Kuinka käyttää ja optimoida ASP.NET Core -sovelluksissa Tag Helper -komponentteja ja Cache-toimintoja

ASP.NET Core tarjoaa monia tehokkaita työkaluja web-sovellusten kehittämiseen. Yksi näistä työkaluista on Tag Helper -komponentti, joka helpottaa HTML-koodin käsittelyä ja parantaa sovellusten suorituskykyä. Tässä osassa käsittelemme, kuinka Tag Helperit voivat parantaa sivustosi toimivuutta ja esittelemme tärkeitä työkaluja, kuten Cache Tag Helperin ja Environment Tag Helperin, jotka optimoivat sivun latausnopeutta ja sisällön renderöintiä erityisesti ympäristökohtaisesti.

ASP.NET Core Tag Helper -komponentit ja niiden käyttö

Ensimmäinen askel ASP.NET Core -projektin kehittämisessä on ymmärtää, kuinka Tag Helperit toimivat. Ne helpottavat HTML-elementtien hallintaa, lisäävät koodin luettavuutta ja mahdollistavat monimutkaisempien toimenpiteiden, kuten tietojen siirtämisen ja käsittelyn, suorittamisen suoraan HTML-sivulla. Esimerkiksi, kun lisätään toimintoa, joka vastaanottaa parametrin URL-kyselymerkkijonona ja välittää sen näkymään, voidaan käyttää seuraavaa koodia:

csharp
Copy code
public IActionResult Shipper(Shipper shipper) {

    return View(shipper);
}

Tämä yksinkertainen esimerkki vastaanottaa Shipper-olion kyselymerkkijonosta ja lähettää sen näkymään. Tämän jälkeen luodaan tyhjä Razor-näkymä, kuten:

html
Copy code
@model Shipper
@{ 
    ViewData["Title"] = "Shippers"; 
}
@ViewData["Title"]
Shipper Id        
Company Name        
Phone        

Tämä koodi luo HTML-sivun, joka näyttää lähetyksen yksityiskohdat käyttäjälle. Tätä lähestymistapaa voidaan käyttää monenlaisten tietojen, kuten asiakastietojen tai tilauksen yksityiskohtien, näyttämiseen.

URL-kyselyjen ja POST-menetelmien käyttö

Esimerkiksi, jos halutaan lähettää monimutkainen objekti, voidaan käyttää HTML-lomaketta (POST) URL:n sijasta:

html
Copy code
<form method="post" action="/Home/Shipper">
    <!-- Lomakekentät täällä -->
</form>

Tämä ratkaisu poistaa URL-pituuden rajoitukset ja mahdollistaa monimutkaisempien tietojen käsittelyn turvallisesti ja tehokkaasti.

Cachingin hyödyntäminen Tag Helperilla

Cache Tag Helper -komponentin käyttö perustuu yksinkertaiseen syntaksiin, jossa määritellään välimuistin elinikä ja ehdot, joiden mukaan välimuisti purkautuu. Esimerkiksi seuraavassa koodissa käytetään välimuistia, joka tallentaa sisällön 20 minuutiksi:

html
Copy code
<cache expires-after="00:20:00">
    <!-- Välimuistissa oleva sisältö -->
</cache>

Session Affinity ja hajautettu välimuisti

Session affinity, eli istunnon kiinnittäminen tietylle palvelimelle, on tärkeä tekniikka, joka parantaa suorituskykyä monipalvelinympäristössä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki käyttäjän pyynnöt palvelee sama palvelin. Kun käytetään hajautettua välimuistia (kuten Redis), voidaan jakaa välimuisti useiden palvelimien välillä, mikä varmistaa, että käyttäjälle toimitetaan aina samaan sessioon liittyvät tiedot.

Jos käytetään hajautettua välimuistia, kuten Redis tai SQL Server, voidaan hyödyntää tätä tekniikkaa suuremmissa, pilvipohjaisissa sovelluksissa, joissa on useita palvelimia ja globaaleja käyttäjäkokemuksia.

