Kolmas aurinko päättyi tulvalla. Neljäs aurinko, sotureiden aikakausi, jakoi maailman neljään osaan. Sodan lisääntyessä ihmiset asettuivat vuorille, joissa he rakensivat linnoitettuja taloja. Ayllus-järjestelmä levisi ja elinolosuhteet paranivat merkittävästi. Viides aurinko oli inkavaltakunnan aikakausi. Guamán Poma de Ayala kuvaa inkavaltakunnan pääinstituutioita ja sen uskonnollista järjestelmää. Inkavalta alkoi kunnioittaa yliluonnollisia henkiä (tai waka willka). Tämä viides aikakausi päättyi espanjalaisten saapumiseen.

Inkavaltakunnan mytologinen alku juontaa juurensa maailman luomiseen. Kaksi perusmyyttiä selittää valtakunnan alkuja hyvin erilaisin sisällöin, vaikka niillä on kuitenkin tiettyjä yhteisiä piirteitä. Yksi näistä tarinoista on Sarmiento de Gamboan kertomus Historia de los Incas -teoksessa (1572), jonka hän kirjoitti Francisco de Toledoa, Perun viidettä varakuningasta varten. Tässä versiossa lähtökohtana on neljän Ayar-veljen (Manqo, Kachi, Uchu ja Awqa) vaimoineen (Oqllo, Qora, Rawa ja Waku), jotka lähtivät Pacaritambosta (’alkuperän paikka’) Cuzcon laaksosta, jossa Ayar Manqo perusti kaupungin, josta tuli valtakunnan pääkaupunki. Nämä henkilöt väittivät olevansa Wiraqocha-jumalan jälkeläisiä, luojajumalaa, joka oli kadonnut mereen luomistyönsä päätyttyä, mutta oli ennustanut palaavansa maahan.

Aikoja sitten Pacaritambossa oli vuori nimeltä Tambo Toco (tai 'ikkunoiden talo'), jossa oli kolme ikkunaa (tai luolaa). Sivuluolat nimettiin Maras Toco ja Sutic Toco, ja ne olivat kahden kansan, Marasten ja Tambojen, syntypaikat. Keskimmäinen ikkuna oli nimeltään Qhapaq Toco (’rikas ikkuna’), ja juuri siitä inkat nousivat. Nämä kolme ryhmää syntyivät Tambo Tocon luolista Qon Teqsi Wiraqochan johdolla. Neljä veljeä ja neljä sisarta, jotka nousivat Tambo Tocon pääikkunasta, olivat Ayar Manqo (myös Manqo Qhapaq), hänen sisarensa/vaimonsa Mama Oqllo, Ayar Awqa ja Mama Waku, Ayar Kachi ja Mama Qora, sekä Ayar Uchu ja Mama Rawa. Nämä kahdeksan alkuperäistä esi-isää lähtivät matkaan pohjoiseen kohti Cuzcoa etsiessään hedelmällisiä maita. He pystyivät tunnistamaan tällaiset maat istuttamalla maahan kultaisen valtikan, jonka he olivat tuoneet mukaansa.

Matkansa ensimmäisessä vaiheessa Ayar Manqo ja hänen sisarensa/vaimonsa Mama Oqllo saivat lapsen, joka oli määrä seuraamaan isäänsä. Hänet nimettiin Sinchi Roq’aksi ja hän syntyi lähellä Cuzcoa, kun hänen esi-isänsä olivat valloittaneet kaupungin. Saavuttaessaan Haysquisrron, ryhmän tulevaisuudelle tapahtui suuri käänne. Ayar Kachi, joka tunnettiin väkivaltaisuudestaan ja julmuudestaan, järkytti niitä kyliä, joiden läpi he kulkivat, ja häiritsi ryhmän harmoniaa. Tämän seurauksena päätettiin päästä eroon hänestä kavalalla tempulla. Hänelle annettiin tehtävä etsiä esineitä, jotka oli jätetty Tambo Toco -luolaan, kuten kultainen kuppi, siemenet ja pienoiskameli (napa), joka oli ylimyksyyden symboli. Aluksi hän kieltäytyi, mutta Mama Waku'n auktoriteetin edessä hän suostui. Ayar Kachi lähti matkaan Tambochacay-nimisen henkilön seurassa. Tambochacay vangitsi Ayar Kachin luolaan suuren kiven avulla, ja Ayar Kachi muutettiin waka-hengeksi.

