Tieteellisten artikkeleiden peruutukset eivät rajoitu pelkästään akateemisiin kiistoihin, vaan niillä on laajempi vaikutus sekä tieteelliseen yhteisöön että yhteiskuntaan. Tutkimustulosten peruutukset voivat herättää suurta keskustelua, vaikuttaa tutkijoiden urakehitykseen ja muuttaa julkista käsitystä tieteellisistä ilmiöistä. Esimerkiksi tieteellisten artikkelien lukumäärät ja niiden saamat siteeraukset voivat edelleen kasvaa peruutuksen jälkeen, mikä viittaa siihen, että ne voivat pysyä keskeisinä osina tieteen keskustelua huolimatta niiden virheellisyydestä tai epäeettisistä käytännöistä.

Mendeley-alustalla on seurattu reaktioita tieteellisiin artikkeleihin, ja lukijat, joilla on pääsy tieteellisiin julkaisuihin, voivat saada paremman käsityksen siitä, kuinka artikkelit ovat vaikuttaneet tieteellisiin yhteisöihin. Mendeley tarjoaa tilastotietoja, jotka näyttävät, kuinka monta kertaa tietyt artikkelit on luettu. Artikkelit, jotka on myöhemmin peruutettu, voivat saada yllättävän suuren lukijamäärän, koska ne ovat olleet laajalti tunnettuja ja kiisteltyjä. Esimerkiksi vuonna 2013 kaksi artikkelia, jotka peruutettiin tieteellisesti vääristeltyjen tietojen vuoksi, herättivät valtavaa huomiota ja aiheuttivat keskustelua tiedeyhteisössä ja sen ulkopuolella.

Sosiaalisen median rooli tiedeartikkeleiden leviämisessä on myös kasvanut merkittävästi. Alustat kuten Altmetric.com ja PlumX voivat seurata tieteellisten artikkeleiden mainintoja Twitterissä, Facebookissa ja uutisissa. Peruutetut artikkelit saavat usein suuria määriä mainintoja sosiaalisessa mediassa, mikä saattaa korostaa niiden julkista keskustelua ja levittää virheellisiä tietoja edelleen laajalle yleisölle. Erityisesti Twitter on ollut keskeinen väline tiedeartikkeleiden keskusteluissa, ja se on yksi parhaista mittareista yleisön reaktioiden mittaamiseksi.

Esimerkiksi vuonna 2013 peruutettu "Primary Prevention of Cardiovascular Disease with a Mediterranean Diet" -artikkeli sai huomattavan määrän mainintoja sosiaalisessa mediassa ja uutismedioissa. Vaikka artikkeli julkaistiin myöhemmin uudelleen korjatun analyysin kanssa, alkuperäinen peruutus ja siihen liittyvä keskustelu ovat edelleen läsnä. Tämä herättää kysymyksen siitä, kuinka tiedeartikkeleiden korjaus tai uusintajulkaisu vaikuttaa julkiseen käsitykseen ja luottamukseen tieteelliseen tutkimukseen.

Tiedeartikkelin peruutus ei ole vain akateeminen prosessi, vaan se voi olla osa laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista keskustelua, joka koskee tutkimusetiikkaa, tieteellistä rehellisyyttä ja tiedon tarkkuutta. Tässä kontekstissa on tärkeää pohtia, kuinka tieteellinen yhteisö reagoi virheellisiin tai vääristeltyihin tuloksiin ja mitä seurauksia peruutuksilla voi olla tutkijan uralle, kuten mainetta ja rahoituksen saamiseen. Samalla on huomioitava, että tieteellisten artikkelien peruutukset saattavat vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen ja tieteellisten instituutioiden uskottavuuteen, joten on tärkeää käsitellä peruutusprosessia huolellisesti ja rehellisesti.

Tärkeää on myös muistaa, että vaikka peruutus saattaa korjata virheen tieteellisessä tiedossa, se ei aina poista alkuperäistä vaikutusta. Virheellisten tietojen leviämisen estäminen on keskeinen osa tieteellistä vastuullisuutta. Samalla peruutus ei takaa, että yleisö tai tieteellinen yhteisö unohtaa alkuperäiset virheelliset väittämät. Tämän vuoksi tiedeyhteisö on vastuussa paitsi virheiden korjaamisesta myös niiden leviämisen estämisestä.

Miten väärät uskomukset leviävät ja kuinka niitä voidaan korjata tehokkaasti?

