Vaikka poliittiset kampanjat ovat perinteisesti keskittyneet vakuuttamaan äänestäjiä omien arvojensa ja lupauksensa avulla, viime vuosina negatiivisen retoriikan rooli on kasvanut merkittävästi. Tämä ilmiö on erityisesti havaittavissa sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä, jossa vaalikampanjoiden kielenkäyttö on usein täynnä negatiivisia tunteita, kuten vihaa, pelkoa ja surua. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään, miten negatiivinen retoriikka ilmenee Yhdysvaltain vuoden 2018 kongressivaaleissa ja mitä tekijöitä siihen vaikuttavat.

Ensimmäinen havainto on, että haastajat, eli ei-istuvat ehdokkaat, käyttivät negatiivista kieltä enemmän kuin istuvat edustajat. Haastajat, jotka olivat monesti poliittisesti marginaalisessa asemassa, saivat näin tilaisuuden kohdistaa kritiikkinsä suoraan vastustajiinsa ja heidän politiikkaansa. Tämä luonteenpiirre on luonteva strateginen valinta, sillä haastajat pyrkivät luomaan eron itsensä ja poliittisten vastustajiensa välille, ja negatiivinen kielenkäyttö voi olla tehokas keino herättää huomiota ja erottua muista. Toisaalta istuvat edustajat voivat olla varovaisempia, sillä heidän täytyy puolustaa omaa toimintakauttaan ja hallintonsa saavutuksia.

Kilpailu vaaleissa on myös tärkeä tekijä negatiivisen retoriikan käytössä. Ehdokkaat, jotka kilpailevat tiukasti paikoista, joissa voittaja ei ole ennakoitavissa, käyttivät negatiivista kieltä enemmän kuin ne, jotka olivat vähemmän kilpailluissa vaaleissa. Tämä voi johtua siitä, että kilpailun kiristyessä ehdokkaat kokevat tarpeen teroittaa viestejään ja syventää eroa itseään ja kilpailijoitaan välillä. Kilpailutilanteessa puolustautuminen ja jopa hyökkääminen voivat olla keskeisiä strategisia valintoja.

Myös vaalitappio oli yhteydessä lisääntyneeseen negatiivisen kielenkäytön esiintymiseen. Ne, jotka eivät onnistuneet voittamaan vaalejaan, käyttivät negatiivisia tunteita enemmän kuin voittajat. Tämä ilmiö voi osaltaan liittyä ehdokkaiden tuntemuksiin epäoikeudenmukaisuudesta ja pettymyksestä, joita he kokivat vaalituloksen jälkeen. Vaaleja edeltävinä kuukausina negatiivisuus saattaa heijastaa epätoivoa ja turhautumista, jotka vaikuttavat viestinnän sävyyn.

Sukupuoli on toinen tekijä, joka saattaa vaikuttaa negatiivisen retoriikan käyttöön. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että naisehdokkaat voivat käyttää Twitteriä eri tavoin kuin miesehdokkaat. Erityisesti #MeToo-liike, joka nousi esiin vuonna 2017, on saattanut vaikuttaa siihen, miten naisehdokkaat käyttivät negatiivista kieltä. Naisehdokkaat olivat usein alttiimpia käsittelemään seksuaalista väkivaltaa ja häirintää, ja he käyttivät sosiaalista mediaa kanavana, jolla he ilmaisivat vihaansa ja turhautumistaan nykytilanteeseen. Tämä on ollut erityisen ilmeistä vuoden 2018 välivaaleissa, joissa naiset saavuttivat merkittäviä voittoja edustajainhuoneessa.

