WL-ε-TSVM-algoritmi osoittautuu vertailututkimusten perusteella tarkimmaksi menetelmäksi, kun pyritään ennustamaan rakenteiden käyttäytymistä monimutkaisissa ympäristökuormituksissa. Vaikka PSO-LSSVM-menetelmä on perinteisesti käytetty, sen suorituskyky jää selvästi WL-ε-TSVM:n jälkeen. Tämä korostaa tarvetta laajentaa koulutusdatamassaa, jotta mallien tarkkuus ja sovellettavuus monimutkaisissa rakenteissa voidaan maksimoida. Tarkkuuden kannalta merkittävin havainto on, että mallin tehokkuus riippuu voimakkaasti koulutusdatan kattavuudesta ja monipuolisuudesta, etenkin kun kyseessä ovat GFRP-verkkomuodostelmat.

Herkkysanalyysi paljastaa, että rakenteen suorituskykyyn vaikuttavat eniten muuttujat G ja S, joiden vaikutusosuus on huomattava molemmissa ennustettavissa ulostuloissa. Näiden muuttujien vaikutuksen jättäminen huomioimatta heikentää merkittävästi ennustetarkkuutta. Muiden parametrejen, kuten H1, H2, H3, D1, D3, vaikutus on pienempi, mutta silti niitä ei voi kokonaan sivuuttaa. Tämä korostaa, että optimointiprosessissa on keskityttävä ennen kaikkea olennaisimpiin ja vaikuttavimpiin parametreihin, jotta mallinnus on sekä tehokasta että luotettavaa.

Kalibrointiprosessi ja suorituskykymittarit kuten RMSE, R, NMSE ja SD osoittavat, että WL-ε-TSVM saavuttaa parhaat tulokset erityisesti maksimaalisen jännityksen ja maksimisiirtymän ennustamisessa. Mallin kyky yhdistää painotettu oppiminen ja ε-TSVM:n ominaisuudet mahdollistaa korkean tarkkuuden ja vakaan suorituskyvyn. ANN-algoritmin suoriutuminen jää tässä yhteydessä heikoksi, mikä viittaa siihen, että perinteiset neuroverkkomallit eivät aina ole paras valinta rakenteiden optimoinnissa, erityisesti kun datassa on suuri vaihtelu ja kompleksisuus.

Optimointiprosessin neljä keskeistä vaihetta — 3D-mallinnus ja näyteanalyysi, WL-ε-TSVM-mallin hyödyntäminen, Pareto-optimaalisen joukon muodostaminen MOPSO-menetelmällä sekä TOPSIS-menetelmään perustuva optimaalisten suunnitteluarvojen valinta — muodostavat kokonaisuuden, joka yhdistää koneoppimisen ja monikriteerisen optimoinnin tehokkaasti. Tämä lähestymistapa mahdollistaa paitsi yksittäisten suunnittelutekijöiden myös niiden yhteisvaikutusten kokonaisvaltaisen tarkastelun.

Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että mallien ennustetarkkuus ja soveltuvuus riippuvat ratkaisevasti myös käytetyn datan laadusta ja laajuudesta. Monipuolisemman ja laajemman koulutusdatan kerääminen, erityisesti kuormitustilanteista, jotka jäljittelevät todellisia ympäristöolosuhteita, voi merkittävästi parantaa mallien luotettavuutta. Tämä korostaa datan hallinnan merkitystä rakenteiden optimoinnissa — ilman riittävän kattavaa dataa edes edistyneimmät algoritmit eivät kykene tuottamaan luotettavia tuloksia.

Lopuksi, optimoinnissa tulee kiinnittää huomiota myös parametrien herkkyystutkimukseen, sillä se paljastaa ne muuttujat, jotka vaikuttavat voimakkaimmin lopputulokseen. Tämä tieto ohjaa resurssien suuntaamista datankeruussa ja mallinnuksessa sekä auttaa välttämään turhia monimutkaisuuksia, jotka eivät merkittävästi paranna ennusteiden laatua.

Miten koneoppiminen mullistaa GFRP-elastisten verkkokuorirakenteiden suunnittelun ja optimoinnin?

GFRP (lasikuituvahvisteinen polymeeri) -materiaaliin perustuvien elastisten verkkokuorirakenteiden optimaalinen muoto määritellään monien eri tavoitteiden ja ennalta asetettujen vaatimusten, kuten sallittujen muodonmuutosten perusteella. Kun suunnittelutavoitteet tai rajoitteet muuttuvat, myös rakenteiden optimointimenetelmien on sopeuduttava ja kehitettävä uusia lähestymistapoja. Optimoitavat muodot voivat syntyä joko muodonetsintäprosessin kautta tai matemaattisesti määritettyinä geometrioina. Rakenteen suorituskyvyn mittaamiseen valitaan aina yksi tai useampi suorituskykymittari, jotka ohjaavat optimointia. Fitness-funktion määrittelyssä korostuvat kaksi tärkeää vaihetta: ensin suunnittelijan on priorisoitava ne suorituskykykriteerit, jotka ovat rakenteen kannalta kriittisiä, ja toisekseen on kehitettävä laskennallinen malli, jolla suorituskykyä voidaan simuloida.

