Valeuutisten vaikutus Yhdysvaltain presidentinvaaleihin on ollut laajasti tutkittu aihe, ja se on herättänyt keskustelua erityisesti siitä, kuinka suuresti ne voivat muokata kansalaisten käsityksiä ja asenteita. Tutkimuksissa on tarkasteltu, kuinka eri tiedot valeuutisten kulutuksesta voivat muuttaa ihmisten käsityksiä valeuutisten leviämisestä, niiden vaikutuksesta vaaleihin ja suhtautumisesta julkisiin toimiin valeuutisten torjumiseksi.

Erityisesti vuonna 2016, jolloin Yhdysvaltain presidentinvaalit olivat käynnissä, kansalaisille oli tarjolla hyvin eri tyyppistä tietoa valeuutisten leviämisestä. Osallistujille esitettiin erilaisia tietoja, kuten arvioita siitä, kuinka monta valeuutista keskimäärin äänioikeutetut amerikkalaiset olivat nähneet tai kuinka suuri osa väestöstä oli altistunut valeuutisille ennen vaaleja. Näiden tietojen vaikutus heidän käsityksiinsä valeuutisten määristä ja vaikutuksista oli monivaiheinen ja erilaisten taustatekijöiden säätelemä.

Tutkimuksessa, jossa osallistujia altistettiin kahdelle erilaiselle tiedonmuodolle (yksi ryhmä sai tietoa valeuutisten määristä, toinen prosentuaalisista altistumisista), ilmeni, että pelkästään tiedon antaminen ei vaikuttanut merkittävästi siihen, kuinka paljon osallistujat kokivat valeuutisten kulutuksen olevan. Kuitenkin, kun osallistujat saivat molemmat tiedonmuodot samanaikaisesti, heidän käsityksensä siitä, kuinka paljon valeuutisia oli kulutettu, kasvoi huomattavasti. Tämä puolestaan lisäsi huolta valeuutisten vaikutuksesta vaaleihin.

Erityisesti Trumpin kannattajat reagoivat voimakkaammin tähän tietoon. He kokivat valeuutisten kulutuksen ja niiden vaikutukset merkittävämmiksi kuin muut osallistujat. Tämä viittaa siihen, että poliittiset mieltymykset voivat vaikuttaa siihen, miten ihmiset tulkitsevat tiedot valeuutisten levinneisyydestä ja niiden vaikutuksesta vaaleihin. Vastaavasti eräät tutkimukset osoittavat, että vaikka osallistujat olivat huolestuneita valeuutisista, heidän käsityksensä siitä, kuinka paljon valeuutisten määrä oli vaikuttanut Trumpin vaalivoittoon, ei ollut suoraan kytköksissä saamaansa tietoon.

Erilaiset demografiset ja poliittiset ryhmät arvioivat valeuutisten kulutusta hyvin eri tavoin. Esimerkiksi Trumpin kannattajat uskoivat kuluttaneensa huomattavasti enemmän valeuutisia kuin Clintonin kannattajat. Nuoremmat ikäryhmät (18-34-vuotiaat) arvioivat myös kuluttaneensa enemmän valeuutisia verrattuna vanhempiin ikäryhmiin, kuten yli 60-vuotiaisiin. Tämä saattaa liittyä siihen, kuinka eri sukupolvet käyttävät digitaalista mediaa ja kuinka alttiita he ovat valeuutisille.

Huolimatta siitä, että useimmat tutkimukset ovat nostaneet esiin valeuutisten mahdolliset negatiiviset vaikutukset, kuten poliittisten tulosten vääristymisen, on myös tärkeää huomioida, että tutkimuksissa ei aina löydetty merkittäviä muutoksia asenteissa julkisten toimien, kuten hallituksen sääntelyn tai Facebookin toimien, tukemiseen valeuutisten torjumiseksi. Tämä viittaa siihen, että vaikka huoli valeuutisista on kasvanut, ei kaikilla kansalaisilla ole välttämättä halukkuutta tukea tiukempia sääntöjä tai valvontaa, mikä saattaa olla seurausta luottamuspulasta hallituksen tai suurten digitaalisten alustojen kykyyn toimia tehokkaasti.