Konkreettisesti tämä ilmenee esimerkiksi siitä, kuinka jotkut naisehdokkaat, kuten Shawna Roberts, käyttivät erittäin voimakasta kieltä Brett Kavanaugh’n nimittämistä käsiteltäessä Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen. Roberts käytti paljon vihaista kieltä ja kritisoi voimakkaasti Kavanaugh'n puolustajia, erityisesti #MeToo-liikkeen näkökulmasta. Tämä negatiivinen retoriikka näkyi myös surullisessa kielenkäytössä, erityisesti surun ja myötätunnon ilmauksina muun muassa Pittsburghin Tree of Life -synagogan ampumistapahtuman jälkeen. Samankaltaista kieltä oli havaittavissa myös toisilla ehdokkailla, kuten George Leibillä, joka käytti surullista kieltä puhuessaan Puerto Ricon hidasparantumisesta hurrikaanin jäljiltä.

Negatiivisen kielen käytön osalta on myös huomioitava, että kielenkäytön muoto ja taustalla olevat tunteet saattavat vaihdella riippuen siitä, mitä ehdokas haluaa tuoda esiin. Vaikka negatiivinen retoriikka voi monesti tarkoittaa suoranaista hyökkäystä tai kritiikkiä vastustajia kohtaan, se voi myös olla tapa käsitellä henkilökohtaisia pettymyksiä ja tunteita vaalikampanjan aikana.

Ehdokkaiden puolueidentiteetti ja heidän asenteensa kilpailua kohtaan voivat vaikuttaa siihen, kuinka negatiivisesti he suhtautuvat kilpailijoihinsa. Esimerkiksi republikaanit, jotka hallitsivat presidenttiyttä ja molempia kongressitaloja, olivat puolustusasemassa vuoden 2018 vaaleissa. Tällöin heidän kampanjaviestinsä saattavat olla enemmän puolustautuvia ja vähemmän aggressiivisia kuin demokraattien. Tämä kuitenkin herättää kysymyksen siitä, kuinka puolueet ovat valmiita käyttämään negatiivista retoriikkaa oman puolueensa puolustamiseen, erityisesti silloin, kun hallituspuolelle ennakoitiin merkittäviä tappioita.

Lopuksi on tärkeää huomioida, että negatiivinen retoriikka vaalikampanjoissa ei ole pelkästään strateginen väline, vaan se on myös merkki yhteiskunnallisista ja kulttuurisista liikkeistä. Esimerkiksi #MeToo-liike on tuonut esiin naisten kokemukset seksuaalisesta väkivallasta ja epäoikeudenmukaisuudesta, ja tämä on näkynyt myös vaalikampanjoiden viesteissä. Samalla on tärkeää ymmärtää, että negatiivinen kielenkäyttö voi tuoda esiin voimakkaita tunteita, jotka heijastavat laajempia yhteiskunnallisia muutoksia ja epätasa-arvon tunnistamista.

Miten North Dakotassa käytiin taistelu senaatin paikasta vuonna 2018?

Heidi Heitkampin kampanja nosti esiin hänen roolinsa Yhdysvaltain senaatissa, jossa hän puolusti öljyn vientikieltojen poistamista vuonna 2015 ja laajensi verokannustimia hiilidioksidin varastointiteknologioiden edistämiseksi. Kampanja kyseenalaisti myös Kevin Cramerin suhteet energiayrittäjä Harold Hammiin. Vuoden 2018 alussa presidentti Trump otti käyttöön useita protektionistisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli vähentää Yhdysvaltojen kauppataseen alijäämää, erityisesti Kiinan kanssa, ja vahvistaa maan teollisuus- ja valmistussektoreita. Näistä toimista tuli kauppasota Kiinan kanssa, joka puolestaan vastasi nostamalla tulleja ja/tai perumalla tilauksia useista Yhdysvaltain maataloustuotteista. Pohjois-Dakota on merkittävä soijan ja kuivien syötävien papujen tuottaja, ja juuri papumarkkinat saivat kovat iskut Kiinan ja muiden Yhdysvaltojen kauppakumppanien asettamien tullien vuoksi. Heitkamp yritti ajaa Pohjois-Dakotan etuja ja erottaa osavaltion kannattajat presidentti Trumpista kauppapolitiikan ja tulli-kysymysten suhteen. Kuitenkin Trump nautti suurta suosiota Pohjois-Dakotassa, ja Cramer kannusti osavaltion kansalaisia olemaan kärsivällisiä Trumpin kanssa tulli- ja kauppakysymyksissä.

