Siirtymähetket elämässämme – olivat ne sitten muutto, uuden uran alku tai merkittävä elämänmuutos – voivat tuntua pelottavilta ja epävarmoilta. Usein kohtaamme niitä epäilyksen ja epävarmuuden tunteiden vallassa. Vickey Barron on osoittanut, että vaikka vaikeuksia ei voida välttää, ne voivat olla avain menestykseen. Hänen kirjansa opettaa meille, että rehellisyys, aitous, inhimillisyys ja huumori voivat olla niitä voimia, jotka vievät meidät läpi elämän haasteiden ja kohti menestystä.

Vickey Barron ei vain puhu menestyksestä, vaan hän elää sen. Hänen matkastaan yksinhuoltajaäidin kasvatista New Yorkin kiinteistövälityksen huipulle voidaan ammentaa arvokkaita opetuksia. Hän haluaa muistuttaa meitä siitä, että vaikka maailma ympärillämme on täynnä kilpailua ja jatkuvaa tietotulvaa, aitous ja oikeanlainen asenne voivat avata ovia, joita emme olleet kuvitelleet olevan edes olemassa. Vickey kertoo, että avain menestykseen ei ole pelkästään kovassa työssä, vaan myös kyvyssä ymmärtää ja kunnioittaa muita. Ei ole sattumaa, että monet arvostetut yrittäjät ja liikemaailman johtajat, kuten Laura Mercier, Robert Reffkin ja Barbara Corcoran, ovat antaneet tunnustusta Vickeyn näkemyksille ja kokemuksille.

Erityisesti Vickey korostaa, kuinka tärkeää on kehittää niin sanottu "runsautta ajattelu" -asenne. Tämä tarkoittaa sitä, että kykenemme näkemään mahdollisuudet siellä, missä muut saattavat nähdä esteitä. Se ei ole pelkästään ajattelutapa, vaan elämänfilosofia, joka voi muuttaa tapaa, jolla suhtaudumme sekä työn että elämän haasteisiin. Se avaa meidät yhteistyölle ja rakentaa suhteita, jotka voivat rikastuttaa päivittäistä elämäämme enemmän kuin koskaan osasimme kuvitella.

Vickey Barron on myös korostanut, että monet meistä pitävät vaikeuksia ja epäonnistumisia esteinä, jotka vievät meidät kauemmas tavoitteistamme. Hän kuitenkin muistuttaa, että nuoresta pitäen hän oppi, että juuri vastoinkäymisten voittaminen on usein se, mikä erottelee menestyjät muista. Hänen mukaansa kyky kohdata haasteet rohkeasti ja oppia niistä on elintärkeää, jos haluaa menestyä bisneksessä ja elämässä yleensä. Tämä on erityisen tärkeää yrittäjille ja myyjille, jotka voivat epäillä itseään ja kykyjään silloin, kun tulokset eivät ole heti nähtävillä.

Vickeyn kirjassa esiintyvät tarinat ovat paitsi inspiroivia myös käytännönläheisiä. Hän jakaa kokemuksiaan, joita monet voivat pitää omiin elämänvaiheisiinsa ja urapolkuihinsa liittyvinä. Hänen näkemyksensä ovat selkeitä ja konkreettisia, mutta niissä on aina mukana myös lämpöä ja huumoria. Vickey ei koskaan anna periksi, vaikka olosuhteet olisivat kuinka epäedulliset tahansa. Hänen tarinansa todistavat, että vaikka elämä ei aina suju suunnitelmien mukaan, sitoutuminen omaan tavoitteeseen ja itsepintaisuus voivat kantaa pidemmälle kuin uskomme.

Erityisen tärkeää on, että Vickey ei puhu pelkästään itsestään vaan myös niistä henkilöistä, jotka ovat tukeneet häntä matkalla – hänen tiiminsä jäsenet, liikekumppanit ja mentorit, jotka ovat omilla neuvoillaan ja tuellaan vaikuttaneet hänen kehittymiseensä. On tärkeää ymmärtää, että menestys ei ole yksilötyötä, vaan usein yhteistyön tulos, jossa muiden panos ja tukeminen ovat avainasemassa. Tämä on muistutus siitä, että ympärillämme on paljon osaamista ja kokemusta, johon voimme tukeutua.

