Mitä Mormonius todella merkitsee?

Tässä kaupungissa on pyhitetty maa, jolle temppeli rakentuu. Tässä maassa, jonne ne, jotka uskaltavat kysyä, tulevat, löytävät vastauksia. Mutta onko tämä temppeli todella pyhä? Entä sen rakennuksen takana olevat ihmiset? Entä heidän tapansa palvella uskoa ja omia päämääriään, jotka usein näyttävät ristiriitaisilta ja epäselviltä?

Mormonius on kumma ilmiö. Se on usko, joka antaa ihmisille voiman uskoa, vaikka he tekevät ja sanovat asioita, jotka voivat olla ristiriidassa sen kanssa, mitä opetus sanoo. Väkivallan ja lempeyden yhdistelmä on ollut osa mormonien elämää lähes yhtä kauan kuin heidän uskontonsakin. Ja vaikka mormonit itse eivät välttämättä aina ymmärrä toimintaansa, se on siltikin heidän uskontonsa osa. Koko kansa, joka asui alun perin Ohioon, oli vähemmän tunnettu teologisista syvyyksistään kuin sen kyvystä elää arjessa, selvitä ja luoda yhteisöjä. Kuitenkin ajan myötä, näiden yhteisöjen ja niiden jäsenten tiedon lisääntyessä, yhteisön usko on saanut aivan uusia muotoja.

Täällä rakennettavalla temppelillä on suuria odotuksia, mutta samalla on myös suuria epäilyksiä. Voiko mitään ymmärtää todella, kun usko ei ole selkeä ja kun ihmiset, jotka ovat sen omaksuneet, tekevät samoja tekoja kuin niitä vastaan, joita he väittävät vastustavansa? Tällaisia ristiriitoja mormonit kokevat päivittäin, ja silti he säilyttävät uskon, että tämä kaikki on oikein ja että temppeli, kuten kaikki muukin, tulee olemaan pyhitetty ja valmiina, koska he ovat antaneet sen Jumalalle. Jopa silloin, kun tämä lupaustyö tuntuu olevan täynnä ristiriitoja ja epäselvyyksiä.

Mutta vaikka tämä temppeli on pyhitetty paikka, se ei suojaa niitä, jotka sen ympärillä elävät, elämästä täynnä ristiriitoja ja kiistoja. Täällä, esimerkiksi, ei ole mitään käsitystä siitä, miten elää yhteisössä, jossa jokainen toimii omien uskomustensa mukaan. Eikä tämä ole pelkästään filosofinen kysymys; se on todellista arkea. Kiista Morrisiteista, jotka asettuivat Weber-joen varrelle kilpailevana profeettana ja joiden seuraukset olivat traagiset, on yksi esimerkki siitä, kuinka yksittäiset uskonnot voivat kääntää elämän kokonaan nurin.

Entä polygamia, yksi mormonien tärkeimmistä uskomuksista? Sen haasteet ja vaikeudet näkyvät myös niiden suhteissa, jotka elävät sen sisällä. Vaikka tämä uskomus voi näyttää ahdistavalta ulkopuolelta katsottuna, se on myös osa mormonikulttuuria ja sen rakenteita. "Lion House", Brigham Youngin vaimopaikka, jossa oli monta vaimoa, symboloi tätä monimutkaista ja usein kiistanalaista käytäntöä. Miten voi kuvitella, että nainen hyväksyy tällaisen elämän? Miten voi olla mahdollista ymmärtää tätä kulttuuria, joka hyväksyy tällaisia sääntöjä?

Mutta jos todella tarkastelee tätä kansaa, niin on huomattava, että mormonien yhteisössä on aina myös toisenlainen puoli. Ne, jotka tekevät työtä temppelin ympärillä, ovat ahkeria ja vilpittömiä, jopa silloin, kun heidän johtajansa voivat olla kaukana heidän arjesta. Tässä yhteisössä on paljon hyvää ja huonoa, ja sen ymmärtäminen vaatii enemmän kuin vain tarkkailua. Meidän on ymmärrettävä, että mormonit, kuten kaikki muutkin yhteisöt, ovat täynnä ristiriitoja, mutta myös mahdollisuuksia kasvuun, omaksumiseen ja anteeksiantoon.

Kenen vallassa on lautta?

