Trumpin kannattajien syvät tunteet, jotka ilmenevät vihamielisyytenä ja jopa halveksuntana "sinistä porvaristoa" kohtaan, ovat keskeinen osa Yhdysvaltain nykyistä poliittista jakautumista. Tämä sininen porvaristo, jota voidaan kuvata kulttuuriseksi luokaksi, koostuu ensisijaisesti korkea-asteen koulutuksen saaneista ammattilaisista. He eivät ole yhtä rikkaita kuin Yhdysvaltain huipputuloiset, mutta he ansaitsevat huomattavasti enemmän kuin kansan suurin osa. Tämä luokka on poliittisesti liberaali ja progressiivinen, ja se menestyy usein digitaalisessa taloudessa. Monilla tämän luokan perheillä on riittävästi varallisuutta tukea lapsiaan yliopistokoulutuksessa ja ammatillisissa tutkinnoissa, auttaa heitä asunnon ostamisessa ja muiden taloudellisten tarpeiden täyttämisessä.

Samalla sininen porvaristo pitää itseään puolustamassa tasavertaisia ja humanitaarisia arvoja, ja tämä itsetuntoinen suhtautuminen kulttuurisesti ja taloudellisesti eroaa terävästi ylin 1–2 prosentin varallisuusluokan liiallisen kulutuksen ja poliittisen konservatismin maailmasta. Sinisen porvariston mielikuva itsestään liberaaleina ja oikeudenmukaisuutta ajavina kansalaisina johtaa usein siihen, että he hylkäävät superrikkaiden elämäntavan ja pyrkivät eroamaan heidän vallankäytöstään. Tämä taloudellinen ja poliittinen ero on ollut merkittävä Trumpin poliittisen strategian kenttä. Trumpin kannattajat – niin valkoinen työläisluokka kuin ultrarikkaat – yhdistävät voimansa erityisesti tätä sinistä porvaristoa vastaan.

Ultrarikkaat eivät tarvitse pitkällistä selitystä sen suhteen, miksi monet Yhdysvaltain varakkaimmista kansalaisista tukevat Trumpia: he ovat olleet suuria hyötyjiä hänen politiikastaan. Trumpin hallituksen sääntelyn purkaminen, ympäristönsuojelu- ja työelämän suojausten heikentäminen ovat tuottaneet suuria voittoja suuryrityksille. Yksi Trumpin merkittävimmistä lainsäädännöllisistä saavutuksista oli verouudistus vuonna 2017, joka leikkasi verotusta ja pääomatulojen veroja rikkaimmilta ja antoi valtavat verokannustimet Yhdysvaltain ultrarikkaille. Tämä verohelpotus, joka oli vastustetuin lainsäädäntö Yhdysvalloissa neljännesvuosisataan, sai vain alle 35 prosentin kannatuksen kansallisissa mielipidetutkimuksissa. Trumpin tukeminen monille miljardööreille ja suurmiljonääreille on ollut ainoa syy heidän merkittävälle poliittiselle tuelleen, sillä heidän oma varallisuutensa on saanut mittaamatonta tukea tämän politiikan kautta.

Trumpin kaudella miljardöörit ja suurmiljonäärit ovat saaneet entistä suurempaa valtaa. Hän on nimittänyt useita rikkaita ja vaikutusvaltaisia henkilöitä hallitukseensa, kuten Betsy DeVosin, Wilbur Rossin ja Steven Mnuchinin, ja toiminut voimakkaasti heikentääkseen veroja ja lainsäädäntöä, joka suosi yhteiskunnan alimpia tuloluokkia. Erityisesti miljardöörit ovat olleet aktiivisia tukemaan Trumpin politiikkaa ja lobbauksessaan suosimassa ultrakonservatiivisia arvoja. Rikkaat amerikkalaiset ovat olleet Trumpin tukijoiden joukossa hyvin näkyvästi mukana, samalla kun he rahoittavat valtavia konservatiivisia tiedotusvälineitä kuten Fox News ja Breitbart. Tässä yhteydessä tärkeä rooli on ollut niin kutsutulla "pimeällä rahalla", joka ohittaa julkisen valvonnan ja on vaikeasti tutkittavissa.

Trumpin poliittinen liitto ultrarikkaiden ja taloudellisesti kamppailevien valkoisten välillä ei ole sattumaa. Republikaanipuolue on rakentanut tämän liiton yhdistämällä rikkaiden etuja kulttuurisiin ja uskonnollisiin konservatiivisiin arvoihin. Tämä on avannut väylän sille, että Trumpin kannattajakunta koostuu valkoihoisista työläisistä ja keskituloisista, jotka ovat taloudellisesti taantuneita, mutta jakavat silti samat arvojensa perusteella syntyneet poliittiset linjaukset ultrarikkaiden kanssa. Vaikka Trumpin kannattajat voivat olla monella tapaa taloudellisesti eri asemassa kuin miljardöörit, tämä poliittinen liitto on tehokas, sillä Trump on osannut räätälöidä viestejä, jotka kohdistuvat etnisiin vähemmistöihin, naisiin ja liberaaleihin, saaden aikaan laajaa vihaa ja tyytymättömyyttä.

