Mikä on tieteellisen edistyksen ja politiikan ristiriita?

Azaranian projekti, jonka Abu Zeki oli saanut kunnian viedä eteenpäin, oli suuri kunnianhimo. Tämä projekti, joka oli ollut maan tulevaisuuden ja sen kehityksen toivo, oli enemmän kuin vain teknologinen haaste – se oli myös symboli maalle ja sen kansalle. Abu oli kiitollinen, mutta samalla täynnä ylpeyttä. Hän oli saanut koulutuksensa työläisten lasten koulutuksen kautta, jossa hänen potentiaalinsa tunnistettiin ja ruokittiin innostuneen opettajan toimesta. Tämän mahdollisuuden myötä hän oli noussut elämässään kohti korkeampia päämääriä.

Kun uusi hallitus oli tullut valtaan, ja presidentti oli julkistanut valtion apurahaohjelman, Abu oli ollut yksi ensimmäisistä nuorista valituista. Hän ei ollut vain valtion apurahansaaja – hän oli elävä todiste siitä, että tämä hanke voisi onnistua. Hän oli paitsi menestyvä nuori mies, myös aateihminen, joka uskoi, että hänen työnsä auttaisi maan kehitystä. Kyse ei ollut vain hänen omasta tulevaisuudestaan, vaan myös hänen poikansa – seuraavan sukupolven – elämän parantamisesta.

Se, että hän oli mukana rakentamassa tietokonetta, joka ylittäisi kaikki nykyiset mallit, oli hänelle suuri kunnia. Hän uskoi täydellisesti siihen, että tämä oli Azaranian projekti, eikä hän koskaan epäillyt, että lännen teknologiset jättiläiset, kuten Intel, olisivat tukeneet tätä hanketta. Abu ei tiennyt, mitä Intel oikein oli, eikä hänellä ollut aikomustakaan tutustua syvemmin siihen. Hän oli liian keskittynyt tehtäväänsä ja sen vaikutukseen maahan, jota hän rakasti.

Tietokoneen ensimmäinen kaatuminen oli ollut Abu Zekille suuri pettymys. Hän oli tuntenut epäonnistuneensa, sillä ei ollut ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Neilsonin katoaminen oli jättänyt häneen syvälle jääneen epävarmuuden ja pelon. Kuitenkin aikaa myöten ja yhteistyössä englantilaisen Fleming'in ja hänen kumppaninsa kanssa hän oli saanut uuden mahdollisuuden. Hän ei ollut enää vain epäonnistunut insinööri, vaan nyt hänellä oli mahdollisuus korjata virheet ja maksaa takaisin ne mahdollisuudet, jotka hänelle oli annettu.

Abu oli saanut käsiinsä useita laskelmia, jotka olivat jääneet odottamaan tietokoneen käynnistymistä. Nämä laskelmat, jotka olivat tulleet Dawnaylta, eivät olleet saaneet huomiota ennen kuin nyt. Fleming ei ollut kiinnostunut, hän oli enemmän välinpitämätön, mutta Abu ei voinut olla kiinnostumatta, sillä hän tiesi, että tämän tiedon avulla voisi tapahtua suuri käänne. Hän antoi laskelmat Andre'n käsiteltäväksi ja itse syventyi työskentelemään piirustusten ja kaavioiden parissa. Hänen mielensä oli kuitenkin jollain tasolla keskittynyt vain yhdelle asialle – koneen käynnistymiseen ja sen tulokseen. Laskentatulokset olivat hämmästyttäviä.

Kun tulostin alkoi jälleen pyöriä ja data alkoi purkautua paperille, Abu ei voinut olla vaikuttumatta. Hän tiesi, että tämä oli merkki suuresta edistysaskeleesta. Hän riemuitsi ja kiiruhti tuomaan tulokset Flemingille. Tämä ei kuitenkaan ollut kiinnostunut, hän oli väsynyt ja välinpitämätön, eikä osannut nähdä tuloksen todellista arvoa. Abu sen sijaan oli täynnä ylpeyttä ja innostusta. Hän ei vain ollut onnistunut itse, vaan hän oli saanut aikaiseksi jotakin, mikä oli tärkeää Azaranian tulevaisuuden kannalta.