Ympäristökohtainen sisällön renderöinti

html
Copy code
<environment names="Development">
    <p>Testaajan tiedot täällä</p>
</environment>

Tämän avulla voidaan hallita erilaista sisältöä eri ympäristöissä ja varmistaa, että kehittäjät eivät näe asiakaskohtaisia tietoja tuotannossa.

Tärkeitä seikkoja, joita kannattaa pitää mielessä

Kun suunnittelet ja kehität web-sovelluksia ASP.NET Corella, on tärkeää ottaa huomioon suorituskyvyn optimointi välimuistin ja ympäristökohtaisen sisällön renderöinnin avulla. Välimuistin tehokas käyttö voi merkittävästi nopeuttaa sivujen latausta, mutta on tärkeää valita oikeat asetukset välimuistin eliniän ja päivitysaikojen määrittämiseksi. Varmista, että välimuistissa säilytettävä tieto on ajantasaista ja että se poistetaan tarpeen mukaan.

Miten yhdistää .NET MAUI -sovellukset Blazor- ja natiivialustoihin

.NET MAUI tarjoaa tehokkaita keinoja luoda monialustaisia sovelluksia, jotka voivat toimia eri käyttöjärjestelmissä samalla koodipohjalla. Yksi tärkeimmistä MAUI:n ominaisuuksista on sen kyky integroida sovelluksia sekä Blazor-sovellusten että natiivien alustoiden kanssa. Tässä tarkastelemme, kuinka .NET MAUI:n avulla voidaan yhdistää Blazor-sovellukset Android- ja Windows-alustoille ja hyödyntää natiivien laitteistojen ominaisuuksia, kuten leikepöydän käyttöä ja tiedostojen valintaa.

Kun aloitetaan .NET MAUI -projektin kehittäminen, seuraavat vaiheet voivat olla osa tavallista työskentelyprosessia. Esimerkiksi Northwind.Maui.WebApi.Service -projektin käynnistäminen HTTPS-profiililla mahdollistaa sen, että sovellus kuuntelee kahdella eri portilla (https://localhost:5191 ja http://localhost:5192), kuten esimerkissä näytetään. Tämä luo alustan, johon voidaan yhdistää Blazor-sovellus.

Sen jälkeen käynnistetään Northwind.Maui.Blazor.Client -projekti, ja valitaan esimerkiksi Android-emulaattori sovelluksen testaukseen. Tällöin sovellus hakee verkkopalvelusta kahdeksan kategoriaa ja esittää ne karusellissa, jossa käyttäjä voi selata kategorioita vasemmalle ja oikealle pyyhkäisemällä tai napauttamalla karusellin alaosassa olevia indikaattoreita. Sama toiminnallisuus toistuu myös Windows-ympäristössä, jossa käyttäjä voi käyttää vaakasuoraa vierityspalkkia kategorioiden selaamiseen.

Natiivialustojen kanssa toimiminen

.NET MAUI tarjoaa laajan valikoiman rajapintoja natiivien laitteistojen ja alustoiden ominaisuuksiin. Näitä ovat muun muassa:

• Leikepöydän käyttö

• Tiedostojen ja median valinta paikallisesta tiedostojärjestelmästä

• Tietojen tallentaminen turvallisesti paikalliseen sanakirjaan avain-arvo -tallennusta varten

• Laitteen tietojen hakeminen, kuten käyttöjärjestelmän versio

• Anturien, kuten kiihtyvyysmittarin tai kompassin lukeminen

• Verkkoyhteyksien tarkistaminen

• Käyttöliittymäinteraktiot, kuten valikkokäyttöjärjestelmät ja toast-ilmoitukset

Esimerkiksi leikepöydän käyttö on yksi yleisimmistä natiivitoiminnoista, joka tarvitsee usein integroida sovelluksiin. Kuvitellaanpa, että käyttäjä kirjoittaa tekstin toiseen sovellukseen, kuten tekstinkäsittelyohjelmaan, ja haluaa liittää tämän tekstin johonkin sovellukseen, jonka avulla hän muokkaa kategoriaa. .NET MAUI mahdollistaa leikepöydän käytön, ja tämä toteutetaan seuraavasti:

1. Sovelluksen EmployeesPage.xaml -tiedostossa määritetään näkymä, joka sisältää syötekentän ja kaksi painiketta: yksi tekstin kopiointia varten ja toinen tekstin liittämistä varten.