Trump on onnistunut hyödyntämään ja syventämään negatiivista puoluekuria, joka tuo esiin rasistisia, seksistisiä ja xenofobisia tunteita. Tällainen politiikka on saanut entistä enemmän kannatusta, erityisesti niiltä, jotka kokevat olevansa syrjäytyneitä taloudellisesti ja kulttuurisesti. Koronaviruspandemia on vain lisännyt näitä jännitteitä ja kärjistänyt niitä entisestään. Trumpin strategia on toiminut juuri siksi, että se on antanut äänen taloudellisesti ja sosiaalisesti marginalisoituneille ryhmille, jotka kokevat kilpailevansa resurssien puolesta muiden väestöryhmien kanssa. Tämä on ollut erityisen tuhoisaa niille yhteiskunnallisille ryhmille, jotka tuntevat, että heitä ei tueta valtavirtapolitiikassa.

Olisi tärkeää muistaa, että vaikka Trumpin hallinto on suosinut taloudellisesti kaikkein rikkaimpia, se on onnistunut piilottamaan tämän tosiasian yhdistämällä taloudelliset erimielisyydet kulttuurisiin ja sosiaalisiin jakautumiin. Rasismi ja vihapuhe ovat olleet keskeisiä tekijöitä, joiden avulla tämä poliittinen liitto on syntynyt ja kehittynyt. Tämä luo vakavan haasteen ymmärtää nykyistä poliittista tilannetta Yhdysvalloissa ja tarjoaa tärkeän näkökulman siihen, miten taloudelliset ja kulttuuriset jännitteet voivat risteytyä ja luoda poliittisia liittoja, jotka vaikuttavat koko yhteiskunnan toimintaan.

Miten Trumpin hallinto ja "syväkuilun" ajattelu vaikuttivat turvapaikanhakijoihin?

Trumpin hallinto käytti useita sääntömuutoksia ja päätöksiä, jotka vaikuttivat syvästi turvapaikanhakijoihin Yhdysvalloissa. Esimerkiksi vuonna 2019 säädetty "kolmannen maan transitokielto" estää henkilön oikeuden hakea turvapaikkaa Yhdysvalloista, jos hän on matkustanut kolmannen maan kautta ja ei ole hakenut turvapaikkaa siellä. Tämä sääntö vaikutti erityisesti Keski-Amerikan maista, kuten El Salvadorista ja Hondurasista, saapuneisiin hakijoihin, mukaan lukien alaikäisiin, jotka oli estetty hakemasta turvapaikkaa Yhdysvalloista. Trumpin hallinto puolusti tätä politiikkaa väittämällä, että turvapaikanhakijan epäonnistuminen hakea suojaa ensimmäisessä "turvassa olevassa" maassa oli todiste siitä, että turvapaikkahakemus oli petos.

Tämä käytäntö tuli osaksi laajempaa politiikkaa, jossa Yhdysvallat solmi "turvapaikkayhteistyösopimuksia" Keski-Amerikan maiden, kuten Guatemalan, El Salvadorin ja Hondurasin, kanssa. Tämän seurauksena Yhdysvallat pystyi lähettämään turvapaikanhakijoita takaisin näihin maihin sen sijaan, että heille annettaisiin suojelua Yhdysvalloissa. Turvapaikanhakijat, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin El Salvadorista ja Hondurasista, siirrettiin Guatemalaan, vaikka tämä maa ei voinut tarjota kunnollista turvapaikkajärjestelmää, eikä sillä ollut kykyä tarjota turvallisuutta niille, jotka pakenivat väkivaltaa omasta maastaan.

Hallinnon politiikka teki selväksi, että sen tavoitteena oli estää turvapaikanhakijat tulemasta Yhdysvaltoihin ja sen sijaan työntää heidät takaisin niiden maiden rajojen yli, joissa he olivat jo kohdanneet väkivaltaa ja epävakautta. Tämä politiikka ei vain loukannut kansainvälisiä lakivelvoitteita, vaan myös paljasti syvää eriarvoisuutta ja erottelua niiden välillä, jotka olivat "metropolissa" ja niiden, jotka olivat "reunalla", syrjässä.

