Tässä luvussa tarkastellaan, kuinka presidentti Trumpin suositukset vaikuttivat edustajainhuoneen republikaanien vaalituloksiin vuoden 2018 vaaleissa. Olisiko presidentin tuki, tai sen puute, voinut ratkaista sen, onnistuivatko republikaanit voittamaan vaaleissaan? Vaikuttivatko republikaanien päätökset ylistää tai kritisoida omaa puolueensa presidenttiä heidän vaalimenestykseensä? Erityisesti luku keskittyy kolmeen eri ryhmään. Ensimmäiseksi tarkastellaan niin sanottuja "Clintonin piirin republikaanien" tilannetta, eli 25 edustajainhuoneen republikaania, jotka kilpailivat alueilla, jotka Hillary Clinton voitti vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Toiseksi tarkastellaan "Trumpin piirin demokraatteja", eli 11 demokraattia, jotka pyrkivät säilyttämään demokraattisen puolueen edustuksen alueilla, jotka Donald Trump voitti vuonna 2016. Kolmanneksi tarkastellaan presidentti Trumpin tukemia republikaanien ehdokkaita, joita hän tuki Twitterissä vuoden 2018 vaalikampanjan aikana. Luku tutkii myös, miten republikaaneja äänestävien osuus alueilla vaihteli vuodesta 2016 vuoteen 2018 ja miten erilaiset kampanjastrategiat vaikuttivat vaalituloksiin.

Trumpin hyväksynnän vaikutus

Presidentti Trumpin tuki ei todellisuudessa ollut tae siitä, että edustajainhuoneen republikaanit voittaisivat vaaleissaan vuonna 2018. Washington Postin Phillip Bumpin mukaan noin 50 prosenttia niistä edustaja-, senaatti- ja kuvernöörikandidaateista, joita Trump tuki elokuun 15. ja marraskuun 6. välillä, voitti vaalit tai uudelleenvalintakampanjat. Presidentti tuki yhteensä 49 republikaanien edustajainhuonekandidaattia vuoden 2018 vaaleissa. Näistä 49:stä republikaanista 20 (noin 41 prosenttia) hävisi (katso kuva 5.1). Trumpin tuki oli hieman huonompi, kun hän tuki istuvia republikaaniedustajia, jotka olivat yleensä vahvoilla vaaleissa. Yhteensä 22 republikaania, joita Trump tuki, hävisi vuoden 2018 vaaleissa, vaikka he olivat aiemmin saaneet enemmän kuin 60 prosenttia äänistä. Vaikka presidentin tuki oli hyödyllinen joillekin ehdokkaille, se ei ollut kovin suuri ennustaja erityisesti kilpailluissa vaaleissa.

Presidentti Trump tuki 29 edustajainhuonekandidaattia, jotka kilpailivat alueilla, joissa republikaanit saivat vuonna 2016 enintään 60 prosenttia äänistä. Näistä 29:stä 13 onnistui voittamaan vuonna 2018 (noin 45 prosenttia). Kolme 11:stä kandidaatin saapui alueilta, joilla republikaanit saivat alle 55 prosenttia äänistä, mutta vain 28 prosenttia heistä voitti vaalit. Lisäksi vain kaksi 12:sta alueella, joka oli arvioitu "tasapeliksi" tai "kallistuvaksi" Cookin poliittisen raportin mukaan, voitti (vain noin 17 prosenttia).

Vaikka presidentti tuki monia onnistuneita edustajainhuonekandidaatteja, hänen tukensa ei ollut kovinkaan hyvä ennustaja republikaanien menestykselle, erityisesti tiukimmissa vaaleissa. Esimerkiksi Dan Donovanin ja Andy Barrin tapaukset voivat havainnollistaa tämän hyvin. Donovan oli kolmen kauden republikaaniedustaja, joka voitti New Yorkin 11. vaalipiirissä yli 60 prosentilla äänistä vuonna 2016. Trump tuki häntä kuitenkin vain republikaanien esivaaleissa, jossa hän puolusti Trumpia koko kampanjan ajan, mutta ei onnistunut voittamaan yleisvaaleja vuonna 2018. Tämä on esimerkki siitä, kuinka presidentin tuki ei aina turvannut vaalivoittoa.

