Ympäristötaloustieteessä, erityisesti ekologisen taloustieteen alalla, yksi merkittävimmistä nykyaikaisista kontribuutioista on Vatnin (2005; 2015) työ. Vatn, joka on toiminut ESEEn (European Society for Ecological Economics) presidenttinä, on tarjonnut syvällisen katsauksen institutionaalisen taloustieteen keskeisiin kysymyksiin ja tutkinut, kuinka talouden rakenteet ja instituutiot muokkaavat ekologisia käytäntöjä. Hänen työnsä on ollut ratkaiseva, kun pyritään ymmärtämään, kuinka yhteiskunnan instituutiot voivat tukea tai estää ympäristönsuojelua ja kestävämpää talousmallia.

Vatn määrittelee instituutiot laajasti: ne ovat yhteiskunnan käytänteet, normit ja virallisesti hyväksytyt säännöt, jotka luovat ennakoitavuutta ja vakautta sekä antavat merkityksellisiä raameja ihmisten elämälle ja yhteistyölle. Tällä määritelmällä hän erottaa instituutiot pelkistä organisaatioista – jotka ovat usein käsitetty samoina kuin itse instituutiot – ja laajentaa niiden merkitystä sosiaalisten rakennelmien kenttään, joka kattaa kielen, tavat, rahan ja markkinat. Vaikka tämä määritelmä on hyödyllinen, on tärkeää huomata, että instituutiot eivät aina takaa positiivisia tai eettisesti kestäviä tuloksia. Esimerkiksi diktatuurien ja autoritaaristen hallitusten käyttämät instituutiot voivat luoda yhteiskuntia, jotka ovat militarisoituja ja turvallisuushakuisia, ja jopa käynnistää sotia.

Vatn itse on tietoinen nykyisten instituutioiden puutteista ympäristönsuojelussa ja heidän tarpeestaan reformoitua. Hänen mukaansa nykyiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset järjestelmät luovat motiiveja, jotka ovat ympäristön rajojen kannalta vastuuttomia ja välinpitämättömiä. Vatn ehdottaa, että talouden perustuksia tulisi muuttaa siten, että ne eivät perustuisi jatkuvaan kasvuun ja sen puolustamiseen. Tällöin tarvitaan yhteiskunnallisesti ja ekologisesti vastuullisia talouspolitiikkoja sekä toimijoita, jotka ottavat ympäristön ja yhteiskunnalliset näkökohdat huomioon.

Vatnin lähestymistapa instituutioiden analysointiin keskittyy erityisesti siihen, kuinka nämä instituutiot luovat odotuksia ja tarjoavat rakenteita, joiden kautta yksilöiden on tulkittava ja arvioitava toimintakonteksti. Tämä voi ilmetä markkinoilla, yrityksissä, perheissä tai yhteisöissä. Toimintatapoja, kuten monitasoista hallintoa ja yhteiskunnallista osallistumista, on ehdotettu ekologisten arvojen ilmaisemiseksi. Erityisesti Vatn on korostanut osallistavaa, kansalaisperusteista päätöksentekoa, jossa asiantuntijavetoiset ylhäältä alas menevät kustannus-hyötyanalyysit on hylätty.

Feministinen taloustiede tuo toisen, mutta ei vähemmän tärkeän näkökulman tähän keskusteluun. Se on noussut esiin 40 vuotta sitten, vastauksena talousjärjestelmien ja yhteiskunnallisten rakenteiden sukupuoleen liittyviin epäoikeudenmukaisuuksiin. Feministinen taloustiede ei rajoitu pelkästään naisten taloustieteellisiin tutkimuksiin, vaan se on laajempi ajattelutapa, joka tuo esiin sen, kuinka naisten työtä ja kotitalouksien taloutta on perinteisesti jätetty huomiotta taloudellisessa teoriassa. Esimerkiksi Marilyn Waringin (1988) teos toi esiin, kuinka naisten tekemä työ ei ole mukana kansantalouden tilastoissa, mikä on ollut yksi feministisen taloustieteen kulmakivistä.