Elokuussa 2018 Trumpin hallinto ilmoitti 12 miljardin dollarin USDA-ohjelmasta, joka oli suunnattu maatalousyrittäjille suoraan maksettavien tukien, osto- ja jakeluohjelmien sekä uusien kansainvälisten markkinoiden kehittämisen ja edistämisen muodossa. Vaikka Affordable Care Act oli Pohjois-Dakotassa epäedullisesti arvioitu laki, Heitkamp puolusti sen keskeisiä elementtejä, erityisesti preexisting conditions -lainsäädännön suojaa, joka turvasi vakuutusturvan olemassa oleville sairauksille. Cramerin kampanja puolestaan tuki presidentti Trumpin terveydenhuollon lainsäädännön kumoamispyrkimyksiä ja ajoi vaihtoehtoisia malleja, joissa osavaltio saisi enemmän kontrollia.

Heidi Heitkamp on pitkään esittänyt itsensä "Pohjois-Dakotan itsenäisenä äänenä" eikä niinkään puolueensa edustajana, ja hän korosti kampanjassaan kohtuullisuutta ja osavaltion etujen asettamista kansallisten etujen edelle. Hänen kampanjassaan kyseenalaistettiin Cramerin uskollisuus Trumpin agendalle ja esitettiin huoli siitä, ettei tämä agendakaan olisi optimaalinen Pohjois-Dakotalle. Pohjois-Dakotan pienelle väestölle ja sen erityiselle poliittiselle kulttuurille oli ominaista, että henkilökohtaiset suhteet ja kontaktit olivat yhä elintärkeitä vaalikampanjoissa. Heitkampin kampanja perustuikin henkilökohtaisiin suhteisiin ja yhteyksiin, jotka olivat auttaneet häntä voittamaan vuoden 2012 senaattorikisan vain reilun 3000 äänen erolla, vaikka tuolloin republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romney voitti Barack Obaman lähes 20 prosenttiyksikön erolla.

Heitkampin kampanjassa hän sai tukea myös kansallisilta poliittisilta hahmoilta, kuten entiseltä varapresidentiltä Joe Bidenilta, joka tuki häntä osavaltion demokraattikongressissa maaliskuussa ja kampanjoi hänen puolestaan Fargoon marraskuussa. Sen sijaan Kevin Cramer pysyi vahvasti Trumpin brändissä, vaikka se oli alkaneen vuoden 2018 aikana herättänyt yhä enemmän negatiivista huomiota muissa osavaltioissa. Trump tuki Crameria useilla Fargoon ja Grand Forksiin tehdyillä kampanjamatkoillaan. Cramerin kampanja viesti vahvasti konservatiivisesta arvomaailmastaan ja korosti sitä, että hänen tukensa presidentti Trumpille palvelisi paremmin Pohjois-Dakotan etuja kuin Heitkampin puolueen ajoittaiset poikkeamat.

Kampanjoiden taloudellinen tukeminen oli myös merkittävä tekijä. Heitkamp keräsi huomattavasti enemmän rahaa kuin Cramer, ja kampanjan kokonaiskulut olivat korkeimmat koko maassa verrattuna ääniin, jotka saatiin. Erityisesti Heitkamp sai suuren määrän lahjoituksia sen jälkeen, kun hän äänesti Kavanaugh'n nimitystä vastaan. Molempien ehdokkaiden kampanjat saivat tukea öljy- ja kaasulobbareilta, mutta Heitkamp sai enemmän rahoitusta öljyteollisuudelta kuin Cramer.