Esi-isät jatkoivat matkaansa Cuzcon laakson ympäristön läheisyyteen ja pysähtyivät paikkaan nimeltä Quirimanta Huanacauri-vuoren juurelle. Kultainen valtikka heitettiin alas vuorelta ja upposi maahan, mikä merkitsi, että he olivat löytäneet etsimänsä paikan. Valmistautuessaan laskeutumaan laaksoon, nuorin esi-isä muutettiin kiveksi. Tästä paikasta tuli myöhemmin waka. Jäljelle jääneet esi-isät lähtivät Huanacaurilta paikkaan nimeltä Matao, jossa Mama Waku, joka oli mestari kivipallonheittelyssä, osui erääseen kylän mieheen ja tappoi hänet. Hän pelotti kyläläisiä näyttämällä uhrin sisälmykset, minkä seurauksena he pakenivat ja esi-isät astuivat Cuzcoon.

He menivät tapaamaan kyläpäällikkö Alcaviçaa ja selittivät, että heidät oli lähettänyt heidän isänsä, Aurinko. He saivat näin ollen asettua kaupunkiin. Manqo Qhapaq otti mukaansa maissinsiemeniä, jotka hän oli tuonut mukanaan, ja kylvi ne peltoon. Tällä tavoin inkat ottivat vallan laaksosta. Saavuttuaan Cuzcon keskustassa sijaitsevalle Hunaypatan torille, Ayar Awqa muuttui kivipylvääksi, josta tuli myöhemmin waka. Manqo Qhapaq, jota pidetään usein inkavaltakunnan perustajana, valloitti vähitellen ympäröivien kylien asukkaita, joita pidettiin barbaareina, ja nosti heidät korkeammalle sivilisaation tasolle. Tämä myyttinen kertomus on merkittävä, koska se antaa yhteisen alkuperän alueen neljälle etniselle ryhmälle, jotka päättivät yhdistyä: Sawasirays, Allkawisat, Marat ja Inkot.

Toisen myytin mukaan, joka löytyy muun muassa de Murúan (n. 1615), Guamán Poma de Ayalan (1615) ja Garcilaso de la Vegan (1609) kirjoituksista, Manqo Qhapaq oli myös inkadynastian legendaarinen perustaja Cuzcossa, mutta lähestymistapa oli erilainen. Tässä kertomuksessa Auringon jumala Inti loi miehen ja naisen Titicacan järvellä. Heidän nimensä olivat Manqo Qhapaq ja Mama Oqllo, ja heille annettiin kultainen valtikka. Tämän kertomuksen mukaan inkat lähtivät Titicacan järven alueelta, ja erityisesti altiplanosta, ja heitä pyydettiin levittämään sivistystä maailmaan, joka oli tietämätöntä ja kouluttamatonta. Manqo Qhapaq, joka oli Intin poika, tuli itse Auringon jumalaksi, ja hänet oli määrä palvoa. Paikassa, johon hänen valtikkansa työnnettiin maahan, Manqo Qhapaq ja Mama Oqllo perusti valtakunnan ja yhdisti hajallaan olevat kansat. Pariskunta suuntasi pohjoiseen ja kultainen valtikka todella juuttui maahan Huanacauriin. Tämä oli paikka, johon Manqo perusti Cuzcon. Pariskunta opetti uutta kansaa muun muassa villan kehräystä ja maanviljelyä.

Kun vertaamme näitä kahta myyttiä, huomataan, että dynastian perustaja oli toisessa kertomuksessa Cuzcon alueelta ja toisessa Titicacan järveltä. Toisaalta molemmissa tarinoissa esiintyy Manqo Qhapaqin sivilisoiva toiminta.

Inkat olivat alun perin vain yksi monista alueen etnisistä ryhmistä, jotka kilpailevat vallasta ja alueista. Vähitellen he onnistuivat liittoutumaan muiden kansojen kanssa ja kehittyivät vahvaksi kulttuuriksi, joka hallitsi suuria alueita Etelä-Amerikassa. Heidän menestyksensä salaisuus oli paitsi sotilaallinen voima, myös hallinnollinen järjestelmä, joka mahdollisti tehokkaan alueiden hallinnan ja kansojen yhdistämisen.