Feministinen taloustiede, kuten muutkin vaihtoehtoiset taloustieteen suuntaukset, ei ole homogeeninen kokonaisuus. Siihen kuuluu sekä markkinalähtöisiä että valtiovetoisia näkökulmia. Esimerkiksi markkinalähtöiset feministiset taloustieteilijät ovat usein lähellä liberaalia politiikkaa, kun taas toiset, kuten radikaalit feministit, kannattaa julkista politiikkaa ja valtion interventioita. Näiden eri suuntausten välillä on jännitteitä, mutta yhteinen nimittäjä on se, että feministinen taloustiede kritisoi vallitsevaa talousjärjestelmää, joka ei tunnista naisten ja muiden alistettujen ryhmien työpanosta taloudessa.

Tässä yhteydessä ekologisen taloustieteen ja feministisen taloustieteen rajapinta on mielenkiintoinen. Feministinen taloustiede nostaa esiin kysymyksen, miksi talousjärjestelmät eivät tunnista luonnon ja työvoiman jälleenrakentavaa roolia. Ekologisen taloustieteen ja feministisen taloustieteen yhdistämisessä korostuu se, kuinka perinteiset talousteoriat, jotka keskittyvät kasvun ja tuotannon tehokkuuteen, jättävät huomiotta sen, miten ympäristön ja sosiaalisen kestävyyden periaatteet voivat ja niiden tulisi kulkea käsi kädessä.

On tärkeää huomata, että tämä ajattelu tuo esiin kysymyksiä siitä, miten ekologinen ja feministinen taloustiede voivat yhdessä haastaa perinteisiä talouskäsityksiä ja edistää yhteiskunnallisesti ja ekologisesti kestävämpää talousjärjestelmää. Tällaisen ajattelutavan tueksi on kehitetty erityisesti sosiaalisen ja ekologisen vastuun korostamista talouspolitiikassa, jossa tarkastellaan arvonluonnin prosesseja sekä ihmisten että luonnon tarpeiden näkökulmasta.

Miksi ekologisten taloustieteiden perusta vaatii kriittistä realismia?

Ekologiset taloustieteet käsittelevät yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä kysymyksiä, jotka ovat ristiriidassa perinteisten taloustieteiden ja luonnontieteiden kanssa. Tällöin on tarpeen pohtia, minkälainen filosofinen perusta voi tukea tätä lähestymistapaa, joka ei pelkästään vahvista vallitsevia valtarakenteita kapitalistisessa yhteiskunnassa, vaan pyrkii luomaan tasapainoisen ja realistisen pohjan ympäristötaloudelle.

Tieteellisessä filosofiassa tutkijat jakautuvat usein kahteen pääsuuntaan. Yhtäältä ovat naturalistiset, reduktionistiset ja objektiiviset lähestymistavat, joita edustavat erityisesti fyysikan kaltaiset kovien tieteiden ja valtavirran taloustieteiden tutkijat. Toisaalta on radikaalit relativistit, jotka katsovat, että kaikki tiedonmuodostus on subjektiivista ja kontekstisidonnaista, kuten monissa yhteiskuntatieteiden osa-alueilla (esimerkiksi sosiologia, poliittinen ekologia ja kulttuurinen antropologia). Pluralistiset lähestymistavat, jotka lähestyvät tätä tilannetta avoimemmin, kiistävät objektiivisen totuuden olemassaolon ja pitävät sitä konstruktivistisena näkemyksenä. Näiden ääripäiden välillä liikkuminen on välttämätöntä, jotta ei langettaisi postmodernin nihilismiin, joka kiistää kaiken totuuden, mutta toisaalta vältettäisiin modernistinen kiintymys objektiivisiin totuuksiin.

Ekologiset taloustieteilijät, jotka kamppailevat epistemologisten kysymysten kanssa, ovat tietoisia siitä, että tarve on löytää väylä, joka yhdistää näiden ääripäiden ajatuksia. Ekologisten taloustieteiden tulisi omaksua lähestymistapa, joka ei alistu luonnon ympäristön tieteelliseen reduktioon pelkästään fyysisiin ominaisuuksiin eikä myöskään täysin kiistä elämän fyysisiä rajoitteita ihmiskunnan sosiaalisten rakennelmien sisällä. Tässä yhteydessä kriittinen realismi voi tarjota välttämättömän filosofisen perustan, joka selventää ontologisia ja epistemologisia kysymyksiä ja auttaa jäsentämään ekologisen taloustieteen käytäntöjä.

