Robert Macfarlanen uusi kirja Is a River Alive? haastaa perinteiset käsityksemme joista ja niiden roolista maailmassamme. Macfarlane tutkii, voivatko joet olla elävä olento, joilla on oikeuksia, jotka tulisi suojella lainsäädännöllisesti. Hänen mukaansa jokien ei tulisi olla vain luonnonvaroja, joita voidaan käyttää ja hyväksikäyttää, vaan elollisia ja elintärkeitä elementtejä, jotka tarvitsevat puolustamista saastumista, vedenpoistoa ja tuhoa vastaan.

Macfarlanen teos vie lukijan matkaan eri puolille maailmaa, aina Ecuadoriin, Intiaan ja Kanadaan, alueille, joissa joet ovat kokeneet suuria haasteita. Ecuadorissa kaivostoiminta on saanut aikaan järkyttäviä ympäristötuhoja, joissa joet ovat myrkytettyjä ja elävät ekosysteemit tuhoutuneet. Intiassa taas eräät kaupungit ovat kokeneet, kuinka joki voi olla yhtä aikaa sekä elävä että kuollut: kuivuuden aikana joki katoaa, mutta rankkasateiden aikaan se muistuttaa ihmisilleen vaarallista voimaansa.

Macfarlanen matka vie myös Britanniaan, jossa hän tutkii Hobson’s Conduit -nimisen joen elämän ja kuoleman kiertokulkua. Tämä joki on esimerkki jostain, joka oli kerran tärkeä elämän lähde mutta on nyt lähes kuollut, peittynyt saastuneeseen limaan ja bakteerikerroksiin. Kuitenkin, kuten monet muutkin joet, se elpyy säännöllisten sateiden myötä ja tuo eloa ympärilleen. Robertin mielestä tällaiset ilmiöt kertovat siitä, kuinka jokien elinvoimaisuutta voidaan ja tulisi suojella. Joet voivat kuolla, mutta ne voivat myös elpyä – aivan kuten ihmisetkin.

Jokien suojeleminen ei ole vain ympäristön suojelua; se on myös oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien kysymys. Joet, kuten eläimet ja ihmiset, ovat elollisia olentoja, ja niiden suojelu voisi tarkoittaa kokonaan uudenlaista ajattelutapaa, jossa luonto ei ole vain hyödyke, vaan elävä, hengittävä osa maailmaa, jolla on oikeus elää ilman tuhoa. Tämä ajatus on saanut jalansijaa ympäri maailmaa. Esimerkiksi Ecuadorissa joet on nyt saatu osaksi oikeusjärjestelmää, joissa ne voidaan tunnistaa elollisina olentoina ja suojella lain mukaan. Tällaiset lakimuutokset edustavat toivon kipinää, joka voi levitä myös muihin maihin.

Yksi Macfarlanen teoksen ydinkysymyksistä onkin se, miten ympäristölainsäädäntö voi muuttua, jos suojelukohteet saavat oikeudet itselleen. Hän tuo esiin, kuinka nykyisin monet vesistöjen suojelua koskevat lait ja säädökset eivät toteudu käytännössä. Englantilaiset joet ovat kärsineet yksityistämisen seurauksista: vedenhuolto- ja infrastruktuuri-investoinnit ovat vähentyneet, ja monia jokia on jätetty hoitamatta, vaikka ne kaipaavat kipeästi huomiota ja suojaa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan vain siinä tapauksessa, että vesistöille annettaisiin oikeuksia, voisivat ne todella saada ansaitsemansa suojelun.

Kuitenkin, kuten Macfarlane osoittaa, vaikka ympäristön ja luonnon suojeleminen on tärkeää, se ei ole aina helppoa. Monet tahot, kuten suuryritykset ja kaivosteollisuus, ajavat omia etujaan luonnon kustannuksella. Vaikka vesi on elintärkeää ja jokien suojelu on välttämätöntä, yksittäiset ihmiset ja yhteisöt ovat ne, jotka tekevät lopulta suurimmat muutokset. Esimerkiksi Intiassa, vaikka monet joet ovat saastuneet ja kuolleet, on edelleen ihmisiä, jotka taistelevat jokien puolesta. Yksi tällainen henkilö on Yuvan, nuori mies, joka on voittanut väkivaltainen isänsä ja saanut yhteyden jokien kanssa – hän kertoo, kuinka jokien elpyminen voi myös tuoda eloa ja toivoa ihmisille, jotka elävät niiden varassa.

Jokien elämän ja kuoleman kiertokulku on symboli laajemmalle ympäristön muutokselle, jossa ihmiset ovat niin syvästi sidoksissa luontoon, että niiden tuhoaminen tarkoittaa myös meidän omaa tuhoamme. Jokia ei tulisi nähdä vain kulutustavaroina, vaan elollisina olentoina, joiden oikeudet tulisi suojella samalla tavalla kuin muiden elävien olentojen.

Vesi ei ole vain luonnonvara; se on elämän edellytys. Kun ajattelemme maailmaa, jossa jokien elämää ja voimaa suojellaan, voimme kuvitella tulevaisuuden, jossa luonto ja ihmiset elävät tasapainossa, eivätkä me ole erillään luonnosta, vaan sen osa.

Miten julkinen liikenne ja kävely voivat rikastuttaa luontomatkailukokemusta?

