LVAD: Infektiot ja pitkäaikainen antibioottiterapia

LVAD:n (vasemman kammion apupumppu) vastaanottajat, erityisesti ne, jotka saavat pitkäaikaista antibioottihoitoa, ovat joutuneet kohtaamaan merkittäviä haasteita infektioiden hallinnassa. Infektioiden ehkäiseminen on keskeinen tavoite, sillä nämä voivat nopeasti edetä pinnallisista infektioista syvempiin kudoksiin, mikä voi johtaa vakaviin komplikaatioihin. Tutkimukset, kuten Jenningsin (2014) ja Radcliffen (2020), ovat pyrkineet arvioimaan pitkittyneiden antibioottikäsittelyjen roolia LVAD-potilailla, mutta tarvittavaa konsensusta ei ole vielä saavutettu.

Radcliffen (2020) tutkimuksessa yli kolmasosa potilaista koki hoidon epäonnistuvan, ja infektio uusiutui tai paheni, vaikka CAS-hoitoa jatkettiin pitkään. Erityisesti potilaat, joilla oli vaikeasti hoidettavia infektioita, kuten Staphylococcus aureus tai Pseudomonas aeruginosa, olivat alttiimpia uusiutumiselle. Tästä huolimatta pitkäaikainen antibioottihoito oli melko hyvin siedetty suurimmassa osassa tapauksista, vaikka vatsaoireet ja C. difficile -infektiot olivat yleisiä sivuvaikutuksia.

Käytetyt antibiootit vaihtelivat, mutta yleisin lääke oli trimetoprimi-sulfametoksatsooli, jota annettiin keskimäärin 486 päivää (vaihteluväli 48–2287 päivää). Kuitenkin vaikeiden sivuvaikutusten vuoksi 3 potilasta tarvitsi lääkkeen vaihtamista ja 6 potilasta kehitti C. difficile -infektion. Tämä korostaa sitä, kuinka tärkeää on seurata potilaan tilaa ja säätää hoitoa sen mukaan.

Eri tutkimusten mukaan LVAD:n saaneet potilaat kärsivät infektioista suhteellisen suurella taajuudella. Esimerkiksi Esquer Garrigosin (2021) tutkimuksessa yli 90 % LVAD:ta saaneista potilaista, joilla oli LVAD:n aiheuttama verenkiertoon levinnyt infektio (BSI), sai pitkäaikaista antibioottihoitoa. Samalla kuitenkin havaittiin, että lähes kolmasosa potilaista koki hoidon epäonnistuvan, useimmiten relapsin tai uusiutuvan infektion takia.

Lapsipotilaiden osalta tutkimukset, kuten PEDIMACS-rekisteri, ovat paljastaneet, että infektio on yksi suurimmista haasteista MCS-hoidossa. Lapsilla infektioiden kehittyminen on huomattavasti yleisempää verrattuna aikuisiin, ja tämä saattaa johtua mm. laitteen koon ja sijoittelun erityispiirteistä. Lapsilla voi esiintyä infektioita sekä varhaisessa että myöhäisessä vaiheessa laitteen asennuksen jälkeen, ja ne voivat liittyä eri tyyppisiin laitteisiin, kuten para-korporeaalisiin pulsatiivisiin laitteisiin, joissa infektioiden ilmaantuvuus on suurempi.

On tärkeää huomioida, että antibioottien pitkäaikaiskäyttö ei ole vakiintunut käytäntö, ja se on edelleen monella tavalla kiistanalainen. Hoidon valinta perustuu usein yksittäisiin kliinisiin tilanteisiin, eikä ole olemassa yleistä, tieteellisesti vahvistettua ohjetta, joka takaisi parhaan mahdollisen tuloksen kaikille potilaille. Hoidon valintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten infektion laajuus, aiheuttava bakteeri, potilaan yleinen terveydentila sekä mahdollinen odotettavissa oleva siirto.

Infektioiden ehkäiseminen ja hallinta LVAD-potilailla on siis monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, joka vaatii jatkuvaa seurantaa ja hoidon säätämistä. On tärkeää, että hoitotiimi tarkastelee jokaisen potilaan tilannetta yksilöllisesti ja tekee päätökset potilaan yleisen terveydentilan ja infektion erityispiirteiden mukaan.

Miten LVAD voi edistää sydämen palautumista ja välttää sydämensiirtoa?