Kriittinen realismi ei ole vain yksinkertainen epistemologinen puhdistusprosessi; se tarjoaa tieteelliselle käytännölle rakenteen, joka mahdollistaa luonnon ja yhteiskunnan välisen suhteen ymmärtämisen realistisesti. Tämä suuntaus ei pyri kiistämään ympäristön itsenäisyyttä tai luontoon kohdistuvia rajoitteita, vaan tunnustaa, että todellisuus on olemassa riippumatta ihmisen tietoisuudesta. Tämä antaa perustan ekologiselle taloustieteelle, joka ei sulje pois ei-ihmisluontoa, mutta myös ei alistu sen alisteiseksi.

Erityisesti keskustelu luonnon ja yhteiskunnan erillisyyden ympärillä on ollut keskiössä, kun yritetään käsitellä ympäristön tuhoamista ja sitä, kuinka ihmiskunta voi olla vastuussa globaalin ympäristönmuutoksen kiihdyttämisestä. Vaikka on tärkeää tunnustaa, että ihmiset ovat osittain vastuussa ympäristön tuhoutumisesta, on myös ymmärrettävä, että on olemassa syvempiä rakenteita, jotka eivät ole ihmisen hallinnassa. Ihmiskunta voi vaikuttaa tietyllä hetkellä ja tietyssä paikassa ympäristöönsä, mutta se ei voi määrittää koko ympäristön rakenteita ja toimintaa. Tämä erotus syvemmistä rakenteista ja niiden aktivoitumisesta voi auttaa estämään väärinkäsityksiä, kuten Promethean-ympäristönsuojelijoiden uskomuksen, jonka mukaan ihminen on noussut jumalmoodiinsa ja pystyy luomaan täysin uudenlaisen planeetan.

Tämä ajattelutapa on usein hämärtänyt ymmärrystä siitä, mitä ihmiskunta todella voi hallita ja missä rajoissa luonnon rakenteet toimivat itsenäisesti. Tämän erottelun puute on saanut monet, erityisesti kapitalistisen elämäntavan ja teknologian puolestapuhujat, hämärtämään sen, mitä on ihmisten ja mitä on ei-ihmisten luontoa. Samalla tämä antaa vihjeitä siitä, miksi monet ihmiset ajattelevat ympäristönmuutoksen olevan yksinomaan ihmisten vastuulla.

Toinen keskeinen kysymys ekologisessa taloustieteessä on se, kuinka tiedon muotoutuminen ja se, kuinka ihmiset ymmärtävät ympäröivää maailmaa, liittyvät toisistaan riippumattomaan todellisuuteen. Mikäli maailma on pelkästään meidän kognitiivinen konstruktimme, ei olisi järkeä tehdä virheitä, koska kaikki käsityksemme olisivat täysin yhdenmukaisia. Jos taas hyväksymme, että on olemassa todellisuus, joka ei ole ihmisten subjektiivinen tuote, voimme ymmärtää, miksi meillä on virheitä, ja miksi eri ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä samasta asiasta.

On myös tärkeää tunnustaa, että ekologinen taloustiede tarvitsee lähestymistavan, joka ei pelkästään tarkastele maailmaa pelkkänä ihmiskeskeisenä rakentamana konstruktiona, vaan ottaa huomioon myös maailmassa itsessään olevan, ihmisistä riippumattoman osan. Tällöin kriittinen realismi voi toimia jollain tavoin ”maaperänä”, joka tarjoaa keinon pohtia ympäristön ja yhteiskunnan erillisiä, mutta yhteydessä olevia tasoja.

Miten ekologisen taloustieteen mallit vaikuttavat hallituksen suunnitteluun ja päätöksentekoon?

Ekologisen taloustieteen mallit muodostavat keskeisen työkalun hallituksen suunnittelussa, erityisesti silloin, kun tavoitteena on tasapainottaa taloudellinen kehitys ja ympäristön kestävyys. Näiden mallien avulla voidaan arvioida paitsi resurssien käytön tehokkuutta myös tulevien sukupolvien hyvinvointia ja ympäristön tilaa pitkällä aikavälillä. Mallit eivät kuitenkaan ole pelkkiä numeerisia kuvauksia luonnon ja talouden vuorovaikutuksesta, vaan ne sisältävät myös arvovalintoja ja eettisiä näkökulmia, jotka vaikuttavat päätöksentekoon.

