Miten mykobakteerit ja pasteurellat vaikuttavat kanin terveyteen: Yleisimmät tartuntataudit ja niiden vaikutukset

Kanin ruoansulatuskanavan lymfaattisessa kudoksessa, kuten GALT-alueilla, voi kehittyä granulomatoosista tulehdusta, joka on usein seurausta infektiosta Mycobacterium -bakteerien, erityisesti M. avium -alalajien kuten M. avium subsp. hominissuisin, vuoksi. Näillä infektioilla on merkittävä vaikutus eläinten terveyteen ja voivat ilmetä myös muiden elinten, kuten keuhkojen ja munuaisten, vaurioina. M. avium -infektiot ovat erityisen yleisiä teollisessa kanin kasvatuksessa, jossa niitä esiintyy jopa 15 %:lla terveille kanille teurastuksessa. Tällöin tavallisesti havaitaan valkoisia pisteitä GALT-alueella, jotka johtuvat granulomatoosista tulehduksesta ja reaktiivisesta hyperplasista. Erittäin harvinaisissa tapauksissa, kuten pienillä jäniksillä, on raportoitu pleuraalista effuusiota ja keuhkojen vaaleita polttoja M. genavense -infektion seurauksena.

Mikroskooppiset löydökset viittaavat siihen, että M. avium -bakteeri saattaa aiheuttaa voimakasta vauriota ja tulehdusta, erityisesti keuhkoissa, munuaisissa ja suolessa. Tällaisten infektioiden diagnosointi voi olla haasteellista, mutta menetelmät kuten Ziehl-Neelsen -värjäys, kulttuuri ja PCR-testaus voivat tarjota tarkempia tuloksia. Lisäksi serologiset testit voivat olla hyödyllisiä epidemiologisessa seurannassa. Nämä infektiot voivat aiheuttaa vakavia ja pitkäaikaisia terveysongelmia jäniksille, mikä tekee varhaisesta diagnosoinnista ja hoidosta erityisen tärkeää.

Vaikka M. avium on merkittävä mykobakteeri, jolle kanit ovat alttiita, on myös muita mykobakteereja, kuten M. bovis ja M. tuberculosis, jotka voivat aiheuttaa tuberkuloosia. Vaikka luonnollinen tuberkuloosi jäniksillä on nykyisin harvinaista, historiallisesti tämäntyyppiset infektiot olivat yleisempiä, erityisesti jos jäniksille annettiin pastöroimattomia maitoja ravintolisänä. Laboratoriokokeet ovat kuitenkin osoittaneet, että jänikset voivat kehittää keuhkotuberkuloosin ja muihin elimiin levinneen tulehduksen, mikä ilmenee muun muassa kystisten keuhkovaurioiden ja granuloomien muodostumisesta.

Toisin kuin M. bovis, jänikset ovat yleensä vastustuskykyisempiä M. tuberculosis -infektiolle ja kykenevät usein puhdistamaan infektion suhteellisen nopeasti. M. caprae -infektiot voivat myös aiheuttaa keuhkovaurioita ja granuloomia jäniksillä, kuten on todettu eräässä Espanjassa tehdyn tutkimuksen aikana. Nämä vauriot voivat muistuttaa M. bovis -tuberkuloosin aiheuttamia vaurioita, mutta jänikset reagoivat erilaisilla tavoin, eikä infektiota yleensä esiinny yhtä laajasti muissa elimissä.

Pasteurella multocida on toinen yleinen bakteeri, joka aiheuttaa hengitystiesairauksia kaneilla, erityisesti tunnetun "snuffles"-tartunnan (nuha). Tämän bakteerin aiheuttamat taudit voivat johtaa hengitysteiden tulehduksiin, kuten puuropuheliseen nuhaan, atrofiseen nuhaan, otiittiin ja keuhkokuumeeseen. Se voi myös aiheuttaa abskesseja, lisääntymiselinten infektioita ja jopa sepsistä. Tällöin infektion eteneminen voi olla nopeaa, ja sen aiheuttama kuolleisuus voi olla korkea.

Pasteurellan eri serotyypit, kuten 12:A ja 3:A, liittyvät erityisesti kanin hengitystiesairauksiin, mutta myös serotyyppi F, joka esiintyy erityisesti lintujen koleran yhteydessä, on löytynyt kaneilta Tšekin tasavallassa. Pasteurellan leviämistapa on monivaiheinen: bakteeri voi levitä ylähengitysteistä alahengitysteisiin, keskikorvaan, ja jopa verenkiertoon. Lisäksi se voi levitä myös sukupuoliteitse ja haavainfektioiden kautta. Bakteeri voi myös elää pitkään alttiissa ympäristöissä, mikä tekee siitä erityisen vaarallisen kaupallisessa kaninkasvatuksessa.

