Miten AAS:ia Käyttävä Kehonrakentaja Voisi Suojata Terveyttään ja Hedelmällisyyttään?

Anabolisten steroidien käyttö kehonsa parantamiseksi voi olla houkutteleva vaihtoehto monille urheilijoille ja kehonrakentajille, mutta sen mukana tulee merkittäviä terveysriskejä. Tämä teksti käsittelee, kuinka eri käyttäjät voivat lähestyä anabolisia steroideja ottaen huomioon terveysriskit ja hedelmällisyyden säilyttämisen. Erilaiset lähestymistavat, kuten kevyet, keskitasoiset ja aggressiiviset jaksot, tarjoavat eri käyttäjäprofiileille mahdollisuuden valita itselleen sopivan strategian.

Terveydestään huolehtiva kehonrakentaja voi puolestaan pyrkiä minimoimaan terveysriskit raskaasta AAS-käytöstä käyttämällä TRT:tä "off"-jaksoilla, joita hän saattaa vuorotella syklien välillä. Tämän käyttäjän tulisi olla tietoinen siitä, että tämä lähestymistapa voi johtaa elinikäiseen TRT:hen, jotta estetään hypogonadismin kehittyminen. Tällöin saattaa käyttää myös suun kautta otettavia AAS-lääkkeitä, ja viikoittainen annos voi olla 800–1200 mg.

Aggressiivinen keskitie, jossa käyttäjä saattaa valvoa itse terveyttään verikokeiden avulla, on seuraava askel. Tässä skenaariossa käyttäjä saattaa ottaa annoksia, jotka ylittävät normaalin TRT-tason, pyrkien palauttamaan herkkyyden ennen uuden jakson aloittamista. Tässä vaiheessa itse valvonta on yleistä, koska monet lääkärit voivat suhtautua varauksella potilaidensa itsekontrolliin. Tämän käyttäjän viikoittainen annos saattaa nousta jopa 2000 mg:aan AAS:ia viikossa, ja "silloin tällöin" -jaksot voivat olla 250–500 mg viikossa.

Raskas käyttäjä, joka ei yleensä valvo itseään eikä ole lääkärin seurannassa, käyttää useimmiten suuria annoksia vaihtelevilla sykleillä toivoen saavansa uusia voittokertoja. Näille käyttäjille tyypillinen tavoite voi olla hankkia pro-kortti kehonrakentajana tai säilyttää vaikuttava ulkonäkö urheilijaedustajana lisäravinteiden ja vaatebrändien puolesta. Heidän on kuitenkin otettava huomioon, että tämä voi johtaa elinikäiseen TRT:hen ja mahdollisesti hedelmättömyyteen. Tämä käyttäjä voi ottaa viikoittain yli 2000 mg AAS:ia ja käyttää useita eri steroideja, insuliinia ja kasvuhormonia, sekä harvoin pudottaa annostusta alle 1000 mg viikossa.

AAS:n käytön suhteen on aina hyvä lähestyä tilannetta tietoisesti ja pohtia, miten pystyy saavuttamaan tavoitteet mahdollisimman vähällä ja turvallisella annoksella. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pohditaan, mitkä syklit ovat turvallisimpia ja kuinka niistä voidaan selviytyä mahdollisimman vähin terveysriskein. Yksi tärkeä kysymys on, miten suunnitellaan syklistä toiseen siirtyminen ja miten palautetaan kehon omat testosteronituotanto toiseen sykliin siirryttäessä. Hedelmällisyyden säilyttämistä varten on tärkeää seurata mahdollista hedelmättömyyttä ja ottaa se huomioon, kun alkaa tai lopettaa syklit.

Näiden hoitomenetelmien yhteydessä on huomattava, että HCG:n käyttö voi aiheuttaa aromataasiaktiivisuuden nousua ja tätä kautta estrogeenin tason nousua, mikä voi osaltaan heikentää palautumista. Aromataasi-inhibiittoreilla voi puolestaan olla yhteys nivelsärkyihin ja veren rasvaprofiilin muutoksiin. Kaiken kaikkiaan AAS-käyttöön liittyvät terveysriskit ovat moninaiset, ja ne edellyttävät huolellista suunnittelua ja valvontaa.

