Sydänsairauksien, kuten sydämen vajaatoiminnan ja aivohalvausten, taustalla on usein tukkeutuneita valtimoita, mutta syy tähän tukkeutumiseen on monimutkaisempi kuin perinteisesti on ajateltu. On tärkeää ymmärtää, että sydänsairaudet eivät aina ole seurausta kovista plakkeista, jotka tukkivat valtimoita ja estävät verenkierron, vaan monet sydänkohtaukset ja aivohalvaukset johtuvat niin sanotuista hauraista plakeista. Tämä käsite, jonka lääketieteellinen yhteisö on huomioinut vasta viime vuosina, on avannut uuden näkökulman sydänsairauksien ehkäisyyn ja hoitoon.

Sydämen vajaatoiminta, jota kutsutaan myös kardiomyopatiaksi, syntyy sydänlihaksen toiminnan heikkenemisestä. Tämän tilan syynä voivat olla esimerkiksi sepelvaltimon ahtaumat ja sydänkohtaukset, jotka aiheuttavat veren kerääntymistä sydämeen, jolloin sydän ei enää pysty pumppaamaan verta tehokkaasti. Kardiomyopatiaa voi myös aiheuttaa virusten aiheuttama sydänlihastulehdus. Kun sydämen sisällä oleva paine kasvaa, se siirtyy valtimoihin ja laskimoihin keuhkoissa, jolloin keuhkoihin pääsee nestettä ja kardiomyopatian prosessi alkaa. Tyypillinen merkki sydämen vajaatoiminnasta on hengenahdistus, joka ilmenee jopa pienellä rasituksella tai yöllä makuulla ollessa.

Aivohalvaus on toinen vakava sairaus, jonka syynä voi olla verisuonten tukkeutuminen tai repeäminen. Kun verenvirtaus aivoihin estyy tai katkeaa, aivosolut jäävät ilman happea ja kuolevat. Aivohalvauksia voivat aiheuttaa muun muassa verihyytymät, valtimotukokset tai verisuonien repeäminen. Aivohalvauksia on myös yhdistetty perinnöllisiin sairauksiin, synnynnäisiin poikkeavuuksiin ja harvinaisiin veren sairauksiin. Aivohalvaus on Yhdysvalloissa kolmanneksi suurin kuolinsyy, ja sen seurauksena monet jäävät pysyvästi vammaisiksi. Aivohalvauksen oireet vaihtelevat sen mukaan, mikä osa aivoista on vaurioitunut, ja ne voivat ilmetä esimerkiksi puhekyvyn, liikkumisvapauden tai näön heikkenemisenä.

Erilaiset plakit, jotka tukkeuttavat valtimoita, ovat tärkeä syy sydänsairauksiin. Atherosclerosis eli valtimoiden kovettuminen on yleinen syy, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että plakkien muodostuminen alkaa jo syntymästä lähtien – lähes 97 % vastasyntyneistä kokee jonkinasteista valtimoiden paksuuntumista, vaikka he eivät olekaan ehtineet altistua huonolle ruokavaliolle, tupakoinnille tai alkoholin käytölle. Tämä viittaa siihen, että plakkien muodostuminen on osittain geneettisesti määräytynyt prosessi, joka alkaa jo varhain ja joka voi altistaa myöhemmin sydän- ja verisuonisairauksille.

Vahvempi tutkimus on kuitenkin paljastanut, että suurin osa sydäninfarkteista ja aivohalvauksista ei ole seurausta kovista ja suurista plakkeista, kuten aiemmin luultiin, vaan hauraista plakkeista, joita ei perinteisillä sydänsairauksien hoitomenetelmillä pystytä hoitamaan. Vuonna 1998 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että 85 % kaikista sydänkohtauksista ja aivohalvauksista johtui nimenomaan hauraista plakkeista. Hauraat plakit ovat pehmeämpiä ja koostuvat pääasiassa kolesterolista, verihiutaleista ja verisoluista, ja ne voivat helposti repeytyä ja aiheuttaa verihyytymiä, jotka estävät veren virtauksen ja voivat johtaa äkillisiin ja hengenvaarallisiin sydänkohtauksiin.

