Farmakoterapia on erittäin tehokas väline parantaa vastasyntyneiden hoitotuloksia. Lääkkeiden määräämisen tavoitteena on, että ne tarjoavat turvallisen ja tehokkaan hoitovaihtoehdon tiettyyn tautiin tai riskiin, samalla vältellen liiallisia haittavaikutuksia. Klininen farmakologia tukee näitä tavoitteita ennakoimalla lääkkeiden vaikutuksia ja sivuvaikutuksia, joita ohjaa farmakokinetiikka (PK) ja farmakodynamiikka (PD). Vastasyntyneillä nämä prosessit ovat erityisen haastavia, koska heidän kehityksensä ja kasvuvaiheensa luovat ainutlaatuisen tilanteen, jossa esiintyy laajaa vaihtelua. Ei pelkästään kypsymisprosessit, vaan myös sairaustilat, lääkkeiden välistä vuorovaikutusta ja farmakogenetiikkaa voidaan pitää tekijöinä, jotka lisäävät tätä vaihtelua.
Vastasyntyneet, jotka ovat erittäin haavoittuvia, määritellään yleisesti syntymästä 28. päivän ikään saakka, vaikka tämä määritelmä on sopeutettu myös ennenaikaisten vauvojen ikätilanteeseen (44 viikkoa postmenstruaalista ikää). Lääkkeiden vaikutuksia ja mahdollisia sivuvaikutuksia vastasyntyneille ei ole tutkittu riittävästi. A recent meta-analysis (2015) confirmed that off-label drug prescription remains common practice (90%) in neonates,4,5 despite legal initiatives to stimulate pediatric studies, and additional initiatives like the Food and Drug Administration Safety and Innovation Act (FDASIA) to stimulate drug research in neonates.
Verrattuna aikuisiin, vastasyntyneistä on saatavilla huomattavasti vähemmän tietoa lääkehoidon valintaa, annostelua ja käyttöaiheita koskien. Tämä osittain siksi, että vastasyntyneet ovat erityisen herkkiä haittavaikutuksille. Useat näistä haittavaikutuksista olisivat olleet ennakoitavissa olemassa olevan neonataalisen farmakologian tiedon perusteella. On tärkeää, että farmakoterapiassa otetaan huomioon ihmisen kehitysbioologia ja tiedot lääkkeiden imeytymisen, jakautumisen, aineenvaihdunnan ja erittymisen (PK) kehityksellisistä prosesseista. Tämä vaatimus pätee myös lääke-reseptori vuorovaikutuksiin (PD), kuten reseptoreiden määrän, affiniteetin, modulaation ja sääntelyn osalta.
Vastasyntyneiden fysiologiset erityispiirteet tekevät lääkkeiden käytön arvioinnista erityisen tärkeää. Imeytyminen on prosessi, jossa lääkeaine siirtyy systeemiseen verenkiertoon. Lääkkeet, joita annetaan ei-intravenoosilla reiteillä (esimerkiksi sublingvaalisesti, suun kautta, peräsuolen kautta tai poskikudoksen kautta), eivät välttämättä imeydy täysin tai ehjinä verenkiertoon. Tämä voi vaikuttaa lääkeaineen jakautumiseen, aineenvaihduntaan ja erittymiseen. Näiden esteiden vaikutus on tärkeää ymmärtää, koska ne voivat hidastaa, rajoittaa tai estää lääkkeen tehokkuutta. Esimerkiksi suoliston limakalvon ja ihon kautta kulkevat lääkeaineet voivat olla osittain estettyjä tai niitä voi mennä järjestelmään vähäisin määrin.
Tämän vuoksi vastasyntyneiden farmakoterapiaa suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon nämä fysiologiset erityispiirteet, ja lääkkeiden farmakokinetiikka (PK) ja farmakodynamiikka (PD) pitäisi olla tiukasti yhteydessä kehityksellisiin tekijöihin. Tieto lääkkeiden mahdollisista vuorovaikutuksista on myös elintärkeää, koska kehityksen eri vaiheessa olevat elimet ja kudokset voivat reagoida lääkkeisiin eri tavoin kuin aikuisilla.
Erityisesti vastasyntyneillä, joilla on kehittymätön maksan ja munuaisten toiminta, lääkkeiden aineenvaihdunta ja erittyminen voivat poiketa suuresti aikuisista. Tämä tekee lääkehoidon ennakoimattomaksi ja vaatii erityistä huomiota. Lääkkeen teho ja haittavaikutukset voivat myös vaihdella huomattavasti riippuen siitä, kuinka hyvin kehitykselliset prosessit etenevät. Kehitykselliset erot voivat olla erityisen merkittäviä, kun tarkastellaan lääkkeiden vaikutuksia eri kehitysvaiheissa oleviin vastasyntyneisiin, ja tämä on osa farmakoterapian erityispiirteitä, joita tulee huomioida.