Mikä oli Cuzcon kaupungin arkkitehtoninen ja sosiaalinen rakenne Inkakulttuurissa?

Cuzcon kaupunki oli Inkojen hallitseman alueen sydän, ja sen arkkitehtoninen rakenne heijasti sekä poliittista että uskonnollista järjestelmää, joka oli perustettu tarkkaan mietityille ja pyhille periaatteille. Kaupunki oli jaettu kahteen pääosaan: ylempään ja alempaan Cuzcoon. Näistä kummassakin oli omat osansa, Allawka ja Icho, jotka heijastivat Inkavaltakunnan jakautumista. Tämä kaksijakoinen rakenne ei ollut pelkästään maantieteellinen, vaan se ulottui myös sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään. Koko Cuzco oli siis kuin mikrokosmos Inkavaltakunnan ja sen neljän alueen, Tawantinsuyun, heijastuma.

Ylempää Cuzcoa, Hanan Cuzcoa, pidettiin pyhänä ja hallinnollisena alueena, jossa sijaitsi Inkaimperiumin keskeiset palatsit ja uskonnolliset rakennukset, kuten Qorikancha, Auringon temppeli. Alakaupunki, Urin Cuzco, puolestaan oli enemmän asuinalue, jossa asuivat alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset, vaikka alue oli myös tärkeä kulttuuristen ja taloudellisten toimintojen keskus. Tässä ympäristössä Cuzco oli jaettu kahteen pääaukioon: Hawkaypata Hanan Cuzcossa ja Rimaqpanpa Urin Cuzcossa, jotka olivat pyhien tilojen ja seremonioiden keskuksia.

Cuzcon arkkitehtuurin keskeinen piirre oli kancha, suuri suorakulmainen piha, joka oli ympäröity kivimuurilla ja jolle oli vain yksi sisäänkäynti. Tämän tyyppiset rakennukset ryhmiteltiin yhteen, ja niissä oli vain yksi huone, joka täytti tietyn funktion. Toinen tyypillinen rakenne oli kallanka, suuri kaksikerroksinen rakennus, joka oli suunniteltu mahdollistamaan suurten väkijoukkojen kokoontuminen erityisesti suurten juhla- ja seremoniahetkien aikana. Cuzcossa oli myös 358 wakaa, pyhiä paikkoja, jotka yhdistivät uskonnolliset ja tähtitieteelliset tehtävät, muodostaen ympyrän, jonka säde oli yli kaksikymmentä kilometriä Qorikanchan ympärille.

Cuzcon kaupungin rakenteen ja uskonnollisen merkityksen ohella kaupungin sosiaalinen järjestys oli selkeästi hierarkkinen. Korkeimman yhteiskuntaluokan asunnot sijaitsevat kaupungin ylemmässä osassa, kun taas alempaa yhteiskuntaluokkaa edustavat ihmiset asuivat kaupungin laidalla ja esikaupungeissa. Tällöin Cuzco oli kuin valtakunnan malli, jossa arkkitehtuuri, uskonto ja sosiaalinen rakenne olivat syvästi sidoksissa toisiinsa. Tämä ulottuvuus oli erityisen tärkeä ymmärtää, sillä se ei ollut vain kaupungin fyysinen rakenne, vaan se heijasti myös Inkavaltion ideologista ja hallinnollista rakennetta.

Cuzcon kaupungin lisäksi Saqsaywamánin kukkulan rakennelmat ovat eräs merkittävä osa Inkakulttuurin arkkitehtuurista. Alun perin 1460-luvulla rakennettu kompleksi, jonka uskotaan olleen osa Inkavaltakunnan pyhää kaupunkia, oli niin ikään symboleja Inkavaltakunnan voimalle ja pyhyydelle. Vaikka Saqsaywamánin tarkkaa käyttötarkoitusta on vaikea määrittää, se toimi luultavasti muinaisten seremonioiden ja juhlien keskuksena, joita järjestettiin erityisesti Auringon jumalan palvontaa varten.