Hitaasti virtaavan Joen pohjoisrannalla lautta seisoi ankkuroituna kuin kiinteä tanssija: kolme pystyyn iskettyä tukinpätkää, rautahihnoin sidottuna ja kiviä vastaan tuettuna, ankkuri, joka piti pienen kaupankäyntipaikan ja sen himon ja pelon maailmat paikallaan. Yksi tie sieltä johti Snakeä ylös, toiset haaraistuivat Portneufin kanjoniin, Kalifornian tielle ja mormonien asutuksiin — kaikki lyhyinä polkuina ahtaassa, pölyisessä maisemassa, jonka raskaat vaunut olivat uurteilla merkinneet. Vastarannalla oli sotkuinen tulvamaa; lautturin liikkeet ja hänen takanaan olevan penkin mies olivat Jeffin silmissä verkkaisen tarkkoja kuin rytmi, jota vastaan hän laski oman hengityksensä.

He söivät yhdessä, siansortaja Thiebaldt palasi iltapäivällä, ja Jeff levitti vilttinsä kauppavajan saviselle lattialle. Hän katseli, kuunteli ja laski tilanteen. Lautturi varusti tuplaputkisen kymmenen gaugen haulikon epäsäännöllisillä lyijypalikalla, joita oli hakattu levyistä; hän puhui niiden katkaisevasta voimasta ja toivoi saalistajaa — koiraa, kojootin naarasta tai jokin muu yövieras — mutta myös mielessä vilahti mahdollisuus toiseen saantiin: mies, joka osmotti tulta ja vaati valtaa.

Brownin asennot ja sanat olivat pelkkää uhkaa; silti pelko hälveni, kun Jeff liikahti. Se oli nopea, tyly liike: yksi harppaus, kaulus otettiin ja Colt puhutti rintakehään. Jeff komentoi; Brown, joka sanoi olevansa Brown mutta oli Graham, teki kaiken kuten käskettiin, kapset irrotettiin, toinen pyssy ja haulikko viskattiin lattialle. Jeff halusi antaa vaikutelman hallinnasta ilman murhaa — hän ei tahtonut tappaa, mutta ei myöskään suvainnut pettävää liikettä. Hän päätti lähteä etelään, Great Salt Lake Cityyn, jätti laukkunsa varastoon ja määräsi Brownin lähettämään sen seuraavalla reellä.

Kun hevonen ja ratsastaja häämöttivät kantavina mustina pisteinä lännessä, Brown palasi oviaukkoon, nousi aseiden luo ja työnsi ne takaisin omiensa joukkoon. Valta oli siirtynyt hetkeksi: ei pelkästään aseesta, vaan niistä hiljaisista valinnoista, joita mies ja nainen, myyjä ja vanki, tekivät päivän ääressä. Joessa edellään ui virta, ranta oli täynnä jälkiä, ja jokin vanhan lännen pragmaattinen laki pysyi: joka pystyi ampumaan, saattoi tukea kertomusta itsestään paremmin kuin se, joka vain puheli.

Lisättäväksi lukijalle: taustaksi voisi liittää käytännön tietoa rautahihnojen ja lauttanköysien toiminnasta, kymmenen gaugen haulikon ja tähtäinten rajoituksista, sekä matkojen etäisyyksistä lännessä (esimerkiksi Meek’s Springin ja Portneufin suhteesta), jotta lukija hallitsee reittien ja päivän kuljetuksen realiteetit. Tärkeää on ymmärtää myös orjuuden ja pakkoliittojen sekä republikaanisen sotilaskarkurin moraalinen epäselvyys: ihmiskauppa, väkivalta ja 'tribal fashion' -avioliitot muodostivat arkipäivän selviytymiskäytännön, jonka laki ja moraali eivät kohdanneet. Lisäksi naisen asema — hänen ilmeensä kuihtuneesta uhasta ja omistussuhteen kovuudesta — vaatii lukijalta herkkyyttä: rakkaus ja uskollisuus voivat olla sokkelo, jossa väkivalta ja kiintymys limittyvät. Psykologisesti on syytä huomata, että pelko ja ylpeys usein peittävät toisiaan; Brownin puheet räjähtävistä haulikoista ovat pakonomaista uhittelua, joka rauhoitetaan vasta, kun valta todellisuudessa vaihtuu. Näiden kerrosten tuntemus syventää katseen tapahtumaan, jättäen tilaa ymmärtää aikakauden raa’an rationaalisuuden ja inhimillisen epävarmuuden risteyskohtaa.

