Oikeistopopulismi on vaarallinen poliittinen ilmiö, joka perustuu valheisiin, epäloogisuuteen ja yhteiskunnan jakamiseen. Trumpin aikakausi Yhdysvalloissa on esimerkki siitä, kuinka tällainen politiikka voi muokata kansakunnan todellisuutta ja luoda vaarallisia jännitteitä kansalaisten välille. Hänen retoriikkansa ei ollut vain poliittista manipulointia, vaan se oli myös väline, jolla pyrittiin palauttamaan fasististen aikojen kauhut eloon ja legitimoimaan ne osaksi nyky-yhteiskuntaa.

Trumpin politiikka oli täynnä väkivallan ja pelon lietsontaa, jossa hänen käyttämänsä kieli ja toimet loivat kahtiajakautunutta, epäinhimillistävää ja pelottavaa ilmapiiriä. Hän ei pelkästään puolustanut valkoisen ylivallan käsityksiä, vaan myös esitti rasistisia ja syrjiviä väitteitä, kuten kutsumalla maahanmuuttajia "eläimiksi" tai "tuhohyönteisiksi". Tällainen kieli muokkasi yhteiskunnallista keskustelua ja loi perustaa suurelle yhteiskunnalliselle ja poliittiselle jakautuneisuudelle.

Trumpin poliittinen valta nojasi vahvasti siihen, että hän pystyi manipuloimaan totuuden ja vääristämään todellisuutta kansalaisten hyväksi. Kuten aiemmat autoritaariset johtajat, Trump käytti "fake news" -termiä saadakseen aikaan epäluottamusta mediaa kohtaan ja rajoittaakseen sananvapautta. Tällainen politiikka riistää kansalaisilta oikeuden kriittiseen ajatteluun ja mahdollisuuden osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska totuus ja informaation jakaminen eivät enää ole valtavirran osia.

Kun Covid-19-pandemia iski ja talous romahduttiin, Trump käytti tilaisuutta hyväkseen vahvistaakseen erimielisyyksiä ja pitääkseen kansakunnan hajallaan. Sen sijaan, että hän olisi yrittänyt yhdistää kansaa yhteisiin ponnisteluihin, Trump jakoi kansalaiset "hyviin" ja "paholaisiin" ryhmiin. Hänen väitteensä, että protestit mustien amerikkalaisten poliisiväkivallasta olivat "epäamerikkalaisia", kuvasti hänen kykyään hyödyntää yhteiskunnallisia kriisejä omien poliittisten etujensa ajamiseen. Samalla hän lisäsi pelkoa ja ahdistusta, jota monet kansalaiset jo tunsivat pandemian ja talouskriisin vuoksi.

Oikeistopopulismille on ominaista, että se esittää itsensä "kansan äänenä", vaikka se todellisuudessa hyödyttää vain pieniä eliittejä ja tukee rakenteellista eriarvoisuutta. Populistit eivät välitä totuudesta, vaan luovat sen ympärille myyttejä ja tarinoita, jotka tukevat heidän poliittista agendaansa. Tämä vaarallinen pelinavauksen strategia on ollut osa laajempaa oikeistopopulistista liikehdintää, joka on saanut tukea useista eri maista ja kulttuureista, esimerkiksi Bolsonaro Brasiliassa ja Geert Wilders Hollannissa.

Trumpin tapaus on kuitenkin erityinen, sillä sen kautta voidaan nähdä, kuinka oikeistopopulismi voi hyökätä demokratian perusperiaatteita vastaan. Trumpin hallinto oli esimerkki siitä, kuinka yksilön ja kansakunnan välinen jakautuminen voi muodostua yhä syvemmäksi ja vaikeasti korjattavaksi. Tämä ei ole vain poliittinen ilmiö, vaan se on myös kulttuurinen ja yhteiskunnallinen haaste. Oikeistopopulismi ei ainoastaan heikennä demokratian perustoja, vaan myös tuhoaa kansakunnan kyvyn toimia yhteisen hyvän puolesta.