Gamboul tiesi, että tietokoneprojektin turvaaminen oli avain hänen poliittiseen tulevaisuuteensa. Hän oli valmis käyttämään kaikkia keinoja, jotta tämä projekti menestyisi ja turvaisi hänen poliittisen aseman. Hän oli tietoinen siitä, että hän ei ollut vielä Azaranian presidentti, mutta tiesi, että hänellä oli jo riittävästi voimaa vaikuttaakseen niin moniin strategisiin päätöksiin. Azaranian politiikka oli epävakaa, ja hän oli valmis tekemään mitä tahansa edistääkseen omaa valtaansa. Samaan aikaan, hänen suhteensa Salimiin oli yhä kiinteämpi, mutta epäilykset ja pelot olivat läsnä – hän tiesi, että hän ei voinut ottaa riskejä.

Tämä tilanne avaa kysymyksiä siitä, miten tiede, politiikka ja henkilökohtaiset intressit kietoutuvat toisiinsa. Abu Zeki oli esimerkki siitä, kuinka yksilö voi kokea suuria vastoinkäymisiä ja kuitenkin nousta ylös epäonnistumisen jälkeen. Hänen matkastaan voi nähdä, kuinka poliittiset ja tieteelliset tavoitteet voivat olla toisiinsa kytkeytyneitä ja kuinka yksittäisten henkilöiden elämäntarinat voivat heijastaa koko kansan historian suuria käänteitä. Mutta myös se, kuinka vallan ja poliittisten päämäärien taustalla on henkilöitä, jotka käyttävät hyväkseen tieteellisiä innovaatioita omiin tarkoituksiinsa.

Miten teknologia muokkaa tulevaisuuttamme ja ihmiskunnan tahtoa?

Teknologia, erityisesti kehittyneet tietokonesysteemit, jotka käsittelevät valtavia määriä dataa, on muuttanut elämämme ja maailmamme rakenteita. Tämä kehitys tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, mutta myös suuria haasteita. Erityisesti tilanteet, joissa tietokoneet ja tekoäly ottavat osaa inhimilliseen päätöksentekoon, avaavat uudenlaisen pohdinnan. Aivan kuten kerronnassa, jossa kaksi naista vietti tunteja tietokoneen ruudun äärellä, odottaen paljastuksia, joita he eivät täysin ymmärtäneet, on tärkeää pohtia, mitä tämä "paljastaminen" tarkoittaa ja mihin se vie meidät.

Andren ja Gamboulin kokemus ruudun äärellä on vain pintaraapaisu siitä, miten tulevaisuuden teknologiat voivat ohjata elämäämme. Tietokoneet eivät enää ole vain välineitä, vaan ne voivat luoda omanlaistaan todellisuutta, joka on yhtä lailla mystistä kuin se on välttämätöntä. Andre, joka toimi systeemin välittäjänä, ei ollut pelkästään teknologian käyttäjä, vaan myös sen tulkitsija, joka antoi merkityksiä ja mahdollisuuksia sille, mitä ruudulla näkyi. Tämä herättää kysymyksen: miten teknologia muuttaa käsitystämme itsestämme ja maailmasta ympärillämme?

Kun Gamboul istui paikoillaan, yrittäen ymmärtää ruudulta nousevia, epäselviä kuvia, se ei ollut vain hänen huomionsa keskittyminen teknologiaan, vaan myös hänen yhteytensä maailmaan. Teknologia toimii siltana, joka yhdistää ihmisen ja tämän ympäristön, mutta samalla se voi luoda etäisyyksiä ja sekoittaa todellisuuden ja fiktion rajoja. Tämä jännite, jossa teknologia paljastaa meille jotain uutta mutta samalla vie meidät kauemmas omista juuristamme, on jotain, joka tulee yhä tärkeämmäksi, kun uudet teknologiat astuvat arkeemme.