Miksi Mormoneja Pelotti Muukalaiset ja Kuinka Tilanne Muuttui Kalifornian Sotilaiden Saapumisen Myötä?

Mormoniyhteisön suhtautuminen muukalaisiin ja ulkomaalaisiin oli pitkään monivivahteinen ja täynnä jännitteitä, erityisesti 1850-luvun loppupuolella, jolloin Utahin laaksoon alkoi virrata yhä enemmän maahanmuuttajia ja Yhdysvaltojen hallitus alkoi esittää uhkauksia. Mormonit, joiden elämän ja uskon perusperiaatteet poikkesivat valtaväestöstä, olivat joutuneet usein eristetyiksi ja epäluuloisiksi muita kohtaan. Tämä epäluulo nousi erityisesti esiin, kun uutiset Kalifornian joukoista saavuttivat laakson.

Tämä tunnelma heijastui myös mormonien suhtautumiseen ulkomaalaisiin. Erityisesti "gentilit" eli ei-mormonit kohtasivat jatkuvaa epäluuloa. Yksittäinen gentili saattoi herättää mormonien keskuudessa syytöksiä vakoojaksi. Yhteisö oli niin syvästi juurtunut omaan uskontoonsa, että vieraat eivät saaneet mitään armoa – heidän tuli joko hyväksyä mormonien usko tai heitä pidettiin uhkana. Tätä tilannetta ei auttanut se, että mormonit tunsivat itsensä usein yksinäisiksi valtaväestön ympäröimänä.

Tällaisessa ympäristössä, jossa väkivalta ja epäluulo olivat läsnä, myös mormonien johtajat tulivat yhä enemmän haastetuiksi. Erityisesti Brigham Young, jonka johto oli ollut keskeinen Mormonien yhteisön kehityksessä, joutui arvioimaan tilanteen muuttuvaa dynamiikkaa. Kalifornian joukot, joiden päällikkö oli irlantilainen katolinen upseeri nimeltä Pat Connor, oli täysin eri luonteen omaava kuin aiemmin alueella ollut Johnstonin armeija. Tämä muutti mormonien keskinäistä dynamiikkaa ja asetti Brigham Youngin keskelle poliittista ja uskonnollista paineita.

Mormonit uskoivat vahvasti siihen, että heidän tulisi pystyä elämään rauhassa ja harjoittamaan uskontoaan ilman ulkoisia häiriöitä. He halusivat elää omalla tavallaan ja ajattelivat, että ulkopuolinen hallinto tai väkivalta ei saisi murtaa heidän yhteisönsä rakennetta. Silti tilanne ei ollut yksinkertainen. Kun mormonit huomasivat, että jopa heidän johtajansa Brigham Young oli paitsioon jäänyt vaihtoehtojen kanssa, he alkoivat nähdä, että elämä Utahissa ei ollut enää yhtä turvattu kuin aiemmin. Samalla mormonit joutuivat hyväksymään, että heidän yhteisönsä kasvaessa, myös paineet ja ulkopuolinen valvonta kasvaisivat.

Mormonien näkökulmasta tilanne oli selvä: heidän elämänsä ja uskonsa oli puolustettava kaikin mahdollisin keinoin. "Zionin" eli pyhän paikan puolustaminen oli elintärkeää. He eivät voineet antaa "gentileille" mahdollisuutta häiritä heidän yhteisönsä elämää. Tämä ei ollut vain uskonnollinen kysymys vaan myös kulttuurinen ja poliittinen kysymys siitä, kenellä oli valta päättää alueen tulevaisuudesta.

Kun Jeff Crittenden, päähenkilö tässä kertomuksessa, kulki Utahin läpi, hän kohtasi näitä jännitteitä arjessa. Hän keskusteli gentilien kanssa, mutta huomasi, kuinka heidän suhteensa mormoneihin olivat huonontuneet. Erityisesti mormonit alkoivat suhtautua entistä varauksellisemmin ulkomaalaisiin, ja jopa tavallinen kauppias saattoi nähdä muukalaisen "vakoilijana". Tämä asenne ei jäänyt vain sanoiksi, vaan se alkoi vaikuttaa käytännön tasolla, kuten nähtiin, kun Jeff päätti varastaa rahaa humalassa olevan miehen rahavyöstä.