Vickey Barron kannustaa meitä ajattelemaan toisin ja näkemään, että esteet ovat itse asiassa mahdollisuuksia kasvuun ja oppimiseen. Se, miten suhtaudumme vaikeuksiin, määrittää pitkälti sen, kuinka hyvin pystymme navigoimaan elämässämme ja liiketoiminnassamme. Hänen esimerkistään käy selväksi, että vaikka maailma ympärillämme voi olla hektinen ja täynnä epävarmuutta, meille kaikille on mahdollista löytää oma paikkamme ja menestyä, kun otamme omistautuneesti ohjat käsiimme ja rohkeasti etsimme uusia ratkaisuja.

Vickeyn kirja on lukijoilleen paitsi käytännön oppi, myös muistutus siitä, että menestyminen ei ole aina sellaista, mitä ulkomaailma meille esittää. Se on itse asiassa useimmiten enemmänkin henkilökohtaisen kasvun, oivallusten ja uskon tulos, joita ei voida mitata pelkällä rahalla tai statuksella. Tämä on elämän ja liiketoiminnan syvempi tarkoitus – ja siihen voimme kaikki osallistua.

Miten tehdä vaikeю моменты tehokkaiksi ja saavuttaa harmonisia ratkaisuja?

Jos asiat eivät mene suunnitelman mukaan, se vaikuttaa lopputulokseen. Minulle tärkein tavoite on aina ollut löytää tehokas ja harmoninen ratkaisu, eikä mikään muu. Ja halusin löytää tavan auttaa myös muita saavuttamaan tämän tavoitteen. Jos jokin voisi selittää, miten päädyin Long Beachiltä Kaliforniasta Manhattanin 50 miljoonan dollarin kattohuoneistoon ja Wall Street Journalin profiloimaksi henkilöksi, tämä on varmaan hyvä paikka aloittaa.

Kesä oli juuri päättymässä lukion jälkeen, ja hengailin isosiskoni kanssa, joka oli menossa työhaastatteluun. Työpaikka oli sosiaalihuollon vastaanottajien rekrytointia uusiin terveydenhoitosuunnitelmiin. Odotin autossa, mutta koska oli niin kuuma, ajattelin mennä aulaan viilentymään, kunnes Diane oli saanut haastattelunsa päätökseen. Hän oli päivän viimeinen haastateltava, ja kun pukeutunut haastattelija saatteli hänet aulaan, hän ihmetteli, miksi istuin siellä, nuori ja hiukan kömpelö 18-vuotias, päälläni vanhat farkut ja Joni Mitchellin t-paita.

"Olen pahoillani", hän sanoi. "Oletko täällä haastattelussa?" En ollut ajatellutkaan tuota mahdollisuutta, mutta en sanonut: "En, odotan vain sisartani." Sen sijaan sanoin: "Se riippuu. Ensin minulla on kysymys sinulle." Hän katseli minua kummissaan. "Mikä se on?" "Tiedätkö, kuinka myöhään Gemco on auki?" kysyin. "Gemco?" "Joo, tiedätkö sen tavaratalon, Gemcon? Koska minun täytyy mennä sinne. Aion ostaa äidilleni tossut." "Tossut?" "Tossut", selitin. "Ne sellaiset pehmeät juttuja, jotka laitetaan jalkaan. Haluatko, että ostan sinullekin?" "Ei", hän naurahti. "En tarvitse tossuja, mutta en tiedä, kuinka myöhään ne ovat auki." "No, minulla on toinen kysymys", sanoin. "Mikä se on?" "Voinko pyytää, että siskoni käyttää puhelinta, jotta voimme soittaa ja kysyä, kuinka myöhään Gemco on auki? En halua mennä sinne ja huomata, että se on jo suljettu." "Okei", hän sanoi. "No", sanoin, "kun hän käyttää puhelinta, voinko istua kanssasi? Minulla on muutama muukin kysymys, ja sitten voimme jatkaa siitä." Hän suostui ja vei minut toimistoonsa. (Huomaa, kuinka otin tilanteen hallintaan, vaikka en ehkä tiennyt sitä silloin.)

