Miksi Trumpin twiitit ovat niin tehokkaita ja miten ne muodostavat digitaalisen persoonan?

Donald Trumpin twiitit eivät ole vain yksittäisiä viestejä, vaan huolellisesti rakennettuja poliittisia ilmoituksia, jotka on suunniteltu tavoittamaan mahdollisimman laaja yleisö. Hänen twiiteissään esiintyy usein itsekehujen ja provokatiivisten kommenttien toistuva malli, jonka tarkoitus on saada huomiota ja ylläpitää hänen digitaalista näkyvyyttään. Trumpin twiitit eivät ole vain yksittäisiä viestejä, vaan ne liittyvät kokonaisuuteen, joka muodostaa hänen julkisen digitaalisen persoonansa.

Vaikka vain noin viidennes amerikkalaisista käyttää Twitteriä, Trumpin twiitit saavat laajaa huomiota. Suurin osa hänelle altistuneista ei lue hänen twiittejään suoraan, vaan ne leviävät pääasiassa televisiossa ja kaapelitelevisiokanavilla. Trump itse on myöntänyt, että hänen viestinsä leviävät nopeasti, kun ne julkaistaan hänen omalla tilillään ja sen jälkeen ne päätyvät isommille alustoille ja uutisohjelmiin. Tällä tavalla digitaalinen media toimii valtavana vaikuttamisalustana, jossa Twitter ei ole vain viestintäväline, vaan myös väline henkilökohtaisen ja poliittisen imagon luomiseen.

Trumpin viestintätyyli on poikkeuksellinen. Hän ei juuri hyödynnä perinteisiä viestintämuotoja, kuten lehdistötilaisuuksia, vaan hänen kommunikointityylinsä on liikkuvaa ja usein hetken mielijohteesta julkisesti reagoivaa. Tämä "liikkuvan helikopterin puhe" -tyyli on osa hänen brändiään, jossa hän ei pyri esittämään asioita järkiperäisesti, vaan käyttää sen sijaan voimakkaita ja suoria tunteita herättäviä sanoja. Hänen twiittinsä eivät useinkaan perustu fakteihin, vaan ne ovat henkilökohtaisia hyökkäyksiä, joiden tavoitteena on puhua vastustajille ja medialle tunteilla ja kuvilla.

Trumpin twiitit ovat usein vastareaktioita toisten henkilöiden puheisiin tai tekoihin, ja tällöin twiitti itsessään saa enemmän huomiota kuin sen varsinaisesti käsittelema asia. Tämä muodostaa digitaalisen median aikakauden poliittisen viestinnän peruspiirteen: viestit, jotka saavat aikaan keskustelua ja tunteita, saavat aikaan myös suuremman näkyvyyden. Viestintä ei ole enää informaation jakamista, vaan se on jatkuvaa symbolien, tunteiden ja poliittisten mielipiteiden markkinointia.

Tämä ilmiö kulminoituu Trumpin rooliin digitaalisen aikakauden "meme"-hahmona. Meme, kulttuurinen elementti, joka leviää digitaalisissa verkostoissa, yhdistetään yhä vahvemmin Trumpin persoonaan. Hänen twiittejään ei enää tulkita yksittäisinä viesteinä, vaan ne muodostavat jatkuvan, toistuvan ja itsessään olevan merkityksellisen viestintäketjun. Twitter-tili, jossa hän hyödyntää huutomerkkejä, isoja kirjaimia ja suoraa kieltä, luo visuaalisen ja kielellisen koodin, joka on tuttu ja tunnistettava hänen seuraajilleen.

Tämä kulttuurinen muotoilu ja digitaalinen ympäristö tekevät Trumpista enemmän kuin vain poliittisen hahmon – hänestä tulee digitaalinen entiteetti, joka elää ja hengittää vain verkossa. Trumpin twiitit voivat olla täynnä epämääräisiä ja provosoivia lauseita, mutta niiden tärkein funktio ei ole välittää tietoa vaan aktivoida tunteita ja reaktioita. Tämän vuoksi hänen viestejään on vaikea kohdata perinteisellä kritiikillä tai analyyseillä. Sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään twiittien sisältöä syvällisesti, ne tulkitaan ja jaetaan tunteiden kautta, mikä muokkaa niiden vastaanottamista.

Erityisesti pandemiasta puhuttaessa Trumpin twiitit saivat aikaan aivan uudenlaisen ilmiön. Hän käytti digitaalisia kanavia pyrkiessään määrittelemään COVID-19-tilanteen poliittisesti omaksi eduksi. Hänen käyttämänsä populistinen viestintätyyli, joka painotti ulkopuolelta tulevien uhkien vastustamista ja kansallismielisten arvojen puolustamista, resonoi laajasti hänen kannattajiensa keskuudessa. Toisaalta hänen väitteensä ja väärät lausuntonsa menivät usein läpi ilman, että niitä koskaan kyseenalaistettiin hänen kannattajiensa piirissä.

Tämän viestinnän keskeinen elementti on itse asiassa sen "epävirallisuus". Trump ei halunnut käyttäytyä perinteisen poliittisen hahmon tavoin. Sen sijaan hän omaksui roolin, joka oli epämukautta ja epäsovinnaista, mutta juuri tämä oli hänen välineensä yhdistää ja aktivoida kannattajansa. Tämä lähestymistapa, joka rikkoi perinteisiä kommunikaation muotoja ja etikettejä, resonoi erityisesti niiden keskuudessa, jotka kokivat itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiksi tai aliarvostetuiksi.

