1. joulukuuta 2020 useat henkilöt, mukaan lukien David James Shafer, Shawn Micah Tresher Still ja Cathleen Alston Latham, osallistuivat suunnitelmalliseen rikosvyyhteen, jonka keskiössä oli väärennetty asiakirja nimeltä "CERTIFICATE OF THE VOTES OF THE 2020 ELECTORS FROM GEORGIA". Kyseessä ei ollut vain yksittäinen asiakirjaväärennys, vaan tarkkaan orkestroitu toimi, jonka tarkoituksena oli vaikuttaa Yhdysvaltojen presidentinvaalien viralliseen tulokseen väärentämällä osavaltion edustajien valtuudet.

Kyseinen asiakirja esitti, että sen allekirjoittajat olivat Georgian osavaltion virallisia ja laillisesti valittuja presidentin valitsijoita, vaikka näin ei ollut. Heillä ei ollut lainmukaista valtuutusta toimia valitsijoina, eikä asiakirjalle ollut annettu valtuutusta virallisilta tahoilta. Tästä huolimatta asiakirja toimitettiin Yhdysvaltain kansallisarkistolle, ja se oli tarkoitettu osaksi virallista vaalituloksen vahvistusprosessia.

Teko täytti ensimmäisen asteen väärennysrikoksen tunnusmerkit O.C.G.A. § 16-9-1(b) -pykälän mukaan, mutta sen merkitys ulottuu laajemmalle. Asiakirjan laatiminen ja lähettäminen katsottiin osaksi laajempaa rikollista salaliittoa, joka sisälsi useita rikollisia tekoja: väärien lausuntojen antamista viranomaisille, väärennettyjen asiakirjojen levittämistä sekä oikeudenkäyntiin vaikuttamista.

Sama ryhmä tai sen jäsenet jatkoivat tekojaan lähettämällä väärennetyn asiakirjan myös Yhdysvaltain piirituomioistuimelle, tarkoituksenaan virallistaa sen sisältämä valheellinen tieto. Asiakirjassa toistettiin väite siitä, että sen allekirjoittajat olisivat laillisia presidentin valitsijoita. Tämä oli vakava rikos, koska asiakirja oli osoitettu liittovaltion tuomioistuimelle ja sillä pyrittiin vaikuttamaan oikeusprosessin kulkuun. Kyseessä oli väärennetyn asiakirjan jättäminen oikeusviranomaiselle, ja teko täytti rikoslain O.C.G.A. § 16-10-20.1(b)(1) mukaisen rikoksen tunnusmerkit.

Rikosvyyhti ei rajoittunut vain asiakirjojen väärennökseen. Siihen liittyi myös muita toimia, kuten väärien lausuntojen laatiminen ja toimittaminen Georgian kuvernöörin ja osavaltion ulkoministerin virastoihin. Esimerkiksi asiakirja "RE: Notice of Filling of Electoral College Vacancy" sisälsi valheellisia väittämiä allekirjoittajien asemasta valitsijakokouksessa. Tätä asiakirjaa käytettiin tukemaan väitettyä valitsijastatusta ja sekin toimitettiin kansallisarkistolle. Toimet olivat selkeästi osa suurempaa suunnitelmaa, jolla pyrittiin manipuloimaan vaalitulosta ja antamaan valheellinen vaikutelma laillisesta prosessista.

Tärkeä osa kokonaisuutta oli todistajiin vaikuttaminen. Pastori Stephen Cliffgard Lee matkusti Ruby Freemanin, vaalivirkailijan, kotiin tarkoituksenaan esittää itsensä auttajaksi, mutta todellisuudessa pyrkimyksenä oli vaikuttaa Freemanin todistajanlausuntoon. Kyse oli hienovaraisesta painostuksesta, joka tehtiin osana suunnitelmaa muokata viranomaisten saamaa tietoa vuoden 2020 presidentinvaalien tapahtumista Georgiassa. Lee jatkoi toimintaansa seuraavana päivänä vierai

Miten vaalijärjestelmään kohdistuva tietomurto toteutetaan ja oikeudellisesti määritellään?

Georgian osavaltiossa vuosien 2020 ja 2021 vaihteessa tapahtunut rikoskokonaisuus nosti esiin modernin vaalijärjestelmän haavoittuvuudet ja juridiset seuraukset, jotka kohdistuvat järjestelmällisesti toteutettuun vaalijärjestelmän manipulointiyritykseen. Tapauksen keskiössä olivat yksityishenkilöt ja toimijat, jotka tekivät yhteistyötä yksityisen yrityksen, SullivanStrickler LLC:n, kanssa. Heidän tarkoituksensa oli saada luvatta käyttöönsä Dominion Voting Systems -järjestelmän omaisuutta: tietoja, ohjelmistoja ja äänestäjädataa.

