Miksi matkailukohteen kilpailukykyä on vaikea mitata ja mitä se todella kertoo?

Matkailukohteen kilpailukyky ei ole yksiselitteinen tai helposti mitattava ilmiö, vaan monitahoinen rakenne, jossa yhdistyvät taloudelliset, sosiokulttuuriset ja ympäristölliset tekijät. Kilpailukykyä ei voida ymmärtää ainoastaan palveluiden tai hintatason kautta, vaan sen arviointi vaatii laajempaa kontekstin, kokemusten ja pitkän aikavälin arvojen tarkastelua. Kilpailukyvyn tarkastelu syntyy vuorovaikutuksessa makro- ja mikrotaloudellisten voimien kanssa. Tämä tarkoittaa, että sekä globaaleilla kehityssuunnilla että paikallisilla tekijöillä on merkittävä vaikutus siihen, kuinka kohde koetaan ja kuinka se toimii markkinoilla.

Kilpailukyky perustuu neljään keskeiseen prosessiin. Ensimmäinen on taloudellinen ulottuvuus, johon kuuluvat tuottavuus, arvonmuodostus ja kannattavuus. Toinen ulottuvuus keskittyy kysyntälähtöisyyteen – matkailijan kokemukseen, sen subjektiivisiin ja usein muistettavuuteen liittyviin elementteihin. Kolmas on yhteisön hyvinvointi ja sen mittaaminen sosiaalisten indikaattoreiden avulla. Neljäs ulottuvuus sisältää kestävän kehityksen näkökulmat, jotka yhdistävät ekologisen, kulttuurisen ja taloudellisen jatkuvuuden.

Matkailun kilpailukyvyn ymmärtämisessä on keskeistä tunnistaa sen erityispiirre muihin toimialoihin verrattuna: kysyntä määrittelee tarjontaa. Toisin sanoen matkailijat – heidän mieltymyksensä, liikkumisensa, odotuksensa – ohjaavat suoraan sitä, miten kohteita kehitetään ja hallinnoidaan. Tässä suhteessa matkailukohde ei ole pelkkä fyysinen paikka vaan kokonaisuus, joka rakentuu neljästä elementistä: maantieteellisestä rajauksesta, vetovoimatekijöiden ja palveluiden keskittymästä, sidosryhmien yhteistyöstä ja kyvystä houkutella vierailijoita.

Benchmarking, eli vertailuanalyysi, on väline, jonka avulla voidaan arvioida kohteen suorituskykyä suhteessa muihin. Se ei kuitenkaan itsessään takaa ymmärrystä kilpailukyvystä, ellei siinä huomioida laadullisia tekijöitä ja kontekstuaalisia eroavaisuuksia. Usein pelkät määrälliset mittarit, kuten yöpymisvuorokaudet tai matkailutulot, eivät tavoita sitä kokemuksellista ja arvolähtöistä ulottuvuutta, joka määrittää kohteen vetovoiman pitkäjänteisesti.

Kvalitatiiviset mittarit – kuten vierailijoiden kertomukset, asukkaiden kokemukset tai sosiokulttuuriset havainnot – tarjoavat usein syvempää ymmärrystä kohteen toimivuudesta ja kehittymismahdollisuuksista. Ne paljastavat, miten kohde koetaan, ei vain mitä siitä tilastoidaan. Laadullinen tieto on arvokasta erityisesti, kun halutaan kehittää kohteita kestävästi ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Toisaalta määrälliset mittarit tuovat objektiivisuutta ja vertailtavuutta, mutta ne ovat riittämättömiä ilman syvempää kontekstin tuntemusta.

Matkailun kilpailukyvyn kehittymistä voidaan tarkastella historiasta käsin. Klassiset talousteoriat, kuten Adam Smithin absoluuttinen etu ja David Ricardon suhteellinen etu, muodostavat perustan kilpailukyvyn käsitteelle. Ne selittävät, kuinka resurssien tehokas käyttö ja erikoistuminen tuottavat kilpailuetua. Nykykeskusteluissa painopiste on kuitenkin siirtynyt kohti endogeenista kasvua: inhimillinen pääoma, teknologinen kehitys ja oppiminen nähdään avaintekijöinä.

