Tieteellisen tiedon virheellisyys tai manipulaatio voi olla vakava uhka yhteiskunnalle, erityisesti kun kyseessä on tutkimus, joka leviää laajalti sosiaalisessa mediassa tai uutismediassa. Tutkimusten mukaan Facebook ja Twitter ovat nousseet nopeasti merkittäviksi tieteellisen ja lääketieteellisen tiedon lähteiksi (Greenwood, Perrin, & Duggan, 2016). Tämä tekee vääristyneestä tai väärennetystä tieteestä suuren uhan julkiselle terveydelle, kun sitä jaetaan verkossa. Sosiaalisen median jakamisessa on yksi merkittävä ongelma: se on vaikeasti seurattavissa ja oikaistavissa. Kun artikkeli saa huomiota, virallisen oikaisun vaikutus ei ole yhtä voimakas kuin tieteellisessä yhteisössä. Uutismediat saattavat korjata virheitään ja julkaista "huonon tieteen" tunnustamisen, mutta tämä ei aina tapahdu nopeasti tai tehokkaasti, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti yleiseen käsitykseen asiasta.

Tässä yhteydessä voimme tarkastella tieteellisten artikkeleiden peruuttamista ja niiden vaikutuksia sekä tieteellisesti että sosiaalisessa mediassa. Käytimme tutkimuksessa Scopus-tietokantaa seuraten peruttujen artikkeleiden viitteitä ennen ja jälkeen peruutuksen. Scopus on laaja tietokanta, joka indeksoi miljoonia artikkeleita eri tieteellisiltä aloilta. Sen etuna on se, että se tarjoaa viitteet vuosittain ja mahdollistaa jäljityksen artikkeleiden lainauksista ennen ja jälkeen peruutuksen. Tämä on tärkeää, sillä se auttaa ymmärtämään kuinka monta viitettä perutun artikkelin saa sen poistamisen jälkeen.

Sosiaalisen median ja uutismedian seuraamiseksi käytimme PlumX-alustaa ja Altmetric.com -tietokannan tietoja, jotka molemmat keräävät altmetriikkaa eli vaihtoehtoisia mittareita tieteelliselle vaikuttavuudelle. Perinteinen tieteellinen mittari on lainaukset, mutta altmetriikkaan kuuluvat myös lukijamäärät, lataukset, sosiaalisen median maininnat ja muut indikaattorit. Nämä aggregaattorit seuraavat artikkelien mainintoja eri sosiaalisen median kanavilla, kuten Twitterissä ja Facebookissa, sekä blogeissa ja uutismediassa. Ne myös laskevat, kuinka monta kertaa artikkelia on luettu esimerkiksi Redditissä. Lisäksi seurattiin Mendeley-verkkopalvelun lukijamääriä, joka on tunnettu tieteellinen verkosto. Mendeleyn ja Altmetricin data kerättiin Mike Thelwallin ilmaisella työkalulla The Webometric Analyst (http://lexiurl.wlv.ac.uk/).

Tarkastellessamme peruttujen artikkeleiden maantieteellistä alkuperää huomasimme, että suurin osa perutusta tieteellisestä aineistosta tulee Yhdysvalloista (341 artikkelia), Kiinasta (309), Intiasta (115) ja Japanista (68). Näiden maiden eroavaisuudet tutkimuksen laatua ja virheellistä käytöstä koskevissa käytännöissä ovat merkittäviä, ja ne voivat vaikuttaa siihen, kuinka usein peruutuksia esiintyy. Esimerkiksi Yhdysvalloissa yleisimmät peruutuksen syyt ovat kuvamanipulaatio ja tietojen väärentäminen, Kiinassa puolestaan usein väärennetty vertaisarviointi ja plagiointi, kun taas Intiassa plagiointi on yleisin syy. Japanissa peruutukset liittyvät pääasiassa epäluotettaviin tuloksiin ja tietojen väärentämiseen.