Yleisin hengitystiesairauksien ilmenemismuoto on nuha ja otiitti, mutta taudin kehittyessä, erityisesti nuorilla jäniksillä, voi esiintyä myös vakavampia oireita kuten keskikorvan tulehduksia ja kuulon heikkenemistä. Kanin ylempi hengitysteiden infektio voi olla huomaamaton, mutta mikroskoopilla tarkastellessa voidaan havaita epiteelimuutoksia ja valkosolujen kerääntymistä sisäkorvaan ja tympanon alueelle. Joskus tympanon kalvo saattaa puhjeta ja infektio levitä sisäkorvaan tai jopa aivoihin.

Tartuntatautien hallinnassa on ensisijaisen tärkeää tunnistaa taudinaiheuttajat ja niiden leviäminen ympäristössä, jotta voidaan vähentää infektioiden riskiä ja suojata terveitä yksilöitä. Samalla on huolehdittava siitä, että sairaan eläimen hoito on riittävän tehokasta ja että sen ympäristö pysyy mahdollisimman puhtaana ja turvallisena muille eläimille.

Mikä on epizoottinen kanien suolistotauti ja kuinka se kehittyy?

Epizoottinen kanien suolistotauti, joka tunnetaan myös nimellä Tyzzerin tauti, on vakava infektio, joka vaikuttaa erityisesti kasvatuskanien terveyteen. Tämä tauti voi aiheuttaa laajamittaisia kuolemia ja vaikuttaa tuottavuuteen. Usein se liitetään bakteereihin, kuten Clostridium piliforme, joka on pääasiallinen patogeeni. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että epizoottisen kanien enteropatian, eli suolistotulehduksen, taustalla voi olla myös muita bakteerilajeja ja mikrobiologisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa taudin kehittymiseen.

Erityisesti matala kuitupitoisuus ruokavaliossa on yhdistetty sairauden puhkeamiseen. Kanit, jotka saavat ravintoaan yksipuolisesti, voivat kehittää suoliston mikrobiflooran epätasapainon, mikä puolestaan johtaa suolistotulehduksiin. Tämä käy ilmi tutkimuksista, jotka osoittavat, että kanit, jotka syövät alhaiskuituista ruokaa, ovat alttiimpia enteropaattisten bakteerien aiheuttamille tulehduksille. Tämä mekanismi voi olla ratkaiseva tekijä suolistosairauksien puhkeamisessa, erityisesti silloin, kun eläimet altistuvat ympäristötekijöille, jotka heikentävät niiden immuunivastetta.

Patogeenisten bakteerien, kuten Escherichia colin, on myös todettu vaikuttavan taudin syntyyn. E. colin erikoistuneet suolistosairauksien aiheuttajat voivat yhdistyä muiden patogeenien, kuten Lawsonia intracellularis -bakteerien kanssa, mikä pahentaa taudin ilmenemismuotoja. Laboratoriotutkimukset ovat osoittaneet, että nämä bakteerit voivat aiheuttaa voimakkaita suolistovaurioita ja johtaa merkittäviin kliinisiin oireisiin, kuten ripuliin, ruokahaluttomuuteen ja yleiseen heikkenemiseen.

On myös havaittu, että tietyt ympäristölliset ja geneettiset tekijät voivat vaikuttaa siihen, kuinka herkästi kani reagoi infektion alullepanemiseen. Esimerkiksi kanien geneettinen alttius, niiden stressitilat ja ruokintaolosuhteet voivat kaikki vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ja voimakkaasti infektio kehittyy. Tämä tekee taudista erityisen haastavan hallita, koska se voi ilmetä eri tavoin eri yksilöillä ja jopa tiloilla, jotka altistuvat samoille infektioille.

Tauti ei ole vain mikrobilajien välinen taistelu, vaan siihen liittyy myös immuunijärjestelmän kyky reagoida patogeeneihin. Tautia tutkittaessa on tärkeää ottaa huomioon, että kanien immuunivaste ei ole aina riittävä suojelemaan niitä vakavilta infektioilta. Tämä puolestaan korostaa tarvetta entistä tarkempaan sairauden ennaltaehkäisyyn, kuten oikeanlaiseen ruokintaan ja elinolosuhteiden hallintaan, jotka tukevat kanin terveyttä ja vahvistavat sen immuunijärjestelmää.

Lopuksi on huomattava, että vaikka bakteerit kuten Clostridium piliforme ja E. coli ovat tärkeimpiä patogeeneja, jotka aiheuttavat suolistosairauksia kaneilla, taudin kehittymiseen voi vaikuttaa myös mikrobikannan tasapaino ja muut ympäristötekijät. Tämän vuoksi epizoottisen kanien enteropatian hallinta vaatii laajempaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon paitsi bakteerit ja niiden vaikutus, myös eläinten ruokinta, elinympäristö ja geneettiset tekijät.