Rottien ihosyövän ja niihin liittyvien kasvainten kirjo on monimuotoinen, ja niiden esiintyvyys vaihtelee rottakannan, iän ja muiden tekijöiden mukaan. Useimmiten nämä kasvaimet eivät ole metastasoivia, mutta ne voivat olla paikallisesti invasiivisia ja vaikuttaa eläimen elämänlaatuun merkittävästi. Ihosyöpien ja kasvainten tuntemus on tärkeää, sillä niiden diagnosointi ja käsittely voivat erota huomattavasti muiden eläinlajien syövistä.

Preputiaalinen rauhaskasvain, kuten Zymbalin rauhasen kasvaimet, ovat esimerkki tyypillisistä rottien ihosyövistä. Nämä kasvaimet ovat yleensä hyvin erottuvia ja muodostuvat rauhasen epiteelisolujen kasvaessa. Ne voivat olla hyvänlaatuisia adenoomia tai pahanlaatuisia adenomakarsinoomia. Pahanlaatuiset kasvaimet, kuten Zymbalin rauhasen kasvaimet, eivät yleensä metastasoitu, mutta voivat tunkeutua ympäröivään kudokseen. Tällaiset kasvaimet voivat ilmetä myös muissa rauhasissa, kuten esinahan tai klitoriksen rauhasissa.

Ihon fibroomat ja fibrosarkoomat ovat yleisiä ihokasvaimia rottilla. Fibroomat esiintyvät usein rottien selkä- ja kylkipuolella, ja ne voivat kasvaa hyvinkin suuriksi. Nämä kasvaimet ovat yleensä hyvin rajautuneita ja vähemmän solurikkaita, ja niissä voi olla vaihteleva määrä kollageenia. Fibrosarkoomat, jotka ovat vähemmän yleisiä mutta silti tärkeitä, eroavat fibromista siinä, että ne ovat pahanlaatuisempia ja vaativat erilaista hoitoa ja seurantaa.

Rotilla esiintyy myös monenlaisia muita ihokasvaimia, kuten keratoakantoomia, trikoepithelioomia, basaalisolu- ja okasolusyöpiä, papilloomia ja melanoomia. Nämä kasvaimet ovat erityisesti yleisempiä uroksilla kuin naarasrotille. Näiden kasvainten alkuperä ja kehittyminen voivat olla monen tekijän summa, ja niiden esiintymisellä voi olla geneettisiä ja ympäristöön liittyviä taustatekijöitä.

Mammary fibroadenoomat ovat yksi yleisimmistä syövistä vanhemmilla naarailla. Näitä kasvaimia voi kuitenkin esiintyä myös uroksilla, vaikkakin harvemmin. Fibroadenoomien esiintymistiheys vaihtelee rottakannan ja -roduksen mukaan. Esimerkiksi SD-rottilla esiintyvyys voi vaihdella 7-40 %:n välillä eri lähteistä riippuen. Ovariektomian jälkeen mammary fibroadenoomien esiintyvyys pienenee merkittävästi, mikä viittaa hormonitasapainon ja erityisesti prolaktiinin rooliin kasvainten muodostumisessa. Kasvaimet voivat saavuttaa suurikokoisia ulkomuotoja ja ne voivat olla hyvin liikkuvia ja kiinteitä. Mikroskooppisesti tarkasteltuna kasvaimet ovat selvästi lohkoittuneita, ja ne voivat sisältää vaihtelevia määriä fibroottista ja rauhaskudosta.

Mammary adenokarsinoomat, vaikka harvinaisempia, voivat kehittyä mammary fibroadenoomista ja olla erityisen vaarallisia, sillä ne voivat levitä ympäröiviin kudoksiin ja muihin elimiin. Estrogeenin lisääminen eläimille voi johtaa tällaisen pahanlaatuisen kasvaimen kehittymiseen, ja tämä voidaan toistaa kokeellisissa tutkimuksissa. Histologisesti adenokarsinoomilla voi olla useita erilaisia rakenteellisia kuvioita, kuten anaplastisia soluja, papillaarisia tai komedo-tyyppisiä rakenteita.

