Brachyspira-suvun bakteerit ovat tunnettuja monilla eläinlajeilla, mutta marsut ovat erityisen alttiita tälle patogeenille. Duodeenumissa (ohutsuolen alkuosassa) havaittu Brachyspira voi kolonisoida eläimen ja tartuttaa naarasmarsuja sukupuolisesti. Tällöin taudinaiheuttajat asettuvat tiheästi suoliston mikrovillusten rajalle ja voivat aiheuttaa suoliston limakalvon epiteelin vaurioita. Oireet voivat olla laajat ja vaihtelevat, mutta tavallisesti taudin eteneminen näkyy konjunktiivissa, jossa silmien sidekalvo turpoaa ja punoittaa. Konjunktiivistä otetut värjätyt sivelynäytteet paljastavat tyypillisiä soluvaihdoksia, kuten sytoplasmisia inkluusioita, joissa havaitaan heterofiilien ja lymfosyyttien läsnäolo.

Brachyspiran aiheuttamat infektiot voivat myös edetä lisääntymiselimiin ja aiheuttaa kohdun ja munanjohdinten tulehduksia. Diagnosointi perustuu tyypillisten mikro-organismien tunnistamiseen joko mikroskoopilla tai viljelyllä, mutta PCR-menetelmät, kuten porsas-Brachyspira pilosicoli -dianalyysi, ovat myös käyttökelpoisia, vaikka tämä bakteeri ei olekaan tavallisesti löydettävissä marsuista.

Toinen tavallinen marsujen bakteeri-infektio liittyy Brucella-sukuun, joka on tunnettu brucelloosin aiheuttajana. Marsut voivat altistua Brucella-suvun bakteereille erityisesti silloin, kun niiden ruokaa saastutetaan eläinperäisillä tuotteilla. Vaikka luonnolliset tartunnat ovat harvinaisia, on joitakin raportteja Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -infektioista marsuilla. Yksi tapauksista käsitteli kaupalliselta toimittajalta peräisin ollutta urosmarsua, joka sairastui kiveksien ja nivelten turvotukseen.

Erityisesti raskaana olevat marsut voivat olla alttiita Campylobacter-suvun bakteereille, kuten Campylobacter jejuni, joka voi aiheuttaa ripulia ja jopa keskenmenoja. Tämä bakteeri voi aiheuttaa subkliinistä infektiota laboratorio-olosuhteissa olevissa marsuissa, ja se on tunnettu myös muiden eläinlajien aiheuttajana.

Chlamydia caviae on toinen tärkeä marsuilla tavattu bakteeri, joka aiheuttaa konjunktiviittia ja tulehdusta. Tämä bakteeri on yleinen tavallisissa marsu- ja lemmikkikolonioissa. Useimmissa tapauksissa eläimillä ei esiinny kliinisiä oireita, mutta bakteeri voidaan tunnistaa sidekalvon sivelynäytteistä. Marsut, jotka ovat 4–8 viikon ikäisiä, ovat erityisen alttiita tartunnalle.

Citrobacter freundii on harvinainen marsuilla esiintyvä bakteeri, mutta se voi aiheuttaa sepsis-infektion ja on yhdistetty pneumoniaan, pleuriittiin ja enteriittiin. Vaikka sen tarkkaa tartuntalähdettä ei ole aina mahdollista tunnistaa, on tärkeää huomioida sen mahdollinen rooli vakavissa infektioissa, jotka voivat päättyä kuolemaan erityisesti nuorilla marsuilla.

Clostridium-suvun bakteerit, kuten Clostridium difficile ja Clostridium perfringens, ovat myös merkittäviä patogeenejä marsuilla, erityisesti antibioottien käytön jälkeen. Antibioottihoito aiheuttaa suoliston dysbioosia, mikä puolestaan johtaa enterotoksikoosiin, jossa Clostridium-bakteerit lisääntyvät hallitsemattomasti ja tuottavat myrkkyjä, jotka vahingoittavat suolen limakalvoa. Tämä voi johtaa vakaviin oireisiin, kuten ripuliin, nestehukkaan ja jopa kuolemaan. Bakteerien yliannostus voi myös johtaa muihin suolistotulehduksiin, kuten nekrotisoivaan tyflitiittiin, joka näkyy verenvuotoisena ja laajentuneena sokeana.

