(x \Rightarrow y) =
\begin{cases}
1 & \text{jos } x \leq y \\
y & \text{jos } x > y
\end{cases}(x⇒y)={1yjos x≤yjos x>y
Ero näiden kahden välillä on lähinnä siinä, miten ne käsittelevät arvojen suhdetta epäselvyydessä. Lukasiewiczin implikaatio määritellään puolestaan seuraavasti:
(x⇒y)=min{(1−x+y),1}
Se tarkoittaa, että implikaation arvo on pienin arvo, joka syntyy 1−x+y laskemisesta, mutta ei ylitä ykköstä. Tällaiset määritelmät mahdollistavat päättelyprosessien täsmällisyyden käsittelyn, vaikka tiedon tarkkuus olisi rajallinen.
Fuzzy-implikaatioiden pohjalta voidaan myös tutkia R-implikaatioiden ja S-implikaatioiden eroja. Esimerkiksi Gödelin ja Goguenin implikaatioiden tarkastelu t-normien ja t-konormien avulla tuo esiin, kuinka monimutkaisilla matemaattisilla operaatioilla voidaan mallintaa epävarmaa päätöksentekoa. Tällöin fuzzy-logiikka ei enää ole pelkästään teoreettinen malli, vaan se tulee käyttökelpoiseksi käytännön sovelluksissa, kuten systeemien hallinnassa ja prosessien mallintamisessa.
Fuzzy-loogisen päättelyn avulla voidaan käsitellä myös kielellisiä muuttujia ja niiden suhteita. Esimerkiksi lauseen "Jos banaani on keltainen, silloin banaani on kypsä" muotoileminen fuzzy-loogisesti on keskeinen sovellusalue. Tällöin voidaan käyttää fuzzy-muuttujia, kuten "keltainen" ja "kypsä", ja arvioida niiden suhteet toisiinsa fuzzy-suhteiden avulla. Tämä voi näyttää seuraavalta:
Jos X on keltainen, niin Y on kypsa¨.
Fuzzy-looginen päättely perustuu siihen, että nämä väittämät voivat olla epätäsmällisiä ja että loogiset operaattorit, kuten t-normit ja t-konormit, määrittävät, kuinka nämä epäselvät väittämät yhdistetään. Tämän tyyppistä päättelyä kutsutaan usein "lähestymistavaksi" eli approximate reasoning, ja se poikkeaa perinteisestä deduktiivisesta päättelystä.
Kieliopillisesti tämä tarkoittaa sitä, että fuzzy-loogiset lauseet voidaan ilmaista kielellisin muuttujin. Näissä muuttujissa ei ole tarkasti määriteltyjä arvoja, vaan ne saavat arvon fuzzy-joukosta, kuten "keltainen" tai "kypsä". Näiden määriteltyjen jäsenyysasteiden avulla voidaan tehdä päätöksiä ja päätellä, onko lauseen lopputulos totta jollain asteella. Tällöin fuzzy-muuttujien arvot voivat vaihdella, mikä heijastaa luonnollista kielen epäselvyyttä ja epätarkkuutta.
Tällainen fuzzy-looginen päättely perustuu myös Modus Ponens -sääntöön, joka on laajennettavissa fuzzy-logiikassa. Perinteinen Modus Ponens toimii seuraavasti: Jos p⇒q ja p on totta, niin q on totta. Fuzzy-tilanteessa tämä laajentuu siten, että päättely ei ole enää jyrkkää, vaan se antaa tuloksen asteittain. Fuzzy-Modus Ponens voidaan esittää seuraavasti:
Jos x on A, niin y on B.
Tässä A ja B ovat fuzzy-joukkoja, ja päättely tuottaa fuzzy-suhteen, jonka jäsenyysaste kuvaa todennäköisyyttä, että y kuuluu joukkoon B, kun x kuuluu joukkoon A. Tällöin päättelyprosessin tulos voi olla epäselvä ja se voi vaihdella tietyissä rajoissa, mikä heijastaa sen epätäsmällisyyttä.
On tärkeää huomata, että fuzzy-looginen päättely ei ole vain matemaattinen harjoitus, vaan se voi olla hyödyllinen työkalu monilla käytännön aloilla. Esimerkiksi fuzzy-sääntöjen avulla voidaan kehittää älykkäitä ohjausjärjestelmiä, kuten Mamdanin säätimiä, jotka tekevät päätöksiä epäselvissä ja osittain tuntemattomissa ympäristöissä. Samoin fuzzy-matematiikkaa on käytetty muun muassa epidemian mallintamisessa, missä klassisia malleja on laajennettu t-normien avulla.
Endtext
Miten epämääräiset joukot kuvaavat kypsän banaanin ominaisuuksia ja niiden riippumattomuus?
Värin käsitteen määrittelyssä on tärkeää huomata, että eri keltaisen sävyt eivät ole keskenään samanarvoisia. Keltainen voidaan kuvata epämääräisellä joukolla jäsenyysfunktion avulla, joka perustuu värispektriin vihreästä keltaiseen aallonpituusalueella 530 nm–597 nm. Banaanin keltaisuuden astetta mallinnetaan vertaamalla sen aallonpituutta vihreän 530 nm:ään. Jäsenyysfunktio määrittää “keltainen banaani” -joukon siten, että tietyn aallonpituusvälillä keltaiset sävyt ovat erotettavissa ja välillä 60–67 nm ne ovat erotuskyvyttömiä, jolloin jäsenyysaste on yksi. Tämä heijastaa värin epämääräisyyttä ja jatkuvuutta.