Yksi tunnetuimmista matkailun kilpailukykyä mittaavista järjestelmistä on World Economic Forumin kehittämä Travel and Tourism Competitiveness Index (TTCI), joka vuodesta 2007 on toiminut globaalina vertailuvälineenä. Se kuitenkin kohtaa jatkuvaa kritiikkiä: se ei painota muuttujia, unohtaa subjektiiviset ja kysyntälähtöiset näkökulmat, ja kärsii skaalautuvuuden ja vertailtavuuden ongelmista. Silti se toimii lähtökohtana, jonka kautta matkailupolitiikkaa voidaan suunnata.

Uusien mittaustapojen kehittäminen – mukaan lukien big data -analytiikka – tarjoaa mahdollisuuksia syvempään ja reaaliaikaisempaan ymmärrykseen. Tulevaisuuden haasteita ovat kuitenkin edelleen tiedon puute, vaikeus yhdistää hallinnollisia yksiköitä matkail

Miten kilpailukykyiset matkakohteet voivat kehittyä kansallisella ja alueellisella tasolla?

Kilpailukyvyn parantaminen matkailualalla on monitahoinen ja jatkuvasti kehittyvä prosessi. Useat valtiot, kuten Italia ja Ivorin Rannikko, joutuvat tasapainoilemaan erilaisten haasteiden kanssa, jotka liittyvät infrastruktuuriin, työvoiman koulutukseen ja alueellisiin eriarvoisuuksiin. Vaikka Italia on monilta osin infrastruktuuriltaan kehittynyt, se ei ole pystynyt pysymään kilpailijoidensa, kuten Espanjan ja Ranskan, vauhdissa. Etelä-Italia on jäänyt jälkeen Pohjois-Italian teollisesti kehittyneistä alueista, mikä ilmenee muun muassa heikommasta infrastruktuurista ja matalammasta väestötiheydestä.

Ivorin Rannikolla on havaittu samanlaista eriarvoisuutta: maan pohjoisosassa, joka on harvemmin asutettua ja metsäistä, keskitytään luonnonpuistojen ja riistanhoidon kehittämiseen, kun taas rannikkokaupungeissa, kuten Abidjanissa, on nähty valtion ja ulkomaisten sijoittajien investointeja matkailukohteisiin. Tämä kehitys on osaltaan parantanut matkailun imagoa, mutta samalla on tärkeää huomioida, että kotimainen matkailu on jäänyt vähäiseksi, koska matkailupalvelut ovat monelle ivorilaiselle liian kalliita.

Koulutuksen rooli matkailualan kehittämisessä on keskeinen, ja se kattaa laajan skaalan teknisistä koulutusohjelmista aina tohtorikoulutuksiin. Tämä koulutustaso on elintärkeä, jotta voitaisiin luoda osaavaa työvoimaa ja edistää tietämyksen siirtymistä koulutuksen ja teollisuuden välillä. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisessä pitäisi keskittyä vastuulliseen ja kestävään matkailuun, jossa pyritään tasapainottamaan taloudellinen hyöty, ympäristönsuojelu ja paikallisten yhteisöjen hyvinvointi.

Covid-19-pandemia on vaikuttanut merkittävästi moniin maihin, myös matkailualalle. Pandemian jälkivaikutukset ovat asettaneet matkailun kehittämisstrategiat ja alueelliset kasvusuunnitelmat pitkälle jäähylle. Vaikka monia kansallisia ja alueellisia toimenpiteitä olisi tarvittu, pandemiasta johtuvat epävarmuudet ja matkailualan haasteet ovat estäneet monia toimenpiteitä etenemästä. Tämän lisäksi matkailupolitiikkojen ja strategioiden suunnittelu on saanut enemmän huomiota, mutta pitkän aikavälin vaikutukset tulevat olemaan vähitellen nähtävissä, kun matkailualan jälleenrakentaminen alkaa.

