Miten Yhdysvaltain perustuslaki on toiminut Trumpin aikakauden aikana?

Yhdysvaltain perustuslain vahvuutta ja tehokkuutta voidaan arvioida monin tavoin, ja tämä arviointi riippuu siitä, mitä me odotamme perustuslain tekevän. Jos odotamme, että perustuslaki reagoi välittömästi kansan tahtoon, silloin se ei ole erityisen tehokas. Tämä on osittain syy siihen, miksi Yhdysvaltain perustuslakia ei voida ymmärtää yksinkertaisesti "demokraattisena" perustuslakina. Sen sijaan, se on "republicaaninen" perustuslaki, joka ei pyri seuraamaan kansan mielialoja tai hetken mielijohteita, vaan tähtää vakauden säilyttämiseen ja kansalaisten pitkäaikaisen hyvinvoinnin suojelemiseen perusvapauksien puolustamisen ohella.

Tämä republikaaninen idea juontaa juurensa antiikin filosofeihin, kuten Platonille ja Aristoteleelle. Platon piti valtiota organismina, jossa oikeudenmukaisuus ei ollut suuntautunut yksittäisten kansalaisten yksityisiin etuihin, vaan yhteisen hyvän tavoitteluun. Aristoteles puolestaan esitti, että yhteiskunnilla on erityinen tarkoitus ja funktio, joka on tarjota hyötyjä, joita voi nauttia vain poliittisissa yhteisöissä. Samantyyppisiä ajatuksia on ollut myös Ciceron kirjoituksissa, joissa hän varoittaa väkijoukkojen arvaamattomuutta ja kehottaa hallitsemaan kansan mielialoja maltillisesti ja järkevästi.

Republica-valtio ei siis ole väkijoukon mielivaltaista hallintaa, vaan sen tulisi olla vakaampi ja rauhallisempi kuin niin sanottu "väkijoukkojen valtio". Jean-Jacques Rousseau selittää teoksessaan Yhteiskuntasopimus, että republikaaninen hallitusmuoto on lakien hallitsema, kansan yleisen tahdon mukainen hallinto, joka pyrkii yhteiseen hyvään ja perustuu lakiin. Tämä ajatus resonoi myös Alexander Hamiltonin ajattelussa, jossa hän korosti, että republikaaninen hallitus ei tarvitse ehdotonta alistumista kansan hetkellisiin tunteisiin tai päämääriin, joita saattavat manipuloida kansan tuntemuksia hyväkseen toimivat vallanpitäjät.

Trumpin aikakausi nosti esiin useita perustuslain tarjoamia jännitteitä ja haasteita. Esimerkiksi presidentin toimikausi on neljä vuotta, ja vaikka presidenttiä ei valita suoraan kansanäänestyksellä, perustuslaki suojelee presidenttiä tilapäisiltä, helposti herättäviltä kansan mielialoilta. Tämä perustuslaillinen rakenne selittää osaltaan miksi Trumpin viraltapano oli niin vaikea ja miksi perustuslain rakenteet antoivat hänelle mahdollisuuden pysyä vallassa, vaikka hänet erotettiin kahdesti.

Tämä jatkuva tasapainottelu perustuslain ja sen tarjoamien esteiden välillä ilmenee myös Trumpin poliittisessa ohjelmassa. Hänen lupauksensa lakkauttaa ja korvata Obamacare (Affordable Care Act) eivät toteutuneet, eikä hän onnistunut saamaan Hillary Clintonia vankilaan. Erityisesti rajamuurin rakentaminen oli symbolinen kysymys, jonka Trump piti tärkeänä, mutta perustuslaki ja sen rajat estivät hänen kunnianhimoisimpien lupaustensa täyttämisen. Yksi keskeinen este oli Kongressin ja tuomioistuinten jatkuva vastarinta.

Trumpin presidenttikauden aikana rakennettiin rajalle noin 450 mailia aitaa ja muurirakenteita, mutta monia oikeudellisia esteitä ja sääntöjä tuli vastaan, erityisesti sen suhteen, mihin varat kohdennettiin ja miten ne saatiin käyttöön. Oikeuden päätökset, kuten Sierra Clubin ja Trumpin välinen oikeusjuttu, olivat osa prosessia, joka esti täydellisen muurin rakentamisen.

On tärkeää huomata, että Yhdysvaltain perustuslaki ei takaa täydellistä hallintoa tai estä kaikkia virheitä ja väärinkäytöksiä, mutta se tarjoaa välineet ja rajoitukset, jotka tekevät tyrannian toteuttamisesta erittäin vaikeaa. Vaikka Trump ei pystynyt toteuttamaan kaikkea, mitä hän oli kansalleen luvannut, perustuslaki tarjosi rakenteet, jotka estivät häntä konsolidoimasta valtaansa ja jotka turvasivat lakien noudattamisen kansan tahdosta huolimatta.

