Miten rahoituslaitosten ja pankkien epätasa-arvoisuus vaikuttaa mustan yhteisön taloudellisiin mahdollisuuksiin?

Pankkien ja rahoituslaitosten rooli on keskeinen taloudellisessa elämässämme. Ne tarjoavat ei vain lainoja ja lainanhoitopalveluja, vaan myös mahdollisuuden taloudelliseen kasvuun, sijoituksiin ja varallisuuden kartuttamiseen. Kuitenkin, erityisesti mustilla amerikkalaisilla, on ollut vaikeuksia saada osakseen oikeudenmukaista kohtelua rahoitusmaailmassa. Tämä ongelma ei ole uusi, vaan se on juurtunut syvälle Yhdysvaltojen pankkijärjestelmään ja laajemminkin taloudelliseen rakenteeseen.

Esimerkiksi 1980-luvulla toimin kiinteistövälittäjänä ja yritin välittää 16-huoneiston asuinkiinteistön myynnin tunnetulle NFL-tähdelle. Hänen vuosituloistaan yli miljoona dollaria ei olisi pitänyt olla este rahoituksen saamiselle. Kiinteistön hinta oli 750 000 dollaria, mutta hänen edustajansa hylkäsi tarjouksen. Tänä päivänä sama rakennus on arvokkaampi kuin yhdeksän miljoonaa dollaria, ja entinen jalkapalloilija on taloudellisesti tuhoutunut. Tämä esimerkki korostaa sitä, miten taloudellinen mahdollisuus ja valinta voivat vaikuttaa pitkällä aikavälillä.

Pankkien ja rahoituslaitosten epäoikeudenmukaisuus ei rajoitu vain yksittäisiin tapauskohtiin. Vuosikymmenien ajan monet mustat amerikkalaiset ovat kokeneet epätasa-arvoista kohtelua pankkitoiminnassa ja lainanmyönnössä. On monia esimerkkejä siitä, kuinka vaikka varallisuus on ollut olemassa, pankit eivät ole olleet halukkaita myöntämään lainoja tai tarjoamaan rahoitusta. Tämä on johtanut siihen, että monet mustat perheet ja yhteisöt ovat joutuneet epäoikeudenmukaisen taloudellisen syrjinnän kohteeksi.

Perheeni ja minä olemme olleet esimerkkejä siitä, kuinka kestävyys ja sitkeys voivat tuottaa hedelmää. Vaikka olimme kohdanneet monia esteitä pankkitoiminnan ja lainojen osalta, olemme onnistuneet pitämään perintömme ja investoimaan kiinteistöihin. Yksi esimerkki on, kun vuoden 2016 Seattle Times julkaisi artikkelin perheemme sitkeydestä ja pitkäaikaisesta sijoittamisesta Seattlen keskusta-alueelle, joka on kokenut suurta gentrifikaatiota. Artikkelissa todettiin, että vaikka meillä oli haasteita saada pankkilainoja, olimme pysyneet alueella ja menestyneet pitkällä aikavälillä. Tällä kertaa, sen jälkeen, kun olimme kertoneet tarinamme julkisesti, meitä lähestyi pankkiirina nimeltään Jennifer Cherney, joka tutki portfoliosamme ja näki sen arvon. Hänen tarjouksensa lainaehdoista oli kuin tuulahdus raikasta ilmaa pitkän aikavälin epäonnistumisten jälkeen.

Mikään ei ole kuitenkin muuttunut niin radikaalisti, että kaikki pankit olisivat nyt tasapuolisia. Monille meistä, erityisesti mustille amerikkalaisille, pankkitoiminnan reiluus ei ole itsestäänselvyys. On tärkeää ymmärtää, että pankkien rooli ei ole vain taloudellinen, vaan se on myös osittain poliittinen ja yhteiskunnallinen. Pankkien tulee ottaa vastuuta siitä, miten ne kohtelevat asiakkaitaan ja heidän mahdollisuuksiaan taloudelliseen kasvuun. Kun pankit väittävät toimivansa taloudellisen tasa-arvon puolesta, niiden on myös todistettava se käytännössä.

