Optiset materiaalit, kuten polymeriset, piipohjaiset ja lasipohjaiset aallonohjaimet, ovat tärkeässä roolissa nykyajan datakeskuksissa, joissa tarvitaan tehokkaita ja joustavia valon ohjausteknologioita. Näiden aaltojohtimien tarkoituksena on ohjata valoa tarkasti, mutta samalla minimoida häviöt ja parantaa tiedonsiirtonopeuksia. Aallonohjaimet voivat koostua monista eri materiaaleista, jotka valitaan niiden optisten ominaisuuksien ja soveltuvuuden perusteella. Polymeerit, kuten UV-kovettuvat epoksihartsit, ovat kevyitä ja joustavia, mutta piin ja piinikarbidi (Si3N4) aallonohjaimet tarjoavat tiukempaa valon rajoitusta, ja niitä käytetään erityisesti piiteknologiassa. Polymeerimateriaalit tunnetaan matalista häviöistään ja helppokäyttöisyydestään muiden komponenttien kanssa yhdistettynä, kun taas piin ja piinikarbidi aallonohjaimet tarjoavat paremman lämpötilastabiilisuuden ja vähemmän häviöitä lämpötilan muutoksissa.

Polymeeristen optisten aallonohjainten käyttö on ollut erityisen tärkeää, kun pyritään luomaan kustannustehokkaita ja energiatehokkaita optisia liitäntöjä, kuten esimerkiksi IBM:n kehittämässä optisesti läpinäkyvässä polymerisessa aallonohjaimessa, joka yhdistää piin ja kuidun. Nämä aallonohjaimet ovat avainasemassa, kun pyritään parantamaan datakeskusten tiedonsiirtonopeuksia ja tehokkuutta. Vuonna 2018 IBM:n esittämä optinen polymerinen aallonohjain on osoittautunut erinomaiseksi kuitu-piiliitännöksi, joka on matalan häviön ja polarisaatio-toleranssin omaava. Tämäntyyppiset aallonohjaimet voivat olla hyödyllisiä myös tekoälyn datakeskusten tarpeisiin, joissa tarvitaan suurta kaistanleveyttä, energiatehokkuutta ja skaalautuvuutta.

Lasimateriaalit ovat myös erittäin lupaavia optisten aallonohjaimien valmistuksessa. Lasiset aallonohjaimet, kuten ioninvaihdettu lasi (IOX), ovat saavuttaneet erinomaisia suorituskykyarvoja, joiden häviöt voivat olla alle 0,1 dB/cm aallonpituudella 1310 nm. Tällaisilla lasi-aallonohjaimilla on suuri etu siinä, että niitä voidaan käyttää erittäin monimutkaisissa ja tiukoissa asennuksissa, joissa tarvitaan korkeaa tarkkuutta ja suorituskykyä. Lisäksi lasia voidaan käyttää monissa eri sovelluksissa, joissa piin ja piinikarbidi eivät ole parhaat mahdolliset valinnat, kuten optisten piirien (PIC) ja sovelluskohtaisien integroitujen piirikorttien (ASIC) liitoksissa.

Tässä kontekstissa on tärkeää ymmärtää, että optisten aallonohjainten kehityksessä ei ole vain kyse materiaalin valinnasta. Ratkaisun valinta riippuu pitkälti siitä, miten hyvin se pystyy sopeutumaan datakeskusten erityistarpeisiin, kuten pieniin asennustiloihin, matalaan virrankulutukseen ja suureen skaalautuvuuteen. Micro-Ring Modulaattori (MRM) on esimerkki optisesta laitteesta, joka tarjoaa korkean modulaatiotehokkuuden ja suuren kaistanleveyden erityisesti integroituissa fotoniikkapiireissä. Näitä modulattoreita käytetään yhä enemmän tietoliikenneverkkojen liitäntöjen nopeuttamiseen ja pienentämään piiritilaa. Tällaiset teknologiat auttavat vähentämään fyysisten yhteyksien määrää ja parantamaan tiedonsiirron nopeutta datakeskuksissa.

Tärkeää on myös, että optisten komponenttien yhdistämisessä ja integroimisessa toisiin järjestelmiin, kuten sähköisiin piirijärjestelmiin, tarvitaan tarkasti säädettyjä materiaaleja ja menetelmiä. Eri materiaaleja yhdistämällä voidaan saavuttaa optimaalinen suorituskyky ja minimoida häviöt ja lämpötilan vaihtelut, jotka voisivat muuten heikentää järjestelmän luotettavuutta ja kestävyyttä.

Lopuksi on huomattava, että valon ohjaamiseen käytettävien optisten komponenttien tulee myös kestää jatkuvaa ympäristön rasitusta, kuten lämpötilan muutoksia ja kosteuden vaikutuksia. Tämä asettaa suuret vaatimukset materiaalien kestävyydelle ja luotettavuudelle, erityisesti datakeskuksissa, joissa laitteiden ja järjestelmien täytyy toimia mahdollisimman häiriöttömästi pitkään.

Miten korkeamodulisten materiaalien käyttäminen voi vähentää paketin vääntymistä kryogeenisissä olosuhteissa?

