Miten tarkistaa uutisten paikkansapitävyys ja luotettavuus?

Uutisten totuudenmukaisuuden tarkistaminen on noussut yhdeksi keskeisistä kysymyksistä mediassa ja poliittisessa keskustelussa, erityisesti sosiaalisen median aikakaudella. Perinteisten faktantarkistusmenetelmien rinnalle on tullut uusia lähestymistapoja, jotka hyödyntävät teknologiaa ja suuria tietomassoja. Uutisten tarkistaminen ei ole vain yksinkertainen "totuuden" selvittäminen, vaan siihen liittyy monimutkainen vuorovaikutus politiikan, yhteiskunnan ja teknologian välillä.

Yksi keskeisimmistä uusista työkaluista uutisten tarkistamisessa on joukkoistaminen. Crowdsourcing-periaatteella toimivat sovellukset, kuten Fiskkit ja LINE-tili "For real", tarjoavat käyttäjille mahdollisuuden ehdottaa ja kommentoida uutisten paikkansapitävyyttä. Tällainen kollektiivinen lähestymistapa hyödyntää suuren yleisön asiantuntemusta, mutta se ei ole vailla haasteita. Yksi keskeinen ongelma on se, että vaikka tämä menetelmä voi olla nopea ja tehokas, se ei aina pysty käsittelemään kaikkea tietoa, koska kaikki tieto ei ole helposti saatavilla tai tarkistettavissa.

Toinen mielenkiintoinen lähestymistapa faktantarkistukseen on tietopohjaiset verkostot, kuten DBpedia tai Google Knowledge Graph. Nämä tietokannat näyttävät, miten todelliset entiteetit – kuten henkilöt, paikat ja asiat – ovat yhteydessä toisiinsa. Uutisten tarkistaminen voidaan suorittaa vertaamalla uutisten sisältöä näiden tietoverkkojen tarjoamaan tietoon. Tällainen lähestymistapa on nopea ja tarkka, mutta se on myös rajoittunut, sillä se ei pysty ottamaan huomioon kaikkia mahdollisia lähteitä ja tiedonmuotoja.

Kolmas menetelmä on kielen analysointi, joka keskittyy itse uutistekstin kielellisiin piirteisiin. Tähän sisältyy niin sanottuja leksikaalisia ominaisuuksia, kuten sanamäärä, sanan pituus ja ainutlaatuisten sanojen määrä, sekä syntaktisia piirteitä, kuten n-grammit ja sanaluokat. Lisäksi uutisessa olevat ulkoiset linkit, taulukot ja kuvat voivat myös olla hyödyllisiä indikaattoreita uutisten aitouden arvioinnissa. Esimerkiksi kuvat voivat herättää voimakkaita tunteita, kuten vihaa tai järkytystä, jotka puolestaan voivat vaikuttaa siihen, miten uutiset koetaan todenmukaisiksi.

Sosiaalisen median rooli uutisten tarkistuksessa on korostunut viime vuosina, sillä se tarjoaa yksityiskohtaisia tietoja siitä, miten uutisia kulutetaan ja jaetaan. Yksi tärkeä elementti on se, miten käyttäjät reagoivat uutisiin – esimerkiksi Twitterissä voidaan tutkia käyttäjän seuraajamäärää, tilin ikää tai kirjoitettujen twiittien määrää, jotka voivat auttaa tunnistamaan väärän tiedon levittäjiä. Samalla tavalla myös sosiaalisen median postaukset ja reaktiot, kuten lainatut retweetit tai Facebook-kommentit, voivat antaa tärkeää tietoa siitä, miten uutisista keskustellaan ja mitä siitä ajatellaan.

Asiantuntijat tekevät usein faktantarkistusta, erityisesti silloin, kun on epäilyksiä väärän tiedon levittämisestä. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ja Trumpin aikakaudella uutisten tarkistaminen nousi keskeiseksi osaksi poliittista keskustelua. Tällöin oli mahdollista tunnistaa ja torjua valheellista tietoa, joka levisi nopeasti. Tällaiset faktantarkistustyökalut, kuten Politifact.com ja Factcheck.org, ovat tulleet keskeisiksi luotettavien tietojen lähteiksi.