2. Tämän jälkeen EmployeesPage.xaml.cs -tiedostoon lisätään tapahtumankäsittelijät, jotka kutsuvat leikepöydän oletustoimintoja tekstin asettamiseksi ja hakemiseksi.

Esimerkki:

csharp
Copy code
namespace Northwind.Maui.Blazor.Client.Views;

public partial class EmployeesPage : ContentPage
{
   public EmployeesPage()
   {
     InitializeComponent();
   }
   private async void CopyToClipboardButton_Clicked(object sender, EventArgs e)
   {
     await Clipboard.Default.SetTextAsync(NotesTextBox.Text);
   }
   private async void PasteFromClipboardButton_Clicked(object sender, EventArgs e)
   {
     if (Clipboard.HasText)
     {
       NotesTextBox.Text = await Clipboard.Default.GetTextAsync();
     }
   }
}

Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että .NET MAUI:n ja Blazor-sovellusten yhdistäminen tuo mukanaan myös haasteita ja erityispiirteitä, jotka liittyvät kunkin alustan käyttäytymiseen ja laitteistotuen optimointiin. Erityisesti silloin, kun sovellus integroituu natiivien alustoiden kanssa, on tärkeää huomioida laitteiston erityisvaatimukset ja varmistaa, että sovelluksen käyttöliittymä on intuitiivinen ja toimiva kaikilla tuetuilla laitteilla.

Endtext

Kuinka .NET MAUI -sovelluksessa toteutetaan leikepöydän, tiedostojen ja median valinta eri alustoilla?

Kun kehitetään .NET MAUI -sovelluksia, on usein tarpeen integroida käyttöliittymään mahdollisuus käyttää laitteen leikepöytää, valita tiedostoja paikallisesta tiedostojärjestelmästä tai hyödyntää median valitsinta esimerkiksi kuvan ottamista tai valitsemista varten. Näiden toimintojen toteuttaminen vaatii tarkkaa huomiota alustakohtaisiin vaatimuksiin ja käyttöjärjestelmän asettamiin rajoituksiin.

Leikepöydän käsittely toimii esimerkinomaisesti siten, että käyttäjä kopioi tekstiä esimerkiksi Notepad-sovelluksesta ja liittää sen .NET MAUI -sovelluksen tekstikenttään napin painalluksella. Tämä toimii sekä Android-ympäristössä että Windowsissa samalla tavalla, mikä osoittaa alustariippumattomuuden idean. Tämä yksinkertainen toiminto edellyttää kuitenkin, että sovelluksessa on toteutettu leikepöydän lukeminen ja liittäminen oikein kunkin käyttöjärjestelmän rajapintoja hyödyntäen.

Android-alustalla vastaavat oikeudet määritellään AndroidManifest.xml-tiedostossa. Erityisesti Android 11:ssä ja sitä uudemmissa versioissa vaaditaan tarkempia merkintöjä, jotka varmistavat sovelluksen pääsyn tiedostoihin ja mediaan. iOS-laitteilla Info.plist-tiedostoon lisätään selitykset käyttöoikeuksista, kuten kameran, mikrofonin ja valokuvakirjaston käytöstä. Nämä kuvaukset ovat pakollisia, jotta käyttöjärjestelmä sallii sovelluksen pääsyn kyseisiin resursseihin, ja ne myös kertovat käyttäjälle miksi sovellus pyytää tiettyjä oikeuksia.

Varsinaisessa käyttöliittymässä tiedostojen ja median valinta tapahtuu lisäämällä sivulle ohjausobjekteja, kuten nappeja ja kuvanäyttöjä. Tiedoston valintapainikkeen tapahtumakäsittelijässä hyödynnetään FilePicker-luokkaa, joka avaa käyttöjärjestelmän oman tiedostovalitsimen ja mahdollistaa tietyn tiedostotyypin rajoittamisen, esimerkiksi pelkkään tekstimuotoon. Valittu tiedosto luetaan ja sen sisältö näytetään sovelluksessa, usein tekstinä tai kuvana.