Pankkien ja rahoituslaitosten tulee sitoutua edistämään todellista monimuotoisuutta ja luomaan mahdollisuuksia, jotka eivät ole riippuvaisia asiakkaan rodusta, taustasta tai yhteiskunnallisesta asemasta. On myös tärkeää, että yhteisöissä tehdään työtä tämän epätasa-arvon torjumiseksi. Kaikki pankit eivät ole huonoja, ja vaikka monet pankkitoimijat saattavat edustaa perinteistä ja vanhentunutta ajattelutapaa, on myös niitä, jotka ovat valmiita auttamaan ja edistämään parempia taloudellisia käytäntöjä. On elintärkeää, että yhteisöt tukevat ja kannustavat pankkeja, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja avoimesti.

Miten rakentaa oma polku kiinteistösijoittamisen maailmassa naisena, joka ei taivu?

Rosemarie osti ensimmäisen talonsa Winnipegissä käyttäen 2 000 dollaria, jotka hän oli perinyt isoäidiltään, sekä noin 800 dollaria, jotka hän oli itse säästänyt käsirahaan ja muihin ostoprosessin kustannuksiin. Talon hinta oli 26 000 dollaria. Vaikka se vaati pintaremonttia, Rosemarie tarttui toimeen: hän maalasi, vaihtoi matot ja hankki hallituksen tukemana energiatehokkaat ikkunat ja ovet. Kaiken tämän hän teki samalla, kun hänen kuukausipalkkansa oli vain noin 850 dollaria ennen veroja.

Kolmen vuoden kuluttua hän myi talon 43 000 dollarilla — yhdellä ainoalla kaupalla hän ansaitsi enemmän kuin koko vuoden palkkatyöstään. Tämä ei ollut sattuma vaan alku hänen tietoisesti rakentamalleen kiinteistösijoitusportfoliolle, johon nykyisin kuuluu useita omistusasuntoja ja merkittävä omaisuus. Ratkaisevaksi käännekohdaksi hän itse mainitsee hankkeen, jossa hän osti tontin 83 asunnon rakennusprojektia varten. Moni epäili, hänelle sanottiin suoraan, ettei hän tulisi onnistumaan. Hän teki silti kaiken tarvittavan riskien minimoimiseksi: löysi pankin, joka halusi tukea paikallista naisrakentajaa, ja kokosi tiimin, johon kuului luotettava ja kokenut pääurakoitsija.

Yksi vahvimmista muistoista jäi hetkestä, jolloin hän seisoi neljännen kerroksen parvekkeella muuttopäivänä ja näki, kuinka ihmiset — ja heidän koiransa — muuttivat sisään onnellisina. Se oli hetki, joka tiivisti kaiken sen, minkä eteen hän oli tehnyt työtä.

Rosemarie ei ole vain nainen bisneksessä — hän on nainen kiinteistösijoittamisen maailmassa, joka on usein suljettu ja epäilevä erityisesti aloittavia naisia kohtaan. Hän on toistuvasti törmännyt miehiin, jotka automaattisesti olettavat tietävänsä enemmän. Alussa tämä ilmeni avoimena vähättelynä, mutta tänä päivänä, kun sitä vielä sattuu, hän ei epäröi sanoa selkeästi, millaista yhteistyötä hän odottaa ja miten hänet tulee kohdata. Liiketoiminnassa tunne ei saa sumentaa harkintaa, ja Rosemarie tietää, ettei anteeksipyyntöjä tarvita — ei silloin, kun toimii oikein.

