Lähtivät kasakat kauas vieraille maille

POISTUI KASAKKA VIERAALLE MAILLE KAUAS
Lähti kasakka vieraille maille kauas,
Hyvällä ratsullaan, mustalla hevosellaan.
Oi, niin jätti hän rakkaan kotimaansa,
Vain ajaksi, ajaksi hän sen hylkäsi.
Eikä voinut hän enää palata,
Ei kotimaahan… isänsä taloon.
Turhaan nuori kasakan vaimo,
Aamuisin ja iltaisin pohjoiseen katsoo.
Oi, niin odottaa hän, odottelee
Sieltä kaukaa… kaukaisilta mailta,
Milloin, milloin rakas kasakkani, sieluni, luokseni lentää.

Kuollessaan kasakka pyysi ja rukoili,
Että haudalleen kasattaisiin kumpu multaa.
Oi, niin kasvakoon tuolla kummulla pihlaja,
Pihlaja rakas, oma,
Kasvakoon se ja kaunistukoon kirkkaissa, sinertävissä kukissa.
Lentäköön pihlajalle pikkulintu,
Laulakoon, livertäköön kasakan elämästä,
Oi, kuinka kasakka eli vierailla mailla,
Vierailla, vierailla mailla kaukaisilla,
Ja kuoli, mutta muisti
Kotimaansa… isänsä kodin.
Ja siellä, kumpujen takana, missä tuiskut pyörivät,
Missä talvipakkanen ankarasti paukkuu,
Oi, siellä huojuvat uhkaavasti männyt ja kuuset –
Siellä lumen alla kasakan luut lepäävät.

KIITOS JUMALALLE TAIVAASSA
Kiitos Jumalalle taivaassa,
Ja kansalle maan päällä,
Ja meille Donin kasakoille
Puolan rajalla.
Älköön kansa pelätkö,
Että sota tulee Venäjälle.
Oli Puolan raja,
Mutta nyt se on meidän maamme.
Me rakastuimme rajapalveluun,
Rakastamme uskollista vaimoa,
Mitä ennen rakastimme – unohdimme,
Rakastamme vain palvelusta.
Kansa näkee ansioitamme,
Se juottaa ja ruokkii meidät,
Ei koskaan meitä loukkaa,
Aina kunnialla palkitsee.
Kun meidät päästetään pois rajalta,
Menkäämme vaimojemme luo,
Hyviin stanitsoihimme,
Lapsiemme ja isiämme luo.
Kerrottakoon, kuinka palvelimme,
Kuinka rajaa vartioimme,
Vaikka emme rikkautta saaneet,
Niin mainetta kuitenkin löysimme.
Kirkasta, suurta mainetta,
Josta olemme ylpeitä,
Ja pyhän isänmaamme
Sodan vaaroilta varjelimme.
Kansan ja pyhän Venäjän puolesta
Olemme valmiit kuolemaan,
Mutta kultaisen vapauden tähden
Emme tahdo arvonimiä.
Viisas ratsu – uskollinen toveri,
Piikka – kasakan kunnia,
Sapelimme – uskollinen ystävätär,
Ja kivääri – vihollista vastaan.