Kuvan valinta toimii samoin MediaPicker-luokan avulla, jolla käyttäjä voi valita kuvan laitteensa galleriasta tai ottaa uuden valokuvan kameralla. Kuvan polku saadaan talteen, ja kuvan esitystä varten käytetään ImageSource-luokkaa. Kuvan ottamisen tuen tarkistaminen on tärkeää, sillä kaikki laitteet eivät välttämättä tue kuvaa ottavaa toimintoa.

On tärkeää ymmärtää, että sovelluksen alustariippumattomuus on .NET MAUI:n vahvuus, mutta se edellyttää, että kehittäjä hallitsee eri alustojen käyttöoikeusjärjestelmät ja osaa tehdä tarvittavat manifestimuutokset. Myös käyttäjien luottamuksen voittaminen oikeuksien pyytämisessä on keskeistä, mikä vaatii selkeää viestintää käyttöoikeuspyyntöjen yhteydessä. Sovelluksen suorituskyvyn ja turvallisuuden varmistaminen, kuten virheenkäsittely ja käyttäjän tietojen suojaaminen, ovat myös oleellinen osa onnistunutta integraatiota.

Miten käsitellä päivämääriä, aikoja ja lokalisointia ohjelmoinnissa?

Nykyisin ohjelmointiin liittyvissä globaaleissa sovelluksissa on tärkeää ottaa huomioon kulttuurispesifiset asetukset, kuten päivämäärä- ja aikamuodot, valuutat, numeromuodot ja jopa kieliversiot. Tämä ei ole vain visuaalista ulkoasua koskeva kysymys, vaan keskeinen osa ohjelmointia, joka takaa sovellusten toimivuuden kaikissa maissa ja kulttuureissa. Kulttuurikohtainen käsittely on keskeistä, jotta sovellukset voivat käyttää oikeita aikamuotoja, valuuttoja ja tekstejä käyttäjän paikallisten sääntöjen mukaan.

Kulttuurin ja lokalisoinnin hallinta ohjelmoinnissa tarkoittaa käytännössä sitä, että sovellus on kyvykäs tunnistamaan ja mukautumaan käyttäjän alueellisiin asetuksiin. Esimerkiksi päivämäärän esitystavan eroavaisuudet eri maissa voivat olla suuria. Yhdysvalloissa päivä, kuukausi ja vuosi esitetään muodossa mm/dd/yyyy, kun taas Iso-Britanniassa ja monissa Euroopan maissa se on dd/mm/yyyy. Tämä voi aiheuttaa merkittäviä virheitä, jos päivämäärät eivät ole kunnolla lokalisointiin mukautettuja.

Otetaan esimerkki, jossa sovelluksen kulttuuriasetuksia vaihdetaan ohjelman sisällä. Kun kulttuuri asetetaan Iso-Britannian englanniksi (en-GB), päivämäärät näkyvät muodossa "01 January 2022", ja viikonpäivät ovat "Sunday, Monday, Tuesday, Wednesday, Thursday, Friday, Saturday". Kun kulttuuri vaihdetaan Yhdysvaltojen englanniksi (en-US), tuloksena on "Saturday, January 1, 2022". Tämä ei ole pelkkä ulkoasuongelma, vaan se vaikuttaa suoraan siihen, miten tiedot tallennetaan ja käsitellään ohjelmassa.

Kun ohjelmointikielen kulttuuri on asetettu oikein, voidaan huomioida myös erikoisempia kulttuurieroja. Esimerkiksi tanskassa (da-DK) päivämäärät voivat sisältää erilaisia kieliopillisia sääntöjä, kuten kuukauden nimen taivutusmuodot. Tanskassa kuukausi "januar" tulee "januarin" muotoon, ja viikonpäivät saavat oman taivutusmuotonsa. Samalla tavalla Puolassa (pl-PL) kuukaudet ja päivämäärät voivat muuttaa muotoaan, kuten "1 stycznia" (tammikuu) sen sijaan, että käytettäisiin pelkkää "styczeń". Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on ottaa huomioon kunkin kielen erityispiirteet.

