Käskyt antavat Israelin lapsille ohjeet elää maassa perheenä ja organisoida julkinen elämä yhteisen hyvän puolesta. Ne alkavat kutsulla rakastaa, palvella ja luottaa Jumalaan, joka vei kansansa pois Egyptistä ja orjuudesta. Eksodus (Jumala, joka vapauttaa) on käskyjen ja liiton kansan perusta. Samalla se määrittää meidän suhteemme Jumalaan. Näin käskyt toimivat.

Ensimmäisestä kolmanteen käskyyn (Jumala on kaikkivaltias, älä tee epäjumalia, älä käytä väärin Jumalan nimeä ja valtaa omien etujesi tueksi) sisältyy hallitusmuodon muutos, joka ohjaa kansan tietoisuutta siitä, missä lopullinen auktoriteetti sijaitsee. Ne ilmoittavat, mistä näkökulmasta ihmiskunnan yhteiskunta tulisi rakentaa – aivan kuten Amerikan perustuslait, mutta paljon radikaalimmin, ja mukaan lukien värilliset ihmiset. Jumalan armo, ei kuninkaan taloudellinen ja poliittinen valta, ei myöskään "vahvimman selviytyminen", määrittelee sen, miten tämä uusi yhteisö tulisi elämään. Lopulta inhimillinen elämä on lahja, ei tulos ahneudesta ja kilpailusta.

Viidennestä yhdeksään käskyyn (palataan vielä neljänteen) kuuluu ohjeita siitä, kuinka "naapuria", eli kaikkia muita, erityisesti heikommassa asemassa olevia, tulee kunnioittaa ja suojella eikä hyväksikäyttää. Kunnioita vanhempiasi. Älä tapa äläkä aiheuta vahinkoa. Älä riko avioliittoa etkä tuhota perhesuhteita. Älä varasta äläkä hanki muiden omaisuutta epäoikeudenmukaisesti. Älä valehtele äläkä tuo valheellisuutta ihmisten väliseen keskusteluun. Naapuri on oltava päämäärä, ei väline. Kymmenes käsky kieltää yhteiskuntaa tuhoavan, ahneen hankinnan, joka ohjaa monia kansakuntien elämää. Älä himoitse mitään, mikä kuuluu toiselle – taloa, puolisoa, omaisuutta. Älä kuluta elämääsi hankkimalla hyötyä muiden kustannuksella.

Meidän täytyy siis unohtaa suuri osa siitä, mitä luulemme tietävämme, ja oppia uudelleen, kuinka käskyt kantavat Jumalan vapauttavan luonteen DNA:ta. Jos on ongelma, saattaa olla, että olemme opettaneet itsellemme käskyt trivialisoimaan, muuttamalla ne Jumalan tarkistuslistaksi porvarillisille arvoille. Tai asetamme ne tuomioistuinten eteen julkisiksi palkinnoiksi, jotka todistavat, että olemme Jumalan lempikansaa. Olemme sovittaneet ne sopimaan nykyiseen talousjärjestelmäämme, saaden työväenluokan osallistumaan maanantaiaamuihin ja tekemään alueesta turvallisen kaupalle, mutta pettämättä huolta yhteisestä hyvästä. Nämä käskyt eivät ole ylistystä ydinperheelle tai valtuuksia kulttuurisille sodille, vaan perustuksia uudelle yhteisön elämäntavalle, joka on muuri kaikkia pedonomaisia käytäntöjä ja aggressiivisia politiikkoja vastaan, jotka tekevät heikoista haavoittuvia suurille ja luovat epäoikeudenmukaisia yhteiskuntajärjestelmiä.

Käskyt asettavat yhteisön elämän takaisin sellaiseen systeemiin, jossa mikään koti, pelto, perhe, omaisuus tai perintö ei ole turvassa. Egyptin maininta esipuheessa on koodisana hyväksikäyttöjärjestelmälle, joka vaatii yhä enemmän – enemmän valvontaa, enemmän alueita. Egyptistä vapautuminen vaatii meitä astumaan suosta ja luomaan yhteiskunta, joka on mallinnettu Jumalan anteliaisuuden mukaan. Missä on Egypti tänään? Onko se Capitol Hillillä? Wall Streetillä? Jos olet siinä, ala astua ulos. Olemme osa sortavaa järjestelmää vai tulemmeko me näkemään elämää sen muurien ylitse?

