Tullit ja protektionistiset politiikat, joita Yhdysvallat on käyttänyt vuosikymmenien ajan, herättävät yhä kiivasta keskustelua. Presidentti Donald Trump on vaatinut tulleja, eli tuontitullien korottamista Yhdysvaltojen kauppakumppaneille. Tämä on hänen ehdotuksensa taistelussa kauppataseiden epätasapainoa vastaan. Mutta laaja taloustutkimus osoittaa, että vapaakauppa edistää taloudellista vaurautta. Miten tämä ristiriita voidaan selittää?

Yhdysvaltain kaupallisen historian tarkastelu antaa osviittaa. Kuvitellaanpa vuosi 1750. Elämme Massachusettsissa ja haluamme myydä tavaroita New Yorkiin. Siinä vaiheessa Britannian kuningas George III rajoitti osavaltioiden välistä kauppaa, haluten, että raaka-aineet kulkisivat Englannin kautta ennen kuin ne päätyisivät siirtokuntiin. Tämä brittiläinen merkitilismijärjestelmä aiheutti valtavaa tuhoa Yhdysvaltain 13 siirtokunnassa. Taloustieteilijä Mike Hicksin mukaan tämä oli niin vakavaa, että se haittasi pankkijärjestelmää ja esti osavaltioiden taloudellista kasvua. Tämä rajoitti myös valmistusteollisuuden kehittymistä, erityisesti eteläosavaltioissa, mikä saattoi jopa edistää orjuuden laajentumista.

Vuonna 1776 siirtokunnat julistivat itsenäisyytensä, ja perustajaisät halusivat estää osavaltioita asettamasta kaupparajoituksia toistensa välille. He tiesivät, että tämä heikentäisi kaikkien osavaltioiden taloutta. Yhdysvaltain perustuslain Interstate Commerce Clause oli suunniteltu juuri tämän takia, ja siitä tuli perusta Yhdysvaltain kaupalliselle menestykselle. Taloudellinen vapaus kasvatti vaurautta ja teki Yhdysvalloista maailman ensimmäisen vapaakauppablockin. Kuitenkin kansainvälinen kauppa jäi aluksi vaikeaksi, sillä Alexander Hamilton, Yhdysvaltain ensimmäinen valtiovarainministeri, kannatti korkeita tulleja suojellakseen nuoria teollisuudenaloja. Tämä strategia oli tavanomaista aina 1800-luvun puoliväliin saakka.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloista tuli maailman voimakkain talous, ja johtajat muokkasivat näkemyksiään kaupasta. He uskoivat, että kauppa voisi yhdistää kansoja ja edistää demokratiaa vastapainona kommunistisen Neuvostoliiton laajentumiselle. Samalla nuoret teollisuudenalat eivät enää tarvitseet valtion suojaa ulkomaista kilpailua vastaan. Tästä syystä Yhdysvaltain tulliastetta laskettiin merkittävästi toisen maailmansodan jälkeen, ja monet taloustieteilijät ovat olleet yhtä mieltä siitä, että enemmän vapaakauppaa tarkoittaa enemmän vaurautta.

Viimeisten 70 vuoden aikana on ollut vain satunnaisia poikkeuksia, mutta 2010-luvun lopulla Yhdysvaltain presidentti Donald Trump päätti muuttaa suuntaa ja kannatti jälleen korkeita tulleja, erityisesti Kiinan ja Meksikon osalta. Tämä herätti monissa huolta globaalin kaupan romahduksesta. Trumpin ehdotus, jossa Kiinan tuontitavaroille asetettaisiin jopa 45 prosentin tullit, herättää pelkoa, että tilanne voisi muistuttaa vuoden 1930 Smoot-Hawley -tullilakia, joka nosti tuontitulleja ja johti maailmanlaajuiseen kauppasotaan ja syvensi Suurta masennusta. Historiassa on havaittu, että korkeat tullit voivat aiheuttaa vastareaktioita muilta kauppakumppaneilta, mikä vain pahentaa tilannetta.