"Olin lukemassa esitettä", sanoin. "Mikä tämä FHP:n terveyssuunnitelma on? Mitä tarkalleen ottaen siskoni on haastattelussa tekemässä?" Mies selitti, että heidän terveyssuunnitelmansa oli solminut sopimuksen Kalifornian osavaltion kanssa ja että työn tarkoituksena oli mennä alueelle rekrytoimaan Medi-Cal-potilaita, jotka käyttivät osavaltion edullista terveydenhuoltopalvelua, siihen suunnitelmaan. "Kuinka kauan teillä on ollut tämä sopimus?" kysyin. "Ja kuinka monta myyjää tekee tätä työtä? Kuinka kauan he ovat tehneet sitä?" Ja kun hän vastasi kaikkiin näihin kysymyksiin, sanoin: "Kuvaile minulle henkilö, joka on paras tässä työssä. Millainen hän on?" Tämä kysymys tuntui yllättävän hänet. "En tiedä", hän änkytti. "Kaikki ovat myyjiä… on… erilaisia ihmistyyppejä…" "Tiedän", keskeytin. "Mutta jos sinun pitäisi pitää vain yksi henkilö, kuka se olisi? Onko hän nuori? Onko hän vanha? Onko hän hauska? Onko hän vakava?" Hän katsoi minua. "No, tiedät…", hän sanoi ja mainitsi jonkun, joka oli ollut työssä pitkään. Sitten hän selitti, että tämä työ ja terveyssuunnitelma olivat molemmat melko uusia, ja prosessissa hän teki sen melko selväksi, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, kuka tämä ihanteellinen myyjä voisi olla. Sitten sanoin: "Voinko kysyä vielä yhden kysymyksen? Jos minä tekisin tämän työn, olisiko se hauskaa?" Se pysäytti hänet. "Hauskaa?" "Joo", sanoin. "On todella tärkeää, että minulla on hauskaa." Ja hän sanoi: "No, en tiedä. Kukaan ei ole koskaan kysynyt minulta tuota ennen." Sitten pukeutunut mies hymyili ja sanoi: "Minulla on hyvä tunne sinusta." Näin sain ensimmäisen oikean aikuisten työn – Dr. Robert Gumbinerin kanssa myymässä FHP:n terveydenhoitosuunnitelmia hyvinvointivaltion vastaanottajille – kysymällä häneltä lukuisia kysymyksiä. Kyllä, mies varmasti ajatteli, että olin haastattelemassa häntä, mutta totuus on, että en yrittänyt olla tyhmä tai manipuloiva. Olin vain utelias. Kysyin kysymyksiä, koska se on tapa, jolla selvitän asioita ja pääsen totuuden äärelle. Loppujen lopuksi, mitä nopeammin pääsemme ydinasiaan, sitä parempi meille kaikille.