On tärkeää huomata, että vaikka Ivorin Rannikolla matkailu on kehittynyt, siihen liittyvät riskit eivät ole kadonneet. Maan poliittinen tilanne on ollut epävakaa, mikä on johtanut siihen, että useat maat ovat asettaneet matkustusvaroituksia. Tämä on osaltaan vaikuttanut matkailijoiden pelkoon ja epävarmuuteen maahan matkustamisesta. Jatkuva epävakaus ja väkivalta voivat vaikuttaa huomattavasti matkailun imagoon, ja tämä ongelma tulee jäämään keskeiseksi, kun pyritään houkuttelemaan uusia matkailijoita maahan.

Kilpailukyvyn parantaminen vaatii jatkuvaa huomiota moniin tekijöihin, joihin kuuluvat muun muassa infrastruktuurin kehittäminen, koulutuksen parantaminen ja poliittisen vakauden turvaaminen. Koko matkailualan kestävyyden ja vastuullisuuden edistäminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta alueelliset eriarvoisuudet eivät estä matkailualan kasvu- ja kehitysmahdollisuuksia. Tulevaisuuden matkailustrategioiden on otettava huomioon ympäristön, kulttuurin ja paikallisten yhteisöjen tasapaino sekä luotava käytännönläheisiä, mutta innovatiivisia ratkaisuja, jotka voivat tukea matkailun kestävää kehitystä pitkällä aikavälillä.

Miten monialaiset ja poikkitieteelliset tutkimusmenetelmät vaikuttavat matkailualaan?

Matkailu on monimutkainen ilmiö, joka vaatii erilaisten tutkimusmenetelmien yhdistämistä. Yhä useammat matkailututkijat tekevät yhteistyötä eri tieteenalojen kanssa, sillä perinteiset yhden tieteenalan tutkimukset eivät riitä käsittelemään matkailun moninaisia ja monitasoisia kysymyksiä. Monialaiset ja poikkitieteelliset tutkimusmenetelmät tarjoavat hyödyllisiä näkökulmia matkailualan kehittämiseen ja auttavat löytämään syvällisempiä vastauksia alaa koskeviin kysymyksiin.

Monialainen tutkimus tarkoittaa, että eri tieteenalat tekevät yhteistyötä tutkimusprojektissa, mutta kukin tieteenala säilyttää omat rajansa, epistemologiansa ja metodologiansa. Tällöin tutkijat tuovat esiin oman tieteenalansa näkökulmat, mutta voivat myös oppia muilta aloilta ja hyödyntää näitä uusia lähestymistapoja. Tämä lähestymistapa tuo mukanaan laajemman ja monivaiheisemman käsityksen tutkimusongelmasta, mutta samalla kunkin tieteenalan autonomia säilyy tutkimuksen aikana. Integraatio tapahtuu pääasiassa tutkimustulosten tasolla.

Poikkitieteellinen tutkimus eroaa monialaisesta siten, että siinä eri tieteenalojen edustajat työskentelevät aktiivisesti yhdessä, ylittäen omat rajansa ja metodologiansa. Tässä lähestymistavassa tutkijat eivät pelkästään tuo omia näkökulmiaan esiin, vaan he myös kyseenalaistavat omat olettamuksensa ja metodologiansa, minkä vuoksi he voivat oppia toisiltaan ja kehittää tutkimustyötään. Poikkitieteellisessä tutkimuksessa yhteinen integraatio ja yhteistyö ovat keskeisiä tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa, kuten tiedonkeruussa, analyysissä ja tutkimustulosten raportoinnissa.

Esimerkiksi matkailun kehitykselle voidaan tehdä poikkitieteellistä tutkimusta, jossa taloustieteilijät, suunnittelijat, historioitsijat ja sosiologit tekevät yhteistyötä. Kukin tuo mukanaan oman tieteenalansa metodologian ja näkökulmat, mutta samalla tutkijat osallistuvat aktiivisesti toistensa oppimiseen ja käyttävät toistensa välineitä. Tämä tuottaa rikastuneita tutkimustuloksia ja syvällisempiä näkemyksiä matkailun kehityksestä ja sen vaikutuksista eri yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin rakenteisiin.