Vaikka Mormonit oli tunnettu omasta tiukasta uskonnollisesta sitoutuneisuudestaan, tilanne oli käännekohtainen heidän suhteissaan valtion ja ympäröivän maailman kanssa. Uskonto ja politiikka menivät käsikädessä, ja mormonien elämänmuoto oli jatkuvasti uhattuna ulkoisilla voimilla. Kuitenkin mormonien yhteisön voima ja yhtenäisyys olivat asioita, joita ei voinut helposti murskata – nämä tekijät olivat aivan yhtä tärkeitä kuin itse uskon harjoittaminen.

Miten lain ja järjestyksen puutteet muovasivat Bannackin yhteisöä?

Bannackin kylä, joka ei ollut vielä saavuttanut vakautta ja kehitystä, oli täynnä kaaosta ja epäjärjestystä, jossa oikeudenmukaisuus ja järjestys eivät aina olleet itsestäänselvyyksiä. Kylän asukkaat elivät arkea, jossa lakia valvoi usein yksittäisten miesten halu ja kyky ottaa oikeus omiin käsiinsä. Tämä näkyi erityisesti, kun Bill Mitchell tuomittiin karkotettavaksi ilman virallista oikeudenkäyntiä. Vaikka häntä ei pidetty syyllisenä, hänelle annettiin mahdollisuus pelastaa nahkansa vain sillä ehdolla, että hän poistui kylästä nopeasti. Tämä antoi kouriintuntuvan kuvan siitä, miten oikeus toteutettiin Bannackissa, ja se ei aina perustunut oikeudenmukaisuuteen tai laillisiin menettelyihin.

Charley Reeves ja Bill Moore saivat erikoiskohtelun, sillä heille luvattiin oikeudenkäynti, toisin kuin tavallisille kaivosmiehille. Tällöin Bannackin järjestäytyminen kävi erityisen ilmeiseksi, kun joukko miehiä – ei lain asiantuntijoita – yritti ratkaista vaikean tapauksen. Oikeudenkäynti pidettiin epävirallisessa ja keskeneräisessä rakennuksessa, jossa epäselvyys ja kaauksen henki olivat lähes käsin kosketeltavissa. Laittomuuden ilmapiiri oli vahva ja tuntui siltä, että oikeus riippui enemmän siitä, keillä oli valta ja kyky pelotella tai vaikuttaa muiden päätöksiin.

Tämä tilanne kuvasti hyvin sitä, kuinka paikan väkivaltakulttuuri ja arkipäivän haasteet loivat ristiriitoja ja epäjärjestystä. Kylän kansalaiset eivät voineet täysin luottaa siihen, että oikeus tulisi aina toteutumaan laillisin ja tasapuolisin perustein. Joskus oli turvauduttava nopeisiin ja väkivaltaisiin ratkaisuihin, joihin ei liittynyt muuta kuin pelko ja epäluottamus.

Ann Minorin ja Jesse Minorin välinen keskustelu heijasti myös laajempaa yhteiskunnallista tilaa. Jesse tunsi, että Bannackin asukkailla ei ollut kykyä kohdata ongelmia suoraan ja avoimesti. Hän ei ollut halukas liittymään tuomioistuimeen, sillä hän uskoi, että kylä ei ollut vielä valmis tekemään oikeudenmukaisia päätöksiä. Ann taas oli sitä mieltä, että oikeudenmukaisuus olisi voinut toteutua, mutta pelko ja itsekkyys olivat esteinä.

Kaiken kaikkiaan Bannackin yhteisö oli epävakaa ja kehittymätön. Se ei ollut vielä valmis kohtaamaan lain ja järjestyksen tuomia haasteita, eikä sen asukkailla ollut vielä ymmärrystä siitä, mitä todella merkitsisi elää oikeudenmukaisessa ja tasapainoisessa yhteiskunnassa. Oikeus oli usein arvaamaton, ja se riippui siitä, kuka oli valta-asemassa ja kuinka paljon hän pystyi uhkaamaan muiden turvallisuutta.

