Australia on monin tavoin ja monilla tasoilla erottuva maa, mutta sen juuret ovat syvällä kolonialismin historiassa, joka yhä muokkaa maan sosiaalista ja poliittista kenttää. Erityisesti alkuperäiskansojen asema on kiinteästi sidoksissa tämän historian ja sen jälkivaikutuksiin. Kolonialismin vaikutukset ovat näkyvissä paitsi lainsäädännössä, myös päivittäisessä elämässä ja kansakunnan itseymmärryksessä.

Australian virallinen kansallispäivä on esimerkki tästä historiallisesta epäyhtenäisyydestä, sillä se juhlistaa vuotta 1788, jolloin Britannian siirtomaavallan virallinen perustaminen Australiassa alkoi. Tämä päivä, joka tunnetaan nimellä "Invaasiopäivä", on ollut pitkään alkuperäiskansojen, erityisesti aboriginaalien, vastustuksen kohteena. Heidän vaatimuksensa on, että kansallispäivän ajankohta pitäisi vaihtaa, sillä se symboloi heidän maansa valtauksen ja kulttuurien tuhon alkamista. Vaatimus on saanut lisää jalansijaa vuosien varrella, mutta julkinen ja poliittinen vastustus on ollut kovaa, ja muutos on edelleen kaukana.

Toinen ristiriita, joka määrittää alkuperäiskansojen asemaa Australiassa, on rotuun liittyvä denialismi. Maa, joka haluaa esiintyä avoimen ja tasa-arvoisena, mutta samalla torjuu rotuun perustuvan eriarvoisuuden myöntämisen, elää ikään kuin kahdessa maailmassa. Tämä ilmenee erityisesti, kun yksittäiset tapaukset, kuten aboriginaalifutbolisti Adam Goodesin kokemukset rasismista, saavat laajaa huomiota. Goodes osoitti turvallisuusvastaavalle katsojan, joka heitti rotusyrjiviä loukkauksia kenttäpuolelle. Yllättävästi kuitenkin yleisö käänsi tilanteen täysin, ja laajalle levinnyt buuaus Goodesia kohtaan päätti hänen uransa. Julkisessa keskustelussa ei nähty rasismia, vaan syy nähtiin Goodesin persoonassa, ja jopa loukkaava katsoja sai sympatiaa.

Kolmas ristiriita on sovinnon ja muutoksen välinen ero. Australia on toistuvasti ilmaissut halukkuutensa tehdä sovintoa alkuperäiskansojen kanssa, mutta käytännössä tämä ei ole johtanut merkittäviin muutoksiin valtiorakenteissa tai valtasuhteissa. Esimerkiksi vuonna 2007 Australia oli yksi niistä harvoista maista, jotka vastustivat Yhdistyneiden Kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta. Lisäksi alkuperäiskansojen johto, joka oli pyytänyt oikeutta tulla kuulluksi alkuperäiskansojen asioihin liittyvissä lainsäädännöllisissä ja poliittisissa kysymyksissä, sai tyrmäävän vastauksen. Pääministeri Turnbullin mukaan alkuperäiskansojen osallistuminen ei ollut mahdollista, koska tämä olisi ollut ristiriidassa perusperiaatteen kanssa, että kaikilla australialaisilla on tasa-arvoiset kansalaisoikeudet.

Kolonialismin ja sen perintö on edelleen vahvasti läsnä Darwinin kaltaisissa kaupungeissa. Darwinin alkuperäiskansojen väestö koostuu pysyvistä asukkaista sekä suuresta määrästä ulkopuolisia, jotka saapuvat kaupunkiin monista syistä. Kaupunkiin saapuvat "pitkät ruohikot" – paikalliset aboriginaalit, jotka karkaavat omista yhteisöistään alkoholin käyttöä rajoittavissa alueilla – ovat näkyvä osa kaupungin elämää. Darwinilla on pitkä historia rotueriarvoisuudesta, joka ulottuu aina vuoteen 1910, jolloin hyväksyttiin Länsi-Teritorion alkuperäiskansalaislakia, joka rajoitti aboriginaalien elämää äärimmäisellä tavalla.

