Jokaisen juoksijan tavoite on löytää kehoaan kuunteleva, luonnollinen ja tehokas juoksutekniikka. Kun aloitamme juoksun paljain jaloin, monille tulee ensimmäisenä mieleen korjausliikkeet jaloista: kuinka jalat asettuvat maahan ja minkälaista iskua tai askelkuviota pitäisi käyttää. Itse asiassa paljain jaloin juoksemisen tekniikkaa lähestyttäessä olisi kuitenkin tärkeää aloittaa kehon yläosasta ja edetä alaspäin. Tämä lähestymistapa ei ole vain sattumaa, sillä ylhäältä alaspäin suuntautuvat muutokset vaikuttavat suoraan siihen, miten jalkamme laskeutuvat maahan.

Yleisesti ottaen juoksutekniikkaa parannettaessa moni yrittää muuttaa vain jalkojen maahan astumista, kuten esimerkiksi pyrkien asettamaan jalan varpaille. Tämä lähestymistapa on kuitenkin rajoittunut, koska jalan laskeutuminen on kiinteässä yhteydessä koko kehon liikkeeseen ja jännitykseen. Jos yritämme pakottaa tietynlaisen laskeutumisen, emme ehkä ole huomioineet riittävästi muuta kehoa, erityisesti pohkeita, jotka usein jäävät jännitykseen ja estävät jalan oikean laskeutumisen.

Se, että pyrimme vain korjaamaan jalkojen asennon, voi johtaa ongelmiin. Yleisin virhe on jännittää pohkeita ja varpaita yrittäessämme muuttaa maahan astuvan jalan kulmaa. Tämä puolestaan voi aiheuttaa kipuja pohkeissa ja jaloissa, koska lihaksia ei päästetä toimimaan niiden luonnollisessa rytmissä ja joustavassa liikkeessä. Kun pohkeet ovat rentoja ja keho kokonaisuudessaan oikeassa asennossa, jalat laskeutuvat luonnollisesti oikeaan asentoon ilman pakotettua vaikutusta.

Tämä onkin avain siihen, miksi meidän tulisi aloittaa tekniikan parantaminen päästä ja edetä alaspäin. Jos koko keho on rento ja oikeassa asennossa, jalkojen liikkeet seuraavat luonnollisesti. Tässä mielessä on tärkeää, että työskentelemme kehon eri osien kanssa järjestyksessä, jossa ylhäältä alaspäin tapahtuvat muutokset johtavat jalkojen luonnolliseen asettumiseen.

Kehon yläosalla on suuri merkitys juoksutekniikassa. Pään, niskan ja kasvojen tulee olla pystysuorassa ja katse eteenpäin, jotta keho säilyttää tasapainon, hengityksen ja suunnan. Rintakehän tulee olla rento ja pystyssä, mikä tukee koko kehon liikettä ja estää liiallista notkistumista. Hartioiden ja käsivarsien tulee olla rentoja, mutta niiden liikkeet auttavat nopeuttamaan jalkojen askeltiheyttä ja vähentämään turhaa vartalon heilahtelua.

Vatsalihasten ja lantion rentous puolestaan mahdollistavat luonnollisen kiertoliikkeen, joka pitää jalat keskivartalon alla ja estää niitä nousemasta liian eteen. Tämä auttaa myös vähentämään jalkojen maahan iskeytymistä ja suoraan liittyvää kipua. Vatsan ja lantion rooli on siis aivan keskeinen juoksun taloudellisuuden ja tehokkuuden kannalta.

Kun siirrytään alaspäin kohti jalkoja, polvien on oltava hieman koukussa juoksun aikana, jotta ne toimivat iskunvaimentimina ja tukevat kehoa. Tällöin sääret ja pohkeet voivat toimia "jousina", jotka estävät äkillistä iskua ja luovat lisävoimaa seuraavaa askelta varten. Pohkeet tulee pitää rentoina, sillä niiden jännittäminen estää niiden kyvyn hyödyntää kehon luonnollista energian varastointia ja vapauttamista. Samoin jalkojen liikkeen tulee olla joustavaa ja kevyttä: jalan ei pidä työntyä maahan voimalla, vaan se nousee ajoissa ja nousee mahdollisimman kevyesti, mikä vähentää kuormitusta ja parantaa juoksunopeutta.

Tämä tekniikka pohjautuu siihen ajatukseen, että keho toimii kokonaisuutena. Yksittäisen osan muuttaminen ei riitä, vaan koko kehon asennon ja liikkeen tulee olla oikein, jotta jalat voivat laskeutua oikein. Paljain jaloin juostessa palautetta saadaan suoraan maasta, mikä auttaa meitä säätämään ja parantamaan juoksutekniikkaa. Tässä yhteydessä on hyvä aloittaa kovalla maalla, kuten kivikolla, sillä se tarjoaa keholle tarvittavaa palautetta, jota pehmeämmät pinnat eivät pysty tarjoamaan.

Lopulta, kun keho on oikeassa asennossa ja kaikki osat toimivat yhteen, jalat laskeutuvat maahan kevyesti ja hallitusti. Tämä on juoksun luonnollinen ja tehokas muoto, joka vähentää väsymystä ja loukkaantumisriskiä. Jatkuva harjoittelu ja kehon hienosäätö auttavat meitä saavuttamaan tämän optimaalisen juoksuasennon, joka on kestävä, taloudellinen ja vähentää kehon rasitusta pitkällä aikavälillä.

Onko paljasjuoksu vain trendi vai uusi kestävä juoksutapa?