Erityisesti Clostridium perfringens tyyppi A on yhdistetty enterotoksikoosiin marsuilla, ja se on todettu myös ex-germ-free marsuilla, joiden suoliston mikrofloora ei ole täysin vakiintunut. Antibioottien käytön jälkeen, erityisesti kapeakirjoisten antibioottien, kuten penisilliinin tai tetrasykliinien, käyttö voi aiheuttaa tämänlaisen infektion puhkeamisen.

Erityisesti marsujen suoliston ekosysteemi on herkkä antibioottien vaikutukselle. Kun Gram-positiiviset bakteerit, kuten streptokokit ja maitohappobakteerit, häviävät suolistosta, tilalle voivat tulla opportunistiset patogeenit, kuten Clostridia ja E. coli. Tämä voi johtaa suoliston epätasapainoon ja vakaviin tulehdusreaktioihin. E. coli voi myös aiheuttaa septikemian, erityisesti marsujen nuoremmilla yksilöillä, joissa immuunivaste ei ole täysin kehittynyt.

Yhteenvetona voidaan todeta, että marsujen bakteeri-infektiot voivat olla moninaisia ja vaihtelevia. On tärkeää ymmärtää, että antibioottien käyttö, erityisesti kapeakirjoisten lääkkeiden, voi muuttaa marsun suoliston mikrobikantaa ja avata tien infektiolle. Mikrobien tasapaino on keskeinen tekijä marsujen terveyden ylläpitämisessä, ja sen häiriintyminen voi johtaa vakaviin ja mahdollisesti hengenvaarallisiin sairauksiin.

Eimeria-kokcidioosi ja sen vaikutukset jänisten ruoansulatuskanavaan

Eimeria-suvun parasiitit ovat yksi jänisten yleisimmistä suolistoinfektioiden aiheuttajista, ja ne voivat aiheuttaa laaja-alaisia ja vakavia terveysongelmia erityisesti nuorilla eläimillä. Eimerian elinkierto on monivaiheinen, ja se alkaa oosystien sporulaatiolla ympäristössä. Infektio tapahtuu yleensä suoraan oosystien nielemisen kautta, jotka kehittävät alkueläimiä suolistoon, erityisesti ileumiin ja cecumiin. Tämä prosessi voi kestää muutamia tunteja, ja se riippuu infektoivan lajin patogeenisyydestä. Tämän jälkeen alkueläimet aloittavat lisääntymisprosessinsa isäntäeläimessä, tuottaen suuren määrän uusia oosysteja, jotka päätyvät ulosteisiin ja voivat tartuttaa muita jäniksiä.

Jäniksillä esiintyy useita Eimeria-lajeja, joista E. intestinalis ja E. flavescens ovat tunnettuja erityisesti niiden korkeasta patogeenisuudestaan. Tämä johtaa usein vakaviin suolivaurioihin, jotka voivat olla jopa hengenvaarallisia, erityisesti nuorilla, immuunivajeisilla tai stressaantuneilla eläimillä. Nuoret jänikset alle 20 päivän iässä ovat luonnostaan vastustuskykyisiä tartunnoille, ja ne voivat sairastua vain erittäin suurilla oosystimäärillä. Kuitenkin tavanomaisissa olosuhteissa, kuten suurilla kasvatustiloilla, joissa ei käytetä anti-koktsidiaalilääkkeitä, hygienian ylläpito on avainasemassa taudin hallinnassa.