Pakettien vääntymisen minimointi erityisesti kryogeenisissa olosuhteissa on yksi merkittävimmistä haasteista, joita käsitellään nykyaikaisessa elektroniikkateollisuudessa. Tähän liittyen yksi avaintekijöistä on oikeanlaisten materiaalien ja liitosmenetelmien valinta. Korkeamodulisten materiaalien, erityisesti niiden, joilla on suurempi lujuus, käyttö voi tarjota merkittäviä etuja vääntymiselle alttiiden pakettien suunnittelussa ja valmistuksessa.

Korkeampi elastinen moduuli merkitsee sitä, että materiaali on vähemmän taipuvainen venymään tai muuttumaan muodonmuutoksen alaiseksi ulkoisten voimatekijöiden, kuten lämpölaajenemisen, vaikutuksesta. Kryogeenisissa ympäristöissä, joissa lämpötila voi laskea hyvin matalalle, elektronisten laitteiden osat, kuten liitokset ja paketit, voivat kokea merkittäviä jännityksiä. Tämä voi johtaa pakettien muodonmuutoksiin tai jopa niiden rakenteellisiin vaurioihin. Siksi on elintärkeää valita materiaalit, jotka voivat säilyttää mekaaniset ominaisuutensa äärimmäisissä lämpötiloissa.

Monet elektronisten komponenttien valmistajat ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota erityisesti sen tarkasteluun, miten tinapohjaiset lyijyttömät juotospastat (SAC-alloy) käyttäytyvät pitkäaikaisessa altistuksessa matalille lämpötiloille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että juotospastojen koostumus, erityisesti hopean määrä, voi vaikuttaa merkittävästi niiden lämpötilanvaihtelun kestävyyteen. Eri tinaseosten ja niiden mikrostruktuurien tutkimus on avannut uusia mahdollisuuksia parantaa materiaalien kykyä vastustaa lämpölaajenemisen aiheuttamia jännityksiä.

Samalla on todettu, että muiden materiaalien, kuten alumiiniin perustuvien lisäaineiden, käyttö SAC-seoksissa voi lisätä materiaalien kestävyyskykyä. Nämä lisäaineet auttavat estämään juotospastan liiallista ohenemista tai rakeistumista, mikä parantaa liitosten mekaanista lujuutta ja väsymiskestävyyttä. Tämä on erityisen tärkeää paketeissa, jotka altistuvat toistuviin lämpötilanvaihteluihin, kuten esimerkiksi laitteissa, joita käytetään avaruudessa tai syvälle merelle sukeltavissa laitteissa.

Tärkeä tekijä on myös se, miten materiaalit ja niiden mikrostruktuurit reagoivat vanhenemiseen ja ajan mittaan tapahtuvaan koostumuksen muutokseen. SAC-seosten ikääntymiselle alttiina olevat liitokset voivat menettää lujuuttaan ja luotettavuuttaan pitkällä aikavälillä, mikä puolestaan vaikuttaa suoraan järjestelmien luotettavuuteen ja toiminta-aikaan. Useat tutkimukset ovat havainneet, että ikääntymisprosessien hallinta on elintärkeää, jotta voidaan varmistaa elektronisten komponenttien pitkäikäisyys ja toiminnallisuus äärimmäisissä käyttöolosuhteissa.

Lisäksi, vaikka korkeamodulisten materiaalien käyttö tarjoaa selkeitä etuja vääntymisen minimoinnissa, on myös otettava huomioon niiden vaikutus valmistusprosessin monimutkaisuuteen ja kustannuksiin. Korkeamodulisten materiaalien käsittely saattaa vaatia erityisiä valmistusmenetelmiä ja tarkempaa seurantaa koko tuotantoprosessin ajan. Onkin tärkeää tasapainottaa materiaalivalinnan hyödyt ja valmistusprosessin tehokkuus.

Kryogeenisissa olosuhteissa pakettien lujuuden ja kestävyyden parantaminen ei ole vain materiaalivalinnan kysymys. Se vaatii myös laajempaa ymmärrystä siitä, miten erilaiset ympäristöolosuhteet voivat vaikuttaa elektroniikkakomponenttien luotettavuuteen pitkällä aikavälillä. Elektroniikkateollisuus on jatkuvassa kehityksessä ja tarvitsee jatkuvaa tutkimusta ja innovaatioita, jotta voidaan vastata yhä vaativampiin käyttöolosuhteisiin.

Mikäli halutaan saavuttaa maksimaalinen luotettavuus, tulee ottaa huomioon myös se, kuinka valitut materiaalit, kuten tinapohjaiset lyijyttömät juotospastat, käyttäytyvät pitkän aikavälin lämpötilanvaihteluissa ja kuinka ne reagoivat ympäristötekijöihin. Tällöin materiaalien mikrostruktuurien ymmärtäminen, sekä mahdolliset muutokset niiden rakenteessa ja käytöksessä, nousevat oleellisiksi tekijöiksi. Yksittäisten komponenttien suunnittelussa on tärkeää varmistaa, että ne kykenevät sopeutumaan jatkuvasti muuttuviin ympäristöolosuhteisiin ja varmistamaan optimaaliset mekaaniset ominaisuudet koko elinkaaren ajan.