Cuzcon ja Saqsaywamánin arkkitehtuuri ei ollut pelkästään kaunista, vaan myös käytännöllistä ja kestävältä pohjalta suunniteltua. Inkakulttuurissa rakennusten suunnittelussa otettiin huomioon maan järistysherkkyys, ja kaupungin kalliokivistä valmistetut rakennukset kestivät paremmin maanjäristyksiä kuin myöhemmin rakennetut espanjalaiset kolonialistiset rakennukset. Kolonisaation jälkeen monet alkuperäiset rakenteet, kuten Qorikancha ja Saqsaywamán, tuhottiin tai muutettiin espanjalaiseksi arkkitehtuuriksi. Näistä tuhotuista paikoista saatuja arkeologisia löytöjä, kuten kullan ja hopean varastaminen ja pyhien temppelien häpäisy, ovat kuitenkin keskeisiä osia Inkavaltion traagista historiaa.

Inka-aikaiset arkkitehtoniset saavutukset eivät rajoittuneet pelkästään Cuzcoon ja Saqsaywamánin linnoituksiin. Monia pyhiä paikkoja, kuten Q'enqo Grande, löytyy myös Cuzcon ympäriltä. Tämä pyhä alue tunnetaan erityisesti omalaatuisista kivirakenteistaan, jotka ovat saaneet aikaan useita teorioita niiden käyttötarkoituksesta. Yksi tärkeä elementti Inkakulttuurissa oli pyhien paikkojen ja temppelien jatkuva yhteys tähtitieteellisiin ilmiöihin, kuten auringon nousuun ja talvipäiv

Mikä oli Machu Picchun ja Titiacakan saarten uskonnollinen merkitys Inkavaltiossa?

Pachakamaq löydettiin vuonna 1938 Templo Pintadosta (maalattu temppeli), ja se on puinen veistos, joka esittää antropomorfisia hahmoja, joita ympäröivät kissat, linnut ja kasvit. Veistoksen alaosassa näkyy Andien maailman kolmijako, joka käsittää Urin Pachan, Kay Pachan ja Hanan Pashan. Kaivausten yhteydessä löydettiin lukuisia uhreja, erityisesti kiviä, jotka oli veistetty maissintähkien, paprikoiden ja perunoiden muotoon. Nämä esineet oli haudattu pyhiinvaeltajien toimesta, kun he rukoilivat Pachamamaa (Pozzi-Escot et al. 2017).

Titicacan saarten myytti kertoo, että Aurinko syntyi Titiacakan järven saarella. Ensimmäinen pariskunta, josta koko ihmiskunta sai alkunsa, oli myös lähtöisin tältä saarelta. Espanjalaisten saapuessa saarella oli useita temppeleitä, jotka muodostivat uskonnollisen kompleksin järven eteläpuolelle. Temppelissä oli myös pyhä kivi, jota kutsuttiin Titikalaksi, ja jonka uskomuksen mukaan Aurinko ja Kuu olivat syntyneet. Pizarro ja muut kronikoitsijat mainitsivat, että Titiacakan saaren lisäksi oli toinen pyhä saari, joka tunnettiin nimellä Coati (Kuuden saari). Saarten ympärille oli rakennettu temppeleitä ja valittujen naisten rakennuksia. Inkakosmologiassa Aurinko ja Kuu muodostivat pyhän parin: Aurinko oli sidottu kuninkaaseen ja maskuliinisuuteen, kun taas Kuu oli yhteydessä kuningattareen ja feminiiniseen voimaan. Tämä uskomus vahvisti Inkakulttuurissa perhesuhteita ja valta-asetelmia, sillä keisari oli uskonnollisten seremonioiden ainoa välikäsi kansan ja kosmologisten voimien välillä.

Machu Picchu, joka sijaitsee noin 130 kilometriä Cuzcon kaupungista ja on tunnettu Etelä-Amerikassa, oli Inkavaltakunnan 1400-luvulla rakennettu kaupunki, joka toimi sekä uskonnollisena pyhiinvaelluskohteena että keisarin asuinpaikkana. Kaupunki sijaitsee 2470 metrin korkeudessa, ja se yhdistää Machu Picchun ja Huayna Picchun vuoristot. Machu Picchua pidetään edelleen yhtenä merkittävimmistä ja parhaiten säilyneistä prekolumbiaanisista kulttuuripaikoista. Alueella oli järjestetty juhlia ja uskonnollisia seremonioita, joihin osallistui Cuzcon aatelisväki. Machu Picchun rakennustyöt liittyvät mahdollisesti keisari Pachakuteqin kunnianosoituksiin Teqsi Wiraqochalle, inkalaisen luojajumalalle. Kaupungissa asui muutamasta sadasta tuhanteen viiteensataan asukkaaseen, jotka todennäköisesti kuuluivat uskonnolliseen ja poliittiseen eliittiin.