Faktantarkistus on saanut huomiota myös tutkimuksessa. Esimerkiksi tutkimukset ovat osoittaneet, että faktantarkistuksen menetelmät voivat olla tehokkaita siinä, kuinka ihmiset käsittelevät ja arvioivat poliittisia väittämiä. Erityisesti Yhdysvaltojen Irakin sodan aikaiset väärät tiedot joukkotuhoaseiden olemassaolosta herättivät akateemista keskustelua siitä, miten ihmiset voivat olla harhautettuja ja miten poliitikot voivat käyttää väärää tietoa hyväkseen.

Vaikka faktantarkistus on olennainen osa nykyistä mediatodellisuutta, sen menetelmät eivät ole ilman kritiikkiä. Esimerkiksi Uscinski ja Butler (2013) ovat kyseenalaistaneet faktantarkistuksen perustan, väittäen, että se yksinkertaistaa politiikan ja historian monimutkaisia kysymyksiä. Heidän mukaansa faktojen tarkistaminen voi olla liian mustavalkoista ja ei ota huomioon, kuinka politiikka ja yhteiskunta voivat vaikuttaa siihen, mitä pidetään totuuksina. Tämä näkökulma korostaa myös, että faktantarkistus ei ole aina niin suoraviivaista kuin miltä se saattaa näyttää, ja siihen sisältyy monia subjektiivisia elementtejä.

Tämä kritiikki ei kuitenkaan tarkoita, etteikö faktantarkistus olisi hyödyllinen väline. Monet tutkijat, kuten Amazeen (2015), ovat puolustaneet faktantarkistusta sen johdonmukaisuuden ja luotettavuuden vuoksi. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että faktantarkistus ei ole täydellinen ja että se kohtaa haasteita, erityisesti silloin, kun kyseessä on monimutkainen tai kiistanalainen tieto. Faktantarkistus voi auttaa pitämään poliittisen keskustelun rehellisenä, mutta se ei aina tarjoa yksiselitteistä vastausta.

Miksi tieteelliset artikkelit peruutetaan ja mitä se merkitsee tieteelle?

Tieteellinen tutkimus etenee askel kerrallaan, rakentuen aiempien löytöjen varaan. Tästä syystä tieteellisen julkaisun prosessi on suunniteltu turvaamaan tutkimustulosten luotettavuus ja laatu. Keskeinen osa tätä on vertaisarviointi, jossa vähintään kaksi alan asiantuntijaa arvioi lähetetyn artikkelin objektiivisesti ja anonyymisti. Vertaisarvioinnin tarkoituksena on varmistaa tutkimuksen alkuperäisyys, aineiston tarkkuus, analyysin pätevyys ja johtopäätösten perusteltavuus. Arvioijat voivat ehdottaa korjauksia tai hylätä epäluotettavat työt.

Tästä huolimatta tieteellisiä artikkeleita peruutetaan ajoittain. Peruutuksen syyt vaihtelevat virheistä, jotka ovat korjattavissa, aina vakaviin ongelmiin kuten tiedon vääristelyyn tai plagiointiin. Korjattavissa olevat virheet voivat liittyä hallinnollisiin seikkoihin, viitteisiin tai oikolukuun. Näissä tapauksissa artikkeli poistetaan ja julkaistaan korjausilmoitus, joka ylläpitää julkaisun ja tutkimusyhteisön integriteettiä.

Peruutukset ovat tärkeä osa tieteellistä itsekorjausprosessia. Ne osoittavat, että tiedeyhteisö on valmis tunnistamaan ja korjaamaan virheitä, mikä on oleellista luotettavan tiedon tuottamiseksi ja säilyttämiseksi. Toisaalta peruutukset voivat myös heijastaa paineita, kuten kiirettä julkaista, jotka saattavat heikentää julkaisujen laatua.

Tämän lisäksi lukijan on hyvä tiedostaa, että tieteellinen tieto on aina dynaamista ja altis päivittymiselle. Yksittäisen tutkimuksen tulokset voivat osoittautua myöhemmin virheellisiksi tai vanhentuneiksi, mutta kokonaisuus rakentuu ajan myötä vahvemmalle perustalle. Tieteellinen yhteisö toimii jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jossa virheiden korjaaminen, tulosten uudelleenarviointi ja uusien menetelmien kehittäminen ovat keskeisiä elementtejä.

Endtext

Miten kuvat vaikuttavat väitteiden totuudenmukaisuuden arviointiin?

