Trumpin hallinnon aikana terveydenhuolto oli yksi keskeisistä kysymyksistä, jossa poliittiset ja taloudelliset intressit kietoutuivat monin tavoin toisiinsa. Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä, joka oli jo ennestään syvästi poliittisesti jakautunut, koki hallinnon aikana useita merkittäviä muutoksia, jotka liittyivät niin lainsäädäntöön kuin virkamiehiin, joilla oli tiiviit yhteydet suuryrityksiin.

Donald Trumpin hallinnon aikana terveydenhuoltopolitiikkaa hallitsi jatkuva kiista Affordable Care Actin (ACA) ympärillä. Vaikka Yhdysvaltain korkein oikeus useaan otteeseen torjui republikaanien ja Trumpin toimet ACA:n kumoamiseksi, oli vaarana, että 20 miljoonaa amerikkalaista menettäisi terveydenhuoltovakuutuksensa. Tähän politiikkaan liittyi myös virkamiehiä, kuten terveys- ja sosiaalihuollon ministeri Tom Price, jonka päätöksenteko oli tiukasti sidoksissa terveydenhuoltoalan suuryrityksiin. Price käytti huomattavat summat valtion varoja yksityislentoihin ja hankki samalla itselleen osakkeita terveydenhuoltoyrityksistä, jotka olivat hänen sääntelynsä kohteena. Price erosi virastaan skandaalin seurauksena, mutta hänen seuraajansa Alex Azar oli entinen lääketeollisuuden lobbaaja, joka toimi lääkefirmassa Eli Lillyn johdossa. Hänen aikanaan lääkkeiden hinnat nousivat merkittävästi, ja insulin hinnat kolminkertaistuivat.

Trumpin kampanjalupaukset lääkkeiden hintojen alentamisesta eivät koskaan toteutuneet. Azar kieltäytyi vakuuttamasta, että koronapiikkien tullessa saataville ne olisivat kaikkien saatavilla kohtuullisin hinnoin. Trumpin hallinnossa vaikutti myös joukko virkamiehiä, joiden henkilökohtaiset kytkökset lääketeollisuuteen ja lobbytoimintaan herättivät huolta. Esimerkiksi Colin Roskey, joka oli aiemmin edustanut yksityisiä yrityksiä lobbauksessa, nimettiin terveydenhuollon varaministeriksi. Laura Kemper siirtyi myöhemmin terveydenhuollon viranomaisten palveluksesta lääketeollisuuden lobbausjohtajaksi.

Trumpin hallintoa leimasi myös henkilökohtainen taloudellinen hyötyminen poliittisista kytköksistä. Trump itse on vuosien ajan hyödyntänyt poliittista asemaansa ja yhteyksiään monilla eri sektoreilla. Yksi merkittävä tapa, jolla hän on hyötynyt, on niin kutsuttu "Save America" -kampanja, joka keräsi massiivisia summia rahaa sen jälkeen, kun Trump väitti vuoden 2020 vaalien olleen "varastetut". Tämä poliittinen toimintatapa oli yhtä aikaa sekä hyökkäys demokratiaa vastaan että taloudellisesti erittäin tuottoisa. Yhdysvalloissa on pitkään ollut tapana, että poliittiset kampanjat saavat rahoitusta tukijoilta, mutta Trumpin tapauksessa nämä varat suuntautuivat myös hänen omistamilleen yrityksille ja kiinteistöille.

"Save America" -paketti oli luonteeltaan politiikan ja liiketoiminnan sulautumista, sillä sen varat käytettiin muun muassa Trumpin omistamien kiinteistöjen vuokraamiseen. Tämä herätti kysymyksiä siitä, kuinka paljon poliittista rahaa todellisuudessa käytettiin Trumpin henkilökohtaisten etujen ajamiseen ja kuinka paljon sitä meni muiden poliitikkojen tukemiseen. Rahavirtojen osalta voidaan väittää, että Trumpin henkilökohtainen ja poliittinen bisnes oli erottamaton ja että hän oli luonut järjestelmän, joka toimi hänen taloudellisten etujensa maksimoimiseksi.

Tämänlaisten toimintatapojen takana oli usein oikeusloukkausten ja petosten verkosto, jonka Trump hallitsi taidokkaasti. Hänen kykynsä manipuloida ihmisiä ja instituutioita omaksi hyödykseen ei jäänyt huomaamatta, mutta sen taustalla oli myös pitkäaikainen yhteistyö poliittisten ja liiketaloudellisten toimijoiden kanssa. Hallinnon aikana korruptio ei ollut vain taloudellista; se oli myös ideologista ja institutionalisoitunutta. Vaikka Trump ei ole yksin vastuussa Yhdysvaltojen poliittisista epäkohtista, hänen aikansa valkoisessa talossa ilmensi niitä epäkohtia, joita maan poliittinen järjestelmä oli vuosikymmenten ajan piilottanut.

