Eräänä päivänä ystäväni sanoi: "Haluan aina tuntea itseni tyhjäksi", ja toinen vastasi: "Haluan aina tuntea itseni täydeksi." Tämä lyhyt keskustelu jäi mieleeni, sillä vaikka en täysin ymmärtänyt, mitä he tarkalleen tarkoittivat, se sai minut pohtimaan kahta eri tapaa suhtautua elämän ja ympäristön yksinkertaisuuteen tai runsauttaan. Jotkut pitävät yksinkertaisuudesta ja vähemmästä, toiset taas nauttivat yltäkylläisyydestä ja lisääntymisestä.

Yksinkertaisuuden rakastajat viehättyvät ajatuksesta "vähemmän on enemmän", he arvostavat tyhjiä pintoja, vähäisiä valintoja ja tilaa ympärillään. Heille liika tavara, melu tai tapahtumat voivat tuntua ylivoimaisilta. Itse kuulun tähän ryhmään: nautin enemmän asioiden vähentämisestä kuin hankkimisesta. Auttava tekijä voi olla, että yksinkertaisuuden rakastajat kokevat rauhan ja hallinnan tunteen, kun heidän ympäristönsä on selkeä ja vähäeleinen.

Runsaudesta nauttivat taas kokevat iloa ja tyytyväisyyttä siitä, että heidän ympärillään on runsaasti valintoja ja elämää. Heille "enemmän" tarkoittaa ei vain esineiden tai valintojen määrää, vaan myös jatkuvaa virtaa, joka luo ympärilleen eloa. Runsauden rakastajat viihtyvät, kun ympäristö on elävä ja täynnä visuaalisia yksityiskohtia. Esimerkiksi työpaikalla runsautta arvostava voi tuntea olonsa mukavaksi tilassa, joka on täynnä värejä ja persoonallisia esineitä.

Erilaiset ympäristöt voivat myös vaikuttaa siihen, miten ihmiset työskentelevät ja tekevät valintoja. Yksinkertaisuuden rakastaja saattaa suosia rauhallista, minimalistista työtilaa, kun taas runsautta arvostava valitsee monimuotoisen ja elävämmän ympäristön. Kun olin vierailulla eräässä teknologiayrityksessä, jossa oli juuri pidetty kilpailu siitä, miten kukin tiimi voi koristella oman työtilansa, ympäristö oli täynnä tavaraa, jopa katosta roikkui esineitä. Vaikka tämä kilpailu varmasti oli hauska kokemus, mietin, että en voisi itse työskennellä tällaisessa ympäristössä.

Tottumusten ja tapojen muuttaminen saattaa myös näkyä siinä, miten me reagoimme ympäristön muutoksiin. Yksinkertaisuuden rakastajat saattavat innostua yksinkertaistamisen ja karsimisen ajatuksesta – esimerkiksi karsimalla kulutusta tai lopettamalla tarpeettomien palveluiden tilaaminen. Runsaudesta nauttivat taas voivat kokea innostusta lisäyksistä ja uusista mahdollisuuksista – esimerkiksi uuden työn hankkiminen tai sijoittamisen opetteleminen.

Muut ihmiset taas erottuvat toisistaan sen mukaan, ovatko he enemmän "päätöksentekijöitä" vai "aloittajia". Päätöksentekijät nauttivat projektien loppuunsaattamisesta, kun taas aloittajat nauttivat uusien projektien käynnistämisestä ja uusien ideoiden avaamisesta. Itse koen itseni päätöksentekijäksi, sillä minulle on tärkeää saada aikaan päätös ja saavuttaa lopputulos. Kun katson keittiön kaappia, jossa on useita avattuja granola-pusseja, tuntuu lähes mahdottomalta jatkaa ennen kuin kaikki on käytetty loppuun. Toisaalta, aloittajat nauttivat prosessista ja saavat virikettä uusien mahdollisuuksien avaamisesta, vaikka osa heidän projekteistaan jää keskeneräisiksi.

Toisaalta jotkut ihmiset tuntevat itsensä kotoisiksi tutussa ympäristössä ja toiset taas etsivät jatkuvasti uusia kokemuksia. Minä kuulun ensimmäisiin, nautin vanhojen kirjojen lukemisesta ja tuttuista elokuvista. Toiset taas nauttivat uutuudesta ja kokevat vanhan rutiinin turtumuksena. Kun aloin opiskella lakia, kävin kirjastossa useasti, kunnes tunsin oloni kotoisaksi ja pystyisin työskentelemään siellä. Uutuudenhimoisille ihmisille uusiin tapoihin sopeutuminen voi olla helpompaa, jos ne eivät ole liian rutiininomaisia. Tällöin lyhyet, 30 päivän haasteet voivat toimia paremmin kuin pitkän aikavälin tavoite.