Vaali tuli ratkaisukysymykseksi, jossa Cramerin voitto riippui pitkälti siitä, pystyi hän toistamaan vuoden 2016 vaalitapahtumat ja vähentämään Heitkampin saamia republikaanien ääniä. Heitkampin voitto edellytti vahvaa kannatusta osavaltion suurimmissa kaupungeissa ja hyvää äänestysprosenttia Lännen alueilla. Cramer voitti vaalit saaden 179 720 ääntä (55,5 prosenttia), kun taas Heitkamp sai 144 376 ääntä (44,5 prosenttia). Tämä ero oli pienin kaikista vaaleista, joissa demokraattinen ehdokas kilpailee republikaanin kanssa valtakunnallisella tasolla.

Pohjois-Dakotan poliittinen kenttä, jossa henkilökohtaiset suhteet ovat erityisen arvostettuja, näytti olevan ratkaiseva tekijä. Cramerin voitto perustui suurelta osin maaseutujen lännen alueiden vahvaan kannatukseen ja Heitkampin tuen keräämiseen osavaltion itäisiltä, urbaanilta alueilta.

Uskonnon ja Seksuaalisen Suuntautumisen Muutos Yhdysvaltain Kongressissa

Yhdysvalloissa uskonnollinen ja seksuaalinen monimuotoisuus on kasvanut merkittävästi, ja tämä kehitys on saanut näkyvyyttä erityisesti kongressin jäsenistössä. Uskonnollisen monimuotoisuuden lisääntyminen on havaittavissa niin uusien jäsenten valinnassa kuin jo toimivien poliitikkojen uskonnollisessa identiteetissä. Vuonna 2018 kongressiin valittiin useita uusia jäseniä, joiden uskonnollinen tausta poikkesi perinteisestä kristillisestä normista, mikä heijastaa Yhdysvaltojen kulttuurisen monimuotoisuuden lisääntymistä. Tämä trendi ulottuu myös seksuaaliseen suuntautumiseen, jossa seksuaalivähemmistöt saavat yhä enemmän näkyvyyttä ja hyväksyntää poliittisessa kentässä.

Vuoden 2018 kongressivaaleissa valittiin neljä juutalaista jäsentä, mikä nosti juutalaisten osuutta kongressissa kuuteen prosenttiin – kolminkertaisesti suhteessa heidän osuutensa koko väestöstä. Tällaiset muutokset kuvastavat laajempaa uskonnollista ja kulttuurista kehitystä, jossa uskonnollisten uskomusten merkitys on vähentynyt poliittisessa kentässä. Esimerkiksi Kyrsten Sineman (D-AZ) tapaus on erityisen kiinnostava. Hänen kampanjassaan ei ollut huomattavaa uskonnollista teemaa, vaikka hän oli ainoa ei-uskovainen jäsen 115. kongressissa. Sinema käytti valan vannomiseen kirjaa, johon oli painettu Arizonan ja Yhdysvaltain perustuslait, mutta hän ei halunnut ottaa kantaa nykyisiin uskonnollisiin vakaumuksiinsa.

Samalla, kun uskonnollinen monimuotoisuus lisääntyy, myös seksuaalinen monimuotoisuus on tullut näkyvämmäksi kongressissa. Yhdysvaltain kongressin ensimmäinen avoimesti homo edustaja, Gerry Studds (D-MA), paljasti seksuaalisen suuntautumisensa vuonna 1983, ja sen jälkeen on nähty monia muita seksuaalivähemmistöjen edustajia. Esimerkiksi Tammy Baldwin (D-WI) valittiin ensimmäisenä avoimesti homoseksuaalisena kongressiin vuonna 2012. Nykyisin kongressissa on useita avoimesti homoseksuaaleja ja biseksuaaleja jäseniä, ja vaikka nämä henkilöt ovat lähes kaikki demokraatteja, se on selkeä merkki siitä, kuinka asenteet seksuaalista suuntautumista kohtaan ovat muuttuneet.