Vastasyntyneiden lääkehoidossa ei riitä pelkästään farmakokinetiikan (PK) ja farmakodynamiikan (PD) huomioon ottaminen. On myös tärkeää ymmärtää, miten tietty lääke voi vaikuttaa vastasyntyneen hermoston, sydämen tai muiden elinten kehitykseen, erityisesti kun kyseessä on pitkäaikaisvaikutuksia aiheuttavat lääkeaineet. Esimerkiksi lääkkeet, jotka vaikuttavat hermoston kehitykseen, voivat aiheuttaa ei-toivottuja neurologisia vaikutuksia.
Lääkkeiden farmakokinetiikka vastasyntyneillä vaatii tarkempaa tutkimusta ja parempia menetelmiä lääkkeiden turvallisuuden arvioimiseksi. Kehittyvä farmakologinen tutkimus tarjoaa uusia mahdollisuuksia arvioida lääkkeiden vaikutuksia vastasyntyneillä tarkemmin, mutta samalla on muistettava, että nämä tutkimukset saattavat ottaa aikaa. Uusien lääketutkimusten myötä voimme saada entistä paremman käsityksen siitä, miten lääkkeet toimivat kehittyvissä elimissä ja kudoksissa, ja miten voimme parhaiten suojella vastasyntyneitä mahdollisilta haittavaikutuksilta.
Mikä on lasten astman hoito ja sen hallinta eri ikäryhmissä?
Astma on monitekijäinen ja monivaiheinen sairaus, joka vaikuttaa miljooniin lapsiin ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa astmaa esiintyy noin kuudella miljoonalla alle 18-vuotiaalla lapsella. Lasten astman esiintyvyys on noussut 8,7 %:sta vuonna 2001 9,4 %:iin vuonna 2010, mutta laski jälleen 8,3 %:iin vuonna 2016. Astman esiintyvyys on erityisen korkea 5-17-vuotiailla lapsilla, noin 10 %, ja vuonna 2013 tämä ikäryhmä menetti yhteensä 13,8 miljoonaa koulupäivää astman vuoksi. Vaikka astma on harvinainen kuolemaan johtava sairaus lapsilla, vuonna 2016 raportoitiin 209 lasten astmaan liittyvää kuolemaa.
Astma on krooninen sairaus, jota luonnehtivat toistuvat ja vaihteleva oireet, ilmavirran estyminen, keuhkoputkien yliherkkyys ja tulehdus. Keuhkoputkentulehdus on yksi astman tärkeimmistä piirteistä, ja se aktivoittaa monia keuhkoputkien soluja, kuten eosinofiilejä, T-lymfosyyttejä, makrofageja, masto-solujen soluja ja fibroblasteja. Näiden solujen aktivoituminen johtaa jatkuvaan tulehdukseen, keuhkoputkien rakenteen muutoksiin ja hengitysteiden ahtautumiseen. Astman tarkka syntyprosessi ei ole vielä täysin ymmärretty, mutta immuunijärjestelmän kehitys, geneettiset tekijät ja ympäristötekijät yhdessä voivat vaikuttaa astman eri ilmenemismuotoihin.
Astma alkaa usein lapsuudessa, ja sen ilmeneminen voi olla erilaista eri lapsilla. Lapsilla erotellaan esimerkiksi tilapäiset hengityksen vinkujat ja pysyvät vinkujat. Tilapäiset vinkujat (joita esiintyy vain alle 3-vuotiailla) eivät ole merkittäviä riskitekijöitä astman kehittymiselle myöhemmin elämässä, kun taas pysyvät vinkujat (3-6-vuotiailla) ovat yhteydessä suurempaan riskiin astman kehittymiselle myöhemmin.
Astman vaikeusaste ja sen jatkuvuus voivat vaihdella, ja niitä onkin pyrittävä arvioimaan tarkasti. Astman hoito keskittyy tulehduksen ehkäisyyn ja hallintaan. Hoidon perusperiaatteet sisältävät pitkäaikaisen lääkityksen, joka estää tulehduksen, ja hätälääkityksen, joka lievittää äkillisiä astmakohtauksia. Astman hoitoon käytettävät lääkkeet voidaan jakaa neljään päätyyppiin: sumutettavat lääkkeet, kuten nebulisaattorit ja inhalaattorit, jotka antavat lääkkeen keuhkoihin aerosolina.
