Kuinka alkuperäiskansojen tilastot ja yhteisön identiteetti liittyvät hyvinvointiin?

Tutkimukset alkuperäiskansojen, erityisesti māorien ja samojalaisten, ryhmäidentiteetistä ovat tuottaneet mielenkiintoisia löydöksiä yhteisön hyvinvointiin liittyen. Esimerkiksi māorilaiset ja samojalaiset opiskelijat osoittivat korkeampaa saavutuksen sisäistämistä kuin heidän pākehā- ja aasialaistaustaiset vertaisensa. Tämä on merkittävä havainto, sillä māorilaisilla ja samojalaisilla on pitkä historia siitä, että heitä pidetään akateemisesti heikompina kuin valkoihoisia verrokkejaan. Kuten Webber et al. (2013) huomauttavat, tämä voi vaikuttaa siihen, miten nämä ryhmät kokevat omaa kyvykkyyttään ja potentiaaliaan. Samankaltaiset tulokset on saatu myös nuorista māoreista, jotka olivat osana You

Miten tutkimus voi vaikuttaa alkuperäiskansojen hyvinvointiin ja terveyteen?

Epistemologinen epäreiluus ilmenee erityisesti siinä, että terveydenhuollon ammattilaiset ja länsimaiset tutkijat usein hallitsevat tutkimuksen määrittelyprosessia. Heillä on autoriteetti määritellä, keitä voidaan sisällyttää tutkimuksiin ja miten heidän näkemyksiään ja tietojaan käsitellään (Carel & Kidd 2014). Tällainen valta-asetelma saattaa johtaa siihen, että alkuperäiskansojen ääni jää kokonaan kuulematta, ja heidän omat näkemyksensä jäävät usein vaille huomiota. Esimerkiksi alkuperäiskansojen osallistuminen voi merkittävästi parantaa tutkimuksen laatua ja tuloksia. Tämä käy ilmi esimerkiksi tutkimuksessa, joka käsitteli HIV-riski käyttäytymistä alkuperäiskansojen nuorten keskuudessa Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa. Siinä tutkimuksen suunnittelussa, aineiston keruussa ja tulosten tulkinnassa oli mukana alkuperäiskansojen edustajia, mikä mahdollisti syvällisemmän ja autenttisemman ymmärryksen (Saewyc et al. 2014).

Vaikka monissa tutkimuksissa alkuperäiskansojen osallistuminen on ollut puutteellista, on myös esimerkkejä tutkimuksista, jotka ovat onnistuneesti ottaneet alkuperäiskansojen äänen ja näkemykset mukaan. Esimerkiksi vuonna 2011 tehty tutkimus, joka käsitteli raskausaikaisen alkoholinkäytön vaikutuksia inuiittilasten terveyteen, ei ottanut huomioon alkuperäiskansojen näkökulmia, ja tämä johti vääristyneisiin ja kolonialistisiin tulkintoihin. Alkuperäiskansojen osallistuminen olisi voinut tuoda tärkeää kontekstualisointia ja estää virheellisiä johtopäätöksiä (Burden et al. 2011). Toisaalta tutkimus, jossa alkuperäiskansojen osallistuminen oli keskeistä, onnistui tuottamaan luotettavaa ja monipuolista tietoa, joka oli sekä tarkempaa että oikeudenmukaisempaa (Saewyc et al. 2014).

Kuitenkin on tärkeää muistaa, että puutteiden ja terveyserojen tunnustaminen ei ole ristiriidassa alkuperäiskansojen yhteisöjen vahvuuksien tunnistamisen kanssa. On olemassa vahva tutkimusnäkemys, jonka mukaan tutkimuksen pitäisi keskittyä vahvuuksiin, ei pelkästään puutteisiin. Alkuperäiskansojen yhteisöissä on olemassa monia voimavaroja ja resursseja, jotka voivat tukea heidän terveysongelmiensa ratkaisemista. Vahvuusperustainen tutkimus voi auttaa korostamaan näitä voimavaroja ja kääntämään huomiota ratkaisuihin sen sijaan, että keskittyisimme vain haasteisiin (Anderson et al. 2011; Brough et al. 2004; Tsey et al. 2007).

Alkuperäiskansojen omien tutkimusmenetelmien kehittäminen on myös tärkeä askel kohti oikeudenmukaisempia tutkimusprosesseja. Tällöin ei ole väliä, millaisia ontologisia ja epistemologisia näkökulmia käytetään, vaan keskeistä on se, että tutkimus on eettisesti ja kulttuurisesti herkkää, ja se hyödyttää alkuperäiskansojen yhteisöjä ja kansakuntia (Andersen & Gabel 2023). Tämä lähestymistapa mahdollistaa tutkimuksen, joka ei ainoastaan tuota hyödyllistä tietoa, vaan myös kunnioittaa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta ja kulttuurista identiteettiä.

Alkuperäiskansojen tutkimuksen tulevaisuus on tiiviisti sidoksissa tutkimuksen omistajuuden ja hallinnan kysymyksiin. Teknologian ja hallituksen rooli tutkimuksen keruussa ja jakelussa on kasvamassa, mutta se ei saa tapahtua alkuperäiskansojen etujen ja itsemääräämisoikeuden kustannuksella. Alkuperäiskansojen yhteisöjen pitäisi olla aktiivisesti mukana päättämässä siitä, miten heidän tietoaan käytetään ja jaetaan. Tämä on tärkeä askel kohti tutkimuksen oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää tulevaisuutta, jossa alkuperäiskansojen ääni todella kuuluu ja vaikuttaa.