Maa on täydellinen neliö, mutta tämä havainto ei johdu lainkaan maan luonteesta vaan uskomuksista, jotka syntyvät alitajuisista tekijöistä (Fazio, Rand, & Pennycook, tarkastelussa). Tämä on esimerkki siitä, kuinka helposti ihmiset voivat omaksua virheellisiä tietoja, jopa silloin, kun ne on ilmeisesti merkitty virheellisiksi. Stanleyn ja muiden tutkimuksessa (2019) osallistujat tutustuivat väitteisiin, jotka oli alun perin muotoiltu epätodennäköisiksi tai mahdottomiksi (esim. "On epätodennäköistä, että lahonnut puu nimetään daddockiksi" tai "On mahdotonta, että käärmeiden tutkimusta kutsutaan ofiologiaksi"). Kriittisessä kokeessa kaikki väitteet oli muotoiltu epätodennäköisiksi, mutta myöhemmin, ilman alkuperäisiä varoituksia, osallistujat arvioivat ne todennäköisemmin totuuksiksi kuin uudet väitteet. Tämä ilmiö tunnetaan illuusorisena totuuden vaikutuksena, joka tarkoittaa, että ihmiset alkavat pitää epätodennäköisiä väitteitä totuuksina, jos ne altistuvat tarpeeksi usein, vaikka he itse tunnistavat ne epätodennäköisiksi.

Tämä ilmiö liittyy suoraan valeuutisten leviämiseen ja niiden käsittelyyn. Nykyisin monet väittävät, että valeuutisten torjuminen voi tapahtua yksinkertaisesti luotettavien lähteiden käyttöön perustuvan lähestymistavan avulla. Esimerkiksi faktantarkistajat, kuten PolitiFact tai Snopes, voivat auttaa arvioimaan uutisten luotettavuutta. Vaikka tällaiset toimet voivat estää ihmisiä lukemasta epäluotettavaa sisältöä, ne eivät ole riittäviä, kun kyse on informaation käsittelystä. Erityisesti aikavälin myötä lähteiden luotettavuus ei enää ole ratkaisevaa, koska väärä tieto on ehtinyt asettua ihmisten mieliin. Tästä syystä tärkeämmäksi kysymykseksi nousee väärän tiedon korjaaminen ja sen vaikutusten vähentäminen.

Yksi keskeinen ongelma on korjausten jakelu. On tärkeää muistaa, että korjaukset eivät automaattisesti tavoita kaikkia, eivätkä kaikki näe niitä. Shin ja hänen kollegansa (2017) tutkivat yli 400 000 twiittiä 57 eri poliittisesta huhusta ja huomasivat, että alle 4 %:ssa twiiteistä hylättiin huhut, sen sijaan että ne olisi hyväksytty. Lisäksi korjausten jakaminen riippuu usein henkilökohtaisista uskomuksista ja poliittisista näkemyksistä: ihmiset jakavat mieluummin sellaisia faktantarkistuksia, jotka tukevat heidän omia näkemyksiään. Esimerkiksi demokraatit jakavat faktantarkistuksia, jotka tukevat Obaman näkemyksiä, kun taas republikaanit jakavat niitä, jotka tukevat Romneyta.

Vaikka korjauksia ja oikaisuja on saatavilla, ne eivät aina johda muutoksiin uskomuksissa. Esimerkiksi monet amerikkalaiset jatkoivat väärän tiedon levittämistä Saksan joukkotuhoaseista Irakissa, vaikka he olivat lukeneet oikaisuja (Lewandowsky et al., 2005). Tämä herättää kysymyksen: ovatko väärät uskomukset, kuten väärennetyt uutiset, yhtä vaikeita korjata kuin vakavat väärinkäsitykset, kuten rokotteiden ja autismien välinen yhteys? Väärät uskomukset ovat tunnetusti haastavia korjata. Nyhanin ja Reiflerin (2010) tutkimus osoitti, että oikaisut voivat jopa vahvistaa virheellistä uskomusta, jolloin korjauksilla voi olla käänteinen vaikutus. Vastaavia tuloksia on saatu myös rokote-autismi-myyteistä (Lewandowsky et al., 2012). Kuitenkin, vaikka valeuutisten korjaaminen on vaikeaa, on mahdollista, että se on vähemmän haastavaa kuin syvällisten, virheellisten uskomusten korjaaminen.