Trumpin hallinnon suhtautuminen maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin oli selvästi dehumanisoivaa ja välinpitämätöntä. Hän käytti useita toimenpiteitä, jotka loivat syvän kuilun ei-kansalaisten ja Yhdysvaltain kansalaisten välille. Yksi esimerkki tästä oli elokuussa 2017 myönnetty armahdus Maricopa Countyn sheriffille Joe Arpaioille, joka oli syyllistynyt latinoyhteisön jäseniin kohdistuvaan rodulliseen profilointiin. Trumpin armahdus oli erityisen kiistanalainen, koska Arpaio oli rikkonut oikeuden määräyksiä, jotka estivät häntä jatkamasta perustuslain vastaista toimintaa. Trumpin armahdus ja puolustaminen antoivat viestin, että tietyt ihmisryhmät, erityisesti maahanmuuttajat ja vähemmistöt, eivät ansainneet samoja perusoikeuksia kuin muut.

Trumpin hallinnon politiikka sai vielä synkempiä piirteitä perheiden erottelupolitiikassa. Yksi hallinnon ensimmäisistä toimenpiteistä oli "nollatoleranssipolitiikka", joka määräsi syytteen nostamisen kaikille laittomasti maahan saapuneille henkilöille. Tämä politiikka ei vain rikkonut perhesiteitä, vaan myös altisti lasten ja vanhempien kohtelun laajamittaiselle huonontumiselle. Nollatoleranssipolitiikan myötä vanhemmat, jotka syyllistyivät maahantuloon ilman asianmukaista lupaa, erotettiin lapsistaan ja lapset vietiin hätämajoitukseen, jossa heitä pidettiin erillään perheistään. Tämä politiikka oli erityisen järkyttävää, koska sen tarkoitus oli nimenomaan karkottaa turvapaikanhakijat ja estää heitä saamasta suojelua, vaikka monet heistä olivat paenneet väkivaltaa ja vaaroja.

Tämä politiikka ja ajattelu ilmensivät syvää epäoikeudenmukaisuutta ja moraalista hämärtymistä, joka oli omiaan syventämään "syväkuilun" käsitettä, jossa tietynlaisia ihmisiä kohdellaan täysin toisenlaisin kriteerein kuin muita. Näiden käytäntöjen ja politiikkojen seurauksena suuri määrä turvapaikanhakijoita joutui vaarallisiin olosuhteisiin ja menetti mahdollisuuden hakea turvapaikkaa Yhdysvalloista. Hallinto ei nähnyt näitä ihmisiä oikeudenmukaisina turvapaikanhakijoina, vaan pelkästään "laittomina maahanmuuttajina", jotka ansaitsivat joutua syrjityiksi ja heidät piti palauttaa takaisin väkivallan keskelle.

Kun tarkastellaan tätä politiikkaa ja siihen liittyvää ajattelua, on tärkeää ymmärtää, kuinka syvä kuilu ja eriarvoisuus on tullut osaksi Yhdysvaltain maahanmuuttopolitiikkaa. Eriarvoisuus ei ole vain peruslainsäädännön tai oikeudellisten normien rikkomista, vaan myös ihmisten perusoikeuksien ja ihmisarvon aliarvioimista. Eriarvoisuuden ja syrjinnän kautta, joita tämä hallinto edusti, maahanmuuttoon liittyvät kysymykset saivat uudenlaisen, syvästi polarisoivan ulottuvuuden.

Mikä selittää Donald Trumpin suosion Kaakkois-Nigeriassa?

Donald Trumpin suosio ei rajoitu pelkästään Yhdysvaltoihin, vaan hänen kannatuksensa ulottuu myös Kaakkois-Nigerian kuten Igbo-alueelle. Trumpin yksinkertaistava ja usein vieroksuva retoriikka, joka syyttää ulkoryhmiä ja käsittelee monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia mustavalkoisin termein, ei ainoastaan resonoi Yhdysvalloissa, vaan myös Igbojen keskuudessa. Tämä tuki perustuu yhteisiin tunteisiin oikeutuksesta, joka kokee olevan uhattuna. Yhdysvalloissa Trumpin kannattajakunnan pohjalla on usein pelko valkoisen maskuliinisuuden ja ylivallan romahtamisesta, ja vaikka tällaista uhkaa ei voida suoraan liittää nigerialaiseen tilanteeseen, on Igbojen kokemuksessa samankaltaista tunnetta siitä, että heidän asemansa on väärinymmärretty tai heiltä on viety oikeutettu roolinsa yhteiskunnassa.