Darwinin alkuperäiskansojen asema on edelleen huolestuttava. Verrattuna ei-alkuperäiskansalaisten asukkaisiin, aboriginaalit ovat kolme kertaa todennäköisemmin työttömiä, he elävät todennäköisemmin ahtaassa asumisessa tai ilman kotia ja heillä on huomattavasti matalampi keskitulo sekä alhaisemmat koulutustasot. Tämä eriarvoisuus näkyy myös monissa viimeaikaisissa tapahtumissa, kuten Larrakia-heimolle kuuluvan Kenbin maa-alueen lunastuksessa tai Don Dalen nuorisovankilan epäinhimillisissä olosuhteissa, jotka nousivat esiin vuoden 2017 kuninkaallisessa tutkinnassa.

Tämän eriarvoisuuden ja kolonialismin syväperusteiden ymmärtäminen on keskeistä, sillä alkuperäiskansojen elämänlaadun parantaminen ei ole pelkästään poliittinen, vaan myös kulttuurinen haaste. Tutkimukset, kuten Telling It Like It Is (TILII) -projekti, osoittavat, kuinka alkuperäiskansojen äänen kuuleminen ja osallistaminen on tärkeää, mutta myös vaikeaa. Yhteistyö Larrakia Nationin ja muiden alkuperäiskansojen järjestöjen kanssa on osoitus siitä, että alkuperäiskansojen metodologiat ja ajattelutavat voivat tarjota uutta näkemystä ja vaikuttaa siihen, kuinka tutkimuksia tehdään ja kuinka päätöksentekoa voidaan parantaa.

Tämä kaikki korostaa, kuinka tärkeää on ymmärtää alkuperäiskansojen elämää ja historiaa niiden omasta näkökulmasta. Kulttuurinen kuuleminen, itsemääräämisoikeus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät ole vain teoreettisia käsitteitä, vaan käytännön kysymyksiä, jotka voivat parantaa alkuperäiskansojen elämänlaatua ja tasoittaa rotueriarvoisuuden kuilua. Tällöin voidaan päästä todelliseen sovintoon, eikä vain pintapuoliseen, kyseenalaiseen muutoshalukkuuteen.

Miten taloudellinen ja demografinen tausta vaikuttavat kokemukseen etnisestä syrjinnästä ja alistamisesta?

Tutkimuksessa tarkasteltiin Australiaa koskevaa käsitystä rodullisesti tasa-arvoisena maana, ja sen mukaan suurin osa vastaajista koki henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa rasistisia ilmiöitä. Erityisesti alkuperäiskansojen asukkaat Darwinin alueella kertoivat kokeneensa päivittäistä epäkohteliaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta rodun perusteella. Tämä ilmiö, vaikka ei yllättävä, kyseenalaistaa valtavirrassa esitetyn kuvan Australiasta paikkana, jossa rotu ei ole merkittävä tekijä vuorovaikutuksessa.

Tarkasteltaessa erilaisten taloudellisten ja demografisten tekijöiden vaikutusta havaittiin, että työllisyyden tila ja asumisstatus olivat tilastollisesti merkittäviä tekijöitä. Työttömät henkilöt, verrattuna täysipäiväisesti työllistettyihin, kokivat korkeampaa syrjintää ja alistamista. Työllisyys vaikuttaa siihen, kuinka paljon kulttuurista pääomaa yksilöllä on, ja työttömyys yhdistetään usein köyhyyteen, mikä puolestaan voi heijastua ulkonäköön ja sosiaaliseen asemaan. Työllistämättömillä saattaa olla vaikeuksia ylläpitää samoja sosiaalisia suhteita kuin täysipäiväisesti työskentelevillä, ja tämä voi lisätä heidän kokemuksiaan syrjinnästä.