Arkeologit ovat todenneet, että Machu Picchu oli luultavasti rakennettu keisari Pachakuteqin hallituskauden aikana, noin vuonna 1440. Kaupunki jäi osaksi hänen sukunsa omaisuutta kuoleman jälkeen, ja tilanne jatkui muiden inkakeisareiden aikana, kuten Tupaq Yupankin ja Wayna Qhapakin hallintokaudella. Vuoden 1531–1532 sisällissodan ja espanjalaisten saapumisen jälkeen Machu Picchun asutus väheni ja monet aateliset palasivat pakoon Vilcabamban alueelle. Tätä seurasi paikallinen väestön siirtyminen takaisin omille mailleen. Myöhemmin paikka sai osakseen espanjalaisten Encomienda-järjestelmän ja saattoi olla alttiina pakotetulle uskonpuhdistukselle. Näin ollen Machu Picchu jäi vähitellen unohduksiin useiksi vuosisadoiksi, vaikka paikalle saattoi vierailla muutamia matkailijoita.

Machu Picchun arkkitehtuuri ja uskomukset liittyivät läheisesti auringonpalvontaan ja taivaan tarkkailuun. Intiwatana, "auringonpatsas", oli kivinen alusta, jonka kulmat oli suunnattu ilmansuuntiin, ja joka oli mahdollisesti yhteydessä inkalaisiin astronomisiin havaintoihin. Tämä kivinen rakenne oli olennainen osa inkalaisia uskonnollisia ja kosmologisia käytäntöjä. Machu Picchun alueelta löytyy myös muita uskonnollisia rakennuksia, kuten Aurinkotemppeli ja pyhät kalliot, jotka on veistetty muistuttamaan vuoria. Tämä liittyy inkalaisten tapaan kunnioittaa vuoria ja muita luonnon elementtejä, joita he pitivät pyhinä.

Endtext

Miten inkojen tähtitiede ja eläinmerkkejä yhdistettiin maatalouden kiertoon?

Inkojen taivaan tarkkailu ja eläinmerkkeihin liittyvät uskomukset olivat tärkeä osa heidän kulttuuriaan ja maatalouden kiertoja. He yhdistivät tähtitaivaan ilmiöt ja eläinten elinkaaren eri ajanjaksoihin, ja tämä näkyi muun muassa eläinuhreissa, joita suoritettiin erilaisten maatalouden vaiheiden yhteydessä. Esimerkiksi nuoret laamat syntyivät silloin, kun etelässä horisontissa hehkui tumman Llama-tähdistön heijastus. Tämä ajankohta osui noin marraskuun loppuun ja sen myötä laamojen elinkaari oli kytköksissä taivaan ilmiöihin. Tällöin Laaman hahmo, jonka osat ilmestyivät horisonttiin pohjois-etelä-suunnassa, oli yhteydessä myös sadonkorjuuseen ja maanviljelysyhteisön juhla-aikaan.

Llamat, jotka olivat Andien viljelijöille tärkeä kulkuväline ja tuotantoeläin, uhrattiin erilaisten sääilmiöiden ennustamiseksi. Polo de Ondegardo kertoi kirjoituksissaan, että ruskeat laamat uhrattiin istutusaikana (elokuusta syyskuuhun), valkoiset ja mustat laamat toivottiin sateiden ja suurten laumojen saamiseksi, ja moniväriset laamat uhrattiin sadonkorjuuaikaan (huhtikuun lopulta toukokuun alkuun). Tämä muinainen taivaan ja maatalouden yhteys oli olennainen osa inkakulttuuria ja sen ymmärtämistä.

Toinen merkittävä eläinmerkki taivaalla oli Atoq eli Ketun tähdistö, joka näkyy Skorpionin hännän ulkopuolelta. Tämä tumman tähtiä täynnä oleva alue ylittää ekliptikan ja oli yhteydessä ketun elinkiertoon, sillä ketut syntyivät joulukuussa, jolloin Aurinko kulki Atoqin tähtikuvion läpi. Tämän tähdistön ja auringon liikkeiden vuorovaikutus oli tärkeä osa inkaväen ymmärrystä ajankohdista ja elinkaarista. Ketun elinkaaren rytmiin liittyi myös auringon kulku talvipäivänseisauksen ja kesäpäivänseisauksen kautta.