Igbojen kansallismieliset liikkeet, kuten Biafran itsenäisyyttä ajavat ryhmät MASSOB ja IPOB, ovat toisin sanoen kollektiivinen vastaus yhteiskunnalliseen nöyryytykseen ja eriarvoisuuteen. On totta, että useimmat Igboista eivät usko itsenäisyyteen tai uuden sodan syttymiseen, mutta monille Igboille näiden liikkeiden kansallismielinen sanoma, joka vaatii heidän ansaitsemaansa tunnustusta ja kunnioitusta, resonoi syvästi. Tämä kokemus on niin voimakas, että vaikka Trump ei todennäköisesti tiedä mitään Nigerian sisäpolitiikasta, hänen yksinkertaistava ja suoraviivainen lähestymistapansa luo yhteyksiä. Trumpin kyky käyttää voimaa avoimesti ja ilman pelkoa, hänen rohkea asenteensa, saavat monet Igbojen keskuudessa sen sijaan tunnustusta ja kunnioitusta.

Igbot kokevat, että heidän arvostuksensa ja paikkansa yhteiskunnassa on aliarvostettu. Historiallisesti Igbot hallitsivat Pohjois-Nigerian virkamieskunnan ja hallitsivat laajasti kauppaa, mutta Biafran sodan jälkeen heidän poliittinen ja taloudellinen valta on heikentynyt. Trumpin tukijat Yhdysvalloissa, erityisesti valkoiset työväenluokan miehet, kokevat samankaltaisia uhkia omasta asemastaan, mutta samalla he saavat osakseen etuja verrattuna vähemmistöryhmiin. Yhteistä on uskomus siitä, että heidän identiteettinsä oikeuttaa heidät hallitsemaan yhteiskunnassa.

Vaikka tämä vertailu ei tarkoita, että Igbojen ja Yhdysvalloissa asuvien valkoisten miesten kokemukset olisivat täysin rinnastettavissa, on tärkeää huomata, että molemmat ryhmät kokevat, että heidän asemansa on uhattuna. Molemmat ryhmät myös uskovat, että heillä on oikeus parempaan asemaan. Tämä tunne on voimakas, vaikka todellisuudessa kumpikin ryhmä nauttii edelleen useista etuuksista verrattuna muihin. Trumpin vetovoima juontaa juurensa juuri siihen, että hän esittää itsensä poliittisena uhriina, vaikka hän on ollut maailman vaikutusvaltaisin henkilö.

Samalla tavalla kuin Trump Yhdysvalloissa ruokkisi salaliittoteorioita ja syyttäisi heikommassa asemassa olevia ryhmiä, Igbojen keskuudessa vallitsee monia teorioita siitä, miksi heidän yhteiskunnallinen asemansa on laskenut. Erityisesti salaliittoteorioiden suosio kertoo huolista, jotka liittyvät eriarvoisuuden kasvuun, moraalisten arvojen rapistumiseen ja poliittisten eliittien korruptioon, joka heikentää tavallisten kansalaisten elämää. Nämä teoriat ilmentävät yhteiskunnallista ahdistusta ja epäluottamusta järjestelmää kohtaan, mikä lisää kansallista turvattomuutta ja eriarvoisuutta.

Trumpin brutaali voiman käyttö, hänen yksinkertaistavat vastakkainasettelut ja kyky syyttää ulkoryhmiä ongelmien juurista, herättävät monissa Igboissa ihailua. Tämän yhteyden on ymmärrettävä, että vaikka Trump ei ole asiantuntija Nigerian sisäpolitiikassa, hänen retoriikkansa antaa äänen Igbojen ja muiden etnisten ryhmien kokemiin vääryyksiin. Trumpin äärimmäinen itsevarmuus on saanut häntä tukevat näkemään hänet voimakkaana johtajana, joka ei pelkää käyttää valtaansa.

On myös huomattava, että Trumpin johtajakeskeinen ja konfliktilähtöinen politiikka resonoi niissä, jotka kokevat, että heidän asemansa yhteiskunnassa on aliarvostettu tai uhattuna. Tällaisten tunteiden myötä heidän taipumuksensa tukea Trumpin kaltaisia hahmoja on helppo ymmärtää. Heidän tukensa ei aina perustu taloudellisiin tai poliittisiin arvioihin, vaan pikemminkin symboliseen vastaukseen siihen, kuinka heidän kokemuksiaan ei ole riittävästi huomioitu laajemmassa yhteiskunnassa.

Miten pandemia paljasti kapitalismin ja valtion epäonnistumisen: Opetuksen ja politiikan kriisi
Mikä tekee sanonnoista ja idiomeista niin voimakkaita viestintävälineitä?
Miten eri virukset voivat vaikuttaa laboratoriokemikaaleihin ja niiden rooli infektiotutkimuksissa?
Ashwagandha ja sen vaikutus kehon toimintoihin: Terveysvaikutusten tarkastelu ja tulevaisuuden näkymät