Erityisesti nuoremmilla äänestäjillä on yhä vähemmän ennakkoluuloja seksuaalista suuntautumista kohtaan, ja tämä on näkynyt myös vaalikampanjoissa. Esimerkiksi Katie Hill (D-CA) valitsi kertoa julkisesti biseksuaalisuudestaan, vaikka hänellä oli avioliitto miehen kanssa. Hill korosti, että halusi olla ääni yhteisölle, joka on usein aliedustettuna politiikassa. Tämä kertoo siitä, kuinka tärkeää on tuoda esiin oma identiteetti ja olla avoin yhteiskunnallisesti merkittävissä kysymyksissä.

Erityisesti vuoden 2018 vaalit tuottivat ennätyksellisesti uusia naisia ja vähemmistöryhmien edustajia kongressiin. Naisia tuli kongressiin 18 lisää, ja vähemmistöjen osuus kasvoi merkittävästi. Mustia kongressiedustajia on nyt 56, latinoja 44 ja aasialaisamerikkalaisia 17. Näiden uusien edustajien myötä kongressin kokonaisvähemmistön osuus on noussut 25 prosenttiin. Samalla naispuolisten edustajien määrä nousi 127:ään, mikä kuvastaa entistä suurempaa monimuotoisuutta poliittisessa kentässä.

Tällaiset muutokset heijastavat yhteiskunnan asenteiden muutosta. Eri uskontojen ja kulttuurien edustaminen kongressissa voi auttaa murtamaan ennakkoluuloja ja edistämään suvaitsevaisuutta. Esimerkiksi Rashida Tlaib (D-MI), ensimmäinen muslimivähemmistöön kuuluva nainen kongressissa, käytti valaansa vannomiseen Thomas Jeffersonin Koraania, mikä oli tärkeä symbolinen teko sen osoittamiseksi, että islam on osa Yhdysvaltain historiaa ja identiteettiä. Tlaib, joka pukeutui perinteiseen palestiinalaiseen asuun, korosti, että hänen uskontonsa ja vakaumuksensa ovat keskeisiä hänen poliittisessa toiminnassaan ja että hän haluaa edustaa monimuotoisia yhteisöjä, jotka kaipaavat näkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Monet tällaiset symboliset teot, kuten erityiset uskonnolliset valat tai pukeutuminen perinteisiin vaatteisiin, ovat osa laajempaa kulttuurista muutosta, jossa monimuotoisuus ei ole enää vain yksittäisten vähemmistöjen agenda, vaan se on tullut tärkeäksi osaksi koko poliittista järjestelmää. Yhteiskunnan muuttuvat asenteet heijastuvat myös siihen, kuinka kongressissa hyväksytään eri taustoista ja uskonnoista tulevia jäseniä.

Erityisesti monet tämän muutoksen ajurit liittyvät nuorten äänestäjien ja uusien poliittisten liikkeiden nousuun, jotka kyseenalaistavat perinteisiä ajattelutapoja ja kannattavat tasa-arvoa ja monimuotoisuutta. Tämä näkyy myös lainsäädännössä, jossa aiemmin tiukat säännöt uskonnollisten ja kulttuuristen symbolien käytöstä ovat joutuneet tarkastelun alle. Esimerkiksi Ilhan Omar (D-MN), ensimmäinen somalialaisamerikkalainen kongressiedustaja, sai kongressin sääntömuutoksen aikaiseksi, joka mahdollistaa uskonnollisten päähineiden käytön kongressissa, vaikka perinteisesti päävaatteiden käyttö oli kielletty.

Kongressin monimuotoisuuden kasvu on symboli siitä, miten Yhdysvalloissa käsitys kansallisesta identiteetistä on muuttunut. Yhteiskunnallisten ryhmien, uskontojen ja seksuaalisten suuntautumisten moninaisuus ei ole enää marginaalinen ilmiö, vaan se on tullut osaksi poliittista valtavirtaa. Yhteiskunnan kehitys näkyy niin kulttuurissa, lainsäädännössä kuin poliittisessa kentässä. On tärkeää ymmärtää, että nämä muutokset eivät ole vain tilastollisia, vaan ne myös muokkaavat sitä, mitä tarkoittaa olla Yhdysvaltojen kansalainen tänä päivänä.