Kaikki käskyt ovat juutalaisessa perimässä neljännen käskyn kautta (kolmas laskettaessa eri tavalla). Sinun tulee pyhittää sapatinpäivä ja pitää se pyhänä. Tämä tarkoittaa paljon enemmän kuin kirkossa käymistä sunnuntaina tai ostamatta mitään. Neljäs käsky luo vaihtoehdon lakkaamattomalle ponnistelulle ja ahneudelle sekä taloudelliselle ahdistukselle, joka sitä ajaa. Sapatin pitäminen vaatii tarkoituksellista työskentelyn lopettamista, myös palvontaa ja myös naapuruston kehittämistä. Sapatissa on aikaa parantaa maailmaa. Sapatin aikana taloudellinen tuottavuus tasapainottuu yhteisöllisillä luomisen ja uudistamisen teoilla. Käytännössä sapatista tulee suuri tasa-arvoittaja, Jumalan elämänjärjestyksen sakramentti, se yksi päivä, jolloin taloudellinen hyväksikäyttö ei voi tapahtua, ei voi ohjata inhimillistä elämää, ei voi määrätä kaikkea muuta. Erityisesti tänä päivänä palvotaan Jumalaa-vapauttajaa, ja Jumalan suunnitelmat yhteisestä hyvästä tulevat esiin. Sapatin vääristämistä "sunnuntaikauppalakina" on suuri virhe, joka ottaa Jumalalta takaisin elämämme merkityksen, kun yhteiskuntaa ohjaa 24/7 kaupankäynnin aikataulu.

Juuri juutalaisuus parhaimmillaan muuttaa sapatista taiteen muodon, yhteisön elämän pyhän esteettisyyden. Ja oikean uskonnon. Kymmenen käskyä ja niiden valtuuttama sosiaalinen sopimus voidaan nähdä maailman ensimmäisenä sosiaaliturvana. Ne suojelevat jokaisen naapurin hyvää ja rajoittavat rikkaitten ja voimakkaiden taipumuksia käyttää naapuria välineenä omien päämääriensä saavuttamiseksi, hyväksikäyttöön, vapaiden markkinoiden satelliitiksi. Jumalan exodus on täynnä laajempaa ohjeistusta, joka ilmenee Toorassa, erityisesti Viidennessä Mooseksessa (Deuteronominen laki). Siellä annetaan käsky, että köyhien velat tulee periä seitsemän vuoden välein, jotta pysyvää köyhälistöä ei kehity.

Tämä yhteiskunnallinen mandaatti on laajennettu oikeudenmukaisuuteen muukalaisia ja orpoja kohtaan, ylijäämätarvikkeet on varattu leskille ja orvoille, eikä lainanantaminen köyhille saa sisältää korkoa. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan talous ei ole itsenäinen järjestelmä vaan Jumalan tahdon alainen. Israelin Jumala on vapauttaja, ei kauppakamarin pappi.

Miten kristillinen fundamentalismi muovasi poliittista ja yhteiskunnallista kenttää Yhdysvalloissa?

Kristillinen oikeisto, erityisesti Yhdysvalloissa, on kokenut merkittävän muutoksen viime vuosikymmeninä. Se ei enää perustu pelkästään teologiseen fundamentalismiin, joka oli aiemmin yhteydessä Raamatun auktoriteettiin ja henkilökohtaiseen pelastukseen. Tämän uuden liikkeen ytimessä on taloudellisten konservatiivien ja valkoisten fundamentalistien liitto, joka on keskittynyt erityisesti abortin, homoseksuaalisuuden ja uskonnonpaon kritisointiin. Tämä muutos ei ole vain uskonnollinen, vaan se on myös syvästi poliittinen ja kulttuurinen, ja sillä on ollut syvät juuret amerikkalaisessa yhteiskunnassa, erityisesti tieteellisen rationalismin ja sekularismin vastavoimana.

Uuden kristillisen liikkeen voima on ollut sen kyvyssä luoda omia mediasisältöjä ja tehdä niistä houkuttelevia. Se on saanut tukea ja rahoitusta, joka mahdollistaa sen sanomien levittämisen laajalle yleisölle. Tämän liikkeen viestit tarjoavat yksinkertaisia mutta voimakkaita vastauksia yhteiskunnan ongelmiin ja ne lietsovat tunteen siitä, että “jumalan suunnitelma” on erityisesti liitetty tietynlaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Tämä liike on tuonut esiin erityisesti vastustuksen liberaaleja arvoja kohtaan ja rakentanut narratiivin, jossa uskonnon ja kristillisten arvojen puolustaminen on samalla kulttuurinen taistelu sekulaaria maailmaa vastaan.