Oikeistopopulismin nousu on osa laajempaa globaalin politiikan trendiä, jossa perinteiset demokraattiset instituutiot ja arvojärjestelmät ovat joutuneet kyseenalaisiksi. Trumpin johtama Yhdysvallat on vain yksi esimerkki siitä, kuinka populistinen, autoritaarinen politiikka voi nousta yhteiskunnassa, joka on jo ennestään jakautunut ja epäluottamuksen vaivaama. Tällainen politiikka on aina vaarallinen, koska se perustuu pelkoon, vihan lietsontaan ja väkivaltaan. Se voi kulminoitua tuhoisiin seurauksiin, kuten olemme nähneet esimerkiksi monien fasististen liikkeiden nousuissa historian aikana.

Oikeistopopulismissa on kyse paljon enemmän kuin pelkästään poliittisista valinnoista; siinä on kyse koko yhteiskunnan arvomaailman ja yhteiskunnallisten rakenteiden murentamisesta. Se tuhoaa kaiken sen, mikä mahdollistaa todellisen demokratian ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden. Tämän vuoksi on tärkeää tunnistaa oikeistopopulismin vaarat ja olla valppaana sen vaikutuksille, sillä se ei vaikuta vain poliittisiin päätöksiin, vaan koko kansakunnan identiteettiin ja tulevaisuuteen.

Miten nykypäivän populismi ja uusliberalistinen fasismi heikentävät demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta?

Nykyinen vasemmistopopulismi ja uusliberalistinen fasismi, jotka molemmat ovat syvälle juurtuneita nyky-yhteiskunnassa, perustuvat tunteiden, erityisesti vihan ja tyytymättömyyden, kanavointiin. Ne voivat helposti muuttua demagogisten johtajien hyödyksi, mikä tekee niistä erityisen vaarallisia. Populistiset liikkeet eivät synny pelkästään eristyneisyyden, vihan ja tunneperäisen tyytymättömyyden tunteista, vaan ne rakentuvat myös ideologisten kamppailujen ympärille, jotka yhdistävät kansan arjessa kohtaamia ongelmia ja luovat politiikan, jossa ihmiset voivat tunnistaa itsensä ja liittyä yhteen. Tässä politiikassa on kyseessä ei vain eliittien tuomitsemisesta, vaan myös valtarakenteiden radikaalista muuttamisesta.

Tärkeintä on luoda liikkeitä, jotka voivat ohjata kurjuuden, vihan ja raivon voimavaraksi yhteiskunnassa tapahtuvaa rakennemuutosta varten. Tällaisen liikkeen tavoitteena on rakentaa demokraattinen sosialistinen yhteiskuntajärjestys. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan pedagogista työtä, joka muuttaa vihan ja tunteiden pohjalta syntyvän vastarinnan kollektiiviseksi haluksi. Tämä tarkoittaa kykyä luoda yhteisiä toimia eri tasoilla ja medioissa – kaduilla, mutta myös kaikilla käytettävissä olevilla alustoilla.

Yhdysvalloissa ja muissa autoritaarisissa kapitalistisissa yhteiskunnissa ihmiset kohtaavat ongelmia, jotka ovat syvällisiä, laajoja ja hallitsevat liian suurta osaa yhteiskunnan voimasta. Niiden rakenteelliset ja ideologiset lähteet täytyy haastaa luomalla liittoutumia, jotka yhdistävät työntekijöitä, intellektuelleja, nuoria ja moninaisia anti-kapitalistisia yhteiskuntaliikkeitä. Tällaisen laajapohjaisen sosiaalisen ja poliittisen liikkeen on opittava puhumaan ja kuuntelemaan yhteiskunnan syrjäytettyjä jäseniä samalla, kun se käsittelee kapitalismin vaikutuksia – kuinka se riistää ihmisiltä elämän perusedellytykset ja pakottaa heidät kilpailemaan niukoista resursseista, ajasta ja arvokkuudesta.