Jos Trumpin ehdotuksia toteutettaisiin, Kiina voisi nopeasti asettaa vastatulleja, ja Yhdysvaltojen kuluttajat joutuisivat maksamaan entistä enemmän kiinalaisista tuotteista, kuten iPhoneista. Tällöin Trumpin tavoitteet eivät todennäköisesti toteutuisi: sen sijaan, että työpaikkoja palaisi Yhdysvaltoihin, ne siirtyisivät matalampipalkkaisille maille, kuten Vietnamiin ja Malesiaan.

Tämä ilmiö nostaa esiin kaupan ja tulliesteiden välisen monimutkaisuuden. Vapaakaupan edistäminen on ollut taloushistorian yksi suurimmista saavutuksista, mutta sen edut eivät ole jakautuneet tasaisesti kaikille. Tulliesteiden vastustaminen voi siis johtaa taloudelliseen eriarvoisuuteen, ja on tärkeää ymmärtää, että kaupan vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Vapaakauppa voi tuoda taloudellista vaurautta ja uusia markkinoita, mutta samalla se voi heikentää joidenkin teollisuudenalojen kilpailukykyä ja aiheuttaa työpaikkojen menetyksiä.

Jatkuva keskustelu siitä, mikä on paras tapa hallita kansainvälistä kauppaa, tulee todennäköisesti olemaan keskeinen osa talouspolitiikkaa tulevaisuudessa. Tulliesteiden ja protektionismin vaikutukset ulottuvat pitkälle, ja niiden ymmärtäminen vaatii syvällistä taloudellista analyysiä ja historiallista perspektiiviä. Aikaisemmat virheet, kuten Smoot-Hawley-laki, voivat toimia varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka kauppasota voi nopeasti eskaloitua ja aiheuttaa globaaleja talouskriisejä. On tärkeää huomioida, että vaikka protektionismi voi tuntua houkuttelevalta keinolta suojella kansallista taloutta, sen pitkän aikavälin vaikutukset voivat olla arvaamattomia ja vahingollisia.

Miten vapaa kauppa hyödyttää kaikkia – talouskasvua, innovaatioita ja demokraattisia arvoja

Vapaa kauppa tuo merkittäviä etuja, jotka ylittävät ulkomaisten kilpailijoiden mahdollisesti aiheuttamat riskit. Nämä hyödyt jakautuvat neljään pääkategoriaan, jotka liittyvät innovaatioiden edistämiseen, talouskasvuun, demokraattisten arvojen levittämiseen sekä köyhyyden vähentämiseen kehitysmaissa. Nämä ovat tekijöitä, jotka yhdessä luovat syvällisen pohjan sille, miksi vapaa kauppa ei ole vain kaupankäynnin väline, vaan myös väline, joka muokkaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

Vapaa kauppa edistää innovaatiota ja kilpailua. On vaikea kuvitella, että nykypäivän amerikkalaiset ompelisivat itse vaatteensa, kasvattavat ruoan ja rakentaisivat talonsa. Tällainen itsehuolto olisi paitsi kallista, myös aikaa vievää. Sen sijaan he voivat ostaa tarvitsemansa tuotteet avoimilta markkinoilta ja saavuttaa näin huomattavia säästöjä. Tämä periaate pätee myös kansainvälisessä mittakaavassa: on taloudellisesti järkevää ostaa tuotteita maista, joissa on erikoistunut tuotanto tai joissa tuotteet voidaan valmistaa halvemmalla. Kaupankäynnin tarkoitus on tuoda markkinoille mahdollisimman suuri valikoima tavaroita ja palveluja. Tuonnit eivät siis ole uhraus, vaan molemminpuolinen hyöty.

Tämä logiikka on nähtävissä myös henkilökohtaisella tasolla. Ihminen työskentelee voidakseen hankkia tarvitsemiaan tavaroita ja mahdollisesti myös luksustuotteita. Ei ole järkevää ostaa tavaroita vain siksi, että voisi osoittaa, että työskentely on ollut oikeutettua. Vapaa kauppa luo kilpailua ja edistää innovaatioita, sillä yritykset kilpailevat keskenään tarjotakseen parempia tuotteita ja palveluja markkinoille. Tämä kilpailu pakottaa yritykset pysymään kehityksen kärjessä tai luomaan omia erikoisalueita, joissa ne voivat menestyä.