Hauraat plakit muodostuvat yleensä valtimoiden sisäpinnan vaurioitumisen seurauksena. Erilaiset tekijät, kuten korkea verenpaine, tupakointi ja stressi, voivat aiheuttaa pieniä repeämiä valtimoiden seinämissä, ja keho alkaa korjata vauriot vapauttamalla kolesterolia, verihiutaleita ja muita aineita. Tämä korjausprosessi voi kuitenkin aiheuttaa tulehdusta ja vaurioittaa plakin ulkokuorta, jolloin se on altis repeytymään. Tämä puolestaan voi aiheuttaa verihyytymän muodostumisen, joka tukkisi valtimon ja johtaisi sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.

Tämä tieto muuttaa monen perinteisen sydänsairauksien hoitomenetelmän lähestymistapaa. Perinteinen lääketiede on pitkään keskittynyt estämään plakkien kovettumista ja estämään valtimoiden tukkeutumista esimerkiksi statiineilla, ohitusleikkauksilla tai angioplastiassa. Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että hauraat plakit eivät ole yhtä helppoja kohteita hoitaa perinteisin menetelmin, koska ne voivat muodostua valtimon seinämään ja laajentua vain vähän ulospäin. Tämä tekee niiden havaitsemisesta vaikeaa perinteisillä diagnostiikkatyökaluilla.

Onkin ehdotettu, että hauraiden plakkien hoito voisi edellyttää uudentyyppisiä, ei-invasiivisia menetelmiä, jotka voisivat ennaltaehkäistä niiden repeämistä. Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa ravintolisät, jotka voivat parantaa verisuonten terveyttä ja vähentää plakkien aiheuttamaa tulehdusta. Tämä lähestymistapa saattaa olla tehokas tapa suojautua sydänkohtauksilta ja aivohalvauksilta ilman perinteisten, invasiivisten toimenpiteiden tarvetta.

On tärkeää ymmärtää, että sydänsairaudet eivät aina ilmene suurilla oireilla, kuten rintakivulla tai hengenahdistuksella. Pienet ja hauraat plakit voivat olla vaarallisia, vaikka henkilö ei kokisi merkittäviä oireita. Lisäksi perinteisten hoitomuotojen, kuten lääkityksen ja leikkausten, on osoitettu olevan epätäydellisiä ja tehoton torjumaan sydänsairauksia niiden alkuperäistä mekanismia vastaan. Siksi hauraiden plakkien tutkimus ja hoito voivat avata uusia mahdollisuuksia sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.

Miten tulehdus liittyy sydänsairauksiin ja kuinka ravintolisät voivat auttaa?

Sydänsairauksien, erityisesti sepelvaltimotaudin, taustalla olevat syyt ovat olleet pitkään lääketieteellisen keskustelun keskiössä. Aiemmin kohonneet kolesterolitasot nähtiin tärkeimpänä sydänsairauksien aiheuttajana, mutta tämä käsitys on vähitellen hylätty monien muiden teorioiden tueksi. Nykyisin tunnustetaan, että sydänsairauksien syyt ovat monitekijäisiä, ja niiden taustalla on usein sekä ravitsemuksellisia puutoksia että verisuonten tulehduksia. Näitä prosesseja saattaa tapahtua samanaikaisesti ja ne eivät sulje toisiaan pois.

Yksi keskeinen teoria, jonka esitti Kilmer McCully vuonna 1969, väittää, että B-vitamiinien, erityisesti foolihapon ja B6-vitamiinin, puutokset häiritsevät metyloitumisprosessia. Tämä puolestaan johtaa homokysteiinitasojen nousuun, mikä vahingoittaa verisuonten seinämiä. Keho reagoi tähän vaurioon, mutta parantamiseksi tarkoitetut prosessit johtavat itse asiassa kolesterolin ja muiden aineiden kertymiseen verisuoniin. Toisen teorian mukaan, joka perustuu Evan Shuten ja Denham Harmanin tutkimuksiin, hapetettu LDL-kolesteroli joutuu valkosolujen nauttimaksi, ja nämä solut jäävät verisuonten seinämiin. Tuoreimmat tutkimukset, mukaan lukien Ishwarlal Jialalin tutkimukset, ovat osoittaneet, että juuri hapetettu LDL-kolesteroli on erityinen riski, sillä se voi aiheuttaa valkosolujen aktivoitumisen verisuonissa.