Lopuksi on tärkeää ymmärtää, että vaikka perustuslaki ei ole täydellinen, se on osoittautunut tehokkaaksi suojaksi tyrannian ja väkivaltaisen vallan kaappauksen estämisessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että perustuslaki olisi valmis tai ettei sitä voitaisi parantaa. Yhteiskunnat muuttuvat, ja perustuslain kyky sopeutua näihin muutoksiin määrittelee, kuinka hyvin se pystyy suojelemaan demokraattisia arvoja tulevaisuudessa.

Miksi Trumpin valta ja hänen kannattajansa paljastavat tyrannian luonteen?

Trumpin hallinnon alkuvaiheesta asti hänen tyrannimainen luonteensa oli ilmeinen. Jo tammikuussa 2016, matkallaan Iowa caucuksiin, hän julisti, että voisi seistä Fifth Avenuella ja ampua jonkun menettämättä yhtään kannattajaa. Tämä lausahdus tiivistää hänen julkisen kuvansa – raju, suora ja rajat ylittävä. Trumpin kommentit, jotka sisältävät muun muassa seksuaalisia loukkauksia ja kannustuksia väkivaltaan, ovat ristiriidassa perinteisen presidentin arvovallan kanssa, mikä tekee hänen presidenttikautensa ainutlaatuisen modernissa historiassa.

Trumpin julkisuuskuva on ollut jo pitkään ahneuden ja vallanhimon symboli, kuten hänen omat sanat kirjassa The Art of the Deal osoittavat: “You can’t be too greedy.” Tässä yhdistyy ikiaikainen viisaus, joka tuomitsee ahneuden tyrannian lähtökohdaksi. Trumpin julistama ahneus ja hänen halveksuntansa perinteisiä arvoja kohtaan, kuten amerikkalaista poikkeuksellisuutta, vapaita markkinoita ja uskonnollisia perinteitä, repivät rikki perinteisen konservatiivisuuden käsitteen.

Hänen valtaannousunsa jälkeen monet republikaanit, jotka alun perin arvostelivat häntä voimakkaasti, kääntyivät hänen puolelleen. Ted Cruz, Lindsey Graham ja Susan Collins ovat esimerkkejä poliitikoista, jotka ensin hyökkäsivät Trumpia vastaan, mutta myöhemmin alistuvat hänen valtansa alle. Tämä kuvaa poliittisen pelin kovuutta, jossa lojaalisuus ja vallan säilyttäminen ovat tärkeämpiä kuin periaatteet tai ideologinen johdonmukaisuus.

Trumpin politiikka on ollut reaktiivista ja lyhytnäköistä. Hän on horjuttanut kansainvälistä johtajuutta, suosinut protektionismia ja aliarvioinut suuria kriisejä kuten pandemiaa ja rotukysymyksiä. Hänen hallintonsa aikana hänen puolueensa sycophantit eli mielistelevät vallanpitäjät ovat olleet valmiita sivuuttamaan moraaliset ja poliittiset virheet vallan vuoksi. Tämä korostaa mielistelijöiden roolia tyrannian tukipilareina: kyse ei ole politiikasta tai ideologiasta, vaan vallan ja suhteiden ylläpitämisestä.

Trumpin kannattajakunta, eli “massa,” toimii eri tavalla. He eivät ole vallan läheisyydessä eivätkä hyödy mielistelystä, vaan ovat enemmänkin viihteen ja voimakkaiden tunteiden kuluttajia. He ihailevat Trumpin karkeaa ja suoraa tyyliä, joka tuntuu heistä aidolta ja samaistuttavalta. Usein he korostavat hänen olevan “ei-politikko,” joka puhuu kuin tavallinen ihminen, mikä vetoaa heidän haluunsa nähdä poliittinen johtaja, joka rikkoo perinteisiä kaavoja ja toimii vastavoimana poliittiselle korrektuudelle.

Tyrannin esiintulo aiheuttaa lopulta kärsimystä laajoille kansanjoukoille. Historia opettaa, että vallan keskittyminen ilman vastavoimia johtaa vääjäämättä epäoikeudenmukaisuuksiin ja kärsimykseen niin yksilöille kuin yhteiskunnille. Tämä ilmiö ei rajoitu pelkästään Trumpin aikaan tai Yhdysvaltoihin, vaan heijastaa laajempaa ilmiötä siitä, kuinka populistiset johtajat hyödyntävät kansan tunteita, samalla kun osa vallanpitäjistä hyväksyy tämän vallan säilyttämisen hinnalla millä hyvänsä.

Tämän ymmärtäminen on olennaista, jotta voimme tunnistaa tyrannian varhaiset merkit ja arvioida poliittista tilannetta kriittisesti. On tärkeää havaita, kuinka valta voi muuttaa ihmisten käyttäytymistä ja miten poliittinen uskollisuus voi hämärtää moraalista näkemystä. Samalla on syytä muistaa, että kansan rooli on kaksijakoinen: toisaalta he voivat jäädä passiivisiksi katselijoiksi ja toisaalta aktiivisiksi tukijoiksi, mikä tekee tyrannian vastustamisesta sekä vaikeaa että välttämätöntä.