Erityisesti uusien tapojen omaksumisessa kannattaa miettiä, onko kyseessä edistykseen vai estämiseen keskittyvä henkilö. Edistykseen keskittyvät pyrkivät saavuttamaan enemmän ja nauttivat prosessista, kun taas estämiseen keskittyvät keskittyvät enemmän välttämään ongelmia ja haittoja. Esimerkiksi ekologinen kierrättäminen voi olla edistykseen suuntautuneelle henkilöille keino parantaa ympäristöä, mutta estämiseen suuntautuneelle se voi olla tapa välttää sanktioita.

Kun pohdimme, kuinka omaksumme uusia tapoja, voimme miettiä myös askelien suuruutta. Monille pienet, hallittavat askeleet tuovat parempia tuloksia. Esimerkiksi B.J. Foggin "tiny habits" -periaatteessa voi aloittaa yksinkertaisilla toimilla, kuten yhden vatsalihasliikkeen tekemisellä tai yhden sivun lukemisella. Tämä luo asteittaisia, mutta tärkeitä onnistumisia, jotka vahvistavat tapaa. Se tekee tavoista kestävämpiä, eikä niiden omaksuminen tunnu ylivoimaiselta.

Lopulta tärkeintä on ymmärtää, että tavat ja tottumukset eivät ole vain toivottuja tekoja, vaan ne ovat syvälle juurtuneita osia elämästämme. Niiden muuttaminen vaatii ymmärrystä omista mieltymyksistämme ja persoonallisuudestamme. Tavat voivat olla monenlaisten valintojen summa, ja pienet muutokset voivat avata ovia merkittäviin elämänmuutoksiin.

Kuinka tilivelvollisuus voi tukea hyvän tavan ylläpitämistä ja miksi se toimii

Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että tilivelvollisuus voi tukea ja vahvistaa hyviä tapoja. Esimerkiksi painonpudotusohjelmissa, joissa osallistujilla oli vastuukumppani, painonhallinta onnistui usein paremmin kuin niillä, jotka osallistuivat yksin. Vastuukumppanin rooli voi siis olla keskeinen tavan ylläpitämisessä, sillä se luo ulkoisen paineen ja muistuttaa sitoutumisesta omiin tavoitteisiin.

Yksi psykiatriystäväni otti esille mielenkiintoisen eron vastuukumppanin ja psykoterapeutin roolien välillä. "Terapian yhteydessä minä en pidä sinua tilivelvollisena", hän selitti. "Yritän auttaa sinua oppimaan, kuinka voit olla itsellesi vastuussa. Valmentaja taas pitää sinua vastuullisena." Tämä herätti ajatuksia: tarvitaanko joitain ihmisiä enemmän valmentajaa kuin terapeutti? Erityisesti ne, jotka ovat "Obligereita", eli heille ulkoinen vastuullisuus on tärkeämpää kuin henkilökohtainen sisäinen motivaatio.

Esimerkiksi ystäväni Adam Gilbert perusti My Body Tutor -ohjelman, joka tarjoaa täsmällistä ulkoista vastuullisuutta päivittäisen vuorovaikutuksen muodossa. Tällöin ohjelman jäsenet voivat paremmin valvoa ja muuttaa ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan. "Ihmiset haluavat tehdä sen yksin", hän totesi, "mutta miksi? Kysyn heiltä: 'Saatko apua muilla elämänalueilla? Miksi et tässäkin?'"

Vastuukumppani ei tarvitse edes olla ihminen. Esimerkiksi perheemme snauzeri Paddywhack oli minulle vuosia vastuukumppani. Lukiossa, kun yritin tehdä säännöllisestä juoksemisesta tapaa, otin aina Paddywhackin mukaasi. Koira riemuitsi joka kerta juoksukenkien nähdessään, ja sen innostus teki siitä vaikeampaa skipata treenejä. Eräs tutkimus, joka oli toteutettu lemmikkien terveydenhoitoyrityksen toimesta, todisti, että koiranomistajat liikkuvat enemmän ja nauttivat siitä enemmän kuin kuntosalikäyttäjät; vanhemmat kävelevät säännöllisemmin koiran kanssa kuin toisen ihmisen kanssa.

Imaginaarinenkin vastuullisuus voi olla hyödyllistä. Olen suuri fani InForm Fitness -salin "Super Slow" -voimaharjoittelumenetelmää, ja olen onnistunut houkuttelemaan monia ystäviä ja perheenjäseniä mukaan. Eräänä päivänä valmentajani sanoi minulle: "Monet ystäväsi ajattelevat, että valvot heidän käyntejä." "Ihanko totta?" olin hieman otettu kuullessani tämän. "Miksi?" "He ajattelevat, että tiedät, ovatko he paikalla vai eivät." Tunsin, että tämä ajatus oli jopa inspiroiva, koska olin tullut vastuukumppaniksi ilman, että olin edes itse tajunnut sitä.

