Alt-Right-liikkeen sisäinen suhde kristinuskoon paljastaa jännitteen, jossa rotuidentiteetti ja teologiset näkemykset pyrkivät sulautumaan yhdeksi maailmankuvaksi. Monille liikkeen sisällä kristinusko ei ole enää pelkästään hengellinen totuus, vaan myös väline rodullisen järjestyksen ja kulttuurisen perinnön säilyttämiseksi. Adam ja Mary, keskeiset haastateltavat tässä kontekstissa, edustavat juuri tätä maailmankatsomuksellista sulautumaa, jossa uskonnollinen vakaumus tukee valkoisen rodun säilyttämistä.

Adam näkee modernit kristilliset kirkkokunnat, erityisesti liberaalit protestanttiset yhteisöt, "perversioina", jotka ovat hylänneet alkuperäisen opin rotutietoisen kristinuskon hyväksi. Hän väittää, että nämä kirkot ovat joutuneet marxilaisen ajattelun vaikutuspiiriin ja ovat näin ollen menettäneet kristillisen identiteettinsä. Tätä kautta hän rinnastaa niiden toiminnan Unitarian Universalistien tai jopa Yhdysvaltain kommunistisen puolueen ideologioihin. Tällainen ajattelutapa muuttaa kirkon merkityksen yhteiskunnalliseksi rakennelmaksi, jossa teologinen totuus mitataan rodullisen yhtenäisyyden ja poliittisen konservatismin mukaan.

Maryn käänne tapahtui, kun hän kohtasi kysymyksen: “Mitä teet ei-valkoisille kristityille?” Vastaus – että he voivat muodostaa omat yhteisönsä erillään valkoisista – oli riittävä vakuuttamaan hänet siitä, että rotuerottelu, ei kansanmurha, on jumalallisesti oikeutettua. Tässä kohtaa kristinusko muuttuu moraaliseksi kehykseksi, joka oikeuttaa poliittiset tavoitteet ja antaa hengellisen muodon rotuideologialle.

Alt-Rightin suhtautuminen juutalaisuuteen korostaa syvää epäluuloa ja vihamielisyyttä. Vaikka Adam tunnustaa Jeesuksen juutalaiset juuret teologisessa mielessä – viitaten hänen olevan Daavidin poika profetian täyttymyksenä – hän kyseenalaistaa nykypäivän juutalaisten yhteyden muinaiseen Juudan heimoon. Tämä näkökulma heijastaa vanhaa antisemitististä ajatusta "vääristä juutalaisista", jotka eivät muka ole todellisia Israelin kansan jälkeläisiä. Silti Adam ei keskity liiaksi tähän, vaan korostaa, että juutalaiset kansana hylkäsivät Jeesuksen ja surmasivat hänet, mikä hänen mukaansa katkaisee siteet kristinuskon juutalaisiin juuriin. Tämän argumentin tarkoitus on tehdä kristinuskosta valkoisten uskonto, joka ei tarvitse tai siedä yhteyttä juutalaisuuteen.

Ajatuksena on, että kristinusko, sellaisena kuin se nykyään ilmenee länsimaissa, on kadottanut yhteytensä perinteeseen, rotuun ja auktoriteettiin – ja että tämän voi palauttaa vain radikaalin poliittisen ja kulttuurisen muutoksen kautta. Tässä narratiivissa rotu on keskeinen identiteetin rakennuspalikka, ja kristinusko toimii vain, jos se vahvistaa valkoista etua.

Yhteinen vihollinen – “juutalaiset”, globalismi ja kulttuurinen liberalismi – yhdistää eri suuntauksia Alt-Rightin sisällä, niin kristittyjä kuin pakanoitakin. Lokteffin mukaan on tärkeämpää säilyttää yhteinen rintama kuin kiistellä uskonkysymyksistä. Hän painottaa käytännöllisyyttä ja haluaa siirtää teologiset kiistat syrjään, kunnes valkoisen rodun “eksistentiaalinen uhka” on torjuttu. Tämä tarkoittaa, että uskonnollinen suvaitsevaisuus Alt-Rightin sisällä ei perustu pluralismiin tai liberaaliin ajatteluun, vaan strategiseen pakkoon: jotta liike voisi onnistua, sen on siedettävä sisäisiä erimielisyyksiä ainakin väliaikaisesti.