Lopuksi on tärkeää ymmärtää, että Trumpin hallinto ei ollut vain taloudellisesti tuottoisa, vaan se myös syvensi Yhdysvaltojen poliittista polarisaatiota. Vaikka monet hänen tukijansa uskovat hänen toimineen kansan hyväksi, on tärkeää huomioida, että hänen toimintansa oli usein omistautunut yksinomaan omien taloudellisten etujensa ajamiseen. Tämä ei ainoastaan heikentänyt terveydenhuoltojärjestelmää ja demokratiatahojen luotettavuutta, vaan myös vahvisti niitä, jotka olivat valmiita hyväksymään moraalisesti kyseenalaisia päätöksiä, jos ne palvelivat heidän omia etujaan.

Miten Trumpin ja muiden poliittisten johtajien toiminta muistuttaa järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa?

Donald Trumpin vaikutusvalta ja hänen tapa käyttää poliittisia ja taloudellisia resurssejaan ovat herättäneet kysymyksiä siitä, miten hänen toimintansa eroaa perinteisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Hänen valtansa ja sen käyttämisen tavat, erityisesti suhteet oikeuslaitokseen, poliittisiin viranomaisiin ja virkamiehiin, tuovat mieleen monia piirteitä, joita on havaittavissa historiallisesti tunnetuissa rikollisjärjestöissä, kuten Yhdysvaltojen mafiaorganisaatioissa. Trump ei pelkästään johtanut liiketoimintaimperiumia, vaan myös manipuloi poliittisia ja oikeudellisia rakenteita omien etujensa ajamiseksi, vaikka tämä ei välttämättä ole lainrikkomista siinä perinteisessä merkityksessä.

Trumpin ja hänen tukijoidensa toiminta muistuttaa monin tavoin mafiajohtajien käytäntöjä, erityisesti kyvyssään luoda ja hyödyntää pelotevaikutuksia. Gotti ja Siegel olivat tunnettuja siitä, että he eivät pelkästään kontrolloineet rikollisverkostojaan, vaan myös häiritsivät ja manipuloivat poliittisia ja oikeudellisia järjestelmiä suojellakseen omia etujaan. Trumpin toiminta – vaikka se ei perinteisesti olekaan rikollista – on samankaltaista siinä mielessä, että hän on onnistunut luomaan laajan verkoston, joka suojelee hänen etujaan ja voimistaa hänen poliittista asemaansa. Tämä verkosto, johon kuuluu oikeuslaitoksen edustajia, poliittisia liittolaisia ja taloudellisia tukijoita, toimii kuin moderni "mafia", jossa Trump itse on päällikkö.

Trumpin tapa käyttää hyväkseen "mahdollisuuksia" ja käyttää valtaa epäeettisesti on tuonut esiin monet perinteiset järjestäytyneen rikollisuuden piirteet, kuten yrityksiä painostaa virkamiehiä, tehdä vääristyneitä liiketoimia ja yrittää vaikuttaa vaaleihin ja niiden tuloksiin. Esimerkiksi hänen vaatimuksensa kieltää vaalien tulokset ja painostus vaalivirkailijoita, kuten Arizonassa ja Georgiassa, muistuttaa monia rikollisjärjestöjen käyttämistä välineistä, joilla pyritään saavuttamaan omat päämäärät ohi lain ja oikeuden. On myös huomattavaa, kuinka Trumpin ja hänen tukijoidensa retoriikka luo vaarallisia ilmapiirejä ja uhkia virkamiehille, mikä voi johtaa suoraan väkivallan lisääntymiseen.

Erityisesti Trumpin tapa manipuloida oikeuslaitosta ja lainsäädäntöelimiä on kiinnittänyt huomiota. Hänen pyrkimyksensä kumota vaalien tulokset ovat selvä osoitus siitä, kuinka valtava valta voi yhdistyä politiikkaan ja talouteen tavalla, joka ei ole perinteisesti nähtävissä järjestäytyneen rikollisuuden piirissä. Tässä kontekstissa Trumpin toiminta eroaa perinteisistä mafiajohtajista, mutta se muistuttaa kuitenkin monia elementtejä, jotka ovat leimanneet rikollista toimintaa eri aikakausina.

Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että vaikka Trumpin ja muiden poliittisten johtajien toiminta saattaa muistuttaa rikollista toimintaa, se ei aina ole suoraan lainvastaista. Usein se on enemmänkin harmaalla alueella liikkumista, jossa käytetään hyväksi oikeusjärjestelmän aukkoja ja poliittisten liittolaisten tukea. Tällainen toiminta on kuitenkin omiaan heikentämään demokratian peruspilareita ja luomaan epävarmuutta yhteiskunnassa.

Paitsi, että Trumpin kaltaiset johtajat käyttävät taloudellista ja poliittista valtaa omiin etuihinsa, heidän toimintansa voi myös vaikuttaa laajemmin koko yhteiskunnan moraaliin ja oikeuskäytäntöihin. Yhteiskunnan on tärkeää tunnistaa tällaiset ilmiöt ja kehittää mekanismeja, jotka estävät vallan väärinkäytön ja varmistavat, että yhteiskunnan tärkeimmät arvot, kuten oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, säilyvät.