Tieteellisen väärinkäytöksen syyt voivat olla moninaisia. Yksi keskeisimmistä tekijöistä on tiedeyhteisön paine julkaista ja tuottaa jatkuvasti uutta tutkimusta. Erityisesti Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tieteellisiä tuloksia arvioidaan usein julkaisujen ja niiden saaman viittauksen määrän perusteella, mikä voi luoda painetta tutkijoille väärentää tai manipuloida tietoja. Kiinassa tieteentekijöille maksetaan rahaa tietyn määrän julkaisujen tuottamisesta, mikä voi johtaa väärinkäytöksiin, jotta näihin tavoitteisiin päästäisiin.

Mielenkiintoinen havainto oli se, että vaikka tieteellisten julkaisujen määrä on pysynyt vakaana, peruutettujen artikkelien määrä on lisääntynyt joka vuosi. Tämä johtuu osittain siitä, että tiedon tarkistus ja plagioinnin havaitseminen on nykyaikana helpompaa ja nopeampaa. Tämä mahdollistaa virheellisten tutkimusten nopean peruutuksen, mikä on erittäin tärkeää erityisesti lääketieteellisessä ja biolääketieteellisessä tutkimuksessa, jossa virheelliset löydökset voivat vaikuttaa suoraan ihmisten terveyteen.

Tärkeä havainto on myös peruutusten nopeutuminen. Vaikka vuonna 2010 artikkelin peruutus vei keskimäärin 2,7 vuotta, vuonna 2014 tämä aika oli laskenut 1,1 vuoteen. Tämä viittaa siihen, että tieteellinen yhteisö on entistä tehokkaampi poistamaan väärennetyt tai virheelliset tutkimukset cirkulaatiosta, mikä vähentää niiden haitallisia vaikutuksia.

Lopuksi on tärkeää ymmärtää, että tieteellisten virheiden peruutus ei ole aina riittävä keino palauttaa yleisön luottamus tieteellisiin julkaisuisiin. Sosiaalisen median ja uutismedian rooli tieteellisen tiedon jakamisessa on kaksiteräinen miekka. Vaikka virheelliset artikkelit voivat levitä nopeasti, on tärkeää, että tiedeviestintä on nopeaa ja että tieteelliset virheet saavat asianmukaisen oikaisun nopeasti. Tämän takia tiedeyhteisöjen, julkaisijoiden ja medioiden yhteistyö on elintärkeää väärän tiedon leviämisen estämiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi.

Miksi toistuva altistus vaikuttaa uskomuksiimme totuudesta ja kuinka väärä tieto leviää?

Vaikka ihmisille annettaisiin ainoastaan totuudenmukaista tietoa, altistuminen tälle tiedolle voi ajan kuluessa lisätä todennäköisyyttä, että he hyväksyvät myös virheellisen version samasta tiedosta. Garcia-Marquesin, Silvan, Reberin ja Unkelbachin (2015) tutkimuksessa osallistujille esitettiin epäselviä väittämiä, kuten ”krokotiilit nukkuvat silmät kiinni”, ja myöhemmin heiltä pyydettiin arvioimaan totuudenmukaisuutta joko samanlaisiin tai vastakkaisiin väittämiin (esim. ”krokotiilit nukkuvat silmät avoinna”). Heti esityksen jälkeen osallistujat arvioivat toistuvat identtiset väittämät todennäköisemmin todeksi ja vastakkaiset epätodeksi verrattuna uusiin väittämiin, joita he eivät olleet nähneet aiemmin. Kuitenkin viikon kuluttua sekä identtiset että vastakkaiset väittämät vaikuttivat todennäköisemmin totena kuin uudet väitteet. Tämä ilmiö johtuu siitä, että ajan myötä tarkat yksityiskohdat unohtuvat, ja vastakkaisena esitetty tieto tuntuu tutummalta kuin kokonaan uusi tieto. Näin ihmiset voivat muistaa, että jokin liittyi krokotiilien silmiin, mutta eivät pysty erottelemaan, kumpi versio oli alun perin esitetty.