Toiminta alkoi Fultonin piirikunnassa, missä Sidney Katherine Powell solmi sopimuksen SullivanStricklerin kanssa ja maksoi yritykselle toimeksiannosta. Tämän jälkeen yrityksen työntekijät matkustivat Coffee Countyn vaalitoimistoon, jossa he ottivat luvatta käyttöönsä tietokoneita. Tämä tapahtui Powellin, sekä Cathleen Alston Lathamin, Scott Graham Hallin ja Misty Hamptonin tuella ja rohkaisulla. Tarkoituksena oli saada haltuun vaalijärjestelmään kuuluvaa omaisuutta ilman lain mukaista valtuutusta, mikä muodosti konkreettisia toimia laittoman salaliiton täytäntöönpanossa.

Toimintaa ei rajoittunut vain tekniseen tunkeutumiseen. Osallistujat suunnittelivat ja toimeenpanivat tietojen poistamista ja tutkimista ilman lupaa, samalla tietoisina siitä, että heidän toimintansa oli vastoin osavaltion lakeja ja viranomaisten määräyksiä. Tämä toi esiin kysymyksen yksityisen datan yksityisyydensuojasta sekä valtiollisen omaisuuden ryöstöstä – molemmat rikoksia, joiden seuraamukset ovat vakavat, kun kyseessä on julkinen vaalijärjestelmä.

Georgian suurlainvalvojat esittivät useita syytteitä, joiden ytimessä olivat rikosoikeudelliset käsitteet kuten salaliitto tietokonerikokseen (conspiracy to commit computer trespass), tietosuojan rikkominen (computer invasion of privacy), valtion petos (conspiracy to defraud the state) ja virkavalan rikkomisen yllytys (solicitation of violation of oath by public officer). Näistä rikoksista syytettiin paitsi yksittäisiä henkilöitä myös Yhdysvaltain entistä presidenttiä Donald John Trumpia, joka syytteiden mukaan vaati Georgian osavaltion virkamiestä "mitätöimään vaalitulos" ja julkistamaan vaihtoehtoisen voittajan. Tämä pyyntö oli räikeä esimerkki siitä, kuinka poliittinen valta voi kohdistaa suoraa painostusta vaaliviranomaisiin.

Oikeudellisessa tarkastelussa huomio kohdistuu myös siihen, kuinka rikolliset teot on peitetty laillisten rakenteiden sisälle: sopimusten solmiminen, maksujen suorittaminen ja hallinnollinen organisoituminen loivat vaikutelman hyväksytystä toiminnasta, vaikka taustalla oli tietoinen ja suunniteltu järjestelmän väärinkäyttö. Tällainen strateginen laittomuus on erityisen vaarallista demokraattisen järjestelmän vakaudelle, koska se ei ainoastaan riko lakia – se myös uhkaa kansalaisten luottamusta itse äänestysprosessiin.

Tämänkaltaisten rikosten käsittelyssä keskeistä on ymmärtää niiden monitahoinen rakenne: tekninen tietomurto, poliittinen manipulaatio, institutionaalinen vaikutusvalta ja laillisuuden naamio. Rikosoikeudellisesti kyse ei ole yksittäisistä luvattomista toimista, vaan järjestelmällisestä, monivaiheisesta pyrkimyksestä vaikuttaa julkisen vaalijärjestelmän lopputulokseen.

On tärkeää ymmärtää, että moderni vaalijärjestelmä ei ole vain tekninen infrastruktuuri vaan osa valtiollista suvereniteettia. Sen loukkaaminen rinnastuu valtiolliseen petokseen. Kun vaalitulokseen pyritään vaikuttamaan teknisin keinoin ilman valtuutusta, kysymys ei ole vain tietosuojasta tai tietomurrosta, vaan koko demokraattisen järjestyksen horjuttamisesta.

Ymmärtääkseen tällaisen tapauksen vakavuuden lukijan on tarkasteltava sekä teknologisen pääsyn oikeudellisia rajoja että poliittisten vaikuttimien roolia. Ei riitä, että yksittäinen toiminta on lainvastaista – ratkaisevaa on, että se on osa suurempaa pyrkimystä horjuttaa vaalien oikeudenmukaisuutta. Tämä tekee rikoksesta paitsi yksilöllisesti tuomittavan, myös institutionaalisesti vaarallisen.

Voiko valitsijamiehiä nimittää laittomasti?

Marraskuun lopussa ja joulukuun alussa 2020, Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen, useat Donald Trumpin liittolaiset käynnistivät koordinoidun kampanjan eri osavaltioiden lainsäätäjien painostamiseksi nimittämään vaihtoehtoisia presidentin valitsijamiehiä — vastoin vaalitulosta ja osavaltioiden lakia. Toimet kohdistuivat erityisesti Pennsylvanian, Arizonan, Georgian ja Michiganin osavaltioihin, ja niihin osallistuivat muun muassa Rudy Giuliani, Jenna Ellis, John Eastman sekä itse presidentti Trump.