Vastuukumppanin rooli ei kuitenkaan ole aina yksinkertainen. En halua, että ihmiset pelkäävät ottaa yhteyttä minuun, koska pelkäävät tuntea syyllisyyttä laiminlyödyistä tavoista. Lisäksi on paljon työtä olla luotettava vastuukumppani. Vastuukumppanit toimivat usein paremmin, jos osapuolet eivät ole erityisen läheisiä tai jos vastuullisuus on molemminpuolista, tai jos henkilö saa palkkaa vastuukumppanuudestaan. Adam Gilbertin mukaan tämä on "vertaisten tai ammattilaisten" kysymys, ja hän kannattaa ammattilaisten käyttöä. "Ihmiset eivät ota vertaisia vakavasti", hän totesi. "He tekevät paremmin ammattilaisen kanssa."

Joskus me odotamme, että joku toimii vastuukumppaninamme, mutta hän ei hyväksykään tätä vastuuta. Eräs kirjoittajaystäväni on Obliger ja pyysi editoriaan antamaan hänelle vastuullisuutta. "Kun allekirjoitin sopimuksen kirjoittaa muistelmat, sanoin editorilleni, että voin kirjoittaa vain silloin, kun minun on pakko luovuttaa jotain. En halunnut odottaa viimeiseen minuuttiin. Pyysin häntä asettamaan minulle tekosyytavoitteita." Mutta editori ei koskaan ottanut tätä vastuuta, vaan suhtautui liian ymmärtäväisesti. "Lopulta kirjoitin koko teoksen vain kolme viikkoa ennen määräaikaa", ystäväni kertoi. Tämä esimerkki korostaa sitä, kuinka tärkeää on ymmärtää, että jotkut tarvitsevat ulkoista vastuullisuutta toimiakseen.

Vastuukumppanit voivat olla myös ryhmässä. Ryhmät, kuten Alkoholistit Anonyymeissä, Weight Watchers -ohjelmissa tai Happiness Project -ryhmissä, osoittavat, kuinka me saamme ja annamme vastuullisuutta, energiaa ja ideoita, kun tapaamme samanhenkisiä ihmisiä. Erään ystäväporukan yhteinen opinnäytetyöryhmä, joka kokoontui säännöllisesti baariin raportoimaan edistymisistään ja pitämään toisiaan vastuullisina, oli loistava esimerkki siitä, kuinka yhteinen vastuullisuus edistää tavoitteen saavuttamista.

Vastuukumppanin ja ryhmän roolia ei kuitenkaan voi täysin korvata virtuaalinen yhteys. Teknologia tarjoaa käteviä tapoja yhteydenpitoon, mutta kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ovat voimakkaampia ja vaikuttavampia. Jos henkilö ei voi osallistua fyysisiin ryhmiin, virtuaaliset ryhmät voivat kuitenkin auttaa pitämään yhteyttä ja ylläpitämään vastuun tunnetta.

Erilaiset "sitoutumisvälineet" voivat myös tukea tapojen juurtumista. Sitoutumisvälineet voivat olla mekanismeja, jotka tekevät päätöksistä epämuodollisia tai vaikeasti muutettavissa. Esimerkiksi ruokavalion hallintaan voi ostaa erityisiä paketteja, jotka auttavat kontrolloimaan syömistä. Joillekin ihmisille sitoutumisvälineet voivat olla rahallisia; ystäväni osti salilta kalliimman paketin, koska hän tiesi, ettei hän voisi antaa itselleen lupaa hukata rahaa käyttämättömille kerroille. Toiset saattavat käyttää "ydinvaihtoehtoja", kuten rakkaan lahjoittamista vastustamalleen hyväntekeväisyysjärjestölle, jos he rikkovat omat sääntönsä.

Tämäntyyppiset sitoutumisvälineet voivat olla erityisen hyödyllisiä rajoitetun tavoitteen saavuttamisessa, kuten alkoholin lopettamisessa tietyn ajanjakson ajaksi. Ne voivat kuitenkin myös auttaa käynnistämään pitkäaikaisen tavanmuutoksen, jos niitä käytetään oikein.

Miten EMDR auttaa aivojen trauman käsittelyssä ja merkitysten uudelleenmuodostuksessa?
Miten syväoppiminen ja älykäs ohjelmistokehitys yhdistyvät käytännössä?
Kuinka tunnistaa vainajat ja miksi se on tärkeää rikostutkinnassa?
Mikä tekee markkinamallista täydellisen?
Miten Peri-Workout Ravintolisät Tukevat Lihaskasvua ja Elpymistä?