Ajan myötä ihmiset saattavat myös päätellä alkuperäisen tiedon lähteen uskottavuuden sen perusteella, kuinka vahvasti he pitävät uskomustaan oikeana. Esimerkiksi Fragale ja Heath (2004) havaitsivat, että mitä useammin osallistujat kuulevat väitteen, sitä todennäköisemmin he yhdistävät sen korkeasti arvostettuun lähteeseen, kuten Consumer Reportsiin, eivätkä epäluotettavaan lähteeseen kuten National Enquirer -lehteeseen. Toistuva altistus lisää siis sekä väitteen todennäköisyyden kokemusta että sen liittämistä luotettavaan lähteeseen. Vastaavasti CDC:n ja Los Angeles Timesin yritykset kumota huhu ”lihaa syövistä banaaneista” käänsivät asian toisinpäin: ihmiset alkoivat uskoa, että Los Angeles Times varoitti näistä vaarallisista banaaneista, mikä vahvisti huhua entisestään (Emery, 2000). Virheet lähdeattribuutiossa lisäävät todennäköisyyttä, että ihmiset levittävät tietoa eteenpäin, ja vastaanottajat hyväksyvät sen helpommin luotettavana.

Tämä korostaa, että väärän tiedon korjaamisyritykset voivat kääntyä itseään vastaan, jos ne keskittyvät liikaa pelkkään viestin sisältöön unohtaen, miten vastaanottajat myöhemmin käsittelevät tietoa. Vaikka korjaava viesti onnistuisikin muuttamaan niitten uskomuksia, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita ja käsittelevät viestiä tarkasti, väärä tieto voi silti levitä laajasti niille, joita aihe ei kiinnosta. Näissä tapauksissa muutaman väärän uskomuksen muuttaminen voi tapahtua monien ohikulkijoiden harhaanjohtamisen kustannuksella. Tämän välttämiseksi on usein turvallisempaa välttää väärän tiedon toistamista kokonaan ja keskittyä pelkästään faktoihin. Kun faktat muuttuvat tuttuiksi ja helposti käsiteltäviksi, niiden hyväksyminen totena ja niiden käyttäminen arvioiden ja päätösten perustana lisääntyy.

Totuus on usein monimutkaisempi kuin väärät tarinat, jotka yksinkertaistavat asioita merkittävästi. Tämä asettaa totuuden epäsuotuisiin asemiin, koska sitä on vaikeampi käsitellä, ymmärtää ja muistaa. Siksi on tärkeää esittää tosi tieto tavalla, joka helpottaa sen sujuvaa prosessointia. Selkeä ja vaiheittainen esitys sekä ammattisanaston välttäminen ovat keskeisiä. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota myös tiedon käsittelyn sujuvuuteen liittyviin satunnaisiin tekijöihin: helposti luettava fontti, selkeä ääntäminen, kuvat ja avainasioiden toistaminen eivät ole ainoastaan harhaanjohtajien työkaluja, vaan ne voivat myös tukea totuutta.

Yksilötasolla paras suoja väärän tiedon vaikutuksia vastaan on skeptisyys heti tiedon vastaanoton hetkellä (Lewandowsky ym., 2012). Kun väärä tieto on jo käsitelty, varoituksilla on vähäinen vaikutus. Sekä eksplisiittiset varoitukset että yleinen epäluottamus ja epäily lisäävät viestin kriittistä tarkastelua ja vähentävät hyväksymistä (Mayo, 2017; Schwarz & Lee, 2019). Ne viestivät, että viestin esittäjä ei välttämättä noudata yhteistyöhön perustuvaa keskustelukäyttäytymistä, mikä saa vastaanottajan kiinnittämään viestiin tarkempaa huomiota (Grice, 1975). Valitettavasti polarisoituneessa julkisessa keskustelussa jo se, että viesti tukee vastakkaista puolta, voi lisätä epäluottamusta ja vaikeuttaa korjausyrityksiä.