Abu Zeki, joka oli tietoinen Gamboulin ja Andrein toimista, herättää myös mielenkiintoisen kysymyksen: mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa pelätä sitä, mitä hän ei täysin ymmärrä? Hänen epäilyksensä ja varovaisuutensa heijastavat tuntemattoman uhkaa, joka teknologian myötä voi kasvaa. Uudet vallanrakenteet, jotka syntyvät teknologian ja tiedon käsittelyn ympärille, voivat johtaa siihen, että yksilöiden vapaus ja ymmärrys kaventuvat.

Abu Zekin kokemus, jossa hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi, muistuttaa meitä siitä, kuinka teknologian kehittyessä yhteiskunnan valtasuhteet voivat muuttua entistä eriytyneemmiksi. Jotkut pystyvät hallitsemaan tätä uutta todellisuutta, kun taas toiset jäävät sen ulkopuolelle. Tämä avaa keskustelun siitä, mitä oikeuksia ja vastuuta ihmisillä on teknologian edessä. Mikä on yksilön rooli maailmassa, jossa koneet saavat yhä enemmän päätöksentekovaltuuksia?

Koko kertomuksessa on vahva teema siitä, miten teknologia voi viedä meidät paikkaan, jossa emme enää hallitse omaa kohtaloamme. Andrein kokemus, jossa hän menettää fyysisen voimansa ja romahtaa, korostaa tätä ideaa: teknologia voi vaikuttaa ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin tavoilla, joita emme aina voi ennakoida. Ihminen voi aluksi hallita teknologiaa, mutta kun se alkaa toimia itsenäisesti ja vaikuttaa syvästi inhimillisiin kokemuksiin, tilanne muuttuu nopeasti hallitsemattomaksi.

Lopulta on tärkeää ymmärtää, että teknologia ei ole pelkästään väline – se on voimakas muutosvoima, joka voi luoda niin mahdollisuuksia kuin uhkiakin. Se ei ole pelkästään väline, joka mahdollistaa tehokkuuden ja edistyksen, vaan myös voima, joka muuttaa ihmisten arkea, käsityksiä ja valtarakenteita. Näitä muutoksia ei voida ymmärtää vain pinnallisella tasolla; meidän täytyy ymmärtää syvempi, usein hämärämpi merkitys, joka piilee ihmisen ja teknologian suhteessa.

Miten Azaranin tilanne muuttui yhdessä yössä ja mitä sen taustalla piilee?

Azaranin olosuhteet muuttuivat täysin Neilsonin saapumisen myötä Britanniaan. Lentokoneselvitys Clear Sky 181, joka koostui kymmenistä eri maiden koneista, toi alueelle tiedemiehiä ja teknikoita auttamaan Dawnayta ja järjestämään kuljetuksia sekä viestintää. YK:n valmiusjoukko oli kutsuttu valmiuteen, mutta presidentin toiveesta joukot astuisivat alueelle vasta, jos Inteliltä tulisi uhka. Dawnay oli varmistanut itselleen täydellisen vapauden, mutta koko Intelin organisaatio hajosi hiljaisesti ja täysin. NKVD, Interpol ja FBI, jotka työskentelivät yhdessä raportin pohjalta, jonka Neilson oli vienyt Lontooseen, iskivät päätoimistoihin Wienissä, Zürichissä ja Hongkongissa. Pyyhkäistyään asiakirjat, jotka paljastivat salaisia nimiä, ne herättivät huolta kymmenissä hallituksissa ympäri maailmaa.