Erilaiset osallistujien taustatekijät, kuten poliittinen tietämys ja kiinnostus politiikkaan, voivat myös vaikuttaa siihen, kuinka he suhtautuvat valeuutisten ilmiöön. Esimerkiksi korkea poliittinen tietämys saattaa tehdä ihmisistä vähemmän alttiita valeuutisille, kun taas ne, jotka luottavat enemmän intuitioon kuin todennettaviin faktoihin, saattavat olla herkempiä valeuutisille.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa valeuutisten leviäminen nähdään usein poliittisen polarisaation ja erilaisten ideologisten kuplien heijastumana. Tutkimukset viittaavat siihen, että erityisesti vahvasti puolueelliset yksilöt voivat olla alttiimpia omaksumaan ja jakamaan valeuutisia, jotka vahvistavat heidän ennakkokäsityksiään. Tämä ilmiö ei ole vain vaaleihin liittyvä, vaan se on osa laajempaa kehitystä, jossa poliittinen keskustelu jakautuu yhä voimakkaammin eri ryhmiin, jotka elävät omissa informaatioympyröissään.

On tärkeää huomioida, että vaikka valeuutisten leviäminen voi vaikuttaa vaaleihin ja poliittisiin asenteisiin, se ei ole ainoa tekijä, joka muokkaa äänestäjien käyttäytymistä. Muita tekijöitä, kuten taloudellinen tilanne, sosiaalinen media ja vaalikampanjoiden strategiat, voivat myös vaikuttaa äänestyspäätöksiin ja yleisiin asenteisiin vaaleja kohtaan.

Miten henkilön tarve järjestykseen vaikuttaa uskomuksiin valeuutisista ja median manipulaatiosta?

Useimmissa tutkimuksissa on havaittu johdonmukainen ja positiivinen yhteys henkilön tarpeen järjestykseen (PNS, Personal Need for Structure) ja uskomukseen, että uutismedia yrittää aktiivisesti harhauttaa yleisöään. Esimerkiksi tutkimuksessa, jossa tutkittiin väittämiä kuten: "Tulen epämukavaksi, kun tilanteessa ei ole selkeitä sääntöjä" ja "Nautin siitä, että elämäni on selkeästi ja rakenteellisesti järjestetty", löydettiin yhteys siihen, että henkilöt, joilla oli korkeampi PNS, uskoivat median olevan tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa. Tällä yhteydellä on merkitystä erityisesti silloin, kun henkilön poliittiset uskomukset otetaan huomioon, sillä havaittiin, että tämä yhteys säilyi jopa silloin, kun uutisraportit olivat ristiriidassa tai tukivat yksilön poliittisia vakaumuksia.

Tämä havainto viittaa siihen, että PNS ei liity pelkästään haluun puolustaa omaa poliittista ryhmää tai ideologista suuntausta, vaan se saattaa ennustaa uskomuksia, joiden mukaan uutisessa esiintyvät väärät tai harhaanjohtavat tiedot ovat seurausta tarkoituksellisista manipulaatioista – riippumatta siitä, koskeeko kyseiset uutiset omaa vai toista poliittista puoluetta. Tutkimuksessa, jossa pyrittiin selvittämään PNS:n vaikutusta valeuutisten uskomuksiin kokeellisella tavalla, havaittiin, että ihmiset, joille annettiin mahdollisuus pohtia elämänsä vähemmän hallittuja osa-alueita, uskoivat enemmän siihen, että uutisvirheet olivat tahallista huijausta kuin rehellisiä virheitä.