Työ oli alun perin vain kesätyö, sillä olin suunnitellut meneväni syksyllä sairaanhoitajakouluun. Mutta en mennyt kouluun, ja päädyin työskentelemään Dr. Gumbinerin kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Siskonikin sai työpaikan, mikä oli tärkeää, sillä minulla ei ollut autoa, ja hän oli kuljettajani. Valitettavasti meille molemmille kävi nopeasti selväksi, että vaikka työssä oli monia piirteitä, hauskuus ei ollut yksi niistä. Ensimmäisenä päivänä meidät jätettiin johonkin lähiöön, ja meidän piti mennä ovesta toiseen. Siskoni meni ensimmäiseen oveen, minä seuraavaan. Kolkutin ja joku vastasi. Ja siinä vaiheessa aloimme lukea yrityksen meille antamaa skriptiä: "Hei, nimeni on Vickey. Olen perhesuunnitelmaohjelmasta, ja olemme alueella tänään katsomassa, voimmeko..." Ja ennen kuin ehdin edes loppuun, henkilö paiskasi oven kiinni tai huusi jotain tai jopa heitti jotakin päin minua. Ymmärsin sen. Oli kesä, kuuma, ja ihmiset eivät olleet hyvällä tuulella, koska he kamppailivat elämässään. Viimeinen asia, mitä he halusivat, oli kuunnella nuorta lasta, joka luki pitkäveteistä skriptiä yrittäen saada heidät liittymään johonkin, mikä ei ollut heidän huolenaiheensa. Siskonikin koki samaa, mutta hän reagoi vähän eri tavalla kuin minä. Kuulin hänen olevan turhautunut, kun ihmiset reagoivat niin, sanoin: "Et tarvitse huutaa minulle!" Minun piti rauhoittaa häntä: "Diane, älä. Ei se ole tärkeää. Mene vain seuraavaan oveen. Älä ota sitä henkilökohtaisesti." Me menimme noin viisikymmentä ovea kummatkin, ja koko ajan mietin: "Tämä on kiehtovaa... mutta tämä ei toimi." Joten ajattelin sitä vakavasti kotona. Seuraavana päivänä, kun lähdimme taas liikkeelle, Diane oli jo valmis luovuttamaan, mutta rauhoittelin häntä: "Tehdään tästä hauskaa, ja onnistumme." "Miten aiomme tehdä tästä hauskaa?" hän kysyi. "Helposti", sanoin. "Revitään skripti."

Ratkaisu oli ilmeinen minulle. Skripti oli ongelma. Kukaan ei halunnut kuunnella pitkää ja tylsää puhetta terveydenhoitosuunnitelmasta. Asiakkaideni ei tarvinnut olla kiinnostuneita – olin itsekin tukahtumassa! Seuraavalla ovelle mennessäni en odottanut, että henkilö avaisi sen. Sen sijaan, kun kolkutin, huusin ystävällisesti: "Yoo-hoo! Hei, täällä minä, Vickey." Nainen vastasi sisältä: "Vickey?" "Joo", sanoin. "Vickey. Voitko tulla ovelle? Minulla on nopea kysymys." Minulle tämä oli palapeli. Miten voisin saada hänet puhumaan kanssani tarpeeksi kauan, jotta

Kuinka kysymykset voivat avata ovia ja luoda mahdollisuuksia?

Kun tietty tilanne vaatii luonteen ja rohkeuden näytön, kysymykset voivat olla avain muutoksiin. Tämä ilmiö käy selväksi monissa arkipäivän vuorovaikutuksissa, joissa ei pelkästään pyritä saamaan vastauksia, vaan myös avaamaan uusia polkuja ja mahdollisuuksia. Tässä tilanteessa kysymykset eivät ole pelkästään tiedonhankintaa, vaan ne voivat myös muokata muiden ihmisten käsityksiä ja luoda heille tilaa toimia uudella tavalla.

Kuvitellaanpa tilanne, jossa henkilö, nimeltään Vickey, on matkalla televisio-ohjelmaan The Price is Right. Hän seisoo pitkän jonon kärjessä odottaen pääsyään sisälle yleisöön, mutta hänen tilansa on epäselvä. Ei tiedetä, kuinka pitkään jono kestää, eikä kukaan muu jonossa olevista tunnu olevan yhtä jännittynyt ja valmiina hyppäämään mahdollisuuden perään. Vickey huomaa kuitenkin nopeasti, että jonon etupäässä oleva mies, jolla on ruudullinen paita, on valitsemassa niitä onnekkaita, jotka pääsevät osallistumaan kilpailuun. Hän tajuaa, että tämä voi olla hänen tilaisuutensa ja alkaa liikkua, olla aktiivinen.