Verenkiertoon liittyvät syövät, kuten suurten granulosyyttien lymfosyyttinen leukemia (LGL-leukemia), ovat yleisempiä Wistar-rotuisten rottien keskuudessa. LGL-leukemia aiheuttaa yleensä suuria pernan ja maksan suurentumisia, ja kliiniset merkit voivat sisältää painonlaskua, anemiaa ja keltaisuutta. Histologisesti LGL-leukemiaa kuvaavat suurentuneet, granuloosat lymfosyytit, jotka tunkeutuvat kehon eri elimiin. LGL-leukemian hoito ja ennuste voivat olla haasteellisia, koska se saattaa johtaa muihin komplikaatioihin, kuten verihiutaleiden vähenemiseen ja verenvuotohäiriöihin.

Lymfoomat ja lymfosyyttinen leukemia ovat harvinaisempia rottien keskuudessa, mutta ne voivat esiintyä tietyissä rottakannoissa. Nämä kasvaimet voivat olla erityisen vaarallisia, koska ne leviävät nopeasti sisäelimiin ja voivat aiheuttaa suuria kudosmuutoksia, kuten pernan ja maksan suurentumista sekä lymfosyyttien tihentymistä kudoksissa. Epidermotrooppinen lymfooma on myös harvinainen, mutta se voi ilmetä iholla punoituksena ja haavaumina, ja histologisesti se ilmenee epidermaalisen hyperplasian ja lymfosyyttien infiltraation muodossa.

Rotilla esiintyvät ihosyövät ja kasvaimet ovat monimutkainen ja laaja aihe, joka vaatii tarkkaa diagnosointia ja seurantaa. Usein kasvainten alkuperä ja käyttäytyminen liittyvät eläimen ikään, geneettisiin tekijöihin sekä hormonaalisiin ja ympäristöllisiin vaikutuksiin. Eri kasvaintyyppien tunnistaminen ja ymmärtäminen on avainasemassa, jotta voidaan määrittää oikea hoito ja seuranta.

Bakteeri-infektiot jäniksillä: Kliiniset löydökset ja sairaudet

Jäniksillä esiintyvät bakteeri-infektiot voivat aiheuttaa merkittäviä terveysongelmia, ja niiden tunnistaminen on tärkeää etenkin eläinten hyvinvoinnin ja elinkelpoisuuden kannalta. Yksi yleisimmistä bakteeri-infektioiden aiheuttajista on Lawsonia intracellularis, joka aiheuttaa histiosyyttisen enteriitin. Tämä bakteeri infisoi enterosyyttien apikaalista solulimaa, mikä voi johtaa villusten lyhentymiseen, lakteaalien laajentumiseen ja limakalvon muutoksiin, kuten hyperplastisiin kryptiin. Infektioon liittyy usein myös histiosyyttien kerääntymistä lamina propriassa. Mikroskoopilla havaitaan bakteerien klustereita enterosyyttien apikaalisessa solulimassa. Tällaiset infektiot ovat usein subkliinisiä, ja ne voivat jäädä huomaamatta, vaikka ne tunnistettaisiin ruumiinavauksissa.

Samanlaisten infektiomekanismien myötä jäniksille voi kehittyä myös erilaisia zoonoottisia sairauksia. Esimerkiksi Leptospira -bakteerikanta on tunnistettu useilla jänislajeilla, erityisesti Yhdysvalloissa, ja se on aiheuttanut munuaistulehduksia ja muihin elimiin vaikuttavia tulehduksia. Vaikka Leptospira -infektio on yleisempi villijäniksillä, myös lemmikkijäniksissä on raportoitu positiivisia seerotuloksia, vaikka mikroskooppista kudosmuutosta ei ole havaittu.