Kuinka rotusuhteet muovaavat yhteiskuntaa ja millainen on alkuperäiskansojen asema nykyään?

Rotusuhteet ovat yhteiskunnan, politiikan, kulttuurin ja talouden välistä vuorovaikutusta erilaisten etnisten ryhmien välillä samassa yhteiskunnassa. Ne ilmenevät yksilöiden ja yhteisöjen tasolla, ja ne ovat rakenteellisesti juurtuneita, muokaten ihmisten jokapäiväisiä todellisuuksia ja elämänmahdollisuuksia. Rotusuhteiden vaikutukset ovat kuitenkin epätasaisia: kaikki yhteiskunnat osoittavat rotuhierarkian, jossa yhteiskunnan huipulla olevat ryhmät nauttivat jatkuvasta etuoikeudesta eri elämänalueilla, kun taas alimpana olevat ryhmät kokevat jatkuvasti syrjintää ja alistamista.

Australiassa rotusuhteet muodostuvat erityisesti euro-australialaisen enemmistön ja alkuperäiskansojen, aboriginaalien, välisten suhteiden ympärille. Aboriginaalit ovat asuttaneet Australian mantereen yli 40 000 vuoden ajan. Britannian kolonisaatio 1700-luvun lopulta alkaen on vähentänyt alkuperäiskansojen osuutta väestöstä vain 3 prosenttiin. Kolonisaation perintö on edelleen voimassa, ja aboriginaalit ovat Australian heikoin väestöryhmä. He kokevat korkeimmat köyhyyden, työttömyyden, sairastavuuden ja vankeuden tasot, ja heidän koulutustasonsa ja elinajanodotteensa ovat alhaisimpia.

Tämä syrjintä ilmenee erityisesti suurkaupungeissa ja kaupungeissa, joissa suurin osa aboriginaaleista elää tänä päivänä. Kolonisaation aikaiset väkivaltaiset tapahtumat, kuten rajatappelut, väkivaltainen maa-alueiden anastus, segregaatio ja lasten pakkosiirrot, ovat edelleen elävä osa aboriginaalien kokemusmaailmaa. Tämä historia on tunnistettu ja dokumentoitu, mutta sen jatkuva vaikutus on kiistanalaisempaa. Monilla on vaikeuksia hyväksyä ajatusta, että aboriginaalien syrjäytyminen ja huonot elinolot voisivat olla rotusuhteiden tai rasististen rakenteiden seurausta.

Monet väittävät, että Australian rotusuhteet ovat nykyisin tasavertaisia, koska viralliset syrjivä käytännöt on poistettu 1900-luvun aikana. Tämä ajattelutapa, joka asettaa Australian rotusuhteet tasa-arvoisiksi, tarjoaa kuitenkin vain osittaisen kuvan tilanteesta. Sen tueksi esitetään usein, että alkuperäiskansojen huono elämäntilanne on vain seurauksena historiallisen epäoikeudenmukaisuuden jäännöksistä, jotka eivät ole enää osa nykypäivän yhteiskuntaa. Tässä diskurssissa aboriginaalien köyhyys ja huonot elinolot tulkitaan yksittäisiksi onnettomuuksiksi, jotka eivät ole yhteydessä nykypäivän rakenteellisiin epätasa-arvoihin.

Vuosikymmenien ajan, ja erityisesti “Closing the Gap” -ohjelman myötä, on pyritty parantamaan aboriginaalien elinoloja terveyden, koulutuksen ja työllisyyden alueilla. Tästä huolimatta ohjelma on monien tutkimusten mukaan epäonnistunut, ja alkuperäiskansojen elinolojen parantaminen ei ole edistynyt riittävästi. Tässä poliittisessa diskurssissa aboriginaalien odotetaan sopeutuvan euro-australialaisiin normeihin ja käyttäytymismalleihin – eli heiltä odotetaan “hyvää kansalaista”, joka parantaa elämäänsä koulutuksen ja työn kautta. Tämä yksipuolinen ajattelutapa tukee ideologiaa, jonka mukaan rotusuhteet ovat tasavertaiset, koska aboriginaalit voivat “menestyä” samoilla pelisäännöillä kuin muutkin kansalaiset.

Aboriginaalien kokemukset arkipäiväisistä rotusuhteista liittyvät vahvasti siihen, miten heidän identiteettinsä on rakennettu ja miten he suhtautuvat omaan historiaansa ja kulttuuriinsa. Heidän kokemuksensa eroavat merkittävästi valtaväestön käsityksistä siitä, mitä tasa-arvo tarkoittaa. Alkuperäiskansojen ei voida olettaa saavuttavan täyttä tasa-arvoa, jos yhteiskunnan rakenteet ja asenteet edelleen toistavat kolonialismin perintöä ja rotuerottelua.

Lopuksi on tärkeää ymmärtää, että vaikka monet rotusuhteet näyttäytyvät globaalisti samankaltaisina, kunkin kolonisaation historia ja kulttuuriset olosuhteet luovat ainutlaatuisia piirteitä, joita ei voi sivuuttaa. Alkuperäiskansojen elämäntavat ja elämänlaatua koskevat ongelmat eivät ole vain paikallisia ongelmia, vaan ne liittyvät syvälle yhteiskuntien rakenteellisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja globalisoituneisiin kolonialismiin.