Poikkitieteelliset ja monialaiset tutkimusprojektit tarjoavat myös mahdollisuuden julkaista korkeatasoisissa tieteellisissä lehdissä, joissa matkailu yhdistyy yhä enemmän yhteiskuntatieteisiin. Tämä voi avata uusia yhteyksiä matkailualan tutkijoiden ja teollisuuden välillä, mikä voi edistää alan kehitystä ja auttaa tutkijoita tuomaan tutkimustuloksia käytännön tasolle. On tärkeää ymmärtää, että monialaisen ja poikkitieteellisen tutkimuksen avulla voidaan saavuttaa huomattavasti syvällisempiä tuloksia kuin perinteisillä yhden tieteenalan tutkimusmenetelmillä.

On kuitenkin syytä muistaa, että ei kaikki matkailualan tutkimus vaadi monialaisia tai poikkitieteellisiä lähestymistapoja. Joissakin tapauksissa yksinkertaisemmat tutkimusongelmat voivat ratkaista yhden tai kahden asiantuntijan yhteistyö. Kuitenkin monimutkaisemmissa tutkimusongelmissa, kuten matkailun kestävässä kehityksessä tai globaalien trendien analysoinnissa, useiden eri alojen asiantuntijat voivat tuoda ratkaisevia oivalluksia, jotka yksittäinen asiantuntija ei välttämättä huomaisi.

Monialainen ja poikkitieteellinen tutkimus edellyttää myös koulutusta ja valmennusta. On tärkeää, että matkailualan tutkijat ja jatko-opiskelijat saavat tarvittavat valmiudet monialaisten ja poikkitieteellisten projektien toteuttamiseen. Tämä edellyttää erilaisten metodologioiden ja tutkimusperinteiden hallintaa sekä kykyä kommunikoida ja tehdä yhteistyötä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa.

Lisäksi on huomattava, että monialaiset ja poikkitieteelliset tutkimusprojektit voivat tuoda esiin uusia haasteita ja esteitä. Yhteistyö eri alojen asiantuntijoiden kanssa voi joskus olla vaikeaa erilaisten ajattelutapojen ja menetelmien vuoksi. Tämä voi johtaa väärinymmärryksiin ja tutkimustulosten erilaiseen tulkintaan. Kuitenkin, kun yhteistyö sujuu, se voi tuottaa arvokkaita ja kattavampia tutkimustuloksia, joita yksittäinen tieteenala ei pysty tarjoamaan.

Miten luoda ainutlaatuinen matkailukohde ja hyödyntää SWOT-analyysia matkailun kehittämisessä?

Matkailu on monivaiheinen ja dynaaminen ilmiö, joka muotoutuu alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten tekijöiden vuorovaikutuksesta. Matkailualan kehittäminen vaatii tarkkaa ymmärrystä sekä sisäisistä että ulkoisista tekijöistä, ja tässä SWOT-analyysistä tulee keskeinen työkalu, joka auttaa kohteiden kehittäjiä, yrityksiä ja viranomaisia kartoittamaan strategisia vaihtoehtoja ja luomaan toimivia markkinointisuunnitelmia.

Swot-analyysi (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) on työkalu, joka kattaa sekä sisäiset että ulkoiset tekijät, ja sen avulla voidaan ymmärtää kohteen kilpailuasemaa markkinoilla, sen vahvuuksia ja heikkouksia, sekä tunnistaa ulkoisia mahdollisuuksia ja uhkia. Tämä analyysi on erityisen tärkeä matkailukohteiden, kuten Sveitsin kaltaisten pienten mutta monipuolisten maiden, kehittämisessä. Sveitsi on esimerkki maasta, joka on onnistunut luomaan vahvan matkailubrändin ja hyödyntämään kulttuurisia, luonnon ja teknologisia resurssejaan tehokkaasti.