Maryn ja Lokteffin välillä on yhteisymmärrys siitä, että kristinuskon ja pakanuuden välillä voi olla jännitteitä, mutta molemmat jakavat huolen valkoisten lasten tulevaisuudesta ja perheiden vahvistamisesta. Rotukysymys ylittää uskonnolliset erot. Tämä luo pohjan uudelle maailmankuvalle, jossa “valkoisen mielen monimutkaisuus” hyväksyy uskonnollisen monimuotoisuuden, kunhan yhteinen päämäärä säilyy: valkoisen rodun selviytyminen.

Tällainen ideologinen rakenne perustuu harvoihin mutta määrääviin aksioomiin: että rotu on tärkeämpi kuin usko; että historiaa tulee tulkita rodullisten kategorioiden kautta; ja että kristinusko on kelvollinen vain, jos se tukee etnistä identiteettiä. Tämä näkökulma typistää uskonnon etnisen projektin palvelukseen ja muuttaa sen poliittiseksi välineeksi, joka etsii oikeutusta omalle vihamielisyydelleen ja erottelupolitiikalleen.

On tärkeää ymmärtää, että tällainen kristinuskon uudelleentulkinta ei ole vain sisäinen teologinen debatti, vaan osa laajempaa poliittista liikehdintää, joka pyrkii mobilisoimaan uskonnollisia tunteita poliittisiin tarkoituksiin. Se myös kyseenalaistaa klassiset länsimaiset käsitykset universaalista ihmisarvosta, yksilönvapaudesta ja uskonnon sisäisestä autonomiasta. Tämä kehityskulku pakottaa miettimään, missä määrin kristinusko voi toimia rajattomana yhteisönä ja missä kohdin se voi tai saa alistua etnisille rajoille.

Miten Alt-Right vaikuttaa amerikkalaisiin kristittyihin ja heidän suhteeseensa rotu- ja seksuaalisuuskysymyksiin?

Alt-Rightin liikehdintä Yhdysvalloissa on saanut aikaan monimutkaisen ja usein ristiriitaisen suhteen kristillisiin yhteisöihin. Vaikka liike on alun perin tunnettu valkoisen nationalismiin liittyvistä näkemyksistään, sen vaikutus on ulottunut myös kristillisten kirkkojen sisällä käytäviin keskusteluihin, erityisesti rotu- ja seksuaalisuusasioihin. Alt-Rightin nousu on pakottanut monet kristilliset yhteisöt, kuten etelän baptistit, arvioimaan omaa historiaansa ja nykyistä kantaa rasismiin ja vähemmistöjen oikeuksiin.

Vaikka kirkot Yhdysvalloissa ovat moninaisia, niiden reaktiot Alt-Rightiin ovat olleet monivivahteisia. Erityisesti evankeliset protestantit ovat olleet jakautuneita liikkeen suhteen, ja he ovat joutuneet miettimään, kuinka perinteiset kristilliset arvot voivat sovittaa yhteen rotuoppeihin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Eteläisten baptistien reaktiot ovat olleet mielenkiintoisia, koska Alt-Rightin nousu on nostanut esiin heidän kirkkojensa rasistisen historian ja niihin liittyvät teologiset käsitykset. Tämä on pakottanut monet baptistit pohtimaan, kuinka he voivat todella muuttaa kirkkojensa asenteita monimuotoisuuteen ja etnisiin kysymyksiin. Vaikka joitakin kirkkoja on alettu nähdä yrittävinä olla inklusiivisempia, monet ovat jääneet kiinni vanhoihin perinteisiin ja niiden tulkintaan Jumalan tahdosta.

