilla ja mediassa esitettävillä tarinoilla, jotka luovat illuusion uhasta kaikkialla. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että ihmiset kokevat ympäristönsä vaaralliseksi ja epävarmaksi.

W. E. B. DuBois, afroamerikkalainen ajattelija, kuvasi pelon juurisyitä jo 1930-luvulla, huomaten, että pelon taustalla on usein yksilöiden omat epävarmuudet ja pelot: pelko menettää työpaikka, pelko köyhyydestä ja pelko yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Pelko ei ole vain ulkoisten uhkien, kuten rikollisuuden tai väkivallan, seurausta, vaan se kumpuaa syvällä ihmisissä piilevistä pelon muodoista, jotka voivat olla jopa alitajuisia.

Pelon kultivointi mediassa on saanut erityisen paljon huomiota Yhdysvalloissa. Paikalliset uutiskanavat käyttävät edelleen suuren osan lähetyksistään rikosuutisten esittämiseen, vaikka rikollisuuden määrä on vähentynyt. Tähän on osaltaan vaikuttanut myös internetin ja älypuhelinten kehitys, jotka ovat muuttaneet tapaa, jolla ihmiset kuluttavat tietoa. Internet tarjoaa uudenlaisen monilähteisen viestintämallin, jossa kaikki voivat jakaa mielipiteitään ja tietoa, usein ilman tarkempaa kriittistä tarkastelua. Tämä on luonut alustan, jossa disinformaatio ja väärät tiedot voivat levitä nopeasti ja helposti. Ihmiset valitsevat tietoisesti ne sisällöt, jotka tukevat heidän omia näkemyksiään, ja näin uskomukset voivat vahvistua entisestään.

Trumpin politiikassa pelon hyödyntäminen oli keskeistä. Hän käytti maahanmuuttajia ja vähemmistöryhmiä pelotteena, jonka avulla hän erottui muista presidenttiehdokkaista. Hänen puheensa, kuten väite, että Meksikosta tulevat maahanmuuttajat tuovat mukanaan rikollisuutta ja huumeita, herättivät pelkoa ja levittivät negatiivisia stereotypioita. Sosiaalisen median ja meemien avulla hän pystyi tavoittamaan suuren yleisön nopeasti ja henkilökohtaisesti. Tämän takia pelon manipulointi ja väärän tiedon levittäminen ovat keskeisiä osia nykyisessä poliittisessa keskustelussa. Trumpin neuvonantaja Brad Parscale kehitti Facebook-mainoksia, jotka olivat visuaalisia, negatiivisia ja henkilökohtaisia, ja niillä oli suuri vaikutus vaalikampanjassa.

Pelko ei ole jäänyt vain Yhdysvaltoihin, vaan se on levinnyt muualle maailmaan ja ruokkinut äärioikeistolaista nationalismia ja "illiberaalia demokratiaa" maissa kuten Unkari, Italia ja Turkki. Pelko maahanmuuttajista on ollut keskeinen tekijä näiden maiden hallitusten toimenpiteissä, kuten Unkarin maahanmuuttolakien tiukentamisessa, jotka muistuttavat totalitaarista valtiovaltaa. Tällainen politiikka on myös heikentänyt demokraattisia instituutioita ja ihmisoikeuksia.

Tässä yhteydessä on huomattava, että pelon käyttö politiikassa ja sen hyväksyminen voi johtaa vakaviin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Yhdysvalloissa pelko on saanut monet kansalaiset tukemaan toimenpiteitä, kuten maahanmuuttajien lasten erottamista vanhemmistaan. Tällainen ajattelutapa on ristiriidassa sen perusajatuksen kanssa, että yhteiskunnan tulisi edistää oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Samalla pelon lietsominen on vaikuttanut siihen, että monet eivät enää usko kehityksen tai edistyksen mahdollisuuteen. Robert Nisbetin mukaan yhteiskunnan edistykselle oli viisi peruslähtökohtaa, joista kolme keskeisintä olivat toivo paremmasta tulevaisuudesta, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Nämä arvot ovat kuitenkin joutuneet sivuun, kun taloudellista ja teknologista kasvua on alettu pitää tärkeämpänä kuin yhteiskunnan hyvinvointia.