Kypsyyden käsite liittyy sokeripitoisuuteen, jota asiantuntijat pitävät banaanin kypsyydessä määrittävänä tekijänä, ja joka sijoittuu välille 19–25 %. Tämä kypsyys voidaan myös kuvata epämääräisenä joukkona jäsenyysfunktion kautta, jossa kypsyyden aste nousee ja saavuttaa arvon yksi kyseisellä sokerialueella. Tässä yhteydessä ihmisen makuaisti toimii käytännöllisenä havaintomenetelmänä.
Epämääräisen loogisen laajennuksen avulla voidaan mallintaa myös käsitettä “melkein keltainen” tai “melkein kypsä”, jotka muodostuvat muokkaamalla alkuperäisen joukon jäsenyysfunktiota laajentavalla fuzzy-muokkaimella, esimerkiksi potenssifunktiolla, jossa eksponentti s on välillä (0, 1]. Näin muodostettu uusi jäsenyysfunktio laajentaa alkuperäistä joukkoa ja ilmentää käsitettä vähemmän selkeästä tai täydellisestä ominaisuudesta, esimerkiksi “melkein kypsä” banaani on aina vähemmän kypsä kuin täysin kypsä.
Fuzzy-implicaation ja minimum-t-normin avulla voidaan yhdistää eri ominaisuudet, kuten väri ja kypsyys, ja tutkia niiden keskinäisiä riippuvuuksia. Tämä johtaa siihen, että esimerkiksi vähemmän keltainen banaani on yleensä vähemmän kypsä, mikä voidaan havainnollistaa jäsenyysfunktioiden avulla. Kommutatiivisuuden periaate tässä kontekstissa tarkoittaa, että kypsyyden muutos korreloi värisävyn muutokseen samalla tavoin riippumatta siitä, muokkaako ensin väriä vai kypsyyttä; tämä on merkittävä ominaisuus, jota fuzzy-logiikassa on vielä tutkittu varsin vähän.
Tarkasteltaessa riippumattomuuden ja ei-interaktiivisuuden käsitteitä probabilististen satunnaismuuttujien kautta, ne liittyvät tilanteisiin, joissa kahden muuttujan yhteisjakauma voidaan hajottaa marginaalijakaumien tulona. Tämä tarkoittaa, että muuttujat eivät vaikuta toistensa todennäköisyyksiin. Fuzzy-joukoissa vastaava käsite liittyy jäsenyysfunktioiden eli mahdollisuusjakaumien käsittelyyn, joissa “ei-interaktiivisuus” tarkoittaa, että kahden ominaisuuden yhteisjäsenyys voidaan määrittää yksittäisten ominaisuuksien jäsenyyksien perusteella.
Tämä analogia probabilistisen ja possibilistisen riippumattomuuden välillä korostaa, kuinka eri matemaattiset työkalut soveltuvat erilaisten epävarmuuksien kuvaamiseen. Todennäköisyys perustuu todennäköisyyslaskentaan ja on soveltuva esimerkiksi tiheyteen tai määrään liittyvissä mittauksissa, kun taas mahdollisuusteoria ja fuzzy-joukot sopivat paremmin laatuerojen, kuten värin tai kypsyyden asteiden, jatkuvaan ja pehmeään mallintamiseen.
Sklarin lause ja kopulat tarjoavat kehyksen, jossa todennäköisyyksien yhteisjakaumat voidaan rakentaa marginaalijakaumista yleisemmillä matemaattisilla operaatioilla kuin pelkkä tavanomainen kertolasku, mikä mahdollistaa riippuvuussuhteiden monipuolisemman mallintamisen. Vastaavasti fuzzy-joukkojen kontekstissa käytetään t-normeja ja niiden muunnelmia määrittämään, kuinka eri ominaisuudet ovat vuorovaikutuksessa tai pysyvät erillisinä.
Näiden mallinnusmenetelmien ymmärtäminen on olennaista kypsien hedelmien ominaisuuksien arvioinnissa, mutta laajemmin myös monien epävarmuutta sisältävien ilmiöiden analysoinnissa. Kypsyys, väri ja muut laadulliset ominaisuudet eivät ole yksiselitteisiä ja niiden tarkastelu vaatii pehmeitä, asteittaisia käsitteitä, jotka fuzzy-joukot tarjoavat. Näin pystytään kuvaamaan ei ainoastaan absoluuttisia tiloja, vaan myös niiden välisiä asteita ja muutosprosesseja.
On tärkeää ymmärtää, että tällainen epämääräisten joukkojen ja fuzzy-logiikan käyttö avaa uusia näkökulmia monitahoiseen päätöksentekoon, jossa yksiselitteisten raja-arvojen sijaan voidaan hyödyntää pehmeitä siirtymiä ja useita samanaikaisia kriteerejä. Tämä korostaa tarvetta syvälliselle matemaattiselle ymmärrykselle ja soveltamisvalmiudelle, joka kattaa sekä teoreettiset perusteet että käytännön sovellukset.