On tärkeää ymmärtää, että väärän tiedon torjuminen ei ole pelkästään oikeiden tietojen esittämistä, vaan myös sen varmistamista, että totuus on käsiteltävissä, muistettavissa ja uskottava. Lisäksi lähteen luotettavuuden merkitystä ei voi aliarvioida, koska ihmiset usein yhdistävät tiedon todenperäisyyden siihen, kuinka luotettavana he pitävät alkuperäistä lähdettä. Tästä syystä korjausviestien muotoilu ja jakelukanavat ovat yhtä olennaisia kuin itse sisältö.

Miten negatiivisuusvinouma vaikuttaa totuudenmukaisuusarvioihin ja uskomuksiin

Tiedon vääristymistä ja sen vaikutusta yksilön arvioihin on tutkittu laajasti psykologiassa, ja erityisesti negatiivisuusvinouma on saanut huomiota sen roolissa totuudenmukaisuusarvioissa. Negatiivisuusvinouma viittaa siihen, että negatiiviset tiedot herättävät voimakkaampia reaktioita ja saavat ihmiset arvioimaan niitä todennäköisempinä tai vaikuttavampina kuin vastaavat positiiviset tiedot. Tämä ilmiö voi selittää monia kognitiivisia harhoja ja vääristymiä, joita esiintyy päivittäisissä arvioissamme ja päätöksenteossamme.

Kognitiivisten vinoumien tutkimuksessa on huomattu, että negatiiviset uutiset, väitteet tai tilastot voivat vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten ihmiset arvioivat niiden totuudenmukaisuuden. Esimerkiksi ihmiset saattavat arvioida negatiivisen viestin todenmukaisemmaksi, jos se on esitetty vahvistavassa kontekstissa, vaikka sen itse sisällössä ei olisikaan totuudenmukaisuutta tukevia todisteita. Tämä on erityisen merkittävää poliittisessa viestinnässä, jossa viestien kehystämistavalla voi olla suuri vaikutus siihen, miten totuus ymmärretään ja hyväksytään.

Erityisesti semanttisen negation ja kontekstin vaikutus on keskeinen tekijä väärinymmärrysten ja väärän tiedon leviämisessä. Kun väite esitetään negatiivisessa muodossa, kuten "ei ole totta, että..." tai "ei ole olemassa", se voi usein saada ihmiset uskomaan, että väite on todenmukaisempi, vaikka todellisuudessa negatiivinen kehys saattaa heikentää sen faktuaalista pohjaa. Tämä ilmiö on vahvistettu useissa tutkimuksissa, joissa on todettu, että negatiiviset viestit jäävät ihmisten mieleen voimakkaammin kuin positiiviset.

Tutkijat ovat myös huomanneet, että aikakaukaisuuden vaikutus voi vahvistaa negatiivisuusvinoumaa. Se, miten henkilö kokee tiedon psykologisen etäisyyden, vaikuttaa siihen, kuinka negatiiviset ja positiiviset väitteet arvioidaan. Kun tieto on kauempana ajallisesti tai tilallisesti, negatiiviset viestit voivat saada enemmän painoarvoa, koska ne herättävät pelkoa tai huolta. Täsmälleen tämä sama mekanismi voi selittää, miksi ihmiset jakavat virheellistä tietoa ja miksi negatiiviset uutiset leviävät nopeasti.

Eikä pelkästään tämä virheellisten uskomusten leviäminen ole ongelma; myös se, miten ihmiset arvioivat, mikä on luotettavaa tietoa, on tärkeä tutkimusalue. Esimerkiksi tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset usein suhtautuvat kriittisemmin ja skeptisemmin positiivisiin väittämiin kuin negatiivisiin. Tämä ilmiö tunnetaan negatiivisuuden biasina ja sillä on merkittävä rooli esimerkiksi poliittisessa mielipiteenmuodostuksessa ja arjen päätöksenteossa.