Pelko on siis syvällä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa. Se ei ole vain väline, jolla valtarakenteet ja poliittiset johtajat manipuloivat kansalaisia, vaan se on myös osa laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista muutosta, joka uhkaa heikentää demokraattisia arvoja ja ihmisoikeuksia. Jatkuva pelon lietsominen voi estää yksilöitä uskomasta yhteiskunnan kykyyn kehittyä ja parantaa elämänlaatua, vaikka monilla alueilla onkin nähtävissä merkkejä positiivisesta muutoksesta.

Miten Trumpin aikakauden oikeistomedia muokkasi COVID-19 -kriisin käsitystä?

Trumpin hallituskauden aikana oikeistomedia, erityisesti Fox News ja radiojuontaja Rush Limbaugh, pyrkivät luomaan kansallisen narratiivin, jossa COVID-19:ää käsiteltiin aluksi pelkkänä demokratian lavastuksena, jolla pyrittiin estämään presidentti Trumpin uudelleenvalinta (Egan, 2020). Tähän sisältyi ajatus siitä, että pandemia oli liioiteltu ja että sen taustalla oli poliittinen juoni, jonka tarkoituksena oli heikentää Trumpin asemaa.

Fox News, joka oli Trumpin poliittisen agendan vahva tukija, hyödynsi tätä tilannetta edistääkseen omaa taloudellista etuaan ja tv-lukujaan. Tämä tuki ei kuitenkaan ollut pelkästään puolueellista, vaan siihen liittyi myös taloudellisia motiiveja: Foxin yleisö, joka nautti populistisesta ja polarisoivasta sisällöstä, sai yhä enemmän vahvistusta omista näkemyksistään, mikä puolestaan kasvatti kanavan katsojamääriä ja mainostuloja. Kuten oli aiemmin nähty, Trumpin hallinto hyödynsi medialogikalla luotuja pelon ja epävarmuuden tunteita, kuten pelkoa maahanmuuttajista ja muslimeista. Nyt pelkoa siirrettiin pandemian ympärille, väittämällä, että sen taustalla oli demokraattien tarkoituksellinen yritys häiritä Trumpin vaalikampanjaa.

Oikeistomediassa viljeltiin propagandaa, jonka tarkoituksena ei ollut vakuuttaa kansalaisia yhtenäisestä totuudesta, vaan hämmentää ja uuvuttaa heidät niin monilla ristiriitaisilla väitteillä, salaliittoteorioilla ja vääristelyillä, että he menettivät kykynsä käsitellä tilannetta järkiperäisesti (Coppins, 2020). Tämä "propagandan lumivyöry" tuotti kaaosta, jossa ihmiset valitsivat puolueellisia totuuksia ja valikoituja faktoja omista poliittisista näkemyksistään riippuen.

Trumpin kannattajat, jotka saivat osan tiedoistaan lähinnä Fox Newsilta, eivät olleet huolissaan pandemian vakavuudesta. Foxin juontajat ja kommentaattorit aliarvioivat viruksen uhkaa ja väittivät, että demokratit liioittelivat tilannetta vain heikentääkseen Trumpin uskottavuutta. Tässä oli näkyvissä Fox-Trump -palautejärjestelmä, jossa Trump käytti Foxin ohjelmoinnin tarjoamia viestejä, kommentteja ja uutisia omien poliittisten linjaustensa tukemiseen (Gertz, 2020). Trumpin lyhytjänteisyys ja pinnallinen tiedonhankinta olivat selittäviä tekijöitä hänen suosiolleen Fox Newsin kaltaisissa medioissa. Kuten Tony Schwartz, Trumpin The Art of the Deal -kirjan kirjoittaja totesi: Trumpin tiedonsaanti on helposti sulavaa ja pinnallista, mikä tekee televisiosta hänen ensisijaisen uutislähteensä (Schwartz, 2016).

Vaikka pandemian alkupuolella Trumpin hallinto ei aina ottanut asiantuntijoita mukaan viruksen torjunnan valmisteluihin, myöhemmin alettiin käyttää hyväksi konservatiivisten media-influenssereiden ja radiojuontajien tukea. Esimerkiksi varapresidentti Mike Pence otti yhteyttä oikeistomediassa tunnettuihin henkilöihin ja tarjosi heille yksityisiä tiedotustilaisuuksia, joissa esiteltiin viruksen torjuntaa koskevia tietoja. Näin pyrittiin kiertämään tavallisten tiedotustilaisuuksien rajoituksia ja tavoittamaan uskollinen oikeistomediayleisö (Suebsaeng & Branco, 2020).