Matkustaminen julkisilla kulkuvälineillä luontokohteisiin tarjoaa ainutlaatuisen yhteyden ympäristöön ja maisemiin, joka usein jää autolla liikkumalla saavuttamatta. Kun bussimatka kuljettaa hiljalleen pitkin vehreitä laaksoja ja tunturien juuria, matkustajalle avautuu aikaa tarkkailla ympäröivää maisemaa, hengittää raikasta ilmaa ja valmistautua kävelyretkeen ilman stressiä parkkipaikan löytämisestä tai liikenteen aiheuttamasta melusta. Bussin pysähtyessä tien varrella, voi matkailija hypätä pois missä tahansa kiinnostavassa kohdassa, nauttia maisemista vapaasti ja jatkaa matkaa ilman huolta auton pysäköinnistä tai parkkimaksuista.

Tällainen matkustusmuoto on paitsi ympäristöystävällinen myös rauhoittava ja tarjoaa mahdollisuuden syvempään yhteyteen luonnon kanssa. Esimerkiksi Englannin Lake Districtin kansallispuistossa julkisen liikenteen ja pyöräilyn edistäminen on nostettu esiin kestävän matkailun kampanjoissa, jotka kannustavat jättämään auton taakseen. Tällaiset toimet eivät ainoastaan vähennä hiilijalanjälkeä vaan myös helpottavat liikkumista suositussa, usein ruuhkaisessa ympäristössä.

Kävelyretket, kuten vaellus Loughrigg Fellillä, tarjoavat mahdollisuuden kokea luonnon eri puolet – toisinaan polut kiemurtelevat rinteillä, toisinaan kallioseinämät tarjoavat haastetta ja dramaattisia maisemia. Näissä hetkissä luonnon äänet, kuten joutsenten lipuminen tai hanhien hanhitus veden äärellä, sulautuvat osaksi kokemusmaailmaa. Monet vaeltajat kokevat eräänlaisen rituaalin huipulle noustessaan: hetken pysähtymisen, maisemien sisäistämisen ja oman saavutuksen juhlistamisen.

Paikallisten kylien ja kaupunkien elämä kietoutuu tiiviisti näiden luonnonalueiden ympärille. Amblesiden kaltaiset kylät tarjoavat viihtyisät majoituspaikat ja paikallista ruokaa, jonka äärellä voi rentoutua pitkän päivän päätteeksi. Pienet majatalot, joissa aamiaiset tarjoillaan lämpimästi ja ystävällisesti, luovat kodinomaisen tunnelman. Paikalliset ravintolat ja kahvilat, kuten Golden Rule tai Zeffirellis, ovat suosittuja niin kävelijöiden kuin paikallisten keskuudessa. Ne tarjoavat maukkaita kasvisruokia ja paikallisia herkkuja, jotka täydentävät luonnon ja kävelyn tarjoamaa elämystä.

Julkisen liikenteen käyttäminen luonnossa liikkumiseen antaa myös mahdollisuuden suunnitella matka ilman auton rajoituksia, antaen aikaa nauttia ympäristöstä ja hiljaisuudesta, joka usein katoaa autoilun meluun. Se on tapa olla läsnä, havaita ympäröivä maailma ja tehdä matkastaan kokonaisvaltaisempi kokemus.

Ymmärrettävästi julkinen liikenne ei aina ole yhtä nopea tai joustava kuin oma auto, mutta sen tarjoamat edut – ympäristöystävällisyys, rentous, parempi yhteys luontoon ja paikalliseen kulttuuriin – ovat merkittäviä. On myös tärkeää huomioida, että vaelluksessa tai kävelyretkessä oma liikunnan taso ja näkökyky vaikuttavat reittivalintoihin ja matkantekoon. Osittainen näkövamma voi tehdä alamäkien laskemisesta haastavampaa, joten reittien valinnassa tulee olla varovainen ja suosia sellaisia polkuja, joissa on helppo ja turvallinen liikkua.

Kansallispuistojen, kuten Lake Districtin, tarjoamat car-free -reitit ja kampanjat ovat esimerkkejä siitä, miten matkailua voidaan kehittää kestävällä tavalla, yhdistäen luonnon kunnioituksen, käytännöllisyyden ja elämyksellisyyden. Ne tarjoavat myös oppimisen mahdollisuuksia: esimerkiksi tutustumalla paikalliseen kirjallisuuteen ja kulttuurihistoriaan, kuten William Wordsworthin runoihin ja hänen kotitaloonsa, saa syvemmän ymmärryksen maisemien merkityksestä ja ihmisten ja luonnon välisestä yhteydestä.

On oleellista tiedostaa, että luonnossa liikkuminen julkisilla kulkuneuvoilla ei ainoastaan vähennä ympäristökuormitusta, vaan myös avaa uusia näkökulmia matkailuun. Se mahdollistaa hidastamisen ja kokemusten syventämisen. Matkailijan kokemus ei rajoitu vain määränpäähän, vaan matka itsessään on osa elämyksellistä kokonaisuutta, jossa ympäristön tarkkailu, paikallinen kulttuuri ja omat tuntemukset lomittuvat toisiinsa. Tämä laajentaa matkailun arvoa ja tekee siitä merkityksellisemmän sekä matkailijalle että vierailukohteelle.

Mikä teki New Hampshiren esivaaleista käännekohdan Trumpin kampanjalle?
Miten ravintoaineet ja rohdokset voivat vaikuttaa sydänterveyteen?
Miten pääskyt muuttavat pesimisstrategiaansa ja sopeutuvat ympäristöönsä?
Miten luoda äärimmäistä keskittymiskykyä ja maksimoida tuottavuus?