Yksi hänen opetuksistaan tuli vastaan tilanteessa, jossa putkimies ei suostunut antamaan selkeää laskua, vaan lopulta esitti summan, joka ylitti alkuperäisen arvion kymmenillä tuhansilla dollareilla. Mies jopa ehdotti ostavansa asunnon ja käyttävänsä "laskunsa" käsirahana. Tilanne päättyi sopimukseen, mutta siitä jäi oppi: kaikki pitää sopia kirjallisesti. Ja että hyväntahtoisuus ei saa korvata huolellisuutta.

Menestyksen myötä myös läheisten odotukset voivat muuttua. Rosemarie kertoo, kuinka sukulaiset ovat vuokranneet asuntoja häneltä ja jättäneet jälkeensä vahinkoa — eivätkä kaikki ystävät ole pysyneet rajoissa rahan suhteen. Moni on kokenut oikeudekseen saada lainoja, joita ei ole koskaan maksettu takaisin. On vaikeaa asettaa rajoja, kun haluaa olla avuksi, mutta samalla on pidettävä kiinni siitä, ettei muiden unelmia tule kustantaa omalla riskillä. Jakaminen on tärkeää, mutta niin on myös rajojen suojeleminen.

Yllättävintä hänen kokemuksissaan ovat olleet toiset naiset. Rosemarie puhuu ilmiöstä, jota hän kutsuu "Queen Bee" -syndroomaksi: naiset, jotka pelkäävät toisten naisten menestystä ja siksi sabotoivat tai vähättelevät toisiaan. Tämä näkyy usein nuoremmille naisille, jotka vasta etsivät paikkaansa. Rosemarie ei koskaan ymmärtänyt, miksi ei voitaisi nostaa toista ylös yhdessä. Hän uskoo, että maailma tarjoaa hyvää riittävästi kaikille, ja toisten menestys voi inspiroida – tai katkeroittaa. Valinta on jokaisen oma.

Ymmärrettäväksi tulee, että kiinteistösijoittaminen ei ole vain numeroita, sopimuksia ja suunnitelmia. Se on ihmisten, arvojen ja tahdon kohtaamista. On kyse kyvystä rakentaa maailmaa, johon haluaa kuulua, eikä alistua sen muottiin.

On tärkeää, että lukija ymmärtää: varallisuuden rakentaminen ei ala suurilla resursseilla vaan päättäväisyydellä ja kyvyllä nähdä mahdollisuus siellä, missä muut näkevät vain riskin. Jokainen rakennettu projekti, jokainen tehty päätös ja jokainen kieltäytyminen mukavuudesta on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa itsekuri, etiikka ja pitkäjänteisyys korvaavat sen, mitä puuttuu valmiiksi annetuista eduista.

Kuinka Tunteet Eivät Saavuta Kiinteistösijoittamista: Työntekijät ja Kiinteistöt Yhteistyönä Menestykseen

Esimerkiksi isäni ratkaisu työntekijöiden löytämiseksi oli yksinkertainen: hän ei etsinyt vain ulkopuolista työvoimaa, vaan käytti vuokralaisia ja muita työkykyisiä henkilöitä. Työntekijöinä he saivat mahdollisuuden työskennellä kiinteistönhuollossa, ja tämä oli avain tehokkuuteen ja kiinteistöhallinnan nopeuteen. Hän antoi vuokralaisille mahdollisuuden tehdä töitä taloissa ja suoraan itsekin osallistui työntekoon, mikä loi syvemmän yhteyden kiinteistön ja sen asukkaiden välillä. Esimerkiksi Freddie, joka oli yksinhuoltajaisä, oli valmis oppimaan ja työskentelemään kiinteistöhallinnan parissa, vaikka hän ei ollut aikaisemmin tehnyt manuaalitöitä. Työnantajana isäni osasi löytää oikeat tehtävät, joissa hänen työntekijänsä pystyivät kehittymään ja tuntemaan itsensä osaksi tiimiä.