Myös valuuttojen ja mittayksiköiden käsittely on tärkeää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetään Yhdysvaltain dollaria ($) ja metrisiä järjestelmiä, kun taas Iso-Britanniassa käytetään puntaa (£) ja tietyissä kulttuureissa, kuten Iranissa, käytetään omia valuuttojaan, kuten Iranin riyalia. Erityisesti valuuttojen symbolit ja numerointitavat voivat vaihdella merkittävästi eri kulttuureissa. Tämä tarkoittaa, että ohjelman pitää osata käsitellä desimaalipilkkuja ja -pisteitä oikein.

Kulttuurikohtaiset asetukset ovat niin tärkeitä, että ohjelmat voivat olla virheellisiä tai jopa epäkäytettäviä ilman asianmukaista lokalisointia. Jos esimerkiksi suoritamme laskelman, jossa käytetään numeroita, kuten rahasummia, meidän täytyy varmistaa, että käytämme oikeaa kymmenjärjestelmän erotinta. Esimerkiksi sloveniassa, jossa käytetään pistettä tuhansien erotinmerkkinä ja pilkkua desimaalierottimena, ei voida käyttää yhdysvaltalaista tyyliä, jossa käytetään päinvastaista tapaa.

Tärkeä osa kulttuurikohtaisuutta on myös tekstien lokalisointi. Sovelluksen käyttöliittymässä olevat tekstit, kuten virheilmoitukset, napit ja valikot, täytyy kääntää oikealle kielelle ja muokata paikallisille normeille sopiviksi. Esimerkiksi jos sovellus on asennettu suomenkieliselle alueelle, sen tulee tarjota tekstit suomeksi ja mukauttaa mahdolliset visuaaliset elementit (kuten datan esitystavat) paikallisten sääntöjen mukaan.

Kulttuurikohtaista lokalisointia varten käytetään usein resursseja, kuten XML-pohjaisia resx-tiedostoja, joissa on erikseen määritelty tekstit eri kielille ja alueille. Kun käyttäjä muuttaa järjestelmän kieliasetuksia, ohjelma etsii automaattisesti oikeat resurssit ja käyttää niitä. Tämä varmistaa, että käyttäjä saa oikeat kieliversiot ja datan esitysmuodot riippumatta siitä, missä maassa hän on.

Esimerkiksi, jos käytetään Iranin kalenteria, joka on erilainen kuin lännen gregoriaaninen kalenteri, päivämäärien esittämistapa ja vuosi voivat olla täysin erilaisia. Tämä vaatii erillistä käsittelyä ohjelmoinnissa ja erityistä huomiota siihen, miten päivämäärät muunnetaan ja esitetään eri kulttuureissa.

Kun otetaan huomioon kaikki nämä tekijät, voidaan todeta, että kulttuurikohtainen lokalisointi on elintärkeä osa monikielisten ja monikulttuuristen sovellusten kehittämistä. Ohjelmoijat eivät voi vain luottaa siihen, että heidän sovelluksensa toimii globaalisti ilman, että kulttuurien ja alueiden erityispiirteet otetaan huomioon. On tärkeää ymmärtää, että lokalisointi on monivaiheinen prosessi, joka vaatii jatkuvaa tarkastelua ja ylläpitoa ohjelman elinkaaren aikana.

Kuinka tietojen allekirjoitus ja satunnaislukujen luominen vaikuttavat tietoturvaan ja salaustekniikoihin?

Allekirjoituksen luomisessa ja sen varmistamisessa on tärkeää ymmärtää, että yksityinen avain on se osa, joka allekirjoittaa tiedot ja täytyy säilyttää salassa. Jos joku pääsee käsiksi yksityiseen avaimeseen, hän voi allekirjoittaa tietoja niin kuin olisit sinä. Allekirjoitusprosessi perustuu hashausalgoritmeihin, joiden avulla luodaan tiiviste tiedosta. Tässä esimerkissä käytimme SHA256-algoritmia. Tärkeää on, että allekirjoituksen varmistamisessa käytetty hashausalgoritmi vastaa alkuperäistä hashausalgoritmia.