Digitaalinen viestintä on siis mullistanut poliittisen viestinnän. Sen merkitystä ei voi aliarvioida: se ei ole pelkkä väline, vaan keskeinen tekijä poliittisen todellisuuden muovaamisessa. Viestintä ei ole enää yksisuuntaista tiedonvälitystä, vaan jatkuvaa vuorovaikutusta, jossa jokainen viesti, twiitti ja reaktio luo uudenlaisen viestintäkulttuurin. Tämän viestinnän keskiössä on populismi, joka käyttää hyväkseen digitaalista infrastruktuuria omien etujen ajamiseksi ja kannattajien vahvistamiseksi.

Miten digitaaliset mediat muokkaavat yhteiskunnallista todellisuutta ja poliittista toimintaa?

Yksi tärkeimmistä muutoksista on ollut yksilön roolin muuttuminen mediassa. Tänä päivänä ihmiset eivät enää ole vain tiedon vastaanottajia; he ovat myös aktiivisia toimijoita, jotka luovat ja jakavat sisältöä, saaden samalla mahdollisuuden ottaa kantaa suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Sosiaalisen median kautta kansalaiset voivat ilmaista itseään, muodostaa ryhmiä ja osallistua kollektiivisiin liikkeisiin, jotka voivat muuttaa jopa poliittisia rakenteita. Tämä on tuonut esiin myös sen, kuinka erityisesti poliittiset keskustelut ja yhteiskunnalliset liikkeet voivat olla yksilöllisesti räätälöityjä ja reaktiivisia, perustuen yksilön omiin tarpeisiin ja käsityksiin.

Sosiaalisen median rooli ei rajoitu vain poliittisiin tai kulttuurisiin liikkeisiin. Se on myös muuttanut yksilöiden tapaa hahmottaa itseään ja omaa identiteettiään. Aiemmin media oli väline, joka auttoi yksilöitä yhteydenpitoon toisiin. Nyt, kun yksilöt ovat saaneet mahdollisuuden tuottaa omaa sisältöään ja vaikuttaa ympäristönsä vuorovaikutuksessa, on syntynyt uusi "E-kansalaisuus". Tämä tarkoittaa sitä, että yksilöt ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa digitaalisten teknologioiden kanssa ja näkevät itsensä osaksi verkostoja, jotka ohjaavat heidän ajatteluaan, tunteitaan ja toimintatapojaan.

Digitaalinen aikakausi on mahdollistanut myös henkilökohtaisemman ja yksilöllisemmän tavan olla yhteydessä toisiin. Kun aikaisemmin yksilön kokemus mediasta oli passiivinen ja ulkoapäin ohjattu, nykyään yksilö voi valita, mistä hän saa tietoa, miten hän reagoi siihen ja millä tavalla hän jakaa sitä eteenpäin. Tämän voi nähdä osaltaan myös poliittisten liikkeiden muotoutumisessa, joissa ihmiset hakevat joustavampia ja henkilökohtaisempia yhteyksiä eri asioihin, mutta samalla nämä liikkeet voivat olla osittain massamediaa varten suunniteltuja yksinkertaistettuja kertomuksia, jotka helpottavat verkostoitumista.

Medialle ominaiset piirteet kuten viihteellisyys, välitön visuaalinen ilmaisu ja tunteisiin vetoaminen, ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää. Tämä on omalta osaltaan tehnyt mediatilasta entistä läpinäkyvämmän ja intensiivisemmän. Samalla myös tiedon ja median käyttämisen ekologia on muuttunut niin, että yhteiskunnallinen todellisuus rakentuu enenevässä määrin digitaalisten kanavien kautta. Tässä prosessissa tiedon käyttö, manipulointi ja tulkinta voivat vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset näkevät maailman ympärillään ja tekevät päätöksiä, jotka perustuvat heidän henkilökohtaisiin informaationlähteisiinsä ja taustaoletuksiinsa.

Tätä taustaa vasten voidaan huomata, kuinka esimerkiksi älypuhelimet ja muut digitaaliset laitteet ovat siirtyneet yksinkertaisista työkaluista aina ympäristöjä luoviin laitteisiin, jotka määrittelevät, kuinka ihmiset toimivat ajassa ja tilassa. Tämä ei ainoastaan avaa mahdollisuuksia rajattomalle viestinnälle, vaan se myös hävittää rajoja, jotka perinteisesti rajoittivat sosiaalista vuorovaikutusta ja politiikan toimintakenttää.

Samalla tämä digitaalinen maailmankuva, joka on osittain luotu ja muokattu yhä henkilökohtaisemmiksi muuttuvan teknologian avulla, on tuonut esiin myös huolenaiheita. Yksi niistä on se, kuinka liiallinen osallistuminen sosiaalisiin medioihin voi viedä huomion pois faktatiedon ja tieteellisen tutkimuksen perusteelta. Näiden alustoiden avulla voidaan myös luoda harhakuvia, kuten salaliittoteorioita, jotka voivat johtaa yhteiskunnallisten rakenteiden ja poliittisten liikkeiden epäilyyn ja polarisaatioon. Tämä on muistutus siitä, kuinka tärkeää on tarkastella tietoa kriittisesti ja ymmärtää sen taustalla olevat motiivit, lähteet ja vaikutukset.