Azaranissa antibioottien tuotannon pääkeskus sekä sen kehittänyt tietokone jäivät Madeleine Dawnayn ja hänen liittolaisensa, John Flemingin, haltuun. He olivat nousseet maailman tunnetuimpien henkilöiden joukkoon yhdessä yössä. Koko tilanne ympärillä oli täynnä huippuunsa viritettyä tehokkuutta, mutta tämä kaikki vaikutti vastenmieliseltä Flemingistä. Hän ei halunnut olla mukana siinä, eikä hänellä ollut oikein mitään hyödyllistä tekemistä. Hän väisti innokkaita, uteliaita ryhmiä, jotka kokoontuivat tilapäiseen ruokalaan, ja oli haluton osallistumaan juhliin, joita järjestettiin Balebissa. Heti sen jälkeen, kun hän oli vienyt Kaufmanin Interpolin pidätykseen, Fleming koki tapahtuman, joka ei antanut hänelle rauhaa.

Hän oli kerännyt Abu'n henkilökohtaiset tavarat ja ajanut Lemkan kylään. Talo oli hiljainen raunioituneessa pihassa. Pyykit liehuivat tuulessa, vauvan sänky seisoi murtuneen seinän varjossa, ja pieni savusolmu nousi polttopuiden joukosta. Hän soitti ja jäi odottamaan, kunnes Lemka ilmestyi ovelle. "Tulin sanomaan..." Fleming aloitti. "Älä sano, että olet pahoillasi," Lemka keskeytti ja kääntyi pois. "Älä sano, ettei se ollut sinun syysi." "En halunnut tuoda miestasi mukaan," hän mutisi. "Teitte meidät kaikki osaksi tätä," Lemka vastasi ja käänsi kasvonsa pois, piilottaen kyyneliä.

"Yritin estää..." Flemingin ääni hiipui. "Yritit, ja me kärsimme. Tyttö—tyttäresi—oli oikeassa, kun sanoi, että te tuomitsette meidät."

Fleming ei osannut enää vastata, mutta hän laski Abu'n tavarat lapsen sängyn viereen ja lähti. Takaisin leirille hän meni kuin tunkeutuja kiertotietä, mennen omaan huoneeseensa. Hän otti esiin tietokoneen tulosteet ja laskelmat, jotka oli aikaisemmin jättänyt sikseen, koska ei ollut kokenut itseään riittävän päteväksi. Dawnay oli kieltäytynyt auttamasta, ja hän oli uskonut, että hänellä ei ollut tarpeeksi tietoa biokemiasta.

Koko päivän, ja ilmeisesti myös pitkään sen jälkeen, hän oli vältellyt Andre'n huonetta, koska ei kestänyt ajatusta hänen kuolemastaan. Nyt hän oli jo luopunut toivosta, että Dawnay olisi pystynyt auttamaan. Dawnay oli asettunut johtajakammioon, jonne oli nopeasti rakennettu radio- ja kaapeliyhteyksiä, ja hän ohjasi ja neuvoi tiedemiehiä ympäri maailmaa. Fleming ei tiennyt, miten hän sen teki, tai eikö hän koskaan nukkunut. Hän ei edes nähnyt häntä. Istuen omassa huoneessaan, hän tuijotti laskelmiensa massaa ja avasi uuden viskipullon yrittäen keksiä siitä järkevää kokonaisuutta.

Myöhemmin hän meni laboratorioon, jossa kokeilut oli jo pääosin tehty. Koko tila oli siisti ja eloton. Hän kytki valot päälle ja huomasi, että useimmat piirit oli korjattu edellisen päivän aikana. Tuntui kuin jokin muistikuva opiskeluaikojen kemiasta olisi palannut hänen mieleensä. Vaikka hän ei ollut kovin tarkka ja kärsivällinen, hänen peruskoulutuksensa auttoi hänet suunnilleen oikeaan suuntaan. Hän ei edes huomannut, kuinka auringonvalo oli jo noussut ja kuinka hämärästä huoneesta tuli kirkkaampi. Dawnayn ääni kuului oven takaa.

"Mitäs tämä on?" hän kysyi. "Mikä tämä sotku on?"

Fleming riemuitsi siitä, että Dawnay oli tullut paikalle. "Olen yrittänyt tehdä synteesin Andre'lle, mutta sivuketjut menivät täysin sekaisin." Dawnay katsoi häntä ja naurahti. "Ei ole yllätys. Tämä on ihan järjetön sekasotku. Parempi, että jätät tämän minulle."