Clintonin piirin republikaanit

Vuonna 2018 25 republikaania kilpaili edustajainhuoneen paikoista alueilla, jotka olivat vuoden 2016 presidentinvaaleissa sekä republikaanien että Hillary Clintonin voittamia. Näiden "Clintonin piirin republikaanien" tilanne oli yksinkertainen: lähes kaikki heistä hävisivät vaalit. Keskimäärin republikaanien osuus äänistä näissä piireissä laski 8,9 prosenttia verrattuna vuoteen 2016. Kolme republikaania kuitenkin onnistui voittamaan uudelleenvaalit näissä piireissä. Kaikki kolme olivat istuvia edustajia: John Katko (NY-24), Brian Fitzpatrick (PA-1) ja Will Hurd (TX-23). Mielenkiintoista on, että nämä kolme kriittisesti presidentti Trumpia kohtaan suhtautunutta republikaania eivät saaneet Trumpin tukea vaalikampanjassa, eivätkä he olleet mukana Trumpin 7. marraskuuta 2018 pitämässä tiedotustilaisuudessa.

Näiden "Clintonin piirin" republikaanien menestyksen salaisuus ei ollut vain istuvan edustajan etu, vaan he myös kritisoivat Trumpia julkisesti ja äänestivät vastoin republikaanien terveydenhuoltolakia. Vaikka osan menestys perustui moniin tekijöihin, yleisesti ottaen nämä republikaanit, jotka menettivät paikkansa, eivät olleet saaneet tukea presidentiltä, ja he olivat äänestäneet republikaanien yrityksiä vastustavasti.

Lisäksi monet republikaanit, jotka kannattivat Trumpin linjaa ja äänestivät American Health Care Actin puolesta, eivät onnistuneet voittamaan vaaleja Clintonin voittamilla alueilla. Tämä ilmentää sitä, kuinka presidentin linja ja päätöksenteot voivat vaikuttaa paikallisiin vaalituloksiin.

Tärkeää on, että vuoden 2018 vaaleissa näkyi selkeä muutos ennen ja jälkeen presidentin Trumpin valtakauden. Alueet, jotka olivat perinteisesti olleet republikaanien tukialueita, etenkin esikaupunkialueet, alkoivat kallistua demokraateille. Tämä muutos oli merkittävä erityisesti osassa piirejä, joissa perinteiset republikaanit menettivät kannatustaan.

Miksi maaseudun äänestäjät suosivat republikaanisia ehdokkaita Minnesotan 1. ja 8. kongressipiireissä?

Monet Yhdysvaltojen maaseutualueet ovat viime vuosikymmeninä kääntyneet republikaanipuolueen puoleen kahden merkittävän syyn vuoksi: maaseudun äänestäjien kokemus siitä, että poliitikot jättävät heidät huomiotta, sekä se, että heidän arvonsa ja elämäntapansa poikkeavat kaupunkien vastaavista. Tämä ilmiö näkyy selvästi Minnesotan 1. ja 8. kongressipiireissä, joissa republikaanit ovat saavuttaneet merkittävää kannatusta ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen. Vuoden 2016 vaalien kaltaisesti nämä alueet, jotka ovat demografialtaan suhteellisen homogeenisiä – pääasiassa valkoisia ja taloudellisesti keskittyneitä – muodostavat yhä enemmän republikaanien vahvempia tukikohtia, kun taas demokraatit kohtaavat niissä vaikeuksia.

Minnesotan 1. kongressipiiri on laaja alue osavaltion eteläosassa, kattaen 20 piirikuntaa ja yli 13 000 neliömailia. Väestö on valtaosin valkoihoista, ja vähemmistöjen osuus on sekä osavaltion että kansallisen keskiarvon alapuolella. Taloudellisesti alue nojaa terveydenhuoltoon, valmistukseen ja vähittäiskauppaan, kun taas maatalouden osuus työllisyydestä on pieni, vaikka Minnesotan merkittävä maataloustuotanto keskittyykin alueen eteläisiin osiin. Alueella on myös tunnettu terveydenhuollon keskus, Mayo Clinic, joka sijaitsee Rochesterissa. Taloudellisesti ja terveydenhuollon mittareilla alue suoriutuu kansallista keskiarvoa paremmin.