Jänisten immuunivaste Eimeriaa vastaan ei ole täysin ymmärretty, mutta tutkimukset viittaavat siihen, että äidinmaidon antamat suoja-aineet ja ruokavalion vaikutukset ruoansulatuskanavan mikrobistoon voivat olla ratkaisevia tekijöitä. Useat Eimeria-lajit voivat olla samanaikaisesti läsnä jäniksen suolistossa, mikä vaikeuttaa taudin diagnosointia ja hoitoa. Eimeria-infektiot voivat usein liittyä myös muiden bakteerien, kuten E. colin, ylikasvuun ja rotaviruksen esiintymiseen, mikä lisää sairauden monimutkaisuutta ja tekee siitä vaikeasti hoidettavan.

Kokcidioosin vakavimpia vaiheita ovat ne, joissa suolistossa tapahtuu merkittävä solujen vaurioituminen. Erityisesti seksuaalinen lisääntymisvaihe on kriittinen, koska silloin suolistosoluja kuolee laajoilta alueilta. Tämän seurauksena eläin voi menettää suuren määrän elektrolyttejä, erityisesti kaliumia, mikä johtaa hypokalemiaan. Näiden oireiden lisäksi eläimen ulosteet voivat muuttua tummanvihreiksi tai ruskeiksi ja vesimäisiksi, ja eläin voi olla laiha ja kuivunut.

Tartunnan saaneet eläimet voivat myös kehittää voimakkaita verenvuotoja suoliston alueelle, mikä ilmenee usein kudosvaurioina ja mustelmia suoliston limakalvolla. Eimeria-infektiot voivat lisäksi johtaa vakavaan imukudoksen tulehdukseen, joka näkyy leukosyyttien suurempana määränä. Patogeenisimmät Eimeria-lajit, kuten E. intestinalis ja E. flavescens, voivat aiheuttaa tällaisia vaurioita jo lyhyessä ajassa, ja ne voivat olla erityisen vaarallisia nuorille eläimille. Yksittäinen oosysti voi tuottaa jopa 25 miljoonaa uutta oosystiä, mikä selittää, miksi infektio voi levitä nopeasti.

Jänikset ovat erityisesti alttiita kokcidioosille vieroitusvaiheessa, mikä on myös silloin, kun tauti ilmenee usein kliinisesti. Nuorilla jäniksillä, jotka ovat juuri siirtyneet emoistaan, immuunijärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt, ja tämä tekee niistä haavoittuvia. Vastaavasti aikuiset jänikset voivat kehittää vain lieviä oireita, mutta niiden immuunivaste on jo kehittynyt aiempien altistumisten myötä.

Eimerian sukupuolet voivat myös vaikuttaa eläinten tulevaisuuden vastustuskykyyn. Yksi erittäin huolestuttava piirre on se, että vaikka immuunivaste tiettyyn Eimeria-lajiin voi olla vahva, se ei tarjoa suojaa muilta lajeilta. Tämän vuoksi jäniksen kasvatuksessa tarvitaan laaja-alaista hygienian ja ruokavalion hallintaa, jotta vältetään infektioiden leviämistä.

Lisäksi tulisi muistaa, että Eimeria-infektion torjunta ei ole pelkästään lääkityksestä kiinni. Vaikka useilla kaupallisilla tiloilla käytetään koktsidiostaattisia lääkkeitä, nämä eivät ole täydellinen ratkaisu, ja niiden käyttö tulisi yhdistää tiukkoihin hygieniakäytäntöihin ja tarkkaan eläinten valvontaan. Hyvin hoidetuissa tiloissa, joissa ei käytetä lääkkeitä, tärkeintä on huolehtia erinomaisista puhtauskäytännöistä ja estää saastuneiden alueiden, kuten häkkien, altistaminen uusille oosystien lähteille.

Endtext

Miten lämpötilan mittaaminen ja havainnointi toimii kemianteollisuudessa ja valmistusprosessissa?
Miten nociceptiiviset signaalit modulaatio ja kipu syntyy: Endogeenisten opioidien ja interneuronien rooli
Miten valita ja käyttää piirustustarvikkeita luovan ilmaisun tueksi?
Miten poliittiset tutkimukset voivat muuttaa oikeuslaitoksen luonteen?