Sydänsairaudet ovat yleisiä ja vakavia. Yhdysvalloissa arvioidaan, että 60 miljoonalla ihmisellä on sepelvaltimotauti, ja noin 725 000 ihmistä kuolee siihen vuosittain. Sydänsairaudet ovat myös yleisin kuoleman syy Kanadassa ja Englannissa. Tämä tekee sydänsairauksista suurimman kansanterveydellisen haasteen monessa maassa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että sepelvaltimotauti on luonteeltaan tulehduksellinen sairaus. CRP, eli C-reaktiivinen proteiini, on yksi keskeisimmistä tulehduksen indikaattoreista. Aiemmin sen tasot nähtiin vain kehon reaktiona vammaan, mutta nykyisin tiedetään, että CRP on myös tulehduksen edistäjä ja sen korkeat tasot ennustavat paljon tarkemmin sydänsairauksien riskiä kuin kolesteroli tai homokysteiini. Korkeat CRP-tasot tekevät verisuonivaurioista epävakaita ja voivat johtaa verihyytymiin, mikä puolestaan lisää sydäninfarktin riskiä.

Nykyisin sepelvaltimotaudin hoito perustuu useimmiten statiineihin, lääkkeisiin, jotka alentavat kolesterolia. Kuitenkin kolesterolin nousu on enemmän oire kuin itse sairauden syy, joten statiinit eivät puutu sairauden perussyihin. Sen sijaan kirurgiset toimenpiteet, kuten ohitusleikkaukset ja pallolaajennus, pyrkivät avaamaan tukkeutuneita valtimoita, mutta eivät paranna perimmäistä sairausprosessia. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella ravitsemuksen ja ravintolisien roolia sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

Monet ravintoaineet voivat auttaa estämään verisuonten tulehdusprosesseja ja parantamaan sydämen toimintaa. B-vitamiinit, kuten foolihappo, B6- ja B12-vitamiinit, alentavat homokysteiinitasoja ja voivat merkittävästi vähentää sydänkohtauksen riskiä. Eräässä tutkimuksessa, joka julkaistiin New England Journal of Medicinessa vuonna 2001, todettiin, että kohtuulliset foolihapon, B6- ja B12-vitamiinin lisäravinteet laskivat homokysteiinitasoja ja paransivat selvästi sepelvaltimotaudin tilaa sydänpotilailla. Samoin E-vitamiini on osoittautunut tehokkaaksi CRP-tasojen alentamisessa ja sillä on havaittu olevan sydänsairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus. E-vitamiini myös estää LDL-kolesterolin hapettumista, mikä puolestaan estää valkosoluja hyökkäämästä LDL:n kimppuun.

Omega-3-rasvahapot, joita saadaan muun muassa kalasta ja muista lähteistä, ovat monin tavoin hyödyllisiä sydänterveydelle niiden tulehdusta vähentävien ja sytokiineja säätelevien ominaisuuksien ansiosta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että omega-3-rasvahapot voivat vähentää sydämen rytmihäiriöitä ja laskea verenpainetta. Omega-3-rasvahappojen nauttiminen yhdessä E-vitamiinin kanssa estää niiden hapettumista ja parantaa rasvahappojen vaikutuksia.

Tärkeää on myös muistaa ravitsemuksen kokonaisvaltainen lähestymistapa. Ruokavalion tulisi painottaa ravintotiheyttä, kuten tulehdusta vähentävää ruokavaliota, joka suosii kalaa, vähärasvaista lihaa ja runsaasti tuoreita vihanneksia. Erityisesti jalostetut hiilihydraatit, sokerit ja osittain hydratoidut kasviöljyt ovat ruokavalion osia, jotka edistävät insuliiniresistenssiä ja ylipainoa, jotka puolestaan lisäävät riskiä diabetekseen ja sydänsairauksiin.

Lisäksi on tärkeää hallita stressiä, sillä krooninen stressi nostaa kortisolitasoja, mikä puolestaan lisää insuliinitasoja ja lisää riskiä sekä vatsan alueen ylipainoon että sydänsairauksiin. Stressin hallintakeinot, kuten päivittäinen kävely, meditaatio, mieliharrastukset tai vaikkapa lukeminen, voivat merkittävästi parantaa terveydentilaa ja vähentää sydänsairauksien riskiä.

Miten oikea elämä löytyy, kun kaikki tuntuu väärältä?
Mikä on käyttöliittymäkerroksen merkitys ohjelmistoarkkitehtuurissa ja miten se vaikuttaa käyttäjäkokemukseen?
Miten luoda ja tulkita monivaiheisia malleja monimuuttujamenetelmien avulla?
Miten autamme lintuja talvella: Ruokinta ja ruokailun haasteet