Tällaisen kognitiivisen vinouman ymmärtäminen on tärkeää erityisesti nykymaailman mediakentässä, jossa virheellisen tiedon levittäminen on yhä helpompaa. Faktantarkistajat, jotka pyrkivät vastustamaan väärää tietoa, ovat olleet keskeisessä roolissa, mutta on tärkeää huomata, etteivät kaikki faktantarkistajat ole neutraaleja. Heidän arvioihinsa ja päätöksiinsä voi vaikuttaa omat ennakkoluulot tai poliittiset mieltymykset. Tästä syystä faktantarkistajien ja median toiminnan kriittinen tarkastelu on tärkeää, jotta voidaan paremmin ymmärtää, millaisia ajattelun ja kognition vinoumia itse asiassa ohjaavat yksilöiden totuudenmukaisuuden arvioita.

Erityisesti poliittisessa kontekstissa tämä ilmenee selvästi. Politiikassa totuuden arviointi ei perustu pelkästään objektiivisiin faktoihin vaan myös siihen, miten viesti kehystetään ja kuinka se esitetään. Esimerkiksi poliittiset viestit, jotka sisältävät negatiivisia väitteitä, kuten "tämä laki ei auta" tai "tämä ehdotus on vaarallinen", voivat saada kuulijat arvioimaan viestin totuudenmukaisemmaksi kuin vastaavat positiiviset väitteet.

Yksi merkittävä tekijä tässä on se, että negatiiviset viestit voivat olla psykologiassa "tarkempia" tai kognitiivisesti helpompia käsitellä kuin positiiviset viestit. Tämä johtuu siitä, että negatiiviset väitteet vaativat enemmän kognitiivista käsittelyä, mikä tekee niistä ikään kuin "painavampia" ihmisten arvioissa. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että ihmiset ovat taipuvaisempia hyväksymään ne totuuksina, vaikka ne eivät olisikaan objektiivisesti totta.

Yksi keskeinen tekijä, joka usein jää huomiotta, on se, että toistuvat virheelliset väitteet voivat ajan myötä tulla hyväksytyiksi totuuksina, vaikka ne eivät perustuisi todellisuuteen. Tämä toistuva altistuminen väärille tiedoille johtaa uskomusten muodostumiseen, jotka voivat olla kognitiivisesti mukautuvia, mutta silti vääriä. Tästä syystä on tärkeää ymmärtää, miten toistuva altistuminen virheellisiin tai manipuloituihin tietoihin voi vaikuttaa yksilön uskomusjärjestelmän kehitykseen ja miten tämä voi luoda vääristymiä päätöksenteossa.

Mediassa ja julkisessa keskustelussa tällaisten väärinkäsitysten ja väärän tiedon torjuminen vaatii jatkuvaa kriittistä ajattelua ja kykyä tunnistaa, miten informaation esitystapa, kehystys ja viestinnän muoto voivat vaikuttaa sen totuudenmukaisuuden arviointiin. Ymmärtäminen, että ihmiset voivat arvioida tiedon totuudenmukaisuuden täysin väärin negatiivisten kehystysten vuoksi, on tärkeä askel kohti tehokkaampaa tiedon jakamista ja kuluttamista.

Miten valita ja kasvattaa hedelmiä omassa puutarhassa?
Miten ennakoida ohjelmiston vaikutuksia ja välttää ei-toivottuja seurauksia
Kuinka mallintaminen ja koneoppiminen vaikuttavat tartuntatautien leviämiseen ja ennustamiseen
Miten syväoppiminen muuttaa tekoälyn soveltamisen terveydenhuollossa?
Miten yhteiskuntaluokat ja sukupuoli vaikuttavat ihmisten välisiin suhteisiin?