Tutkimukset ovat osoittaneet, että valokuvat voivat vaikuttaa siihen, miten ihmiset arvioivat väitteiden totuudenmukaisuutta. Semanttisesti liittyvät kuvat, jotka auttavat väitteen käsitteellisessä prosessoinnissa, saavat ihmiset uskomaan siihen liittyvään väitteeseen todennäköisemmin. Toisaalta semanttisesti epäolennaiset kuvat, jotka estävät käsitteellisen prosessoinnin, voivat saada ihmiset uskomaan väitteen olevan väärä, eli ne voivat tuottaa niin sanotun "vääräys-efektin". Tällainen totuudenmukaisuuden ilmiö on erityisen voimakas, kun väitteet, joissa on kuvia, esitetään muiden väitteiden joukossa, joissa ei ole kuvia. Tätä ilmiötä kutsutaan fluen-ssivaikutukseksi, ja se on havaittu useissa tutkimuksissa, joissa väitteet esitetään saman ryhmän sisällä (within-subject design), verrattuna tilanteeseen, jossa väitteet esitetään eri ryhmissä (between-subject design). Tutkimuksissa on myös todettu, että fluen-ssivaikutukset ovat voimakkaampia, kun väitteet sisältävät elementtejä, jotka ovat osallistujille tuttuja ja helppoja ymmärtää.

Mielenkiintoista on, että fluen-ssivaikutuksen lisäksi on olemassa toinen mahdollinen selitys valokuvien vaikutukselle: kenties kuvat saavat ihmiset uskomaan väitteisiin, koska he olettavat, että kuvan tarjoaminen on todiste, jonka mukaan väite on totta. Kommunikoidessaan ihmiset odottavat, että puhujat tarjoavat vain relevanttia tietoa ja välttelevät liiallista informaatiota (Grice, 1975). Näin ollen, kun väitteen kanssa esitetään valokuva, joka ei ole suoraan oleellinen väitteen tueksi, osallistujat voivat erehtyä ajattelemaan, että valokuva on todiste väitteen puolesta, vaikka se ei ole sitä.

Zhang et al. (2020) tutki tätä mahdollista "todisteiden illuusiota" vertailemalla väitteiden totuudenmukaisuutta, kun väitteet esitettiin eri tavoin kuvin. He havaitsivat, että kuvat voivat todella vaikuttaa siihen, miten ihmiset arvioivat väitteitä, riippuen siitä, onko kuva itse väitteen kohteesta vai väitteen vertailukohteesta. Esimerkiksi jos väite koskee katkarapujen ja ruusujen hintojen kehitystä, kuvat katkarapuista saivat ihmiset hyväksymään väitteen todennäköisemmin kuin kuvat ruusuista. Tämä johtuu siitä, että väitteen kohde, kuten katkaravut, on enemmän ihmisten tarkastelun kohteena ja kuvan esittäminen helpottaa sen käsitteellistä prosessointia. Sen sijaan kuvat väitteen vertailukohteesta, kuten ruusuista, saavat ihmiset käsittelemään väitteen kohteen vaikeammin ja voivat jopa vähentää väitteen hyväksymisen todennäköisyyttä.

Tämä tutkimus tukee fluen-ssiteoriaa, jonka mukaan kuvat voivat edistää väitteen käsittelyä ja näin vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti ihmiset hyväksyvät väitteen oikeaksi. Tämä voi olla erityisen tärkeää kaupallisessa viestinnässä, jossa kuvat voivat toimia tehokkaina välineinä vaikuttamaan kuluttajien päätöksiin. Esimerkiksi mainoksissa käytetyt kuvat voivat lisätä tuotteen houkuttelevuutta ja siten parantaa sen hyväksyttävyyttä, vaikka kuvat eivät tarjoaisikaan suoraa todistusaineistoa tuotteen laadusta.

Miten negatiivinen vinouma vaikuttaa totuuden arviointiin ja uskomusten muotoutumiseen?

Ihmisten taipumus arvottaa tietoa eri tavoin sen valenssin ja esittämistavan mukaan on ollut laajasti tutkittu psykologian kentällä. Erityisesti negatiivinen vinouma, eli se, että negatiivinen tieto vaikuttaa voimakkaammin kuin positiivinen, on keskeinen tekijä päätöksenteossa ja uskomusten muodostumisessa. Tämä ilmiö ilmenee erityisesti silloin, kun ihmiset arvioivat totuudenmukaisuutta, sillä negatiiviset väitteet ovat usein helpommin uskomattavia, mutta niitä käsitellään silti huolellisemmin.