Tämän löydöksen perusteella on selvää, että PNS:llä on merkittävä rooli siinä, miten ihmiset selittävät median virheitä ja virheellisiä uutisraportteja. Yksilöiden, jotka kokevat itsensä hallitsevaksi elämäänsä ja ympäristönsä, on vaikeampaa uskoa median olevan tahallisesti harhaanjohtavaa, sillä heidän maailmankuvansa on enemmän järjestäytynyt ja ennustettava.

Käytännön sovellukset liittyvät erityisesti siihen, kuinka nämä tulokset voidaan hyödyntää valeuutisten vaikutuksen vähentämisessä. Koska aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tunne henkilökohtaisesta kontrollista tai järjestyksestä vähentää halua uskoa harhaanjohtaviin uutisiin, voidaan olettaa, että ihmisille, jotka kokevat itsensä kontrolloivan omaa elämäänsä, on vähemmän houkuttelevaa uskoa valeuutisten tarkoituksellisuuteen. Esimerkiksi yksinkertaisella elämänhallinnan tunteen vahvistamisella, kuten pyytämällä ihmisiä pohtimaan aikaisempia tilanteita, joissa he ovat kokeneet itsensä hallitseviksi, voidaan vähentää valeuutisten uskomuksia.

Tämä voi vaikuttaa myös siihen, miten uutisia kulutetaan nykyään, erityisesti sosiaalisen median kautta. Vaikka sosiaalinen media on usein valeuutisten lähde, se voi myös tarjota mahdollisuuden henkilökohtaisen kontrollin palauttamiseen. Esimerkiksi vuorovaikutus tuttujen kanssa, omien tunteiden jakaminen tai informaation virran kuratointi voivat antaa yksilöille tunteen, että he hallitsevat elämäänsä. Tämä puolestaan voi vähentää heidän taipumustaan uskoa, että uutismedia on tahallisesti harhaanjohtavaa.

Jos halutaan vähentää valeuutisten vaikutusta, on tärkeää myös tarkastella uutismedian roolia ja sen vaikutuksia yleisön luottamukseen. Monilla on virheellisiä käsityksiä siitä, miten journalismi toimii, ja tämä voi vahvistaa epäluottamusta. Esimerkiksi tutkimukset ovat osoittaneet, että suuri osa yleisöstä uskoo, että toimittajat maksavat lähteilleen tai kirjoittavat juttunsa ennen kuin ovat saaneet kaikki faktat tarkastettua. Tällaiset väärinkäsitykset voivat lisätä uskomuksia valeuutisten tarkoituksellisuudesta. Siksi olisi tärkeää lisätä journalistisen prosessin läpinäkyvyyttä ja selittää, kuinka uutisia käsitellään, tarkistetaan ja vahvistetaan useiden lähteiden avulla.

Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla esimerkiksi faktantarkistajien ja toimittajien nimeäminen juttujen yhteyteen tai otsikoiden lisääminen, joissa kerrotaan tarkistusprosessista. Tämä voi auttaa vähentämään epäluottamusta ja parantamaan yleisön ymmärrystä siitä, että uutismedia ei ole pelkästään poliittisten agendojen väline, vaan pyrkii ensisijaisesti tuottamaan totuudenmukaista tietoa.

Tunteen siitä, että maailma on järjestäytynyt ja ennustettavissa, ei tarvitse olla yksinomaan henkilökohtaisten kokemusten seurausta. Myös yhteiskunnallisella tasolla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset kokevat ympäröivän maailman ja kuinka he suhtautuvat informaation lähteisiin. Tämä voi olla ratkaisevaa, kun pyritään vähentämään valeuutisten ja mediapropagandan vaikutuksia yhteiskunnassa.

Kuinka valita oikea revolveri ja ladata siihen sopivat patruunat
Mikä on Trumpin psykologinen ja sosiaalinen kehitys, ja miksi hänen käyttäytymisensä on vaarallinen?
Miten säilyttää ja optimoida rajapintaehtojen laskentateho SPH-simulaatioissa?
Miksi Kana ei voi olla osa maapallon yhteiskuntaa?