Deutsch
Francais
Nederlands
Svenska
Norsk
Dansk
Suomi
Espanol
Italiano
Portugues
Magyar
Polski
Cestina
Русский
Kanadan alkuperäiskansojen tutkimuksessa eettiset ohjeet ovat olleet tärkeässä roolissa, erityisesti sen jälkeen, kun vuonna 2010 julkaistiin TCPS2-ohjeistus, joka määrittelee alkuperäiskansojen tutkimuksen eettisiä käytäntöjä. Tämä luku on kehittynyt aiempien, vuonna 2007 julkaistujen ohjeiden pohjalta, jotka koskivat erityisesti terveyteen liittyvää tutkimusta alkuperäiskansojen keskuudessa. Nämä ohjeet olivat tulosta laajasta alkuperäiskansayhteisön kuulemisesta ja niiden avulla pyrittiin vahvistamaan tutkimuksen eettistä prosessia.
Alkuperäiskansojen tutkimuksen erityispiirteet huomioitiin erillisillä ohjeilla, jotka olivat tärkeä osa eettistä arviointiprosessia. Vaikka TCPS2:n 9. luku oli alun perin tarkoitettu vain tutkimuksen eettiseksi kehyksesi, sen tavoitteena ei ole syrjäyttää alkuperäiskansojen omia eettisiä ohjeita, vaan pikemminkin tukea niiden kunnioittamista ja integroimista tutkimusprosessiin. Tämä on keskeinen periaate, joka korostaa alkuperäiskansojen osallisuutta ja kontrollia omien elämäänsä ja terveyteensä liittyvässä tutkimuksessa.
Alkuperäiskansojen tutkimuksessa on käytetty useita kehyksiä, kuten OCAP®-periaatteita (omistus, hallinta, pääsy ja omistajuus), jotka erityisesti korostavat paikallisten yhteisöjen oikeuksia tutkimustiedon hallintaan. Esimerkiksi Inuiittien terveyttä koskevassa tutkimuksessa on tullut entistä tärkeämmäksi varmistaa, että tutkimus heijastaa todellisuutta ja että tietoa keräävät alueen omat ihmiset. Inuiittien omat tutkimusstrategiat, kuten Qanuippitaa? Kansallinen Inuiittien terveyskysely, edistävät yhteisöjen hallintaa ja tiedonkeruuta alueellisesti ja kulttuurisesti merkityksellisin tavoin.
Metisin yhteisöjen tutkimus on myös kehittynyt omaksi erityiseksi alueekseen. Metis-kansan tutkimusperusteet, kuten Saskatchewanin Metisin terveyden ja tiedonhallinnan periaatteet, luovat puitteet, jotka tukevat monimuotoisten yhteisöjen erityispiirteitä. Näitä periaatteita sovelletaan eri sektoreilla, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa ja ympäristönsuojelussa, ja ne tarjoavat joustavuutta paikalliselle ja alueelliselle sopeutukselle tutkimus- ja tietojako-sopimuksissa.
Vaikka nämä periaatteet tarjoavat vahvan perustan alkuperäiskansojen tutkimuksen eettiselle toteuttamiselle, on tärkeää huomioida, että tilastotutkimus voi aiheuttaa ongelmia, jos sitä ei tehdä asianmukaisessa kontekstissa. Erityisesti terveysongelmien, kuten tyypin 2 diabeteksen, tutkimuksessa on havaittu, että jatkuva negatiivinen tiedonkeruu voi vahvistaa stereotypioita alkuperäiskansojen keskuudessa. Esimerkiksi "Thrifty Gene" -hypoteesi, joka selittää tyypin 2 diabetesta geneettisillä tekijöillä, on ollut osittain vastuussa siitä, että alkuperäiskansat on leimattu erityisesti haavoittuviksi tämän sairauden suhteen.
On tärkeää, että tutkimuksessa otetaan huomioon kolonialismin ja lännen vaikutukset alkuperäiskansojen elämään. Terveysongelmien syiden tutkimuksessa olisi välttämätöntä kehittää lähestymistapoja, jotka eivät vie leimaa ja syyllisyyttä alkuperäiskansoilta itseltään, vaan pikemminkin tarkastellaan niitä historiallisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet yhteisöjen nykytilanteeseen. Tutkijoiden tulisi aina miettiä, kuinka heidän tutkimuksensa voi vahvistaa tai heikentää stereotypioita ja olla tietoisia siitä, kuinka tutkimus vaikuttaa yhteisöihin.
Stereotypioiden ja leimaamisen ehkäiseminen on tutkimuksessa elintärkeää. Jos tietty terveysongelma on tutkittu laajasti ja usein toistuvasti yhdistetty alkuperäiskansojen elämään, on tärkeää pohtia, voidaanko lähestymistapaa muuttaa niin, että tutkimus vastaa enemmän yhteisöjen tarpeita ja kiinnostuksen kohteita, eikä pelkästään syvennä jo olemassa olevia negatiivisia käsityksiä.
Tämä eettinen pohdinta korostaa, että alkuperäiskansojen tutkimuksessa on aina huomioitava paitsi tieteelliset periaatteet, myös yhteisöjen omat oikeudet ja kulttuuriset erityispiirteet. Tutkimuksen on oltava yhteistyöhenkistä, kunnioittavaa ja suuntautunut tulevaisuuteen, jossa alkuperäiskansojen hallinta omista tutkimustiedoistaan on keskeistä. Tällöin tutkimus voi olla väline yhteisöjen vahvistamiselle sen sijaan, että se tuottaa haitallisia stereotypioita ja stigmoja.