Yksi keskeinen tekijä negatiivisen vinouman ymmärtämisessä on se, miten asiat kehystetään. Esimerkiksi väite, jossa sanotaan, että "Afrikassa 40% ihmisistä ansaitsee alle yhden dollarin päivässä", herättää negatiivisia tunteita ja saattaa vaikuttaa totuudenmukaiselta, koska se käsittelee inhimillistä kärsimystä. Jos väite sen sijaan muotoiltaisiin positiivisesti, kuten "Afrikassa 60% ihmisistä ansaitsee yli yhden dollarin päivässä", se ei herättäisi yhtä suurta huolta. Tämän kaltaiset kehystämistavat muokkaavat ihmisten arvioita ja voivat jopa manipuloida heidän uskomuksiaan siitä, mikä on totta.

Tämä johtuu siitä, että ihmiset ovat psykologisesti taipuvaisia arvioimaan negatiivisia väitteitä voimakkaammin kuin positiivisia. Aivojen täytyy käsitellä ja jäsentää negatiivista tietoa tarkemmin, mikä tekee siitä huomattavasti merkityksellisempää arvioinnin kannalta. Tämä saattaa johtua siitä, että negatiiviset väitteet tarjoavat enemmän mahdollisia skenaarioita, jotka voivat olla totta. Esimerkiksi väitteessä "ihmiset eivät kärsi allergioista" on useita tapoja, miten tämä voi pitää paikkansa (ihminen ei kärsi allergioista lainkaan, ei huomaa allergioita tai ei kärsi niiden oireista), kun taas väite "ihmiset kärsivät allergioista" on yksinkertaisempi ja vähemmän monivaiheinen.

Negatiivisen vinouman ja negaation roolia on tutkittu erityisesti sen suhteen, kuinka ihmiset käsittelevät väärää tietoa ja post-totuusajattelua. Tämä on tärkeää, koska väärien väitteiden levittäminen voi käyttää hyväkseen negatiivista vinoumaa manipuloimalla ihmisille esitettävää tietoa tavalla, joka tekee siitä uskottavampaa. Tällöin väitteet, joissa on negatiivinen sävy tai joissa käytetään negaatiota, voivat tulla pidetyiksi totuudenmukaisempina kuin ne itse asiassa ovatkaan.

Tämän vuoksi on tärkeää, että yksilöt oppivat kriittisesti tarkastelemaan saamaansa tietoa ja kysymään itseltään, miksi tietoa esitetään tietyllä tavalla. Mikäli joku väittää, että "20% nuorista Saksassa tupakoi", meidän tulisi muistaa, että tämä voidaan muotoilla myös positiivisemmin: "80% nuorista Saksassa ei tupakoi". Tämä saattaa herättää erilaisia tunteita ja arviointeja, vaikka tiedon sisältö on samanlainen. Kriittinen tarkastelu on tärkeää, sillä ilman tarkempaa pohdintaa saatamme päätyä uskomaan tietoa, joka on vain osittain totta tai täysin väärää.

Yksilöiden arvioidessa väitteiden totuudenmukaisuutta heidän tulisi huomioida, miksi tietoa esitetään negatiivisesti tai positiivisesti ja kuinka se vaikuttaa heidän tunteisiinsa ja uskomuksiinsa. Tämä auttaa estämään väärän tiedon leviämistä ja lisäämään yleistä medialukutaitoa. Mikäli jokin väite vaikuttaa erityisen uskomattomalta tai uskomattoman hyvältä, se voi olla merkki siitä, että sen totuudenmukaisuutta tulisi arvioida tarkemmin. Jos väite sisältää negaation, se voi olla erityisen tärkeä punainen lippu, joka vaatii huolellista tarkastelua.

Lopuksi, on myös hyvä huomioida, että psykologinen etäisyys vaikuttaa siihen, miten ihmis

Miksi ihmiset äänestivät Brexitin puolesta: Identiteetin ja tietoprosessoinnin rooli