Korjauksissa on muutamia keskeisiä periaatteita, joista yksi on se, että itse virheellistä väitettä ei tulisi toistaa. Tämä on tärkeää, koska virheellisten väitteiden toistaminen voi parantaa niiden muistettavuutta ja lisätä uskomusta niiden paikkansapitävyyteen (Lewandowsky et al., 2012). Sen sijaan tulisi keskittyä tarjoamaan oikeaa tietoa ja perustella se selkeästi, käyttäen yksinkertaista kieltä ja visuaalisia elementtejä, kuten kuvia. Ihmiset taipuvat uskomaan väitteitä, jotka on esitetty valokuvan kanssa, enemmän kuin niitä, jotka eivät sisällä visuaalisia todisteita (Newman et al., 2012). Valokuvan käyttö on erityisen tehokasta, koska se luo mielikuvia, jotka voivat tukea väitteen totuudellisuutta, vaikka väite itsessään olisi väärä.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan korjausprosessissa on havaittavissa asymmetria: väärien uskomusten korjaaminen on helpompaa, kun oikaisu viehättää positiivista uskomusta, kuin silloin, kun oikaisu viehättää negatiivista uskomusta. Esimerkiksi henkilö, joka uskoo, että "runot, jotka on kirjoitettu morsiamelle, eivät ole epithalamiumeja", on helpompi vakuuttaa siitä, että ne ovat, kun hänelle kerrotaan, että "runot, jotka on kirjoitettu morsiamelle, ovat epithalamiumeja". Väärien uskomusten kumoaminen on vaikeampaa silloin, kun alkuperäinen uskomus on positiivinen, kuten "Michelangelon Daavid-patsas sijaitsee Venetsiassa" ja oikaisu on negatiivinen, kuten "Michelangelon Daavid-patsas ei sijaitse Venetsiassa". Tämä periaate, joka suosii uusien positiivisten uskomusten omaksumista negatiivisten uskomusten poistamisen sijaan, voisi olla tehokas keino valeuutisten ja väärän tiedon torjunnassa.

Erityisesti Horne ja hänen kollegansa (2015) osoittivat, että ihmisten uskomuksia rokotuksista voidaan muuttaa tehokkaammin, kun heille tarjotaan tietoa taudin vaaroista kuin pelkästään kiistetään yhteys autismiin. Tämä osoittaa, että uuden, positiivisen uskomuksen lisääminen voi olla tehokas keino väärän tiedon torjumisessa.

Miksi uskomme salaliittoteorioihin ja miten tämä vaikuttaa ajatteluumme?

Salaliittoteorioiden uskominen ei ole yksinkertainen psykologinen ilmiö, vaan se kytkeytyy moniin syvällisiin ja monimutkaisiin kognitiivisiin ja sosiaalisiin prosesseihin. Näiden teorioiden suosio on osittain seurausta ihmisten tarpeesta ymmärtää maailmaa ja suojautua tuntemattomalta epävarmuudelta. On tärkeää ymmärtää, että salaliittoteorioiden uskomukset eivät ole vain yksittäisten väärinkäsitysten tai tietämättömyyden seurauksia, vaan niihin liittyy syvällisiä psykologisia ja sosiaalisia motiiveja, jotka muokkaavat uskomuksia ja vaikuttavat niiden säilymiseen.

Yksi keskeinen tekijä salaliittoteorioiden uskomisessa on tarve kognitiiviseen selkeyteen. Ihmiset kokevat usein ahdistusta ja epämukavuutta, kun heidän maailmankuvansa on hämärä tai epäselvä. Tällaisten epävarmuuden hetkien aikana yksilö saattaa etsiä yksinkertaisia selityksiä monimutkaisille tai vaikeasti ymmärrettäville ilmiöille. Salaliittoteoriat tarjoavat tällaisia selityksiä, koska ne luovat selkeän narratiivin, jossa paha salaliitto on vastuussa tapahtumista. Tämä auttaa lievittämään epävarmuuden tunnetta ja antaa yksilölle käsityksen hallinnasta ympäröivän maailman kaaokseen.

Toinen merkittävä tekijä on motiivi erottua massasta ja tuntea itsensä ainutlaatuiseksi. Monet salaliittoteorioiden kannattajat kokevat, että he tietävät jotain, mitä muut eivät tiedä. He uskovat paljastavansa totuuksia, jotka ovat salassa muilta, ja tämä antaa heille eräänlaisen erityisaseman. Tämä tarve erottua voi liittyä myös kognitiiviseen epävarmuuteen ja tarpeeseen saada omia uskomuksia vahvistavaa tietoa. Esimerkiksi, kuten Lantianin ja kumppaneiden (2017) tutkimus osoittaa, uskomus salaliittoteorioihin voi olla osittain seurausta tarpeesta tuntea itsensä ainutlaatuiseksi ja erottuvaksi muista.