Inkakulttuurissa ei ollut meidän tuntemaamme eläinradan käsitettä, mutta he käyttivät omalaatuista tähtitieteellistä järjestelmää, jossa oli samankaltaisia periaatteita. Tämä järjestelmä ulottui taivaalla sijaitsevan Linnunradan molemmille puolille ja pohjautui taivaan kirkkaimpiin tähtikuvioihin. Inkat yhdistivät tähtiä eläinten hahmoihin, kuten laamaan, kettuun ja muihin eläimiin, jotka oli liitetty maatalouden kiertoon ja tärkeisiin ajankohtiin.

Erityisesti taivaalla näkyvät kirkkaat tähdet ja niiden nousu- ja laskuajat, kuten Antares, Altair ja Deneb, olivat keskeisiä taivaan ilmiöitä inkakulttuurissa. Näiden tähtien heliakalinen nousu ja lasku tapahtui samoihin aikoihin, jolloin inkakulttuurissa uskottiin, että tiettyjen eläinten elinkaaret saavuttivat käännekohtansa. Nämä tähtitieteelliset ilmiöt olivat avainasemassa, kun päätettiin milloin kylvöt aloitettiin, milloin sato oli kypsynyt ja milloin uhrirituaalit oli suoritettava.

Tähtitieteen lisäksi inkojen uskomuksissa ja viljelyssä oli tärkeässä roolissa myös Ch’aska, eli Venus-planeetta, jota kunnioitettiin suuresti. Se tunnettiin Aamun- ja Iltahärkä-tähtenä, ja sen liike taivaalla oli erittäin merkityksellinen viljelijöille. Ch’aska liikkui taivaalla tarkoin määrättyjen aikojen mukaan, ja sen nousu oli kytköksissä viljelykauden alkuun ja loppuun. Muita planeettoja, kuten Jupiteria, Marsia ja Saturnusta, kutsuttiin myös erityisillä nimillä, ja niiden liikkeet olivat tärkeä osa inkakulttuurin tähtitieteellistä kartoitusta.

Andeilla pidettävä Qoyllur Rit’i -juhla, tai Lumifestivaali, oli yksi esimerkki siitä, miten inkakulttuurissa taivaan ilmiöiden ja elämänkierron yhteys näkyi käytännössä. Tämä juhla, joka pidettiin vuodesta toiseen Andien Sinakara-laaksossa, juhlisti Pleiadien tähdistön uudelleennäkemistä, mikä symboloi maissisadon ja uuden vuoden alkua. Tämä juhla oli erityisesti kytköksissä talvipäivänseisaukseen, jolloin uusi vuosi alkoi ja täysi kuu loisti taivaalla.

Andien pyhiinvaellus Coyllor Rit’i oli monivaiheinen rituaali, jossa ihmiset kiipesivät vuorille ja toivat jäälohkareita symboloimaan elämän ja veden pyhyyttä. Ukuku, jäätikköjä kuljettavat olennot, jotka olivat puoliksi karhuja ja puoliksi ihmisiä, olivat perinteinen osa tätä juhlaa. Ukukujen rooli on kuitenkin vähentynyt jäätiköiden sulamisen vuoksi.

Inkojen tähtitiede oli monivaiheinen ja syvällinen maailmankuva, jossa yhdistyi maatalouden kiertokulku, eläinten elinkaaren havainnointi sekä taivaan ilmiöiden tarkkailu. Tämän ymmärtäminen on tärkeää, sillä se antaa meille syvemmän käsityksen inkojen maailmasta ja heidän kulttuurinsa syvistä yhteyksistä luontoon ja taivaallisiin voimiin.

Miten kipupsykologia ja hoitomenetelmät voivat parantaa elämänlaatua?
Miten varmistetaan luotettavat ja tarkat tiedot kliinisessä tutkimuksessa?
Miten jäätikön sulaminen vaikutti mesoliittiseen ihmiseen ja maisemaan Deesidessä?
Miten tunnistaa ja ymmärtää rottien ihosyövät ja niihin liittyvät kasvaimet?