Koronapandemian aikana Yhdysvaltain johtajien toiminta paljasti karuilla tavoilla, kuinka poliittinen valta, rotu ja talous saattavat kietoutua toisiinsa ja vaikuttaa kansan hyvinvointiin. Erityisesti entisen presidentin Donald Trumpin suhtautuminen pandemian hallintaan ja sen vaikutuksiin herätti voimakkaita eettisiä kysymyksiä, jotka liittivät talouden pelastamisen ja ihmishenkien säästämisen kerta toisensa jälkeen toisiinsa ristiriitaisesti.

Trumpin hallinto, sen pyrkimykset talouden avaamiseen ja epärehelliset väitteet pandemian vakavuuden vähättelemisestä, paljastivat moraliteetin ja eettisen vastuullisuuden puutteen. Esimerkiksi Trumpin toimet koronaviruskriisin alkuvaiheessa, joissa hän suositti talouden avaamista ennenaikaisesti, olivat ristiriidassa terveysviranomaisten ja asiantuntijoiden varoitusten kanssa. Terveysasiantuntijat, kuten Dr. Anthony Fauci, varoittivat, että mikäli toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön, tartuntojen määrä voisi jopa kaksinkertaistua ja koko maa olisi vaarassa. Tämä ennuste toteutui, mutta Trumpin politiikka keskittyi talouden avaamiseen, mikä johti siihen, että monet ihmiset, erityisesti vähemmistöt, joutuivat kärsimään.

Rasistinen ja puolueellinen suhtautuminen oli myös selkeästi nähtävissä pandemian hoidossa. Koronavirus oli erityisen tuhoisa vähemmistökansalaisille ja tietyissä sosioekonomisissa ryhmissä, erityisesti mustille amerikkalaisille, jotka olivat jo valmiiksi haavoittuvaisempia ennestään olevien sairauksien ja terveydenhuollon puutteiden vuoksi. Trumpin hallinto ei vain väheksynyt tätä tietoa, vaan sen toimet vaikuttivat ikään kuin väheksyvän kyseisten ryhmien elämää ja terveyttä. Kuten The New York Timesin Giovanni Russonello kirjoitti, koronavirus levisi erityisesti tiheästi asutuilla alueilla, joissa vähemmistöt olivat yliedustettuina ja joilla oli korkea riski sairastua vakavasti.

Tämä politiikka ei ollut vain laiminlyöntiä, vaan se oli myös valheellista ja vaarallista. Trumpin hallinto käytti hyväkseen “sodan kieltä”, jonka avulla yritettiin normalisoida talouden avautuminen pandemian keskellä. Tässä kielessä kansalaisista tuli “sotilaita”, jotka taistelevat koronavirusta vastaan, kun taas talouden avaaminen ja yhteiskunnan elvyttäminen olivat asetettu etusijalle. Tämä selkeästi vääristeli tilannetta ja salli inhimillisten tragedioiden ja kuolemien käynnistämisen taloudellisten etujen nimissä.

Militarisoitu kieli ei jäänyt vain poliittiseen puheeseen, vaan se vaikutti myös kansan asenteisiin. Kun Trump väitti, että talouden avaaminen oli tärkeämpää kuin elämät, hän myös viesti kansalle, että jotkut elämät ovat vähemmän tärkeitä kuin toiset. Tämä ajattelutapa juontaa juurensa kyseenalaisista arvoista ja voi helposti johtaa ajattelutapaan, jossa heikommassa asemassa olevat ryhmät – vanhukset, vähemmistöt, köyhät – saavat kuolla talouden hyväksi.