Asumismuoto oli toinen merkittävä tekijä. Ne, jotka omistivat asuntonsa tai maksoivat asuntolainaa, raportoivat vähemmän kokemuksia etnisestä syrjinnästä kuin ne, jotka asuivat vuokralla tai ilman pysyvää asuinpaikkaa. Tämä saattaa johtua siitä, että omistusasujat elävät alueilla, joissa vuorovaikutus naapureiden ja paikallisten palvelujen kanssa on säännöllisempää ja enemmän säädeltyä, mikä saattaa vähentää rasististen kohtaamisten määrää. Eri asumisolosuhteet, kuten vuokralaiset tai asunnottomat, altistavat yksilöt enemmän negatiivisille rasistisille vuorovaikutuksille.

Tutkimuksessa myös havaittiin, että suuremmissa kotitalouksissa asuvat kokivat enemmän rodullistettua alistamista. Tämän voidaan ajatella liittyvän naapuruston tai yhteisön vaikutukseen, sillä suuremmissa perheissä saattaa olla enemmän sosiaalisia kontakteja ja niitä ei aina katsota hyvällä. Suuret kotitaloudet voivat myös aiheuttaa paikallisesti enemmän huomiota ja ennakkoluuloja.

Vaikka tutkimuksen tulokset osoittavat, että rodullistettu syrjintä on yleinen ilmiö alkuperäiskansojen asukkaiden keskuudessa, myös muut vähemmistöt voivat kohdata samankaltaisia ongelmia. Vastaajat, jotka olivat kotoisin Pohjois-Australian ulkopuolelta tai eivät tunteneet tarkasti omia juuriaan, kokivat myös syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta, mutta heidän kokemuksensa olivat hieman erilaisia. Erityisesti alkuperäiskansojen yhteisöjen jäsenet kokivat eniten "alistetun" statuksen tunteita ja kohtaamansa syrjinnän muodot olivat erityisesti näkyviä julkisilla paikoilla, joissa he saattoivat kokea olevansa jatkuvassa rodullisessa arvioinnissa muiden, ei-alkuperäiskansojen, taholta.

Yksi merkittävä havainto oli, että koulutustaso ei ollut suoraan yhteydessä rodullistettuun syrjintään. Vaikka aiemmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että korkeampi koulutus vähentää syrjinnän kokemuksia, tässä tutkimuksessa ainoastaan ne, joilla oli korkea koulutustaso, raportoitivat vähäisempiä alienaation tunteita. Kuitenkin jopa korkeasti koulutetut alkuperäiskansojen asukkaat kokivat rodullista syrjintää enemmän kuin valkoiset australialaiset. Tämä osoittaa, että vaikka yksilöllinen koulutustaso saattaa vaikuttaa joissain tapauksissa rodullistettuun syrjintään, suurin osa alkuperäiskansoista kokee edelleen huomattavaa syrjintää riippumatta heidän taloudellisesta asemastaan tai koulutuksestaan.

Tutkimuksen tulokset kyseenalaistavat vahvasti sen käsityksen, että Australia olisi tasa-arvoinen maa rodullisesti. Koko tutkimus vahvistaa sen, että vaikka on olemassa tekijöitä, jotka saattavat vähentää rodullisen syrjinnän kokemusta, suurin osa alkuperäiskansojen asukkaista kokee sen edelleen arkipäivän ilmiönä.

Miten nanoteknologiaa hyödynnetään vedenlaadun seurannassa: Nanohavaintotekniikat ja niiden sovellukset
Miten merenpohjan laajentuminen ja tuliperäiset saaret kertovat maapallon sisäisestä toiminnasta?
Miten valokuitu- ja fotoniset sensorit parantavat reaaliaikaista monitorointia ja laadunvalvontaa?
Kuinka määrittää ja käyttää MongoDB:tä ja SQL-tietokantoja FastAPI-sovelluksessa?