Tässä yhteydessä myös kognitiivinen sulkeutuminen on olennainen tekijä. Lantianin ja kumppaneiden (2017) tutkimus viittaa siihen, että salaliittoteorioiden hyväksyminen liittyy usein haluun välttää epävarmuutta. Ihmiset, jotka kokevat itsensä epämukavaksi epävarmuuden kanssa, voivat kehittää vahvan tarpeen saavuttaa kognitiivinen sulkeutuminen — eli tilan, jossa kaikki avoimet kysymykset on ratkaistu ja maailma näyttää olevan täysin ymmärrettävissä ja hallittavissa. Tämä luo ilmapiirin, jossa salaliittoteoriat voivat kukoistaa, sillä ne tarjoavat "valmiiksi pureskeltuja" selityksiä epäselville tai monimutkaisille tapahtumille.

On myös tärkeää huomata, että sosiaalinen ympäristö ja kulttuuri voivat vaikuttaa salaliittoteorioiden uskomiseen. Kunda (1990) esitti, että ihmisten uskomukset voivat olla motivoituneita, ja että he voivat käsitellä tietoa tavalla, joka tukee heidän olemassa olevia uskomuksia ja maailmankuviaan. Salaliittoteoriat voivat olla erityisen houkuttelevia yksilöille, jotka elävät epäluottamuksen ja epävarmuuden ympäröimässä yhteiskunnassa, jossa institutionaaliset rakenteet voivat vaikuttaa epäilyttäviltä tai epäreiluilta. Tämä sosiaalinen ja poliittinen ilmapiiri voi vahvistaa yksilön halua löytää selityksiä, jotka kyseenalaistavat viralliset kertomukset.

Yksi merkittävä osa tätä ilmiötä on myös se, kuinka ihmiset arvioivat ja käsittelevät riskejä ja epävarmuuksia. Esimerkiksi, Moulding ja kumppanit (2016) totesivat, että epävarmuuden sietämättömyys voi osaltaan lisätä uskomuksia salaliittoteorioihin. Epävarmuus tuo mukanaan hämmennystä, ja ihmiset voivat turvautua salaliittoteorioihin, koska ne tarjoavat selkeän, helposti ymmärrettävän vastauksen, joka poistaa tuntemattoman pelon.

Salaliittoteorioiden kannattajien ajatteluprosessi on usein itseään vahvistavaa. Heidän uskomuksensa voivat muuttua yhä vahvemmiksi, kun he kokevat, että valtamedia tai viralliset tahot eivät pysty tarjoamaan riittävän vakuuttavaa selitystä tapahtumille. He voivat nähdä epäilyksiä ja ristiriitoja ympäröivässä maailmassa, ja uskomus salaliittoihin vain vahvistuu, koska kaikki epäilyttävä näyttäytyy osana suurempaa juonta.

Erityisesti digitaalinen aikakausi on vaikuttanut salaliittoteorioiden leviämiseen. Internet ja sosiaalinen media tarjoavat alustan, jossa erilaiset näkemykset voivat kukoistaa ja saada nopeasti laajaa kannatusta. Tämä luo ympäristön, jossa tieto leviää nopeasti, mutta samalla se voi luoda kuplia, joissa ihmiset altistuvat vain tietyntyyppiselle informaatiolle. Tämä voi vaikeuttaa objektiivisen ja monipuolisen tiedon saamista ja ylläpitää salaliittoteorioita.

Salaliittoteorioiden uskominen on myös osittain psykologinen puolustusmekanismi. Ne voivat toimia keinoina käsitellä ahdistusta, pelkoa ja epävarmuutta, jotka liittyvät henkilökohtaisiin tai yhteiskunnallisiin kriiseihin. Tällaiset uskomukset voivat antaa ihmisille hallinnan tunteen, erityisesti silloin, kun he kokevat, että heidän elämässään on liian paljon asioita, joita he eivät pysty hallitsemaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että salaliittoteorioiden uskominen ei ole yksinkertainen kognitiivinen harha, vaan siihen liittyy syvällisiä psykologisia motiiveja ja sosiaalisia tekijöitä. Uskomukset voivat toimia psykologisina puolustusmekanismeina, ja niitä voivat vahvistaa henkilökohtaiset ja kulttuuriset tekijät. Tämä tekee salaliittoteorioista houkuttelevia ja sitkeitä, mutta samalla se avaa mahdollisuuden syvempään ymmärrykseen siitä, miksi ihmiset uskovat niihin ja miten nämä uskomukset voivat vaikuttaa heidän maailmankuvaansa.

Miten käsitellä integraatiohaasteita kolmannen osapuolen maksupalveluiden kanssa?
Miten ravitsemus voi vaikuttaa terveyteesi ja elämänlaatuusi?
Miksi me emme voi olla kuin muut?
Miten varmistetaan oikeudenmukaisuus tekoälysovelluksissa?
Miten generatiivinen tekoäly muuttaa eri teollisuudenaloja?