Tiedon puute ja epäselvyydet viruksen leviämisestä loivat kaaosta ja pelkoa. Vaikka asiantuntijat varoittivat viruksen vaarallisuudesta ja etenkin vanhusten riskeistä, Trumpin kannattajat ja Fox News väittivät, että virus oli liioiteltu ja että demokratit halusivat pelotella kansaa ja estää presidentin uudelleenvalinnan. Tämä ei ollut vain valheiden ja vääristelyjen levittämistä, vaan myös kansalaisille suunnattua tiedon hämärtämistä, joka piti heidät epävarmoina ja jakautuneina.

Tämä kaikki sai aikaan poliittista polarisaatiota ja vaikutti siihen, miten kansalaiset suhtautuivat COVID-19:ään. Gallupin ja Pew Researchin tutkimukset osoittavat, että Trumpin kannattajat, erityisesti Fox Newsin katsojat, olivat paljon vähemmän huolissaan pandemian vakavuudesta kuin demokraattien kannattajat. Tämä ilmiö oli merkittävä, koska Fox oli monille Trumpin kannattajille tärkein uutislähde, kun taas demokraatit saivat tietonsa monista erilaisista lähteistä (McCarthy, 2020). Trumpin oma katsomus ja kommentointi Fox Newsin ohjelmista vahvistivat tätä eriytymistä.

Tämä poliittinen polarisaatio ja median rooli kansanterveyskriisin käsittelyssä nostavat esiin keskeisiä kysymyksiä: Kuinka media muokkaa kriisitilanteita ja kuinka tärkeää on luottaa asiantunteviin lähteisiin ja totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, kun kansalliset kriisit eskaloituvat? Tämä on erityisen tärkeää, kun tiedon ja valheen rajat hämärtyvät, ja kun poliittiset intressit vaikuttavat siihen, kuinka todellisuutta muokataan julkisessa keskustelussa.

Miten pelko ja media muovasivat kansallista identiteettiä ja politiikkaa Yhdysvalloissa

Pelko, isänmaallisuus, kulutus ja uhriksi joutuminen ovat olleet keskeisiä elementtejä Yhdysvaltojen kansallisen identiteetin ja kollektiivisen toiminnan muotoutumisessa. Tämä prosessi on saanut voimakkaan sysäyksen medioiden ja poliittisen eliitin välistä vuorovaikutusta ja propagandaa, joka on onnistunut yhdistämään nämä teemat kansakunnan yhtenäisyyden ja tulevaisuuden rakennusvoimaksi. Elokuvamaiset toistot 9/11-iskujen kuvista loivat mielikuvan maailmanlaajuisesta "terroristivaarasta", joka muuttui loputtomaksi "terrorismin vastaiseksi sodaksi". Tämä käsite ei viitannut enää mihinkään tiettyyn maahan, ryhmään tai taktiikkaan, vaan laajempaan maailmanlaajuiseen olosuhteeseen.

Terrorismin pelko, jota vahvistettiin sekä uutisissa että mainonnassa, nosti esiin kansalaiset, poliitikot ja mainostajat, jotka rakensivat pelkoa ja kauhua osaksi kansallista identiteettiä. Pelon politiikka oli olennainen osa kansallisen identiteetin muotoutumista. Tätä politiikkaa edisti entistä enemmän presidentti Donald Trump, mutta ei hän ollut sen alkuperäinen toteuttaja. Tapa, jolla tapahtumat laajennettiin ja kytkettiin toisiinsa, oli symbolinen. Iskut liitettiin uuteen alkuun, koston ja johtajien arvostukseen, jotka antoivat lupauksia tuhoavien vihollisten voittamisesta. Yhdessä sureminen käännettiin vihaamiseksi, ja tämä ajatusmalli ruokki kansallismielisyyttä Yhdysvalloissa ja sen ulkopuolella.