Yksi suurimmista tragedioista pandemian aikana oli sen vaikutus mustiin amerikkalaisiin ja muihin etnisisiin vähemmistöihin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mustat amerikkalaiset kuolivat COVID-19:ään yli kaksinkertaisella nopeudella verrattuna valkoihoisiin amerikkalaisiin, ja tämä epätasa-arvo oli suoraan seurausta monista jo olemassa olevista terveyserojen syistä. Mustilla amerikkalaisilla on yleisesti ottaen huonompi terveydenhuolto ja heillä on suurempi määrä kroonisia sairauksia, jotka tekevät heistä alttiimpia vakaville COVID-19-tapauksille. Tämä ei ollut sattumaa, vaan seuraus monista rakenteellisista epätasa-arvoista, jotka olivat olemassa ennen pandemian puhkeamista ja joita Trumpin politiikka ei vain jättänyt huomiotta, vaan jopa pahensi.

Tässä kontekstissa koronaviruksen torjunnan epäonnistuminen ei ollut vain seurausta huonosta päätöksenteosta tai epäselvästä viestinnästä, vaan osa suurempaa yhteiskunnallista ja poliittista dynamiikkaa, jossa talous ja valta asetettiin tärkeämmiksi kuin ihmishenget. Tämä paljasti laajemman yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden, jossa elämä oli arvokkaampaa niille, jotka jo valmiiksi olivat etuoikeutettuja ja jotka eivät olleet suoraan pandemian vaikutuspiirissä.

Pandemian jälkeinen keskustelu ei voi jäädä vain tilapäisten toimenpiteiden arviointiin. Se on myös mahdollisuus pohtia, kuinka yhteiskunnat voivat rakentaa eettisesti kestävämmän ja oikeudenmukaisemman politiikan, joka ei hyödynnä heikommassa asemassa olevia. On tärkeää, että pandemian kaltaiset kriisit eivät toistu, ja että tulevaisuudessa poliittiset ja taloudelliset valinnat tehdään kansanterveydellisten ja eettisten periaatteiden pohjalta, ei vain lyhyen aikavälin taloudellisen hyödyn.

Miksi historian lukeminen on keskeistä faasismin aikakaudella?

Nykyisessä maailmassa, jossa aikamme ja ajattelumme nopeus näyttää määräävän, on vaikea kuvitella, että historian merkitystä voisi korostaa. Leon Wieseltierin mukaan elämme aikakautta, jossa "sanat eivät voi odottaa ajatuksia, ja kärsivällisyys on haitaksi." Tämä aika, joka on täynnä pikaratkaisujen kulttuuria, vaikuttaa siltä, että menneisyys on kadottanut merkityksensä ja on vain vanhentunut jäänne, jota ei tarvitse kunnioittaa. Historia on tullut vaaraksi, joka joko väistetään tahallisella tietämättömyydellä tai sitä vääristellään ja käytetään poliittisten voimien hyväksi. Tällaisessa ympäristössä menneisyyden, erityisesti faasismin ja sen jälkiseurausten, unohtaminen voi olla tuhoisaa yhteiskunnan perustavanlaatuisten arvojen ja ihmisoikeuksien kannalta.

Faasismin nykyaikaiset ilmentymät eivät ole aina selkeästi tunnistettavissa. Esimerkiksi Trumpin aikakauden Yhdysvalloissa faasismin piirteet eivät olleet suoraan verrattavissa 1930-luvun totalitaristisiin käytäntöihin, mutta samankaltaisia elementtejä oli havaittavissa. Faasismin ja totalitarismin muodonmuutokset voivat olla hyvin ovelia ja niitä on vaikea tunnistaa, ellei meillä ole riittävää historiallista tietoa ja kriittistä ajattelutaitoa. Trumpin hallinnon politiikassa, erityisesti siirtolaisten kohtelu ja perheiden erottaminen, oli aistittavissa faasismin kielen ja käytäntöjen kaiut. Lapsia pidettiin vankilamaisissa olosuhteissa, joissa he kärsivät nälästä, sairauksista ja epäinhimillisistä olosuhteista. Tämä muistuttaa meitä siitä, kuinka helposti ihmisarvon kunnioittaminen voi horjua poliittisten päätösten myötä.