LVAD (vasemman kammion apupumppu) on yhä yleisempi hoitovaihtoehto potilaille, joilla on edennyt sydämen vajaatoiminta. Sen tehtävä on tukea sydämen pumppauskykyä ja parantaa elämänlaatua, mutta mielenkiintoisempaa on sen rooli sydämen palautumisessa. LVAD:in käytön ensisijainen tavoite on yleensä parantaa potilaan hemodynamiikkaa ja tarjota hengenvaarallisessa tilassa oleville potilaille mahdollisuus selviytyä. Tämän lisäksi LVAD voi toimia osana hoitostrategiaa, joka pyrkii optimoimaan sydämen toimintaa ja jopa estämään sydämensiirron tarpeen joissain tapauksissa.

LVAD:in käyttöä seurataan tarkasti ja sen nopeutta säädetään säännöllisesti potilaan hemodynaamisten tilan ja sydämen toiminnan mukaan. Tärkeää on maksimoinnin lisäksi myös LVAD:in optimointi ja sen vaikutusten aktiivinen seuranta sydämen rakenteisiin ja toimintaan. On tärkeää, että LVAD:in nopeutta säädetään niin, että ei tapahdu nettopumpun virtausta, mutta sydämen toiminta pysyy kuitenkin riittävänä. Tämä mahdollistaa jatkuvan ja tarkemman arvioinnin siitä, kuinka sydän reagoi ilman apupumpun tukea, ja voidaan arvioida mahdollisuuksia sydämen palautumiselle.

LVAD:in nopeuden ja lääkityksen optimointi varmistaa sen, että sydän saa tarvitsemaansa tukea, mutta ei altistu liialliselle mekaaniselle kuormitukselle, joka voisi estää sen toipumisen. Tämän vuoksi LVAD:in käyttö vaatii jatkuvaa seurantaa, kuten säännöllisiä sydämen ultraäänitutkimuksia (ekokardiografia), jotka auttavat arvioimaan sydämen kokoa ja toimintakykyä. Lisäksi verenpaineen ja verenkierron optimointi on keskeistä, sillä se vaikuttaa merkittävästi sydämen puristumiseen ja pumppaustoiminnan paranemiseen.

Useimmat potilaat voivat kokea jonkinasteisen paranemisen LVAD:in käytön aikana. Erityisesti nuoret potilaat, joilla on ei-iskeeminen kardiomyopatia, voivat hyötyä LVAD:ista pitkällä aikavälillä, koska tämä voi tarjota mahdollisuuden välttää sydämensiirron tarpeen. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kyseessä on nuori potilas, jonka sydän ei ole täysin vaurioitunut. Tällöin LVAD:in käyttö ei ainoastaan tukenut sydämen toimintaa, vaan mahdollisti myös sydämen omien kykyjen palautumisen, mikä voi pitkällä aikavälillä johtaa siihen, että potilas voi välttää sydämensiirron.

LVAD:in käytön jälkeen on tärkeää seurata potilaan edistymistä ja arvioida, onko sydän palautumassa riittävästi, jotta LVAD voitaisiin poistaa. Tämä prosessi on monivaiheinen ja edellyttää aktiivista seurantaa. On myös tärkeää, että potilas ei altistu liian pitkään liialliselle mekaaniselle kuormitukselle, koska se voi johtaa myosiitin rappeutumiseen ja estää sydämen sopeutumisen itsenäisesti toimivaksi.

On myös huomioitava, että LVAD:in käyttö ei ole aina mahdollisuus palautumiseen kaikille potilaille. Jotkut potilaat voivat saada ajoittaisen hyödyn LVAD:in käytöstä, mutta eivät pysty saavuttamaan täydellistä sydämen palautumista. Tämä voi johtua esimerkiksi sydämen lihaskudoksen vaurioitumisesta, joka estää palautumista. LVAD:in käytön aikana tulee siis painottaa potilaan yksilöllistä tilaa ja tarkkaa seurantaa, jotta voidaan arvioida parhaiten, milloin mahdollinen sydämen palautuminen on riittävää tai milloin siirrytään muuhun hoitomuotoon.

Tämän lisäksi LVAD:in käyttö voi toimia siltana potilaille, jotka eivät ole alun perin sydämensiirron ehdokkaita, mutta joille LVAD tarjoaa aikaa ja mahdollisuuden toipua tai korjata esimerkiksi kehon muiden elinten toimintaa. Tämä antaa mahdollisuuden korjata niin sanottuja käännettäviä sydämen siirtoa estäviä tiloja ja mahdollistaa sydämensiirron jatkossa.