Kollektiivinen reaktio nojaa pitkälti kansallisiin kokemuksiin pelosta, kulutuksesta ja johtajien roolista kansan tahdon ilmaisijoina. Osama bin Ladenin rooli terrorismin symbolina oli se, mitä kylmän sodan aikana ei koskaan ollut – yksittäinen hahmo, jonka ympärille kansainvälinen uhkakuva rakennettiin. Vaikka Afganistania hyökättiin, virallinen tavoite oli maailmanlaajuinen terrorismi, oli se sitten bin Ladenin tai muiden ryhmien aiheuttamaa.

Pelon, rikollisuuden ja terrorismin yhdistäminen kytkeytyi toisiinsa monin tavoin. Osama bin Ladenin ja hänen tukijoidensa demonisointi auttoi levittämään pelon viestejä, joissa syytettiin sekä terroristeja että laittomia huumeiden kauppiaita maailmanlaajuisesti. Presidentti Trump ei jäänyt toiseksi viihdettä ja pelkoa yhdistävässä mediassa, vaan käytti voimakkaasti sosiaalista mediaa pelon lietsomiseen ja kansallisen turvallisuuden keinona vaikuttamiseen. Pelon politiikka oli kietoutunut hänen hallintonsa puheisiin ja toimi yhtenä taustatekijänä hänen vaalikampanjoissaan.

Erityisesti Trumpin vaalikampanja vuonna 2016 käytti rikollisuuden ja maahanmuuttajien pelkoa, vaikka rikollisuus oli ollut pitkään laskussa. Hänen kampanjassaan korostettiin kansallisen turvallisuuden ja lain ja järjestyksen tärkeyttä, luoden pelon ja epäluulon ilmapiiriä, joka perustui usein virheellisiin käsityksiin, kuten väitteisiin maahanmuuttajien väitetystä rikollisuudesta. Tämä oli osa laajempaa trendiä, jossa viihteen ja uutisoinnin logiikka yhdessä politiikan kanssa loi pelkoa ja epäluuloa kansalaisia kohtaan.

Yksi pelon politiikan keskeisistä elementeistä oli rikosuutisoinnin valikoiva luonne. Esimerkiksi paikallisissa uutisissa, erityisesti New Yorkissa, mustaihoisten rikollisten saama huomio oli suhteettoman suuri verrattuna rikosten määrään. Tämä loi stereotypioita ja pelkoa, joita poliittiset kampanjat, kuten Trumpin, hyödyntivät omassa valtapelissään. Tällainen uutisointi ei vain vahvistanut rasistisia asenteita, vaan myös tukee laajempaa yhteiskunnallista pelon ilmapiiriä, jossa kansalaisia hallitaan enemmän kuin heitä suojellaan.

Pelon ja terrorismin laajentaminen ei ollut vain Yhdysvaltain sisäinen ilmiö, vaan myös globaali. Monet maat, kuten Kolumbia ja Israel, liittyivät Yhdysvaltojen taisteluun maailmanlaajuista terrorismia vastaan, vaikka taustalla oli omia, usein sisäisiä ongelmiaan. Näin ollen kansainvälisen politiikan muotoutuminen pelon ja turvallisuuden varaan oli yhteinen prosessi, joka vaikuttaa vielä tänäkin päivänä moniin kansakuntiin.

Pelko ja kriisitilanteet ovat olleet keskeisiä uutisaiheita, joita mediassa käsitellään jatkuvasti. Ne luovat jännitteitä ja valta-asetelmia, jotka saavat kansalaiset hyväksymään entistä tiukempia valvontakäytänteitä ja sääntöjä turvallisuuden nimissä. Tämä kehitys on luonut pohjan uusille poliittisille liikkeille ja hallituksille, jotka rakentavat identiteettiään pelon kautta.

Pahimmillaan pelon lietsominen voi johtaa siihen, että kansa hyväksyy valtiollisia toimia, jotka kaventavat vapautta ja yksilön oikeuksia, sillä turvattomuus ja uhkakuvat luovat legitimiteettiä sellaiselle valtiokontrollille, joka perustuu enemmän väkivaltaan ja valvontaan kuin kansalaisten hyvinvointiin.

Miten PRO-prosessi voi tuottaa energiaa suurissa mittakaavoissa ja mikä estää sen laajamittaisen käyttöönoton?
Miten minimoida suojausvirhe: Varianssin optimointi ja strategiat
Miten kehittää lihasmassaa ja saavuttaa pysyvää edistystä bodybuildingissa?