Juoksukengät ovat monille jo itsestäänselvyys, mutta onko paljasjuoksu vain ohimenevä muotijuttu, kuten jotkut väittävät? Onko paljasjuoksu todella se kestävä juoksutapa, jonka monet juoksijat kokevat omakseen, vai onko se vain hetkellinen ilmiö, joka menee ohi, kuten monet väittävät? Yksi asia on kuitenkin varmaa: paljasjuoksu ei ole uusi idea, vaan se on ollut osa ihmisen kehitystä ja juoksukulttuuria jo vuosituhansien ajan.

Ajatus juoksemisesta ilman kenkiä ei ole uusi. Historiallisesti ihmiset ovat juosseet paljain jaloin, sillä kengät, kuten me ne tänä päivänä tunnemme, ovat vasta suhteellisen uusi keksintö. Viime vuosikymmeninä paljasjuoksu on herättänyt huomiota jälleen, erityisesti minimalististen juoksukenkiä, kuten Vibrameja, markkinoille tulojen myötä. Kuitenkin monet asiantuntijat, kuten Amby Burfoot, Runner’s World -lehden pitkäaikainen päätoimittaja ja Bostonin maratonin voittaja vuonna 1968, suhtautuvat skeptisesti paljasjuoksuun. Burfootin mielestä paljasjuoksu on vain trendi, joka menee ohi. Hänen mukaansa juoksukengät ovat nykyään uusi ilmiö, jota on kokeiltava, mutta ne eivät ole kestävä ratkaisu juoksuvammoihin.

Sen sijaan toiset asiantuntijat, kuten Harvardin ihmisen evoluutiobiologian professori Daniel Lieberman, puolustavat paljasjuoksua evoluutiobiologian näkökulmasta. Liebermanin mukaan paljasjuoksu on ollut osa ihmisen juoksukulttuuria koko lajin historian ajan, ja juoksukengät, kuten pehmustetut ja korkeavartiset kengät, ovat itse asiassa uusi, lyhytikäinen muoti-ilmiö. Evoluution aikana ihminen ei ole tarvinnut pehmustettuja kenkiä, vaan jalat ovat kehittyneet kestämään maata vasten juoksemisen rasituksen. Lieberman väittää, että paljasjuoksu voi itse asiassa olla se oikea ja kestävä tapa juosta.

Keskustelu paljasjuoksusta käy kuumana, mutta eräs seikka on selvä: ne, jotka sanovat paljasjuoksun olevan vain muotijuttu, eivät itse juokse paljain jaloin. Tämä on huomio, jonka tekee myös tunnettu paljasjuoksija Ken Bob Saxton, joka on ollut aktiivinen paljasjuoksun edistäjä ja opettaja. Saxtonin mukaan paljasjuoksu ei ole vain ohimenevä ilmiö, vaan se on osa juoksukulttuuria, joka on kehittynyt ja kypsynyt ajan myötä. Tämän päivän juoksijat, jotka kokeilevat paljasjuoksua, eivät ole enää pelkästään ne, jotka etsivät nopeaa ratkaisua vammoihin tai haluavat erottua joukosta. He ovat juoksijoita, jotka haluavat parantaa suoritustaan ja kehittää juoksutekniikkaansa pitkäjänteisesti.

Vaikka paljasjuoksu on saanut laajaa huomiota, se ei ole vielä saavuttanut valtavirran suosiota. Yksi syy tähän on se, että monet juoksijat eivät ole valmiita luopumaan kengistään, vaikka he saattavat kokea juoksuvammoja. Näille juoksijoille paljasjuoksu voi tuntua liian radikaalilta muutokselta, erityisesti jos he eivät ole valmistautuneet siihen fyysisesti ja henkisesti. Lisäksi monet kokevat, että juoksu ilman kenkiä voi olla riskialtista, erityisesti epätasaisilla ja kivikkoisilla maastoilla. Juoksijan onkin tärkeää edetä hitaasti ja varovasti, jotta jalat ja keho tottuvat uuteen juoksutapaan.

Paljasjuoksu vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Se ei ole ratkaisu, joka tuo välittömiä tuloksia, vaan se vaatii harjoittelua ja kehon sopeutumista. Juoksijalle on tärkeää kuunnella omaa kehoaan ja edetä asteittain, jotta vältytään mahdollisilta vammoilta. Yksi suurimmista haasteista onkin estää niin sanottu B.R.E.S., eli paljasjuoksuintoisuuden oireyhtymä, jossa juoksija innostuu liikaa ja menee liian nopeasti eteenpäin, mikä voi johtaa ylirasitukseen ja vammoihin.

Paljasjuoksu ei ole vain parannuskeino juoksuvammoihin, vaan se on myös mahdollisuus löytää uudenlainen suhde juoksemiseen. Juoksijat, jotka siirtyvät paljasjuoksuun, kokevat usein sen olevan enemmän kuin pelkkä urheilusuoritus – se on kokemus, joka tuo heille enemmän yhteyden tunteen maahan ja kehoon. Tämä yhteys on saanut monet juoksijat tuntemaan, että paljasjuoksu ei ole vain muoti-ilmiö, vaan se on palaaminen juoksun alkujuuriin.

Vaikka paljasjuoksu ei ole vielä saavuttanut laajaa suosiota, sen vaikutus on silti huomattava. Tänä päivänä yhä useampi juoksija on valmis kokeilemaan paljasjuoksua tai minimalistisia kenkiä. Näin ollen paljasjuoksu ei ole vain ohimenevä trendi, vaan se on merkki juoksukulttuurin muutoksesta, joka voi mahdollistaa kestävämmän ja luonnollisemman tavan juosta.

Endtext

Kuinka luoda ja optimoida mukautettuja GPU-kerneliä CuPyn avulla
Miten visualisointi tukee datan analyysia ja ymmärtämistä?
Kuinka käyttää mallinnusta terveysdataan XGBoostilla ja H2O:lla