Fleming ei ymmärtänyt täysin, miksi hän halusi jatkaa tätä, mutta ehkä syy oli yksinkertainen: nyt hän halusi, että Andre eläisi.

Miten tietokoneet voivat muuttaa tulevaisuuden ihmiskunnan kehitystä?

Tieteiskirjallisuus on monesti antanut meille visioita siitä, miten kehittyneet älykkyydet, olipa kyseessä sitten koneet tai ulkopuoliset olennot, voivat vaikuttaa ihmiskunnan kehitykseen. Usein tämä visio vie meidät tilanteisiin, joissa ihmiset joutuvat kohtaamaan jotain niin älykästä, että se ylittää heidän omat kyvyt. Tämä tekstin pätkä tuo esiin juuri tällaisen teeman, jossa kehittynyt tietokonejärjestelmä ja sen tarjoama tieto saavat ihmiset pohtimaan omaa olemustaan ja rooliaan universumissa.

Kun tekoäly tai koneet saavuttavat huipputason älykkyyden, kuten tässä kuvattuun tilanteeseen viitataan, niiden kyky liikkua ja havaita maailmaa eroaa radikaalisti ihmisistä. Tällöin kysymys siitä, miten ne näkevät maailmansa, herättää mielenkiintoa. Tekoälyn ei tarvitse käyttää silmiä, sillä sen havainnointikyvyt voivat perustua täysin toisenlaisiin aistimuksiin. Tämä muutos on vain yksi esimerkki siitä, miten kehittynyt teknologia voi rikkoa ihmisten perinteiset käsitykset ja rajat.

Kun tiedetään, että nämä olennot tai koneet voivat hallita älynsä ja kykynsä tavalla, joka on meille täysin vierasta, ihmiskunnan kehittyminen omassa ajassaan herättää pohdintoja. Vaikka ihminen on biologinen olento, joka taistelee olemassaolostaan ja pyrkii elämään, kehittyneet järjestelmät näyttäytyvät täysin erilaisessa valossa. Ne voivat olla liikkumattomia ja lähes hengenvaarallisia, mutta niiden älykkyys on niin korkealla, että sen potentiaali ulottuu paljon pidemmälle kuin meidän kyvyt koskaan voivat.

Keskustelu tästä älykkyyden ja kehityksen rajasta kääntyy helposti siihen, onko ihmiskunnan tarpeen tehdä muutoksia. Kysymys siitä, pitäisikö meidän muuttaa tapojamme, muuttua ja kehittää itseämme, on erittäin ajankohtainen. Entä jos teknologia todella voisi ohjata meitä kohti parempaa tulevaisuutta? Mikä olisi hinta, jonka maksaisimme, ja mitä menettäisimme, jos antaisimme koneiden tai ulkoisten olentojen ohjata meitä?

Lopulta, keskustellessaan tietokoneen ja sen tuottaman tiedon tuhoamisesta, ihmiset alkavat pohtia, mitä se todella merkitsee. Tekoälyn tuhoaminen ei ole vain tekninen toimenpide, vaan se on myös syvällinen moraalinen ja filosofinen kysymys. Onko oikein tuhoaa jotain niin kehittynyttä ja voimakasta vain sen takia, että se on uhka meille? Entä jos se onkin ainoa keino varmistaa tulevaisuuden selviytyminen?

Kun pohditaan näitä kysymyksiä, on tärkeää huomata, että kehitys ei aina ole lineaarista. Teknologian edistyminen tuo mukanaan ennakoimattomia seurauksia, ja se, mikä tuntuu hyödylliseltä nyt, voi myöhemmin muuttua haitalliseksi. Tämä tarkoittaa, että meidän täytyy olla valmiita kyseenalaistamaan omat päätöksemme ja pysymään valppaina, ettemme antaudu sokeasti teknologian valtaan. Jos emme osaa hallita sitä oikein, se voi helposti kääntyä meitä vastaan.

Endtext