Kun olet luonut allekirjoituksen, voit testata sitä ja varmistaa, että se on oikea. Alussa käytetään koodia, jossa pyydetään käyttäjää syöttämään teksti, joka allekirjoitetaan ja jonka allekirjoitus tarkistetaan. Sen jälkeen tietoja manipuloidaan tarkoituksella ja tarkistetaan, että allekirjoitus on väärä, jos tietoa on muokattu. Tämä yksinkertainen prosessi havainnollistaa, kuinka varmistetaan, ettei tietoja ole manipuloitu.

Toinen tärkeä osa tietoturvatekniikoita on satunnaislukujen generointi, joka on välttämätöntä esimerkiksi salauksessa ja allekirjoittamisessa. Satunnaislukuja tarvitaan salauksen avaimien ja initialisointivektorien luomiseen. .NET:ssä on useita luokkia satunnaislukujen luomiseksi. Jos sovellus ei tarvitse todella satunnaisia lukuja, kuten pelit, voidaan käyttää Random-luokkaa. Tämän luokan avulla voidaan luoda satunnaisia lukuja, mutta se ei ole riittävän turvallinen kryptografiaa varten.

Kryptografian kannalta tärkeää on käyttää RandomNumberGenerator-luokkia, jotka luovat salaustekniikoille sopivia vahvoja satunnaislukuja. Näiden luokkien avulla luodaan turvallisia avaimia ja IV-arvoja, jotka estävät hyökkääjiä ennustamasta salausprosessia. Jos luot esimerkiksi 256-bittisen salausavaimen, voit varmistaa, että se on todella satunnainen ja vahva, kuten seuraavassa esimerkissä:

csharp
Copy code
public static byte[] GetRandomKeyOrIV(int size)

{
    RandomNumberGenerator r = RandomNumberGenerator.Create();
    byte[] data = new byte[size];
    r.GetBytes(data);
    return data;
}

Tässä esimerkissä luodaan satunnainen taulukko, joka täytetään vahvoilla kryptografisilla satunnaisilla biteillä. Tällaisen salausavaimen luominen takaa, että hyökkääjä ei voi ennustaa avainta, ja näin salaus pysyy turvallisena.

On tärkeää huomioida, että vaikka satunnaislukuja voidaan käyttää monissa sovelluksissa, niiden turvallisuus riippuu niiden luonteesta. Vahvat kryptografiset satunnaislukugeneraattorit ovat oleellisia, jotta voidaan estää salaustekniikoiden murtaminen. Pelien ja ei-kryptografisten sovellusten kohdalla riittää, että satunnaiset arvot ovat sopivia niiden käyttötarkoitukseen, mutta kriittisissä salausjärjestelmissä on tärkeää käyttää vahvoja ja ennustamattomia lukuja.

Tietoturvassa yksi keskeinen osa on myös autentikointi ja valtuutus. Autentikointi varmistaa käyttäjän henkilöllisyyden, ja valtuutus varmistaa, että käyttäjällä on oikeus käyttää tietyt resurssit tai toiminnot. Nämä kaksi prosessia yhdessä varmistavat, että vain oikeilla henkilöillä on pääsy arkaluontoisiin tietoihin ja järjestelmiin. Autentikointi voi perustua käyttäjätunnukseen ja salasanaan, tai se voi sisältää biometrisiä tekniikoita, kuten sormenjälkitunnistusta tai kasvojentunnistusta.

Valtuutus puolestaan tarkistaa, mitä käyttöoikeuksia ja rooleja käyttäjällä on ennen kuin hänelle annetaan pääsy tietyille resursseille tai toiminnoille. Tämä estää pääsyn tiettyihin tietoihin henkilöiltä, joilla ei ole tarvittavia oikeuksia.

Tietoturvakäytännöissä on tärkeää huomioida, että vaikka yksittäinen käyttäjän autentikointi voi olla tarpeen, on myös suositeltavaa tehdä valtuutus ryhmä- tai roolipohjaisesti. Tämä lähestymistapa tekee hallinnasta joustavampaa ja turvallisempaa, koska se rajoittaa pääsyn vain niille, jotka oikeasti tarvitsevat sitä.