Eri inhalaattorityypit voivat olla haasteellisia lasten hoidossa, sillä oikea annostelu ja lääkkeen saaminen keuhkoputkiin riippuvat suuresti laitteen käytön tekniikasta. Nebulisaattorit, annospaineruiskut (MDI), hengityksellä aktivoituvat kuivajauhe-inhalaattorit (DPI) ja pehmeät sumutinlaitteet (SMI) ovat kaikki käytössä eri tavoin ja eri ikäisillä lapsilla. Laitteiden oikea käyttö on tärkeää, sillä vain oikein käytettynä ne tarjoavat optimaalisen lääkkeen annoksen.
Astman hallinnan kannalta keskeistä on myös se, kuinka hyvin perhe ja hoitohenkilökunta pystyvät tunnistamaan astman pahenemisvaiheet ja toimimaan niiden ehkäisemiseksi. Astman pahenemisvaiheiden hallinta edellyttää jatkuvaa hoidon seurantaa ja lääkkeiden oikeaa käyttöä. Astma voi kuitenkin ilmetä hyvin eri tavoin eri lapsilla, ja jopa sama lapsi voi kokea oireidensa vaihtelevan ajan myötä.
Astman hallinta ei ole vain lääkkeiden käyttöä. Terveelliset elämäntavat, kuten tupakoinnin välttäminen ja altistumisen rajoittaminen ympäristön saasteille, voivat osaltaan ehkäistä astman pahenemista. Lisäksi lasten immuunijärjestelmän kehittyminen ja alttius ympäristötekijöille ovat osa astman monimuotoista luonteenpiirrettä.
Astma on monivaiheinen sairaus, jonka hoitaminen vaatii tarkkaa seurantaa ja oikea-aikaista reagointia. Eri ikäisillä lapsilla astman ilmeneminen ja sen hoitotarpeet voivat poiketa toisistaan, mutta jatkuvalla lääketieteellisellä seurannalla ja oikeilla hoitomenetelmillä voidaan merkittävästi parantaa elämänlaatua ja vähentää astman vaikutuksia lasten arjessa.
Miten yrttejä tulisi käyttää lasten hoidossa?
Yrttejä käytetään lasten hoidossa yhä enemmän, mutta näiden tuotteiden käyttöön liittyy monia huolenaiheita. Yrtit voivat sisältää monia aktiivisia kemikaaleja, jotka voivat olla haitallisia, erityisesti silloin, kun ne eivät ole huolellisesti valmistettuja ja standardoituja. Vaikka yrtit ovat usein luonnollisia, tämä ei automaattisesti tarkoita, että ne olisivat turvallisia, erityisesti lapsille, joiden keho reagoi toisin kuin aikuisilla. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää ymmärtää, miksi vanhemmat saattavat valita yrttituotteita ja mitkä ovat niiden mahdolliset riskit ja hyödyt.
Erityisesti Yhdysvalloissa, mutta myös monissa muissa maissa, lasten yrttien käyttö on lisääntynyt. Kuitenkin tiedot yrttien terapeuttisista vaikutuksista ja mahdollisista haittavaikutuksista ovat erittäin rajalliset. Suurin osa tutkimuksista keskittyy aikuisten yrttien käyttöön, eikä lasten kohdalla ole juurikaan julkaistuja tieteellisiä tutkimuksia, jotka käsittelisivät riskejä ja tehoa.
Mitä yrtit ovat ja miksi niitä käytetään?
Yrtit ovat kasveista valmistettuja monimutkaisia kemiallisia seoksia, joissa voi olla useita eri aktiivisia aineita. Ne voivat olla joko raakaa kasvia tai kasvin osia, kuten juuri tai lehdet, jotka valmistetaan erilaisilla menetelmillä. Erilaiset yrttituotteet, kuten uutteet, teet ja kapselit, voivat sisältää vaihtelevia määriä aktiivisia aineita riippuen valmistusmenetelmästä ja alkuperästä. Yrttejä käytetään usein lievittämään erilaisia oireita, kuten kipua, unettomuutta, ruoansulatusongelmia ja jopa stressiä. Vanhemmat voivat valita yrttituotteita, koska ne nähdään "luonnollisina" ja ne voivat olla vaihtoehto perinteisille lääkkeille, joita saatetaan pitää liian voimakkaina tai haitallisina lapsille.