Listeria monocytogenes on toinen tärkeä bakteeri-infektio, joka voi vaikuttaa jäniksiin, erityisesti tiineisiin naaraisiin. Listerioosi voi johtaa keskenmenoihin ja äkillisiin kuolemiin, erityisesti myöhäisessä raskauden vaiheessa. Tämä patogeeni kasvaa kosteissa ympäristöissä ja voi tarttua saastuneen rehun tai veden kautta. Listerioosiin liittyy usein metritiksen, placentitin ja keskenmenon kaltaisia oireita, mutta myös sepsistä ja aivotulehduksia voi esiintyä. Taudin leviämisen estämiseksi on tärkeää huolehtia jänisten ruokintahygieniasta ja estää niiden altistuminen saastuneelle vedelle.

Listerioosin taudinaiheuttaja, Listeria monocytogenes, voi ylittää istukan esteen, mikä tekee tiineistä naaraista erityisen alttiita infektiolle. Sairaus ilmenee nopeasti ja voi johtaa sikiöiden kuolemaan tai elinkelvottomiin poikasiin. Listeria voi olla läsnä myös kuolleiden poikasten elimissä, ja eloonjääneet voivat kehittää systemaattisen listerioosin tai hidastua kasvuunsa. Tällaiset poikaset voivat jatkaa bakteerien levittämistä viikkojen ajan syntymän jälkeen. Taudin diagnosointi voidaan vahvistaa kudosviljelyllä, ja erityisesti ulkomaisten eläinlääkärilaboratorioiden kehittämät PCR-menetelmät mahdollistavat nopean ja tarkan diagnosoinnin.

Jäniksillä voi myös esiintyä infektiota Moraxella -bakteereiden kanssa, jotka elävät jänisten sidekalvossa ja kyynelkanavassa. Näiden bakteerien aiheuttamat sairaudet ovat usein lieviä ja oireettomia, mutta joskus ne voivat johtaa vakavampiin vaivoihin, kuten metritikseen, pleuriittiin ja keuhkokuumeeseen, erityisesti jos jänikset elävät lähekkäin karjaa.

Myös Mycobacterium avium paratuberculosis on saattanut levitä villijäniksillä, ja sen aiheuttamat tulehdukset voivat vaikuttaa erityisesti ohutsuoleen, imukudoksiin ja maksaan. Tämä bakteeri voi aiheuttaa granulomatoottisia vaurioita, ja se on merkittävä tartuntariski karjatiloilla, sillä se voi toimia tartunnan kantajana ja levittäjänä.

Jänisten bakteeri-infektioiden diagnosointi perustuu moniin menetelmiin, kuten mikroskopiaan, kudosviljelyyn ja PCR-tutkimuksiin. Tärkeintä on, että eläinlääkäreillä ja jänisten hoitajilla on hyvä käsitys infektiomekanismeista ja taudin kulusta, sillä oikea-aikainen diagnoosi ja hoito voivat estää taudin leviämistä ja parantaa hoitotuloksia.

Lisäksi jänisten bakteeri-infektioiden ennaltaehkäisy on avainasemassa. Hygienia ja saastumisen estäminen ovat ensisijaisia keinoja vähentää bakteerien leviämistä. Erityisesti jänisten ruokinta ja veden saastumisen välttäminen voivat estää monia vakavia infektioita. On myös tärkeää varmistaa, että jänikset eivät ole altistuneina maaperän tai muiden eläinten saastumille, erityisesti alueilla, joissa bakteerit kuten Listeria ja Leptospira ovat yleisiä.

Miten hallita puutarhan tuholaisia ja varmistaa kasvien terve kasvu?
Kuinka aivojen neuroniverkot ja keinotekoiset neuroverkot toimivat samankaltaisesti?
Miten aktiivinen takaportin vahvistus parantaa transkonduktanssin lineaarisuutta?