Miten määrittää ja käyttää ruokarefeediä kilpailuun valmistautuessa?

Ruokarefeedin, eli kaloreiden tilapäisen lisäämisen, käyttö kilpailuun valmistautuessa on monivaiheinen ja henkilökohtainen prosessi, joka vaatii tarkkaa suunnittelua. Tavoitteena on tukea kehon palautumista, ylläpitää lihasmassaa ja hallita rasvaprosenttia juuri ennen kilpailupäivää. Refeedin tarpeellisuus ja sen laajuus määräytyvät pääasiassa aiemmin syntyneen kalorivajeen määrän mukaan, sekä sen mukaan, kuinka edistyy kilpavalmistelujen aikana. Yksinkertaisesti sanottuna: mitä suurempi kalorivaje ennen refeedin toteuttamista, sitä suurempi refeed voi olla. Tämä kuitenkin edellyttää tarkkaa sääntelyä, jotta se ei johda hallitsemattomaan rasvan kertymiseen.

Refeedin ruokavalion koostumus tulee mukauttaa sen mukaan, kuinka paljon keho on kuluttanut varastoitunutta energiaa — erityisesti glykogeenia ja rasvaa — aiemman dieettilähestymistavan ja harjoittelun myötä. Jos dietti on ollut matalaravinteinen, mutta suhteellisen rasvapitoinen, ja treeni on ollut korkeavolyymistä, silloin hiilihydraattien lisääminen refeedissä on järkevää, jotta keho pystyy täyttämään glykogeenivarastonsa ja palautumaan tehokkaasti. Jos taas on seurattu vähärasvaista lähestymistapaa, rasvojen lisääminen refeedissä on järkevää hormonitoiminnan ja energianlähteen vuoksi.

On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon myös psykologiset vaikutukset, joita refeed voi aiheuttaa. Monille se saattaa johtaa trigger-ruokien käyttöön, ruokailutottumusten hallinnan menettämiseen tai jopa syömishäiriöiden aktivoitumiseen. Tämän vuoksi monille refeedin toteuttaminen voi vaatia tarkkaa ja ennakoitavaa suunnittelua, jotta voidaan estää hallitsemattomien syömistilanteiden syntyminen. Toisaalta, säännölliset refeedit voivat estää kilpailun jälkeistä ahmimista, joka usein seuraa useita viikkoja kestänyttä tiukkaa dieetillä pysymistä ja kulinaarisen nautinnon kieltäytymistä.

Tämän lisäksi refeed on loistava tilaisuus sisällyttää "off-diet" aterioita, joita voi hyödyntää kilpailuviikon aikana. Näitä voivat olla esimerkiksi hiilihydraattien täyttävät ateriat, jotka auttavat lihasten täyttämisessä ennen lavalle astumista. Jos näitä "pehmeitä" aterioita sisällytetään ajoittain diettiin, ne voivat auttaa ehkäisemään ruoansulatusongelmia, joita syntyy, jos ne lisätään ruokavalioon äkillisesti pitkän tiukan dieettilinjan jälkeen.

Olen itsekin käyttänyt tällaisia säännöllisiä post-workout refeed-ateriaita, jotka voivat sisältää vaikkapa suosikkiaterioita, jotka nautitaan yhdessä ystävien kanssa. Esimerkiksi viikoittainen "cheat meal", kuten hampurilainen ja ranskalaiset, voi olla paitsi henkisesti palkitseva myös edistää vapauden tunteen palautumista, vaikka fysiologisesti se ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta refeedille. Toiset saattavat kokea, että pannukakkuateria (kuten ystäväni John Meadowsin tapa) täyttää tarpeet paremmin.

Yksittäinen "dirty" cheat meal, kuten hampurilainen, ranskalaiset ja jälkiruoka, voi toimia hyvänä tapana hidastaa rasvanpudotusta ilman, että dietistä poiketaan merkittävästi. Itse olen käyttänyt aina samanlaista refeed-ateriaa, joka saattaa olla esimerkiksi sushirullia (ei paistettuja) ja vähän avokadoa. Tämä ei ainoastaan tue kehon palautumista, vaan antaa myös henkistä virkistystä kilpailun kynnyksellä.