Työntekijöiden motivaation ymmärtäminen on keskeinen osa kiinteistösijoittamista. Menestyneellä työntekijällä ei ole vain ammatillista roolia, vaan hänellä on henkilökohtainen side tehtäväänsä. Esimerkiksi Eddie, huoltovastaava, joka oli työskennellyt kanssani yli kolmekymmentä vuotta, teki työtä perheensä puolesta. Hänen oma motivaationsa oli tukea perhettään ja varmistaa, että heidän tulevaisuutensa oli turvattu eläkkeellä. Tällaisella sitoutumisella on suuri merkitys: kun työntekijä on sitoutunut, hänen työnsä laatu ja tehokkuus paranevat, mikä puolestaan hyödyttää koko liiketoimintaa.

Jotkut työntekijöistä voivat kehittyä merkittävästi, jopa suuriksi liiketoimintaosaajiksi, kuten Shahab Khademi. Hän saapui Teheranista Yhdysvaltoihin opiskellakseen insinööriksi, mutta päätyi työskentelemään isäni kanssa kiinteistöhallinnan parissa. Aluksi hän oli täysin noviisi, mutta isäni opetti hänelle käytännön työtä ja tarjosi mahdollisuuksia, jotka muuttivat Shahabin elämän suunnan. Pienistä askelista, kuten tyhjän asunnon siivoamisesta, hän kehittyi huipputason kiinteistösijoittajaksi, joka nykyään omistaa useita kiinteistöjä ja on saavuttanut suurta menestystä alalla.

Yksi tärkeimmistä näkökohdista on ymmärtää, että kiinteistösijoittaja voi olla osittain myös opettaja ja mentori. Se, miten hän kohtelee työntekijöitään ja antaa heille mahdollisuuksia kasvaa, voi olla merkittävä tekijä tulevassa menestyksessä. Sijoittaminen ei ole vain taloudellista peliä; se on myös ihmisten kanssa työskentelyä ja heidän tukemistaan. Jokainen vuokralainen tai työntekijä, joka kohtaa vaikeuksia, voi olla se henkilö, joka kasvaa ja tuo omalla työllään arvokasta lisäarvoa koko organisaatiolle.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että kiinteistösijoittaminen ei ole vain rakennusten hallintaa. Se on myös ihmisten hallintaa. Sijoittajan ja työntekijän välinen suhde voi määrittää menestyksen tai epäonnistumisen. Se, kuinka paljon työntekijät arvostavat työtään ja kuinka sitoutuneita he ovat, voi vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ja tehokkaasti kiinteistöt saadaan kuntoon. Siksi on tärkeää nähdä työntekijät ei vain osana koneistoa, vaan myös avainasemassa liiketoiminnan menestyksessä.

Tunteiden hallinta kiinteistöhallinnassa on myös keskeinen tekijä. On helppo rakastua omaan omaisuuteen ja unohtaa liiketoiminnan kylmä realiteetti. Tunteet voivat hämärtää päätöksentekoa ja estää oikea-aikaisen irtautumisen huonosti tuottavista kiinteistöistä. Jos sijoittaja ei osaa päästää irti omaisuuksistaan, kun ne eivät enää tuota, se voi estää häntä tekemästä parempia liiketoimintapäätöksiä tulevaisuudessa.

Miten pelko voitetaan ja mitä se opettaa?

Rahoitukselliset vaikeudet ja elämän haasteet voivat tuoda esiin uskomattoman voiman, mutta ne voivat myös paljastaa heikkoutemme ja pelkomme. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että juuri näistä vaikeuksista saatujen oppien avulla voimme kasvaa ja kehittyä. Tämä on ollut totta monille, jotka ovat kokeneet elämänsä aikana vaikeuksia, erityisesti taloudellisia ja henkilökohtaisia ongelmia. Niin me, kuin monet muutkin, olemme joutuneet taistelemaan vastaan pelkoa, epävarmuutta ja epäonnistumisia, mutta myös oppimaan, että juuri niistä hetkistä syntyy todellinen kasvu.