Vickey ei jää passiiviseksi odottajaksi, vaan ottaa rohkeasti yhteyden miesten valintaprosessiin kysymällä suoraan, onko hänen aavistuksensa oikea. Kun mies vastaa myöntävästi, Vickey tuo keskusteluun oman positiivisuutensa ja varmuutensa: "Koska miksei juuri minua pitäisi valita?" Hän ei ainoastaan puhu itsestään, vaan kääntää tilannetta myös muiden hyväksi, ehdottaen, että hän myös valitsisi toisen jonossa olevan, Stanley-nimisen miehen.

Tässä hetkessä Vicken kysymykset ja asenne avaavat mahdollisuuden, joka ei ollut pelkästään hänen omansa, vaan myös muiden. Hän ymmärtää, kuinka tärkeää on saada vastapuolet tuntemaan itsensä arvostetuiksi ja huomioiduiksi. Kyse ei ole vain omasta tilanteesta, vaan siitä, miten muiden osallisuus voi muuttaa tilanteen täysin. Vickey pääsee mukaan ohjelmaan, voittaa päivän kilpailun ja loppujen lopuksi pääsee suurelle lavalle taistelemaan suurista palkinnoista.

Tämä tilanne havainnollistaa, kuinka tärkeää on luoda yhteys muihin ja esittää oikeat kysymykset oikeaan aikaan. Jos hän ei olisi ollut aktiivinen ja kysynyt, olisi hänen mahdollisuutensa jäänyt käyttämättömäksi. Ei riitä, että vain seisoo paikallaan ja odottaa tilaisuutta – on oltava valmis tarttumaan siihen, mikä ilmenee, ja esittämään kysymyksiä, jotka saavat asiat liikkeelle.

Tämä sama ajattelutapa toimii monilla muillakin elämänalueilla. Oletko koskaan huomannut, että joskus pelkkä kysymys voi herättää ihmisen huomaamaan jotain, mitä hän ei ollut aiemmin ajatellut? Tällaiset kysymykset voivat saada ihmiset miettimään uudella tavalla ja johtaa heidät parempiin päätöksiin tai jopa ratkaisemaan ongelmia, jotka olivat aiemmin tuntuneet ylitsepääsemättömiltä.

Esimerkiksi, kuten George, joka myi kallista armoiria, saatiin ymmärtämään, että jatkuvat alennuspyynnöt saattaisivat johtaa hänen liiketoimintansa pitkän aikavälin hyötyihin, jos hän antaisi vähän periksi tietyssä tilanteessa. Tässäkin tapauksessa kysymys oli se, miten lähestyä ihmisiä ja auttaa heitä saamaan mitä he haluavat ilman suuria menetyksiä. George ei antanut suoraan alennusta, mutta Vicken lähestyminen loi ilmapiirin, jossa tilanne sai ratkaisun, joka oli hyödyllinen kaikille osapuolille.

Kysymysten taika piilee juuri tässä – ne voivat johdattaa meidät tilanteeseen, jossa kaikki voittavat. Niitä ei pidä pelätä, sillä ne voivat olla se askel, joka vie meidät eteenpäin kohti tavoitteitamme ja unelmiamme. Joskus ei tarvita suurta kaavaa, vaan yksinkertainen kysymys oikeassa hetkessä voi avata ovia, joita emme olleet edes osanneet kuvitella.

Muista aina, että avointen kysymysten avulla voit löytää sen paikan, jossa muiden näkökulmat tulevat esiin ja asioita voidaan ratkaista tavalla, joka on molempia osapuolia hyödyttävä. Kyse ei ole vain siitä, että annat vastauksia, vaan siitä, että avaat tilaa keskustelulle ja ymmärrykselle, joka luo molemminpuolista arvostusta ja tilaisuuksia.

Miten keskittyminen ja voimien suuntaaminen voi tuottaa suurempia tuloksia?
Miten arvioida funktion käyttäytymistä asymptoteilla ja äärettömissä rajoissa?
Miten huumori voi kääntyä tuskaksi: Harun al-Rashidin elämän varjot
Miten Trumpin aikakausi vaikutti ympäristötieteiden tutkimusvapauteen ja pääsyyn tietoihin?