On vaikea tarkasti sanoa, miksi luontoon uppoutuminen herättää minussa rauhallisuuden ja hyvinvoinnin tunteita, mutta varmaa on, että kyseessä on syvällinen yhteys kehon ja luonnon välillä. Ennen luonto oli minulle lähinnä akateemisen tutkimuksen kohde, mutta muutama vuosi sitten kaikki muuttui, kun törmäsin tieteelliseen artikkeliin, joka paljasti, että potilaat, jotka katselivat sairaalavuoteeltaan puita tiiliseinän sijaan, toipuivat nopeammin ja tarvitsivat vähemmän kipulääkkeitä. Tämä sai minut tutkimaan luonnon vaikutuksia ihmiskehoon ja mieleen aivan uudesta näkökulmasta.

Viimeaikainen tutkimus on paljastanut valtavan määrän todisteita siitä, miten aistimme reagoivat luonnon eri elementteihin – näköön, kuuloon, hajuun ja tuntoaistiin – sekä sisätiloissa että ulkona. Kun aistimme kohtaavat luonnon eri puolet, tapahtuu merkittäviä muutoksia sekä fyysisesti että henkisesti. Hermostomme hidastaa toimintaansa: hengitys ja syke tasaantuvat, sydämen sykevälivaihtelu paranee ja verenpaine laskee. Myös stressihormonien, kuten kortisolin ja adrenaliinin, eritys vähenee, mikä rauhoittaa mieltämme ja kehoamme. Endokriininen järjestelmämme reagoi luonnon ärsykkeisiin alentamalla stressireaktioita, ja immuunijärjestelmä vahvistuu. Näitä vaikutuksia on tutkittu kontrolloiduissa kliinisissä kokeissa, jotka ovat osoittaneet luonnon positiivisen vaikutuksen monin eri tavoin.

Erityisen mielenkiintoisia ovat tuoksujen vaikutukset. Laventelin tuoksu lisää syvän unen määrää, mikä on elintärkeää terveydelle. Mänty tuoksu puolestaan vähentää ahdistusta jo lyhyessä ajassa, jopa 90 sekunnissa, ja rosmariinin aromaattiset yhdisteet tehostavat valppauden ja vireyden tunnetta. Ruusun tuoksu puolestaan rentouttaa ja vähentää stressiä, mikä on osoitettu kliinisissä tutkimuksissa. Lisäksi sitrushedelmien aromaattiset yhdisteet voivat vähentää keuhkojen tulehdusta. Nämä esimerkit kuvaavat, kuinka monipuolisesti ja konkreettisesti luonnon hajut vaikuttavat kehomme fysiologiaan ja psyykkeen hyvinvointiin.

Myös luonnon äänet ovat tärkeitä. Rauhoittavat linnunlaulut, lehtien kahina ja purojen solina stimuloivat hermostoa samalla tavalla kuin vihreiden kasvien näkeminen: ne laskevat stressiä sekä fyysisesti että henkisesti. Toisaalta kovakatteisten lintujen, kuten varisten, karjuvat äänet voivat lisätä stressiä, mikä on havaittu maailmanlaajuisesti. Tämä kertoo siitä, että luonnon vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä, vaan riippuvat aistittavan luonnon ominaisuuksista.

Fyysinen kosketus luonnon materiaaleihin, kuten puuhun tai lehtiin, on myös merkittävä tekijä. Tuntuma luonnollisiin pintoihin voi alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä, mikä puolestaan tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia. Puutarhatyöskentely ja luonnon mikrobiomin kosketus ihoon ja suolistoon edistävät terveyttä monin tavoin.

On tärkeää huomata, että luonnon vaikutukset eivät rajoitu pelkästään rauhalliseen mielentilaan, vaan ne ulottuvat syvälle kehomme biologiaan. Luonnon kanssa vuorovaikutuksessa olevat molekyylit kulkeutuvat kehoon hengityksen kautta, vaikuttaen hermoston toimintaan ja hormonitasapainoon. Tämä selittää osaltaan, miksi luonnossa oleskelu voi esimerkiksi nopeuttaa stressistä palautumista ja parantaa immuunivastetta.

Luonnon kokeminen ei ole vain esteettistä tai mielihyvään liittyvää, vaan se on biologisesti juurtunut osa ihmisen hyvinvointia. Kun voimme sisällyttää luontoyhteyden päivittäiseen elämäämme – esimerkiksi katsomalla vihreitä maisemia, kuuntelemalla lintujen laulua, hengittämällä metsäntuoksuja tai koskettamalla puun pintaa – hyödymme kokonaisvaltaisesti sekä psyykkisesti että fyysisesti.

Näiden havaintojen valossa on perusteltua pitää luontoa osana terveyden edistämistä ja hyvinvoinnin ylläpitoa. Luonto ei ole vain ympäristö, jossa elämme, vaan aktiivinen osa kehomme toimintaa ja mielen tasapainoa. Tämä näkökulma avaa uusia mahdollisuuksia paitsi yksilölliseen hyvinvointiin, myös yhteiskunnan terveyspolitiikkaan.

Miksi Skotlannin adders-selvityksen tulokset ovat huolestuttavia ja miten se liittyy luonnonsuojeluun?