Eräänä esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa perheemme menetti lähes kaiken. Meidän oli vaikeaa hankkia rahaa ja jopa perheen äidin olosuhteet olivat tiukat, mutta hän ei koskaan antanut periksi. Hänen kanssaan vitsailimme siitä, kuinka joskus saimme tarpeeksi rahaa ostaaksemme hänelle Lean Cuisine -aterian, ja nauru täytti ilman, kun sanoin, "Se on herkkupala! Swansonin pakasteateriat ovat halvempia." Vaikka tilanne oli vaikea, emme koskaan menettäneet toivoa siitä, mitä rakensimme. Nämä kokemukset opettivat meille, että hyvä asenne ja pitkän aikavälin visio voivat kestää vaikeuksia.

Meidän elämässämme on ollut myös hetkiä, joissa olemme oppineet, että joskus jäämme vaille odottamaamme tukea, vaikka olemme tehneet kaikkemme. Esimerkiksi erään rakentajan kanssa kävi niin, että hän käytti meille maksamamme rahat huolimatta siitä, että hänen piti aloittaa rakennustyö. Tämä mies oli huumeidenkäyttäjä, joka ei voinut vastustaa mahdollisuutta huijata meitä. Tämä oli tärkeä oppitunti: kaikki eivät ole rehellisiä, eikä asioita voi jättää sattuman varaan, vaikka kuinka luottaisi johonkin. Meidän täytyi ottaa vastuuta ja ratkaista ongelma itse.

Ajan myötä, me opimme tekemään asiat itse ja kehittämään kykyämme selviytyä vastoinkäymisistä. Yksi merkittävistä hetkeistä oli se, kun perheemme meni läpi vaikeista oikeusjutuista. Tämä tapahtui silloin, kun meitä syytettiin liiallisista vuokrien perimisistä köyhiltä asukkailta. Äitini astui todistajanaitioon ja puolusti perheemme kunniaa. Tämä ei ollut helppoa, mutta äitini uskollisuus ja päättäväisyys auttoivat meitä selviämään tilanteesta. Hänen rohkeutensa oli meille esimerkki siitä, kuinka pelon kanssa voi elää ja silti jatkaa eteenpäin.

Pelkäämällä ei saa mitään aikaiseksi, ja joskus pelon voittaminen vaatii uskoa itseensä ja kykyä katsella tilannetta käytännönläheisesti. Äitini on ollut meille esimerkki siitä, miten selvitä elämän kovimmista haasteista. Hänen uskomaton sitkeytensä on ollut se, joka on pitänyt meidät pystyssä. Hän ei koskaan antanut periksi. Hän kohtasi pelkonsa ja pysyi vahvana, vaikka elämä olisi kaatunut hänen päälleen.

Tämän kaltaiset kokemukset auttoivat minua ymmärtämään, kuinka tärkeää on pitää kiinni omasta uskostaan ja työskennellä jatkuvasti kohti tavoitteita. Äitini, vaikkei hän ollutkaan täydellinen, oli aina viimeinen, joka antoi periksi. Hän opetti minulle, että pelko on vain este, joka voi olla voittamaton, mutta sitä ei tarvitse pelätä. Hänen kauttaan opin, että todellinen rohkeus syntyy silloin, kun uskot itseesi ja teet parhaasi kaikissa olosuhteissa.

On tärkeää ymmärtää, että vaikka pelko ja epävarmuus voivat tuntua musertavilta, ne eivät ole esteitä, vaan mahdollisuuksia kasvuun. Kukaan ei ole immuuni vaikeuksille, mutta ne, jotka kestävät ja jatkavat eteenpäin, voivat kokea elämänsä suurimman kasvun. Meidän ei tarvitse pelätä epäonnistumisia, vaan meidän tulisi nähdä ne mahdollisuuksina oppia ja kehittyä. On tärkeää luottaa siihen, että aina löytyy keino selviytyä, vaikka ympärillä näyttäisi olevan vain esteitä.