Tämä uusien, entistä aggressiivisempien poliittisten ja uskonnollisten liikkeiden esiinmarssi on luonut syvän jakautumisen Yhdysvaltain yhteiskuntaan. Kritiikkiä on tullut erityisesti sen vuoksi, että kristillinen oikeisto ei enää yksinkertaisesti pyri pelastamaan ihmisten sieluja vaan myös tukee poliittista ideologiaa, joka korostaa valkoista konservatiivista elämäntapaa, markkinakapitalismia ja kansallista itsenäisyyttä, kaikki kristinuskon perusperiaatteiden ohi.

Erityisesti viime vuosikymmeninä on huomattu, että tämä liike on yhä vähemmän yhteydessä Raamatun alkuperäisiin opetuksiin, kuten armoon ja evankeliointiin. Sen sijaan se on keskittynyt kulttuuristen ja yhteiskunnallisten arvojen puolustamiseen, kuten nuorten naisten seksuaalisen puhtauden vaalimiseen ja koko kansan uskomuksiin, joita pidetään "jumalallisesti oikeina". Tällöin unohdetaan, että alkuperäinen kristillinen sanoma ei ollut vain henkilökohtainen pelastus, vaan se oli myös yhteiskunnallinen kutsu, joka koski koko yhteisöä.

Tämä uusi liike ei vain eristäydy valtavirtayhteiskunnasta, vaan se myös kyseenalaistaa sen, miten uskonnollisuus tulisi ymmärtää ja esittää. Tämä on luonut jännitteitä, joissa sekularismi koetaan uhkana ja uskonto nousee puolustettavaksi linjaksi. Tällaisessa kontekstissa esimerkiksi sanomat kuten "liberaali ei ole kristitty" ovat saaneet yhä enemmän kannatusta poliittisilla kokouksilla ja mielenosoituksilla.

On tärkeää ymmärtää, että kristillinen fundamentalismi ei ole pelkästään teologinen ilmiö. Se on erottamaton osa poliittista ja kulttuurista keskustelua, jossa yhteiskunnalliset arvot, uskonnonvapaus ja moraali ovat jatkuvassa jännitteessä. Sitä ei tule tarkastella vain yksittäisinä mielipiteinä, vaan osana suurempaa historiallista ja kulttuurista kehityskulkua, joka on muokannut Yhdysvaltojen poliittista kenttää ja sen kansallista identiteettiä.

Yhdysvalloissa on aina ollut syvällinen usko yksilön vastuuseen ja vapauksiin, mutta samalla myös yhteisön tärkeyteen. Tässä yhteydessä kristillinen oikeisto on ottanut vahvasti kantaa sen puolesta, että kansalliset arvot ja kristilliset perinteet tulisi olla osana lainsäädäntöä ja yhteiskunnan rakennetta. Tämä pohdinta on saanut aikaan keskustelua siitä, kuinka paljon uskonnon tulisi vaikuttaa valtion ja yhteiskunnan päätöksiin, ja kuinka paljon uskonnonvapaus ja sekularismi ovat yhteensopivia.

Tässä kontekstissa on tärkeää ymmärtää, että nykyajan kristillinen oikeisto ei ole pelkästään seurausta uskonnollisista valinnoista, vaan myös kulttuurista, taloudesta ja politiikasta. Se on liike, joka haluaa puolustaa vanhoja perinteitä modernissa ja globalisoituneessa maailmassa, jossa uskonnollinen ja kulttuurinen identiteetti ovat uhattuina. Tällöin kristillinen oikeisto ei pelkästään esitä vastalauseita, vaan myös tarjoaa selkeitä ja voimakkaita visioita yhteiskunnasta, jossa kristilliset arvot ovat keskeinen osa valtiota ja sen toimintaa.

Yhdysvaltain yhteiskunnassa tämä liike on jo pitkään ollut osa poliittista keskustelua, mutta nykyään sen vaikutus on yhä suurempi. Se muovaa julkista keskustelua, poliittisia päätöksiä ja kulttuurisia normeja, ja sen vaikutukset näkyvät myös monilla muilla elämänalueilla, kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa ja työelämässä. Samalla se luo uusia vastakkainasetteluja ja jännitteitä, joissa perinteisten uskonnollisten arvojen puolustaminen on erottamaton osa nykyajan poliittista taistelua.

Miten pandemia ja kriittinen pedagogiikka muokkaavat yhteiskunnan arvoja ja valtarakenteita?
Miten varmistetaan turvallinen istunnonhallinta ja pääsynvalvonta?
Miten proteomiikka ja matemaattiset mallit vaikuttavat heraproteiinien sitoutumisprosesseihin?
Miten Wari, Sicán ja Chimú kulttuurit vaikuttivat Andien alueen kehitykseen?