Vapaa kauppa tuottaa talouskasvua. Se luo mahdollisuuksia yrityksille ja palkitsee riskinottajat lisäämällä myyntiä, voittoja ja markkinaosuutta. Yritykset voivat laajentaa toimintaansa, siirtyä uusiin markkinasektoreihin ja luoda paremmin palkattuja työpaikkoja. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kauppaviennin arvioidaan tukevan yli 12 miljoonaa työpaikkaa, ja kaupankäyntiin liittyvät työpaikat maksavat keskimäärin 13–16 prosenttia enemmän kuin ei-kaupalliset työpaikat. Tällainen kasvu hyödyttää myös kehitysmaiden ihmisiä, jotka saavat pääsyn Yhdysvaltojen markkinoille, missä sekä tavaroiden kysyntä että palkkataso ovat huomattavasti korkeammat kuin kotimaassa. Tällöin köyhät maat voivat saada pääsyn pääomamarkkinoille ja rahoittaa omia teollisuudenalojaan, mikä puolestaan luo parempia työllistymismahdollisuuksia ja kohottaa elintasoa.

Kehitysmaissa kaupankäynnin etu on myös se, että he voivat hankkia pääomaa kaupankäynnin kautta sen sijaan, että olisivat riippuvaisia tehotonsta ja usein epäluotettavasta avustustoiminnasta. Ulkomainen sijoittaminen mahdollistaa kotimaisten teollisuudenalojen kehittymisen ja luo parempia työpaikkoja paikallisille työntekijöille. Näin ollen ulkomaisen suoran sijoittamisen lisääminen on yksi vapaan kaupan tärkeimmistä eduista kehitysmaiden kannalta.

Vapaa kauppa myös levittää demokraattisia arvoja. Kansainväliseen kauppaan osallistuvat yritykset ovat sitoutuneita noudattamaan sopimuksiaan ja kansainvälisiä sääntöjä. Maailman kauppajärjestö (WTO) velvoittaa jäsenmaitaan kunnioittamaan kaupankäyntisopimuksia ja ratkaisemaan erimielisyydet WTO:n sovitteluelimen kautta. Tällainen sääntöjen kunnioittaminen edistää lainalaisuuden tukemista ja vähentää korruption mahdollisuuksia. Maissa, joissa viralliset sopimukset eivät ole voimassa, liiketoimintayhteydet epäonnistuvat, ulkomaiset sijoittajat pakenevat, ja pääoma jää pois. Tämä on erityisen haitallista niille maille, joissa korruptio on laajalle levinnyt. Tällaisessa ympäristössä korruptio voi estää taloudellisen kehityksen ja viedä uskottavuuden kaupankäynniltä.

Yhteiskunnat, joissa kauppa on järjestäytynyt vapaasti ja avoimesti, voivat nauttia suuremmasta taloudellisesta vapaudesta ja vakaudesta. Toisaalta taas vapaakaupan luonteen vuoksi on tärkeää, että myös köyhemmät maat saavat tarvittavaa tukea ja pääsyn markkinoille. Tällöin ne voivat aloittaa kehityksensä ja kasvattaa taloudellisia rakenteitaan ilman turvautumista ulkopuolisiin apuohjelmiin.

Vapaa kauppa ei ole pelkästään globaali etu, vaan se luo monipuolisia hyötyjä sekä kehittyville että kehittyneille maille. Se ei ole pelkästään taloudellisten resurssien jakamista, vaan myös elintason nostamista ja arvojen levittämistä, jotka tukevat avoimuutta, oikeudenmukaisuutta ja yhteistä vaurautta.

Mikrobien rooli antibioottien tuotannossa ja ympäristön puhdistuksessa
Miten tunnistaa ja muodostaa adjektiivit ja adverbit sekä ymmärtää sanaston kehitys?
Miten potilaan oikeudet GDPR:n mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä toteutuvat terveydenhuollossa?
Miten poliitikkojen kielelliset valinnat voivat ohjata yhteiskunnan reaktioita?
Miten sedimenttikivet kertovat maapallon historiasta?