Mikä on Metisin identiteetin mittaamisen haaste?
Kanadassa Metisin väestö näyttää kasvavan nopeammin kuin ei-alkuperäiskansojen väestö, ja vielä nopeammin kuin monien ensimmäisten kansojen ja inuiittien yhteisöjen väestö. Tämä kasvu herättää kuitenkin kysymyksiä siitä, kuinka luotettavia ja merkityksellisiä nämä tilastot ovat. Vaikka itsensä määrittäminen Metisinä, joka lisättiin Kanadan väestönlaskentaan ensimmäisen kerran vuonna 1996, tarjoaa näkemyksen tähän väestöön, se on monilla tavoilla puutteellinen ja epäluotettava väline Metisin väestön määrän ja identiteetin tarkastelussa. Syynä tähän on se, että itsensä määrittäminen Metisinä ei ole yksiselitteinen prosessi, ja sen taustalla on monimutkainen historiallinen ja poliittinen konteksti.
Tarkastellessamme, miksi Metisin identiteettiä ei voida yksinkertaisesti määrittää itseidentifikaation kautta, meidän on otettava huomioon kaksi keskeistä seikkaa. Ensinnäkin, Metisin käsite on muuttunut ajan myötä. Toiseksi, itsensä määrittäminen Metisinä on vasta viime aikoina saanut merkityksellistä kontekstia Kanadan väestönlaskennassa, vaikka se ei vielä täysin tavoita kaikkia Metisin identiteetin olennaisia piirteitä.
Ensimmäinen ja ehkä tärkein tekijä, joka vaikuttaa itseidentifikaation puutteellisuuteen, on se, että Metisin käsite on ollut moniselitteinen ja monimuotoinen jo pitkään. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Metisit olivat itsenäinen alkuperäiskansojen kansa, joka nousi merkittävään rooliin nykyisen Kanadan lännen tasangoilla. Metisit olivat osana niin sanottua "Rautaliittoa", joka yhdisti Ojibwa-kansan, Kree-kansan ja Assiniboin-kansan. Tässä kontekstissa Metisit olivat oma kansansa, jolla oli oma kulttuuri, talous, alueelliset yhteydet ja kielelliset piirteet. Kanadan valtio oli tietoinen tästä erillisyydestä ja tunnusti Metisin kansan oikeudet, mutta samalla kanadalaiset hallintokäytännöt, kuten Indian Act -laki, alistivat Metisit samojen lainsäädännöllisten kategorioiden alle kuin muut alkuperäiskansat. Tällöin Metisin identiteetti alkoi muuttua ja vaikeutui hallinnollisella tasolla.
Metisin itsemäärityksen ja itseidentifikaation taustalla on myös patriarkaalinen ja kolonialistinen perintö, joka liittyy vahvasti Indian Act -lakiin. Tämä laki, joka on ollut voimassa Kanadassa 1800-luvun lopulta lähtien, loi monimutkaisia lainsäädännöllisiä rakenteita, joiden avulla määriteltiin, ketkä kuuluvat alkuperäiskansoihin. Laki erotteli "statuksen" omaavat naiset, jotka olivat alisteisia miehilleen tai isälleen. Tämän seurauksena naisten mahdollisuus määritellä itse itseään alkuperäiskansaksi oli rajoitettu, ja tietyt säännöt, kuten avioliitto ei-statuksen omaavan henkilön kanssa, saivat aikaan sen, että naiset saattoivat menettää alkuperäiskansastatuksensa. Tämä patriarkaalinen rakenne lisäsi Metisin itsemäärityksen monimutkaisuutta, sillä monet naiset saattoivat menettää mahdollisuuden tulla tunnustetuiksi Metisinä, vaikka heidän perhesiteensä olivat tiiviisti kiinni Metisin kulttuurissa ja historiassa.
Väestönlaskennassa käytetty itseidentifikaation malli ei kykene täysin ottamaan huomioon kaikkia Metisin identiteetin ulottuvuuksia, ja se jää usein pinnalliseksi. Se ei tunnista, että Metisin identiteetti voi olla monikerroksinen, jossa historia, kulttuuri, alueelliset siteet ja perhesuhteet ovat yhtä tärkeitä kuin se, miten yksilö kokee itsensä. Väestönlaskennan kyselylomakkeet, jotka pyytävät yksinkertaista vastausta Metisin statuksesta, ovat ongelmallisia, koska ne eivät ota huomioon niitä historiallisia ja kulttuurisia kerroksia, jotka määrittelevät Metisin identiteetin. Lisäksi väestönlaskennassa käytetty itseidentifikaatio ei ota huomioon niitä muuttujia, jotka ovat olleet keskeisiä Metisin identiteetin muodostumisessa, kuten kolonialismin vaikutukset ja valtion lainsäädäntö.
Metisin väestön määrän laskeminen ei ole vain tilastollinen kysymys, vaan se on myös kulttuurinen ja poliittinen ongelma. Itseidentifikaation lisääminen väestönlaskentaan oli askel kohti oikeudenmukaisempaa tunnustamista, mutta samalla se jättää huomiotta monia tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat Metisin identiteetin monimuotoisuuteen. Tässä valossa on tärkeää ymmärtää, että Metisin väestön määrän arvioiminen on monimutkainen prosessi, joka ei ole yksiselitteinen, ja sen määrittäminen vaatii syvällistä ymmärrystä Kanadan alkuperäiskansojen historiasta, lainsäädännöstä ja kulttuurista.