  1. marraskuuta Giuliani ja Ellis ottivat yhteyttä Pennsylvanian senaatin puhemieheen Jake Cormaniin ja vaativat tätä nimittämään valitsijamiehiä, jotka tukisivat Trumpia, vaikka osavaltion äänestystulos osoitti Bidenin voittoa. Samana päivänä Trump soitti henkilökohtaisesti Cormanille esittäen saman vaatimuksen. Seuraavina päivinä Giuliani jatkoi painostusta Pennsylvanian edustajainhuoneen puhemiehelle Bryan Cutlerille, jolle hän jätti useita viestejä samasta asiasta.

  2. marraskuuta Giuliani ja Ellis esiintyivät Arizonan lainsäätäjien edessä, esittivät väitteitä laajamittaisesta vaalivilpistä ja vaativat paikallisia lainsäätäjiä nimittämään vaihtoehtoisia valitsijamiehiä. Samassa kokouksessa myös Trump osallistui puhelimitse, toistaen vääriä väitteitä vaalivilpistä. Päivää myöhemmin he tapasivat Arizonan senaatin puheenjohtajan Karen Fannin ja edustajainhuoneen puhemiehen Rusty Bowersin yrittäen saada heitä kutsumaan koolle erityisistunto valitsijamiesasioiden muuttamiseksi.

  3. joulukuuta Trump ja hänen esikuntapäällikkönsä Mark Meadows pyysivät John McEnteeä laatimaan muistion strategiasta, jonka avulla voitaisiin viivästyttää kongressin yhteisistuntoa 6. tammikuuta. Suunnitelmaan kuului, että varapresidentti Mike Pence hylkäisi osan vaalituloksista ja palauttaisi ne osavaltioiden päätettäväksi — täysin ilman laillista perustaa.

Michiganissa Giuliani ja Ellis esiintyivät 2. joulukuuta osavaltion valvontavaliokunnan edessä, esittivät jälleen perusteettomia väitteitä vaalivilpistä ja painostivat lainsäätäjiä valitsemaan valitsijamiehiä Trumpin hyväksi. Georgian osavaltiossa kampanja saavutti uuden vaiheen: 3. joulukuuta Giuliani, Ellis, Eastman ja Smith esiintyivät senaatin oikeusvaliokunnan kokouksessa ja yrittivät saada osavaltion senaattoreita rikkomaan virkavalansa nimittämällä laittomasti valitsijamiehiä. Kyseinen teko täytti Georgian rikoslain mukaan rikollisen houkuttelun tunnusmerkistön.

Giuliani jatkoi väärien lausuntojen esittämistä: hän väitti esimerkiksi, että yli 96 000 postitse annettua ääntä olisi laskettu ilman että niistä olisi ollut vastaanottokuittauksia. Hän myös levitti virheellistä tietoa Dominion-äänestysjärjestelmän toiminnasta Michiganissa. Nämä lausunnot eivät olleet pelkästään vääriä, vaan ne esitettiin tietoisesti harhaanjohtamistarkoituksessa viranomaisten toimivallan piiriin kuuluvissa asioissa, mikä tekee niistä rikollisia.

Yhdessä nämä teot muodostivat johdonmukaisen ja suunnitellun toiminnan ketjun, jonka tarkoituksena oli kumota demokraattinen vaalitulos, käyttää valtaa väärin ja horjuttaa laillista vallanvaihtoa. On olennaista huomioida, ettei kyse ollut yksittäisistä puheluista tai mielipiteistä, vaan oikeudellisesti arvioituna sarjasta tietoisia tekoja, joiden tavoitteena oli toteuttaa vaalituloksen kumoaminen ilman laillista pohjaa.

Lukijan on tärkeää ymmärtää, että tällaiset toimet eivät ole vain poliittisesti tai moraalisesti kyseenalaisia, vaan ne muodostavat konkreettisen uhan oikeusvaltiolle. Yritykset vaikuttaa vaaliprosessin riippumattomuuteen lainsäätäjiä painostamalla tai virkamiehiä harhaanjohtamalla rikkovat vallanjakoa ja demokraattisen järjestelmän perustuksia. Kun poliittinen valta pyritään säilyttämään rikkomalla lakia, kyse ei ole enää vain politiikasta, vaan rikollisesta toiminnasta, joka uhkaa koko yhteiskuntajärjestystä.

Kuinka suojata tiedot salauksella ja vahvalla salasanan hallinnalla verkkosovelluksissa?
Miten jatkuvat numeeriset esitykset liittyvät mieltymysjärjestyksiin?
Miksi ääntämistä tulee tarkastella fonetiikassa ja kuinka äänteet luokitellaan?
Mikä rottien ja jänisten patologian tuntemus on tärkeää laboratoriossa?