Faasismin nykyaikaisessa muodossa on kyse monien kapitalististen kriisien tuottamista olosuhteista, kuten valtavasta tuloerosta, pelon kulttuurista ja työmarkkinoiden epävarmuudesta. On tärkeää ymmärtää, että faasismin nousu ei ole vain yksittäisten johtajien tai poliittisten puolueiden syy, vaan se on seurausta syvistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista jännitteistä. Fasistiset ideologiat saavat tuulta purjeisiinsa, kun valta siirtyy yhä enemmän vähemmistön käsiin, ja demokratian perusperiaatteet alkavat heikentyä. Tämä ilmenee erityisesti, kun poliittinen retoriikka korostaa nationalismin ja alkuperän puhtautta muiden kustannuksella, kuten tapahtui Itävallassa, Puolassa ja Unkarissa.

Nykymaailman aikana on tärkeää pitää mielessä, että historian ymmärtäminen ja kriittinen lähestymistapa siihen ovat keskeisiä työkaluja niin demokraattisten yhteiskuntien kuin yksilöidenkin puolustamisessa. Historian tarkastelu ei ole pelkkää menneisyyden tutkimista, vaan myös nykyhetken reflektointia ja sen mahdollisia vaaroja. Meidän täytyy tunnistaa, että faasismin elementit eivät ole kadonneet, vaan ne voivat muotoutua uudelleen, kuten Trumpin aikakausi osoitti. Mennyttä ei voi unohtaa, koska silloin se antaa tilaa uusille vaarallisille voimatekijöille.

Historian lukeminen ja kriittinen ajattelu voivat estää yhteiskunnan liukumista kohti autoritaarisia ja epäinhimillisiä käytäntöjä. Opettajat ja kouluttajat voivat käyttää historiaa työkaluna, joka avaa silmät nykyhetken epäoikeudenmukaisuuksille ja auttaa rakentamaan yhteiskuntaa, jossa arvostetaan ihmisarvoa, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. On keskeistä, että nykyajan kansalaiset eivät tyydy pelkästään nopeisiin ja helpoihin ratkaisuihin, vaan oppivat ajattelemaan kriittisesti, jotta he voivat kieltäytyä hyväksymästä valheita ja manipulointia.

Tämän lisäksi on muistettava, että historian opiskelu ei ole vain yksinkertainen kertomus menneistä tapahtumista, vaan se on prosessi, joka paljastaa historian hiljaiset kohdat, sen kiertotiet ja vääristymät. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme kehittää tietoisuutta, joka ei vain torju faasismin nousua, vaan auttaa myös luomaan kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Historian ja muistin merkitys on elintärkeä niin yksilöiden kuin yhteisöjen identiteetille ja kyvylle vastustaa epäoikeudenmukaisuutta.

Miten fasismi voi palata demokratiaan?

Kulttuurinen ja poliittinen kuilu, joka syntyy rasististen ja luokkajakoisten rakenteiden liitoksista, yhdistettynä yhä lisääntyvään eriarvoisuuteen, on usein se muoto, jonka kautta fasistiset voimat löytävät tiehensä takaisin poliittiseen valtavirtaan. Ei ole sattumaa, että juuri sellaisessa yhteiskunnassa, jossa demokratian ihanteet ovat olleet heikentyneitä ja kansalaisvapauksia on jatkuvasti kavennettu, on mahdollista havaita nämä vaaralliset kehityskulut.

Yhdysvalloissa valtaapitävä luokka on onnistunut muokkaamaan yhteiskunnan rakenteet, joissa taloudellinen epätasa-arvo, yhteiskunnallinen syrjäytyminen ja kansalaisoikeuksien rajoittaminen kulkevat käsi kädessä. Donald Trumpin nousu presidentiksi ei ollut vain sattuman sanelema tapaus, vaan se oli seurausta demokraattisten arvojen rapistumisesta. Trumpin politiikka ei ollut pelkästään reaktiota aikaisempaan hallintoon, vaan se oli myös oire siitä, kuinka syvälle demokratian ihanteet olivat juurtuneet, kun ne saatettiin heittää pois, mikäli niistä ei enää ollut taloudellista tai poliittista hyötyä.