Kapitalismi on demokratian vastakohta, ja sen on väistyttävä, sillä se ei voi tarjota niin sanottuja "universaaleja elämänhyödykkeitä", kuten terveellistä ympäristöä, julkista terveydenhuoltoa tarpeen eikä maksukyvyn mukaan, eikä riittävästi rahoitettua julkista koulutusta. Näitä elämän perusedellytyksiä ei ole olemassa ilman, että ne turvataan yhteiskunnassa. Tällaisen systeemin kohtaaminen ei ole mahdollista ilman politiikkaa, joka sisältää sekä kritiikkiä että toivoa. Tämän politiikan on oltava mukana luomassa aktiivista kansalaisuutta ja samalla tarjottava selkeä käsitys siitä, että taistelu ei ole vain kapitalismin kyseenalaistamista, vaan myös taistelua sen käsityksestä, että kapitalismi ja demokratia olisivat sama asia.

Oikeusvaltio ei voi kehittyä ilman, että kansalaisilla on kyky kohdata uusliberalistisen fasismia uhkaava politiikka. Tässä vaiheessa voidaan todeta, että poliittinen liike, joka yhdistää eri yhteiskunnallisia toimijoita – työväenluokkaisia, älymystöä, nuoria ja moninaisia liikkeitä – voi haastaa globaalin valtaeliitin ja vaatia oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. Tällaisen liikkeen on oltava kyvykäs yhdistämään elämisen edellytykset niin, että se vastustaa finansialisoitumista, deindustrialisaatiota ja yrityskeskeistä globalisaatiota. Tällöin vasemmiston on löydettävä uusi poliittinen kertomus, joka yhdistää kamppailun vapautumisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta, mutta samalla esittää vision siitä, miten sosialistinen liike voi uudistaa ja yhdistää hylätyn työväenluokan.

Populismi ei voi selittää maailmanlaajuisten fasististen liikkeiden nousua, eikä se tarjoa ratkaisua niiden vastustamiseen. Populismi vie ääripäihin ja pyrkii vähättelemään monimutkaisia kysymyksiä, kuten taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, rajoittamalla niitä yksinkertaistettuihin argumentteihin ja karismaattisiin johtajiin. Uusliberalistinen fasismi on uudenlainen poliittinen ja sosiaalinen muodostuma, joka on noussut voimaan vuoden 2016 jälkeen. Tämän muodostelman torjuminen vaatii uudenlaista politiikkaa, joka ottaa vakavasti koulutuksen, agentuuden ja vallan roolit yhteiskunnan ja sen kehityksen hahmottamisessa.

Poliittinen liike, joka kamppailee tätä uusliberalistista fasismia vastaan, on oltava radikaali ja kyettävä esittämään yhteiskunnallisia ja poliittisia ratkaisuja, jotka turvaavat perusdemokraattiset arvot ja oikeudenmukaisuuden. Se voi vain onnistua, jos poliittiset toimijat pystyvät kehittämään liittoumia ja verkostoja, jotka liittyvät aktiivisesti työväenluokan ja syrjäytyneiden kansalaisten elämän parantamiseen.

Miten autoritaarisuus leviää: Trumpin aikakauden ja nykyisen populismin dynamiikka

Donald Trumpin hallinto Yhdysvalloissa on herättänyt laajaa keskustelua autoritaarisuuden noususta lännen demokraattisissa yhteiskunnissa. Paul Krugman väittää, että nykyiset konservatiivit elävät lähes kulttimaisessa tilassa ja ovat viemässä maata hallintaan "huonoimpien ja typerimpien" kautta. Krugman korostaa, että Trumpin hallinto ei ole pelkästään tyhmyyden tulos, vaan sen taustalla on myös autoritaarisen politiikan varjot, jotka ulottuvat kauas Trumpin poliittisen uran ulkopuolelle. Hänen mukaansa republikaanipuolue on kääntänyt selkänsä demokratialle ja on valmis tekemään mitä tahansa vallan säilyttämiseksi.

Trumpin ja hänen oikeusministerinsä William Barrin laittomat toimet ovat historiallisesti merkittäviä, sillä ne ovat vahvistaneet kuvaa puolueesta, joka ei vain hiljaa suvaitse rikoksia, vaan tuki niitä avoimesti ideologisen varmuuden nimissä. Barrin toiminta, joka sisälsi muun muassa Muellerin tutkinnan vääristelyn ja virkavallan toimintaan puuttumisen, on saanut laajaa kritiikkiä niin oikeusalan asiantuntijoilta kuin entisiltä oikeusministeriön virkamiehiltä. Tämä ei kuitenkaan estänyt Trumpin ja hänen liittolaistensa toimimista yhteisen päämäärän eteen: vallan säilyttämistä keinolla millä hyvänsä.