Sveitsin matkailustrategia perustuu monivaiheiseen ja monitasoiseen yhteistyöhön. Valtiolla, kantoneilla ja kunnilla on selkeä rooli matkailun edistämisessä, ja tämä on mahdollistanut koko maan matkailualan elpymisen, erityisesti COVID-19-pandemian jälkeen. Sveitsin matkailu saavutti vuonna 2021 jopa 90 % matkailun tasosta ennen pandemiaa, mikä oli seurausta ulkomaisten matkailijoiden paluusta ja sisäisten markkinoiden elpymisestä. Tämänkaltaisten onnistumisten takana on huolellisesti laadittu strategia, joka perustuu vahvaan brändäykseen ja kestävän kehityksen edistämiseen.

Matkailu on monelle alueelle tärkeä talouden osa-alue, ja sen merkitys on kasvanut erityisesti maaseutumatkailussa. Esimerkiksi Sveitsin alppimatkailu, jossa turistit kulkevat junalla yli 1600 kilometrin matkan halki Alppien, on esimerkki siitä, miten matkailu voi tukea alueiden taloutta ja samalla suojella luonnon monimuotoisuutta. Tällaiset pitkän matkan kierrokset, kuten Sveitsin 13 UNESCO:n maailmanperintökohteen kiertoajelu, tuovat matkailijat lähelle kulttuurista ja luonnonperintöä, joka on samalla elinkeino ja suojelualue.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että SWOT-analyysi ei ole ainoa työkalu, jota matkailukohteen kehittämisessä tulee käyttää. Sen sijaan sen yhdistäminen muihin analyyttisiin menetelmiin, kuten hierarkkisen analyysin tai määrällisen strategisen suunnittelun matriisien käyttöön, voi parantaa sen tarkkuutta ja antaa syvällisemmän kuvan siitä, mitkä ovat todelliset markkinat ja kilpailuympäristön tekijät. Esimerkiksi digitaalisten markkinointimahdollisuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen on noussut tärkeäksi tekijäksi, joka voi määrittää matkailukohteen tulevaisuuden kilpailukyvyn.

Symbolinen interaktionismi, sosiologinen teoria, joka tarkastelee, miten ihmiset tulkitsevat symboleja ja merkityksiä vuorovaikutuksessaan, voi tarjota arvokasta tietoa matkailun kehittämisessä. Matkailu ei ole vain fyysistä liikkumista paikasta toiseen, vaan myös merkitysten ja identiteettien luomista, jotka syntyvät matkailijan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tämä vuorovaikutus voi olla yhtä lailla kulttuurisesti ladattua kuin visuaalisesti ja emotionaalisesti vaikuttavaa. Matkailijan kokemus kohteesta ei synny vain siitä, mitä hän näkee ja kokee, vaan myös siitä, millaisia merkityksiä hän liittää tähän kokemukseen.

Matkailukohteiden kehittäminen ei ole pelkästään fyysisten infrastruktuurien parantamista, vaan myös kulttuuristen, ympäristöllisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden syvällistä huomioimista. Kohteen imago, sen brändi, sen tarjoama kokemus ja vuorovaikutus asukkaiden ja matkailijoiden välillä ovat avainasemassa matkailuelinkeinon menestyksessä. Siksi matkailustrategioita rakennettaessa on tärkeää ymmärtää, että kestävä kehitys ei ole vain ekologinen tai taloudellinen käsite, vaan myös kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuus, joka vaikuttaa suoraan matkailijakokemuksiin.

Tulevaisuuden matkailu on entistä enemmän riippuvainen teknologiasta ja digitalisaatiosta. Matkailualan digitalisaatio tuo uusia mahdollisuuksia niin matkailijoille kuin yrityksille, ja se voi osaltaan tukea kestävän matkailun kehittämistä. Digitaalisten työkalujen, kuten älypuhelinsovellusten ja virtuaalitodellisuuden, käyttö mahdollistaa matkailijoiden paremman informoinnin ja entistä immersiivisempien kokemusten tarjoamisen.

Endtext