Skotlannin alkuperäinen käärme, adders, on kokenut merkittävän vähenemisen viimeisten vuosikymmenien aikana. Skotlannin addersin populaatio on heikentynyt, ja uusin tutkimus tuo esiin huolestuttavia tuloksia. Skotlannin käärmeiden tilanne ei ole vain ekologinen haaste, vaan se heijastaa laajempia suojelukysymyksiä, jotka koskevat koko saariston luontoa ja sen säilyttämistä tuleville sukupolville.

Skotlannin luonnonsuojelutoiminta, erityisesti käärmeiden osalta, on ollut vähäistä. Vaikka adders on suojeltu lailla, ei ole riittävästi toimenpiteitä sen elinympäristöjen säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Viimeisimmät tulokset Skotlannin adder-selvityksestä osoittavat, että käärmeiden levinneisyys on kutistunut merkittävästi vuodesta 1994. Tutkimus paljastaa huolestuttavan vähenemisen, sillä 10 kilometrin ruudukkoalueiden määrä, joilla adders on havaittu, on laskenut 567:stä 364:ään. Tämä on lähes 36 prosentin pudotus. Vaikka alueen yleinen levinneisyys on pysynyt melko vakaana, erityisesti Etelä-Skotlannin alueilla, adders on hävinnyt monilta alueilta, kuten Keski-Vaaleista, Ulko-Hebrideiltä, Pohjois-Skotlannin saarilta ja Invernessin ylängöiltä.

Syyt addersin vähenemiseen ovat moninaiset, ja ne liittyvät suoraan ympäristön muutoksiin. Yksi tärkeimmistä tekijöistä on elinympäristön katoaminen, joka johtuu maatalouden ja kaupunkien laajentumisesta, metsien hakkuista ja muiden ekologisten tilojen heikkenemisestä. Häiriötekijät, kuten liikenne, rakennukset ja liikenteen kasvu, ovat myös vaikuttaneet addersin elintilan vähenemiseen. Nämä tekijät luovat esteitä käärmeiden liikkumiselle ja voivat rajoittaa niiden lisääntymismahdollisuuksia. Luonnonsuojelijat pelkäävät, että jos nämä tekijät eivät pysähdy tai niitä ei rajoiteta, adders voi kohta menettää vieläkin suuremman osan elinalueistaan.

Käärmeiden kuten addersin suojelemisen haasteet ovat erityisen suuria, koska ne ovat luonnostaan arkoja ja vaikeasti havaittavia lajeja. Käärmeiden suojelu vaatii pitkäjänteistä tutkimusta ja tarkempaa ymmärrystä siitä, miten ne elävät ja kuinka ne reagoivat ympäristön muutoksiin. Vaikka addersin myrkky on vaarallinen, on hyvä tietää, että puremat ovat harvinaisia ja ne aiheuttavat vain harvoin vakavia vammoja. Suurin osa ihmisistä, jotka kohtaavat addersin, ei koskaan joudu huolehtimaan niiden myrkyllisyydestä, sillä ne mieluummin välttelevät ihmiskontakteja.

Skotlannissa käärmeiden suojelu on erityisen haastavaa niiden piilevän ja araksi luonteen vuoksi. Vaikka adders on listattu Skotlannin biodiversiteettiluetteloon suojeltavana lajina, sen elinympäristöjen ja populaatioiden seurantaa ei ole toteutettu riittävällä tasolla. Ympäristön suojelu ja käärmeiden suotuisan elinympäristön tarjoaminen ovat avainasemassa tämän lajin säilyttämisessä. Tähän kuuluu muun muassa alueiden palauttaminen ja kehittäminen, jotta lisätään luonnon monimuotoisuutta ja annetaan lajeille mahdollisuus toipua.

Uusimmat tutkimustulokset, jotka ovat saaneet tukea myös IUCN:n punaiselta listalta, luokittelevat Skotlannin addersin "lähellä uhattuna" -tilaan. Tämä herättää entistä suurempaa huolta käärmeiden tilasta ja niiden elinmahdollisuuksista. Luonnonsuojelijoiden mukaan tarvitaan lisää tutkimusta ja toimia, jotta saadaan tarkempi kuva käärmeiden nykytilasta ja voidaan kehittää tehokkaita suojelutoimenpiteitä. Vain näin voidaan varmistaa, että addersin kaltainen laji ei häviä Skotlannin luonnosta.

Ymmärtäminen siitä, miksi addersin suojelu on niin tärkeää, menee pidemmälle kuin pelkkä yhden lajin suojelu. Se on osa laajempaa ekologista verkostoa, jossa kaikkien lajien ja ekosysteemien hyvinvointi on toisiinsa kytkeytynyttä. Skotlannin luonnon monimuotoisuus ja sen säilyminen on riippuvainen tästä tasapainosta, ja siksi käärmeiden, kuten addersin, suojelu on elintärkeää.

Mikä on HALE ja miten se lasketaan väestötasolla?
Mikä määrittää sosiopaatin primitiivisen tunne-elämän ja sen vaikutukset?
Miksi teknologian etiikkaa ei voi enää sivuuttaa?