Tämä ilmiö ei ole pelkästään Yhdysvaltojen ongelma, vaan se kuvastaa globaalia suuntausta, jossa populistiset johtajat, kuten Jair Bolsonaro Brasiliassa ja Rodrigo Duterte Filippiineillä, saavat yhä enemmän kannatusta. Heidän hallintonsa perustuvat monasti kansan pelon ja syyllistämisen ruokkimiseen, jolloin politiikasta tulee väline pelon ja epäluottamuksen lietsomiseen. Erityisesti pandemiassa näkyvät nämä ilmiöt selkeästi, sillä kriisit, kuten taloudelliset epävarmuudet ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet, ovat lujittaneet ihmisten halukkuutta tukea autoritaarisia johtajia, jotka tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisille ongelmille.

Trumpin hallinto, kuten myös hänen puolueensa, hyödynsivät median ja erityisesti digitaalisen kulttuurin valtavaa vaikutusvaltaa luodakseen polarisoivaa ja hajottavaa narratiivia. Fox Newsin kaltaiset tiedotusvälineet toimivat osana tätä laajaa propaganda-aparaattia, joka ei ainoastaan vääristä todellisuutta, vaan myös lietsomalla rasismin ja nationalistisen ajattelun tukemista. Tässä kontekstissa keskustelu ei enää perustu faktatietoihin, vaan esitykseen, joka pyrkii järkyttämään ja häiritsemään yleisöä mahdollisimman tehokkaasti. Näin poliittinen diskurssi muuttuu yhä enemmän esitykseksi, joka ei ole kiinnostunut oikeasta ymmärryksestä vaan tunteiden herättämisestä ja mielen hallitsemisesta.

Pandemian aikana tämä ilmiö on saanut erityisen muodon, jota voidaan kutsua "pandemian disimagoitumiskoneeksi". Tämä kulttuuri tuottaa yksinkertaistettuja ja eristettyjä kuvauksia yhteiskunnallisista ongelmista, estäen monimutkaisten kysymysten kriittisen tarkastelun. Samalla tämä kulttuuri tukee kulutuskeskeistä ajattelutapaa, joka määrittää ihmiset kuluttajiksi ennemmin kuin aktiivisiksi ja kriittisiksi kansalaisiksi. Tässä ympäristössä keskeisiä poliittisia kysymyksiä käsitellään sensaationhakuisten ja helposti kulutettavien narratiivien kautta, mikä vähentää syvällisten ja moniulotteisten keskustelujen mahdollisuuksia.

Kaiken kaikkiaan Trumpin aikakauden politiikka ei ole vain yksittäisen johtajan tai puolueen toimintaa, vaan se on osa laajempaa globaalin poliittisen kulttuurin muutosta, jossa autoritaarisuus, populismi ja mediakulttuuri yhdistyvät muodostaen vaarallisen ja kestävän kokonaisuuden. Tämä kehitys ei ole yksittäinen, vaan se on osa laajempaa taloudellista ja yhteiskunnallista kriisiä, jossa miljoonat ihmiset kamppailevat epävarmuuden kanssa ja etsivät yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Kriisin aikana on tärkeää tunnistaa, että poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset eivät ole vain reaktioita ulkoisiin uhkiin, vaan ne ovat myös seurausta syvällisistä rakenteellisista epätasa-arvoista ja vallan väärinkäytöksistä.

Mikä oli Nazcan geoglyfien merkitys ja salaisuus?
Miten taistella fasismia ja oikeudenmukaisuutta vastaan nykypäivän kriisissä?
Kuinka lisätä ja hallita Arduino-laitteita IoT Cloudissa: Käyttöohje ja esimerkit
Miten Grand Canyon syntyi ja miksi Nigerin delta rakentuu kerroksittain?