Demokratia tarvitsee visioita ja elävää keskustelua, jossa sen perusperiaatteet saavat uudelleen elinvoimaa ja merkitystä. Trumpin ajan jälkeinen maailma ei kuitenkaan ole vapautunut näistä haamuista, jotka kuiskivat populismin ja autoritarismin varjoista. Kysymys onkin siitä, mitä tapahtui yhteiskunnalle, joka kerran oli saanut alkunsa väitteenä siitä, että ihmisillä on oikeus tasa-arvoon ja vapauksiin. Jos nämä ihanteet jäävät pelkästään sanoiksi, pelkiksi haaveiksi ilman konkreettisia toimia, on vaarana, että niin sanotut “haamut” nousevat jälleen.

Fasismi ei ole vain yksittäinen ideologia tai poliittinen liike, vaan se on osa laajempaa yhteiskunnallista prosessia, jossa instituutiot ja kansalaisyhteiskunta tekevät kompromisseja oikeuksien, vapauden ja taloudellisen tasa-arvon kustannuksella. Se on prosessi, joka syö demokratian elinvoiman ja korvataan yksilön ja yhteiskunnan yhä kovenevalla kilpailulla ja valtiollisella väkivallalla. Kysymys ei ole vain siitä, miten tällaiset voimat nousevat esiin, vaan myös siitä, miksi yhteiskunnat, joissa on ollut demokratia ja oikeusvaltio, voivat menettää kyvyn puolustaa näitä perusperiaatteita.

Tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan elinvoimaisuus ei perustu enää sen kykyyn säilyttää tasa-arvoiset oikeudet kaikille kansalaisilleen, vaan se riittää, että osa väestöstä saa kokea yhteiskunnan hyödyt omien etujensa mukaisesti. Kun demokratian keskeiset elementit, kuten sananvapaus, kokoontumisvapaus ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, menettävät merkityksensä, voimme todistaa, kuinka helposti totalitaariset rakenteet voivat ottaa vallan.

Onko mahdollista, että kasvava kansannousu voi kuitenkin tuoda uuden elämän muuttuneelle yhteiskuntajärjestykselle? Kenties se on radikaali vaatimus demokratiasta, joka on jo pitkään jättänyt täyttämättömät lupaukset ja ihanteet. Tämän yhteiskunnallisen muutoksen täytyy olla syvällinen ja kiinteä, jos se aikoo vastustaa nykyisiä epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden rakenteita. Fasistiset voimat eivät häviä vain vaaleilla tai poliittisilla vallankumouksilla, vaan niiden poistaminen vaatii jatkuvaa työtä ja yhteiskunnallista tietoisuutta, joka kyseenalaistaa ja kyseenalaistaa taloudellisen ja poliittisen vallan rakenteet.

On tärkeää ymmärtää, että demokratian palauttaminen ei ole vain hallintojärjestelmän palauttamista entiseen kuntoon. Sen täytyy tarkoittaa myös rakenteellista muutosta, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo saavat osakseen syvällistä huomiota. Voimme olla optimistisia demokratian elpymisestä, mutta tämä optimistinen näkökulma ei saa estää meitä tunnistamasta niitä rakenteita, jotka voivat estää sen täysimääräisen toteutumisen.

Miten valmistetaan ravitsevia ja maukkaita kasvisruokia viikonlopun brunssille?
Miten maailma ja ihminen voivat jälleen nousta raunioistaan?
Miksi juuri viivapiirros on paras tapa oppia piirtämään kasveja?
Presidentin valta, skandaalit ja harhautukset: Nixonin ja Watergaten vaikutus