Yrtteihin liittyvät riskit ja huolenaiheet
Vaikka monet yrttituotteet eivät vaadi ennakkotutkimuksia ennen markkinoille tuloa, ne voivat silti olla vaarallisia. Yrttejä ei tarvitse todistaa turvallisiksi tai tehokkaiksi ennen myyntiin pääsyä, mikä asettaa kuluttajat vaaraan. Yhdysvalloissa, kuten monissa muissakin maissa, yrttejä myydään usein ilman selkeitä laatuvaatimuksia. Esimerkiksi monet yrttituotteet eivät ole valmistettu hyvien tuotantokäytäntöjen mukaisesti, ja niiden aktiivisten aineiden pitoisuudet voivat vaihdella suuresti erien välillä.
Lisäksi yrtit voivat sisältää epäpuhtauksia, kuten torjunta-aineita, raskasmetalleja tai muita kemikaaleja, jotka voivat olla peräisin kasvualustasta. Tämä altistaa erityisesti lapset riskeille, sillä heidän elimistönsä on herkempi epäpuhtauksille. Yrtit, kuten akonitit (joiden sisältämät alkaloidit voivat olla hengenvaarallisia), voivat myös vaihdella suuresti vaikuttavien aineiden pitoisuuksissa riippuen sadon ajankohdasta ja käsittelymenetelmistä.
Laadunvalvonta ja annosteluongelmat
Yrttejä valmistavilla yrityksillä ei ole selkeitä sääntöjä tai sääntelyä annostuksen ja vaikuttavien aineiden osalta. Vaikka jotkut yrttituotteet, kuten St. John’s wort (tuliheinä), saattavat olla "standardisoituja" esimerkiksi hyperisiinipitoisuuden mukaan, todellisuudessa aktiivinen aine hyperforiini jää usein huomiotta. Lisäksi "standardointi" on harvoin tarkasti määritelty eikä tuotteen merkinnöissä anneta tietoa käytetystä menetelmästä. Tämä tekee yrttejä vaikeasti ennakoitaviksi ja lisää niiden käyttöön liittyviä riskejä.
Yrttejä myydään usein ilman lapsiturvallisia pakkaustekstejä tai selkeitä tuotetunnisteita, mikä voi johtaa virheellisiin annostuksiin tai jopa vahingollisiin reaktioihin. Joskus yrttituotteet voivat olla myös saastuneita tai väärin tunnistettuja, mikä lisää niiden käyttöön liittyvää epävarmuutta.
Lääkinnällisten yrttien käytön sääntely
Yrtit luokitellaan useimmissa maissa ravintolisiksi, eikä niitä valvota samalla tavalla kuin lääkkeitä. Yhdysvalloissa ravintolisille ei ole asetettu samoja turvallisuusvaatimuksia kuin lääkkeille, mikä tarkoittaa, että kuluttajat eivät ole yhtä suojattuja virheellisten tai harhaanjohtavien väitteiden osalta. Yrttivalmistajat voivat mainostaa tuotteen hyödyt ilman, että niitä on tutkittu tieteellisesti tai vahvistettu viranomaisilla. Tämä tilanne luo markkinoille suuria epävarmuustekijöitä ja altistaa kuluttajat mahdollisille petoksille ja vaarallisille tuotteille.
Onko yrttien käyttö turvallista lapsille?
Yrttien käyttö lasten hoidossa on aihe, joka vaatii huolellista harkintaa. Koska lasten elimistö on vielä kehittymässä, he ovat erityisen herkkiä mahdollisille haittavaikutuksille ja myrkytyksille, joita jotkin yrtit voivat aiheuttaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että vanhemmat ovat hyvin tietoisia siitä, mitä yrttituotteita he antavat lapsilleen ja varmistavat, että kyseiset tuotteet ovat turvallisia ja oikeassa annostuksessa.
Lopuksi on tärkeää huomioida, että vaikka yrtit voivat tarjota joitain etuja, niiden käyttö ei ole riskitöntä. Koska monia yrttituotteita ei ole tutkittu riittävästi lasten osalta, ei voida olla täysin varmoja niiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta. Vanhempien ja hoitohenkilökunnan on tärkeää keskustella asiasta asiantuntijoiden kanssa ja varmistaa, että lapsille annetaan vain sellaisia tuotteita, joiden turvallisuus ja laatu on todistettu.

Deutsch
Francais
Nederlands
Svenska
Norsk
Dansk
Suomi
Espanol
Italiano
Portugues
Magyar
Polski
Cestina
Русский