Toisaalta myös mormonikirkko (LDS) ja katolinen kirkko ovat kohdanneet Alt-Rightin nousun omalla tavallaan. Mormonikirkon kohdalla erityisesti on herännyt huolta siitä, kuinka liike käyttää Alt-Rightin ominaista meemejä ja retoriikkaa, erityisesti homoseksuaalisuuden ja LGBTQ+-yhteisön aseman suhteen kirkossa. Mormonikirkossa on noussut myös ajatus niin sanotusta "mormonien Alt-Rightista", jossa liikkeen äärimmäiset näkemykset ja vihaavat asenteet ovat tulleet näkyville kirkon sisällä. Täsmälleen samankaltaista kehitystä on havaittu katolisessa kirkossa, jossa jotkut papit ovat yrittäneet löytää uusia tapoja suhteutua LGBTQ+-yhteisöön ja kirkon opetuksiin.

Näiden keskustelujen taustalla on se, kuinka Alt-Rightin syntyminen ei ole pelkästään valkoisen nationalismin asia, vaan se on ollut myös tilaisuus keskustella yhteiskunnallisista arvoista, jotka haastavat perinteiset kristilliset opit. Jos Yhdysvalloissa kristityt ovat jo pitkään kamppailleet rasismiin liittyvien kysymysten kanssa, Alt-Rightin nousu on antanut näille keskusteluille uutta voimaa ja syvyyttä. Ristiriidat kirkkojen sisällä, jotka käsittelevät rooliaan rasismissa ja seksuaalisuudessa, ovat osoittaneet, kuinka vaikeaa on sovittaa perinteisiä uskonnollisia normeja modernin yhteiskunnan moniarvoisiin vaatimuksiin.

Samalla kirkot ovat joutuneet pohtimaan oman ideologiansa ja poliittisten kytköstensä merkitystä. Erityisesti evankeliselle kristinuskolle on ollut vaikeaa kohdata rooliaan Alt-Rightin kehityksessä, koska monet sen jäsenet ovat olleet mukana politiikassa, joka tuki näitä äärioikeistolaisia liikkeitä. Tämä on johtanut keskusteluun siitä, kuinka kirkon tulisi suhtautua politiikkaan ja erityisesti siihen, kuinka kirkkojen jäsenet voivat liikkua erillään tällaisista ääriliikkeistä. Kysymys ei ole vain siitä, miten kirkot reagoivat, vaan myös siitä, miten kirkot voivat muuttaa omia oppejaan ja käytäntöjään, jotta ne voivat paremmin edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja inklusiivisuutta.

Samalla on tärkeää ymmärtää, että vaikka Alt-Rightin vaikutus on ollut voimakas, sen vaikutus kristillisiin yhteisöihin ei ole ollut yksinkertainen. Monet kirkot ovat olleet hämmentyneitä siitä, kuinka nämä liikkeet yhdistävät uskonnollisia ja poliittisia arvoja ja kuinka heidän jäsenet voivat navigoida tällaisten monimutkaisten ja ristiriitaisten diskurssien keskellä. Tällöin uskonnon ja politiikan raja ei ole enää niin selkeä, ja tämä häilyvyys tuo esiin monia kysymyksiä kristillisten yhteisöjen roolista yhteiskunnassa ja heidän vastuualueistaan.

Kirkkojen vastausten monimuotoisuus kertoo myös siitä, kuinka Alt-Rightin nousu on ollut kulttuurinen ja uskonnollinen ilmiö, joka ei ole jäänyt vain poliittisen kentän alueelle, vaan se on syvästi kietoutunut Yhdysvaltojen uskontoon, rotuun ja seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin. Liikkeen sisäiset erimielisyydet ja ristiriidat ovat vain osa laajempaa ilmiötä, jossa uskonto ja politiikka limittyvät tavalla, joka haastaa perinteiset ajattelutavat ja antaa tilaa uusille, joskus vaarallisillekin ideologioille.

Mikä on krooninen progressiivinen nefropatia ja sen vaikutukset vanhenevissa rotille?
Miten potilaita sitoutetaan kliinisiin tutkimuksiin ja miten heidät erotetaan kokeista?
Mikä on herkkä riskimittari ja miksi sen ymmärtäminen on tärkeää taloudellisten arvioiden kannalta?