Yksi merkittävä haaste mallien käytössä on epävarmuuden hallinta, erityisesti silloin, kun kyseessä ovat pitkän aikavälin ympäristöriskit, kuten ydinjätteen varastointi tai ilmastonmuutoksen vaikutukset. Tässä yhteydessä korostuu tarve määritellä turvalliset minimistandardit ja huomioida vahvat epävarmuustekijät, jotka estävät liian optimistisia oletuksia tulevaisuudesta. Tämä vaatii taloudellisten arvioiden rinnalle syvällistä ymmärrystä eettisistä velvoitteista ja sosiaalisista oikeudenmukaisuuskysymyksistä.

Ekologisessa taloustieteessä korostuu myös pluralistinen lähestymistapa, jossa erilaiset arvot, ideologiat ja tiedonlajit nivoutuvat yhteen. Tämä tarkoittaa, että talousmalleja ei tule pitää neutraaleina tai arvottomina, vaan ne heijastavat aina yhteiskunnallisia valintoja ja poliittisia pyrkimyksiä. Mallien kehittäjien ja käyttäjien on oltava tietoisia tästä ja pyrittävä avoimuuteen sekä moniarvoiseen keskusteluun, jotta päätöksenteosta tulee oikeudenmukaista ja kestävää.

Taloustieteelliset mallit sisältävät usein diskonttausmekanismeja, jotka painottavat nykyhetkeä tulevaisuuden kustannusten ja hyötyjen sijaan. Tämä voi johtaa ympäristön ja tulevien sukupolvien tarpeiden aliarviointiin. Tämän vuoksi on tärkeää pohtia kriittisesti, millä perusteilla diskonttausta käytetään, ja harkita vaihtoehtoisia tapoja arvottaa tulevaisuutta. Tämä on erityisen tärkeää ydinjätteen varastoinnissa tai ilmastonmuutoksen torjunnassa, joissa vaikutukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen.

Mallien käyttö ympäristöpolitiikassa voi myös vaikuttaa siihen, miten yhteiskunta määrittelee luonnon ja ihmisen välisen suhteen. Joissakin lähestymistavoissa luonto nähdään yksinomaan taloudellisena resurssina, jonka arvo mitataan rahassa, kun taas syvemmät ekologiset ja kulttuuriset merkitykset saattavat jäädä toissijaisiksi. Ekologisen taloustieteen tulee siksi ottaa huomioon moninaiset arvot ja tiedon muodot, mukaan lukien moraaliset, kulttuuriset ja sosiaaliset näkökohdat, jotta se voi tukea aidosti kestävää kehitystä.

On myös syytä huomioida, että taloudellisten mallien tulokset voivat ohjata politiikkaa niin, että monimuotoisuuden köyhtyminen ja luonnon ehtyminen nähdään korvattavissa olevina resursseina, mikä voi heikentää luonnon ekosysteemipalveluiden pitkän aikavälin kestävyyttä. Siksi on tärkeää yhdistää mallinnukseen vahva ekologinen ymmärrys, joka huomioi luonnon monimutkaisuuden ja ihmisen vaikutusten ennakoimattomuuden.

Ympäristön arvottaminen taloustieteessä ei voi perustua pelkästään rahallisiin mittareihin, vaan sen on oltava moniulotteista ja sisällettävä sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia näkökulmia. Tämä sisältää myös yksilöiden eettiset motivaatiot ja sosiaaliset asenteet, jotka vaikuttavat siihen, miten ympäristönsuojeluun suhtaudutaan käytännössä. Näiden tekijöiden ymmärtäminen auttaa tekemään päätöksistä sosiaalisesti hyväksytympiä ja tehokkaampia.

Lopuksi on oleellista tiedostaa, että ekologisen taloustieteen mallit eivät ratkaise automaattisesti kaikkia ympäristöongelmia, vaan ne toimivat osana laajempaa poliittista ja yhteiskunnallista prosessia. Mallien käyttö vaatii jatkuvaa kriittistä arviointia, monialaista yhteistyötä ja herkkyyttä erilaisille näkemyksille, jotta ne voivat palvella kestävää tulevaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla.

Miten erilaiset puurakenteet toimivat algoritmeissa ja miksi ne ovat tehokkaita?
Yksi Amerikka? Rotukysymykset presidentinvaaleissa Johnsonista Trumpiin
Mitä on prompt-engineering ja miksi Hugging Face on keskeinen alusta NLP-mallien hyödyntämisessä?
Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus? Apokalyptiset skenaariot ja menneiden sivilisaatioiden opit