Miten uskonnollinen omistautuminen muuttaa yksilön elämää ja maailmankatsomusta?

Abner Scott ei sanonut paljonkaan, yllättävän vähän, kun sisarensa kertoi hänelle, että hän ja Thomas olivat ottaneet vastaan Latter Day Saints -uskon ja kastettu Dover Creekissä. Hän oli sitä mieltä, että sisarensa oli tarpeeksi vanha tietämään omat mielipiteensä, ja hän toivoi, että Thomaskin oli, vaikka hän ei ollut siitä varma. He voivat mennä taivaaseen tai toiseen paikkaan valitsemallaan tiellä, kunhan eivät vain sekaannu hänen omiin uskonnollisiin käsityksiinsä tai veljensä jättämään heinän, viljan ja rehun liiketoimintaan. Hän peitteli vihaansa siihen asti, kunnes mormonismi todella tuli hänen liiketoimintaansa mukaan, ja Abigail Medbridge ilmoitti aikomuksestaan muuttaa koko omaisuutensa rahaksi ja "kokoontua veljien kanssa" Pittsburghiin. "Luulen, että se mormonipappi Dewett sai tuon ajatuksen päähäsi, eikö niin Abby? Ei ole monia vuosia siitä, kun kuulimme paljon juttuja Nauvoosta ja siitä, miten vanha Joe Smith sai yksinkertaiset käännyttämänsä antamaan kaikki rahansa hänelle ja Herralle. Näyttää siltä, että eivät ole kovin paljoa muuttaneet sitten noiden aikojen - mutta en aio antaa sinun tehdä itsestäsi naurunalaiseksi." "Et voi estää minua!" "En voi, mutta joku muu voi, ja se on Jim Medbridge, kuollut yhdeksän vuotta sitten, helmikuussa. Hän jätti sinulle tämän talon ja maatilan puron varrelle ja sen rahasumman, joka oli hänen henkilökohtaisessa pankkitilissään, mutta liiketoiminnan hän jätti Tomille sinä päivänä, jolloin tämä täyttää kaksikymmentäyksi vuotta. Et voi koskea siihen - etkä hänkään viiteen vuoteen. Puhu Barringerille pankissa."

Dewett kiirehti siirtämään kuusi käännyttämääänsä henkilöä alasjoelle Northumberlandiin. Kuusi oli erinomainen saalis niin pienelle kylälle kuin Amity – enemmän kuin erinomainen, kun oli kyse nuoresta, niin lupaavasta Thomas Medbridgestä. Northumberlandista he siirtyivät Pittsburghiin, missä kaksi, Samuel Davis ja hänen vaimonsa, horjuivat uskossaan ja luopuivat kirkosta. Hicksin sisarukset ja Abigail Medbridge työskentelivät ahkerasti siellä kirkon kappeliin, ja jos Abby ikävöikin poikaansa, hän lohdutti itseään ajatuksilla hänen nopeasta nousustaan papistossa ja siitä työstä, jota hän teki Euroopan lähetyskentillä. Englantia, Ranskaa, Espanjaa, Sveitsiä, Saksaa ja Skandinavian maita. Thomas Medbridge oli nähnyt ne kaikki kymmenen vuoden aikana. Diakoni, pappi ja vanhin ennen kuin hän täytti kaksikymmentäyksi... pitkiä opetushetkiä mormonin opista ja sen selittämisestä... opettamista myös muista opeista ja vastakkainasetteluista baptistien, wesleyanien tai presbyteerien kanssa... työskentely ja opiskelu olivat olleet intensiivisempiä ja vaativampia kuin hän oli ikinä kuvitellutkaan ollessaan Prof. Silltonin akatemian oppilas. Hän oppi, että evankelioimisessa oli enemmän kuin pelkkä halu todistaa, rukouksessa oli enemmän kuin Pyhän Hengen vuodatus. Siinä oli nautintoa kuitenkin. Rukous yhdistettiin taitavasti ruokaan, tanssiin ja virsiin, jotka jyrisivät kuin taistelurummut; ja oli nautintoa kokea oman kasvavan varmuuden ja kypsyydentunteen myötä lisääntyvää kunnioitusta, jota vanhemmat ja kokeneemmat miehet hänelle osoittivat.