  1. kongressipiiri sijaitsee osavaltion koillisosassa ja on pinta-alaltaan vielä laajempi, noin 27 000 neliömailia. Väestö on sielläkin pääosin valkoihoista, 92,7 prosenttia, ja suurin vähemmistöryhmä on alkuperäiskansat, joita on 2,6 prosenttia. Talous perustuu pääasiassa valmistukseen, rakentamiseen sekä maatalouteen ja kaivostoimintaan. Tulotaso on hieman alle kansallisen keskiarvon, ja vakuuttamattomien osuus on matala. Väestö ja taloudelliset olosuhteet heijastavat siten pitkälti maaseudun yleisiä piirteitä, joissa perinteiset työpaikat ja arvot ovat säilyneet.

Äänestyskäyttäytyminen näissä piireissä on muuttunut viime vuosina huomattavasti. 1. piiri on perinteisesti kallistunut demokraattien puolelle, mutta vuosien 2016 ja 2018 vaaleissa nähtiin kapeita marginaaleja ja jopa republikaanien voittoja. Erityisesti niin sanotut "pivot-piirikunnat", jotka vuonna 2012 äänestivät demokraatteja, mutta kääntyivät republikaanien puolelle vuonna 2016, ovat lisääntyneet. Tämä kuvastaa kansallista trendiä, jossa maaseutualueiden väestö kokee vieraantuneisuutta valtakunnan poliittisesta keskustelusta ja tunnistaa arvojensa paremmin republikaanipuolueessa.

  1. piirin historiassa demokraatit ovat pitäneet alueen hallussaan pitkään, mutta vuoden 2016 vaalien tulos, jossa Trump voitti 15 prosentin marginaalilla, osoitti tämän perinteen olevan murroksessa. Muutos selittyy paitsi piirin väestörakenteella – alue on osavaltion vanhin ja valkoisin – myös laajemmalla kaupunki-maaseutu-jakolinjalla, joka on korostunut Yhdysvaltojen politiikassa viimeisissä vaaleissa.

Esimerkiksi vuoden 2018 vaaleissa Minnesotan 1. piirin republikaaniehdokkaana toimi Dan Feehan, jolla oli monipuolinen tausta armeijassa, julkisessa hallinnossa ja opetuksessa. Hänen kampanjansa sai merkittäviä tukijoita, kuten entisen presidentin Barack Obaman ja entisen varapresidentin Joe Bidenin, mikä kuvastaa kuinka merkittäviä puolueiden sisäiset tukiverkostot voivat olla kilpaillussa vaalipiirissä.

Näiden piirikuntien tarkastelu osoittaa, että maaseudun poliittinen dynamiikka on monimutkainen ja perustuu sekä demografisiin että kulttuurisiin tekijöihin. Alueiden vaalitulokset eivät ole vain tilastollista sattumaa, vaan heijastavat syvää poliittista ja sosiaalista muutosta, jossa maaseudun äänestäjät etsivät poliittista edustusta, joka vastaa heidän arvojaan ja kokemuksiaan paremmin kuin perinteiset demokraattiset voimat.

On tärkeää ymmärtää, että tällaiset alueet eivät ole homogeenisia pelkästään etnisen taustansa vuoksi, vaan myös taloudellisesti ja kulttuurisesti ne muodostavat oman kokonaisuutensa, jossa paikalliset teollisuudenalat, työmarkkinat ja yhteisölliset arvot limittyvät kansalliseen poliittiseen ilmapiiriin. Myös historialliset kokemukset poliittisesta marginalisaatiosta ja alueellinen eristyneisyys vahvistavat näitä trendejä. Tästä seuraa, että poliittiset kampanjat ja päätöksenteko, jotka haluavat menestyä näissä piireissä, eivät voi sivuuttaa maaseudun erityispiirteitä, vaan niiden on tunnistettava ja vastattava alueiden ainutlaatuisiin haasteisiin ja toiveisiin.