Euroopan unionin (EU) jäsenyyttä pidettiin pitkään Britannian etuna: jäsenmaat olivat yhdessä turvallisempia, vahvempia ja vapaita – vähemmän alttiita sodille, taloudellisesti vauraampia ja kansalaisillaan enemmän mahdollisuuksia valita oma polkunsa. Britannian nuoremman sukupolven oli tapana nähdä Lontoo EU:n finanssikeskuksena, EU:n tutkimusrahojen virtaavan Britannian yliopistoihin ja Britannian tuotteiden kulkevan esteettä EU:n sisällä, sillä EU oli Britannian suurin kauppakumppani. Tämä sukupolvi kasvoi ajatuksessa, että he voisivat liikkua vapaasti EU:ssa – opiskella, saada töitä ja perustaa perheitä missä tahansa EU:n maassa. Kuitenkin kansanäänestyksessä, joka koski EU-jäsenyydestä eroa, vain 51,9 prosenttia äänesti eron puolesta. Tämä luku on erityisen kiinnostava, sillä nuoremmat äänestäjät, erityisesti 18–24-vuotiaat, jotka olivat eniten sidoksissa tulevaisuuteen, äänestivät suurimmaksi osaksi EU:ssa pysymisen puolesta, mutta äänestysprosentti heillä oli alhaisempi kuin eläkeläisillä, jotka äänestivät enimmäkseen eron puolesta.

Brexit-kampanjassa tiedon sijaan ihmiset keskittyivät identiteettiin ja siihen, mitä "pysyminen" tai "eroaminen" merkitsisi heidän omalle ryhmäidentiteetilleen. Brexitin kannattajat eivät pyrkineet vain osoittamaan, että EU:sta eroaminen olisi taloudellisesti tai poliittisesti järkevää, vaan he kehittivät kertomuksen, jossa eroaminen oli keino suojella brittiläistä identiteettiä ja itsenäisyyttä. Tämä kehys herätti tunteen siitä, että pysyminen EU:ssa olisi uhka brittien identiteetille, jolloin äänestäjät kokivat, että heidän olisi tärkeä puolustaa omaa kulttuuriaan ja arvomaailmaansa.

Tässä prosessissa keskeinen rooli oli disinformaatiokampanjoilla, jotka manipuloivat kulttuurista asiantuntemusta ja muunsivat monimutkaisia kysymyksiä yksinkertaisiksi identiteettiä koskeviksi kysymyksiksi. Disinformaatio eroaa tiedosta siinä, että sen tavoite ei ole informoida, vaan vaikuttaa vastaanottajien mielipiteisiin ja toimintaan, riippumatta tiedon paikkansapitävyydestä. Disinformaation voima perustuu siihen, että se käyttää kulttuurista asiantuntemusta ja kanavoi ihmiset pois monimutkaisesta tiedollisesta prosessoinnista kohti yksinkertaisempaa, identiteettiin liittyvää päättelyä.

Tämä siirtymä tiedollisesta päättelystä identiteettiin liittyvään päättelyyn tapahtuu useimmiten seuraavilla askelilla: ensin disinformaatiokampanjat luovat kulttuurisesti merkityksellisen, mutta virheellisesti esitetyn kysymyksen, joka tuntuu "legitiimiltä", vaikka se olisi alun perin aiemmin itsestäänselvä. Tämän jälkeen kampanjat käyttävät kulttuurisesti tunnistettavia symboleja ja kieliä kertoakseen, mikä valinta on "meidän" valintamme ja miksi vaihtoehdot uhkaavat identiteettiämme. Esimerkiksi Brexitissä kampanja esitti, että EU:ssa pysyminen tarkoittaisi brittiläisen identiteetin heikkenemistä ja jopa kadottamista.

Tämä prosessi ei ole yksinkertainen, mutta se on tehokas siinä, että se muuttaa monimutkaiset poliittiset ja taloudelliset kysymykset helposti ymmärrettäviksi kysymyksiksi, jotka liittyvät ryhmäidentiteettiin. Sen sijaan, että ihmiset arvioivat EU:n jäsenyyttä järkiperäisesti ja objektiivisesti, he kysyivät itseltään, mikä valinta tuntui oikealta heidän "meidän" ryhmälleen. Tämä on juuri se paikka, jossa disinformaation ja kulttuurisen asiantuntemuksen käyttö tulee tehokkaaksi.

Kun tarkastellaan kulttuurista asiantuntemusta ja sen vaikutusta päätöksentekoon, on tärkeää huomata, että kulttuuri ei ole vain tiedon verkosto, vaan se on myös arvomaailma, joka muokkaa tapaa, jolla ihmiset näkevät maailman ja tekevät valintoja. Tämä on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, sillä kulttuurinen asiantuntemus on se, joka muuttaa valinnan tunteeksi ja identiteetiksi, ja sen vaikutukset voivat olla syvempiä ja kauaskantoisempia kuin pelkät taloudelliset tai poliittiset huolenaiheet.

Endtext