Verkkokuorirakenteiden optimoinnissa keskeisiä tavoitteita ovat jännitysten ja siirtymien minimointi. Perinteisesti tämä edellyttää laajoja numeerisia analyysejä, kuten FEA (finite element analysis), jotka voivat olla aikaa vieviä ja laskennallisesti raskaita. Koneoppimismallit (ML) tarjoavat merkittävän parannuksen tässä suhteessa: ne voivat suoraan ennustaa rakenteen suorituskyvyn ominaisuuksia, jolloin tarve laajoihin simulaatioihin vähenee huomattavasti. Tämä nopeuttaa suunnitteluprosessia ja mahdollistaa tehokkaan useiden vaihtoehtojen rinnakkaisen arvioinnin. Tämän avulla insinöörit voivat löytää nopeasti Pareto-optimaalisen ratkaisujoukon, joka havainnollistaa eri tavoitteiden välisiä kompromisseja.

Rakenteiden suunnittelussa koneoppimisen hyödyntäminen on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä, mutta GFRP-elastisten verkkokuorirakenteiden suunnittelussa koneoppimisen sovellukset ovat vielä kehittymässä. Nykyiset ML-mallit kaipaavat suorituskyvyn parantamista ja laajempaa soveltamista tähän rakenteiden tyyppiin. Tutkimuksen tavoitteena on parantaa koneoppimismenetelmiä erityisesti GFRP-verkkokuorirakenteiden suunnittelussa ja optimoida niiden muotoa ja suorituskykyä tehokkailla, aikaa säästävillä algoritmeilla. Tämä sisältää myös selitettävien ML-menetelmien käytön, jotka lisäävät ymmärrystä syötteiden ja tulosten välisistä yhteyksistä.

Tämän kirjan tutkimusmenetelmät kattavat laajan kirjon ML-tekniikoita, kuten logistisen regressioanalyysin (LR), k-nearest neighbors (KNN), päätöspuut (DT), satunnaismetsät (RF), eri boosting-menetelmät (AdaBoost, XGBoost, CatBoost, LightGBM), neuroverkot (ANN), tukivektorikoneet (SVM ja sen variaatiot) sekä hybridimenetelmiä, kuten WLεTSVM-MOPSO-TOPSIS, joka yhdistää koneoppimisen ja monen tavoitteen optimointialgoritmit. Näitä sovelletaan rakenteen muodon ennustamiseen, muodonetsintään, suorituskyvyn arviointiin sekä muodon optimointiin. Mallien koulutus ja testaus perustuvat ABAQUS-ohjelmistolla tehtyihin FEA-simulaatioihin.

Yksi uudenlainen lähestymistapa perustuu diskreettien elementtien teorian hyödyntämiseen, jossa kunkin rakenteen osan ominaisuuksia analysoidaan erikseen perinteisen koko rakenteen analyysin sijaan, mikä vähentää merkittävästi laskennallista kuormaa. Esimerkkeinä käsitellään mm. tynnyrivolttien ja biaksiaalisesti symmetristen verkkokuorien analyysiä, joissa otetaan huomioon huomattavat geometrian muodonmuutokset.

Muodonetsinnässä on kehitetty tulkittavia koneoppimismenetelmiä, jotka ottavat huomioon nostovaiheen rakenteen muodonmuutokset, mikä mahdollistaa optimaalisen, tasaisen verkkokuorin muodostamisen noston aikana. Lisäksi vertaillaan useita ML-malleja ennustamaan rakenteen jännityksiä ja siirtymiä itse painoon suhteutettuna, käyttäen mm. osittaisriippuvuuskuvia (PDP), akkumuloituja paikallisia vaikutuksia (ALE) ja SHAP-arviointeja selittämään mallien päätöksiä.

Muodon optimoinnissa hyödynnetään hybridioptimointimallia, jossa monen tavoitteen partikkelipesäoptimointi (MOPSO) yhdistyy epävarmuuden hallintaan ja päätöksentekoon TOPSIS-menetelmällä. Tätä tukee Taguchi-menetelmän avulla tehty parametrien hienosäätö, joka varmistaa algoritmien tehokkaan toiminnan eri muuttujien arvoilla.

On tärkeää ymmärtää, että vaikka koneoppiminen tarjoaa merkittäviä etuja suunnittelun nopeuttamisessa ja optimoinnissa, se ei korvaa syvällistä rakenteellista asiantuntemusta. Mallien tulosten tulkinta vaatii insinööriltä kykyä arvioida niiden soveltuvuutta eri tilanteisiin sekä ymmärrystä, miten syötteiden muutokset vaikuttavat rakenteen käyttäytymiseen. Lisäksi koneoppimismenetelmien tehokas hyödyntäminen edellyttää huolellista datan keruuta ja simulointien oikeaa asetusta, sillä huono tai harhainen aineisto johtaa helposti virheellisiin ennusteisiin.

Rakenteiden optimoinnin monimutkaisuus korostaa tarvetta integroida eri suunnitteluvaiheita, kuten muodonetsintä, nostorakentaminen ja kuormitusanalyysit, saumattomasti. Tulkittavat ML-mallit auttavat tässä prosessissa, sillä ne avaavat mustan laatikon mallien päätöksentekoon ja auttavat suunnittelijaa tekemään perusteltuja päätöksiä muuttuvien tavoitteiden ja rajoitteiden vallitessa.