Donald Trumpin politiikka ja julkinen persoonallisuus ovat synnyttäneet erityisen ilmiön, jossa sääntöjen rikkominen ja muiden häpäiseminen ovat saaneet valtavan kannatuksen osakseen. Trumpin valta-asema ei ole syntynyt pelkästään hänen poliittisista ohjelmistaan tai lupaustensa toteutuksesta, vaan erityisesti hänen kyvystään rikkoa sääntöjä ilman seurauksia. Jim McGuigan, joka tutkii nykykulttuurin ilmiöitä, pohtii julkisuuden henkilöiden roolia ja vaikutuksia seuraajiinsa ja kansan mielikuvitukseen. Hän väittää, että julkisuuden henkilöt toimivat esimerkkeinä, joiden kautta he tarjoavat malleja menestykselle ja sopivalle käyttäytymiselle kilpailevassa ja epätasa-arvoisessa maailmassa. Trumpin lähipiiriin kuuluva Mary Trump puolestaan paljastaa, että hänen isoisänsä Fred Trump oli juuri se henkilö, joka opetti Donaldille välinpitämättömyyden muiden tunteita kohtaan ja sääntöjen rikkoimisen hyväksymisen.

Trumpin oma käytös, erityisesti hänen poliittisten kokoontumistensa yhteydessä, on saanut erityisesti voimakasta kannatusta. Hänen läsnäolonsa massatapahtumissa ei ole pelkästään perinteistä poliittista spektaakkelia, vaan suoranaista kansan halukkuutta seurata häntä ja hänen esimerkkiään. McGuiganin mukaan tällaisessa tilanteessa ei ole kyse pelkästään idoloinnista vaan myös hänen käyttäytymisensä mallintamisesta. Tässä kulttuurissa julkisuuden henkilö, kuten Trump, ei ainoastaan näytä kuinka menestyä, vaan hän esittää itsensä täysin poikkeuksellisena ja sääntöjen ulkopuolisena johtajana, jonka toiminta on ikään kuin maailman valtio- ja yhteiskuntajärjestelmästä irrallista. Samalla se viestii hänen kannattajilleen, että he voivat elää ja toimia samalla tavalla ilman pelkoa seuraamuksista.

Tämä ilmiö ei ole uusi. Jo aikaisemmat sosiologiset ja antropologiset tutkimukset ovat käsitelleet, kuinka kansan käyttäytyminen ja johtajien mallit luovat ja ylläpitävät valtarakenteita. Erityisesti René Girardin ja Elias Canettin kaltaiset ajattelijat ovat pohtineet, kuinka joukkojen käyttäytyminen voi levitä ja muuttaa yhteiskunnallisia rakenteita ja valtasuhteita. Trumpin käytös, ja erityisesti hänen kyky levittää vihamielisiä ja halveksivia tunteita seuraajiinsa, muistuttaa monia näistä aikaisemmista teorioista, jotka käsittelevät massan ja johtajien välistä suhdetta. Trumpin tapa toimia saattaa aiheuttaa massassa patologisia, irrationaalisia reaktioita, jotka muistuttavat niitä, joita olemme nähneet historian synkimmissä hetkillä, kuten fasististen liikkeiden nousussa.

Koko Trumpin aikakauden erityispiirre on ollut juuri se, että hän on jatkuvasti käyttänyt hyväksyntäänsä ja kannatustaan välineenä muuttaakseen perinteisiä poliittisia normeja. Hänen massakampanjansa ja -kokouksensa ovat olleet tilaisuuksia, joissa hän on saanut jatkuvasti esiin muiden alhaisempien poliitikkojen ylistyksiä ja valitsemiaan puolestapuhujia. Yksikään poliittinen johtaja ei ole jäänyt vaille ylistystä. Yksi esimerkki tästä sycophant-politiikan ilmiöstä on, kuinka jopa keskitason republikaanipoliitikot ovat nousseet lavalle kehumaan Trumpia kaikessa, mukaan lukien häntä pidettiin "maailman vahvimpana presidenttinä." Tällaiset ylistykset ja voimakas henkilöpalvonta ovat osaltaan luoneet ympäristön, jossa Trumpin johtajuus ei ole enää pelkästään poliittinen ilmiö, vaan lähes jumalauskoinen palvonta.

Trumpin tyyli ja puheenvuorot ovat olleet monilla tavoin epätavallisia ja rajoja rikkovia. Hänen esiintymisensä on täynnä julkisia nöyryytyksiä, joissa hän usein naurattaa yleisöään muiden kustannuksella. Esimerkiksi hänen esiintymisensä, joissa hän pilkkasi vammaista toimittajaa tai käytti väkivaltaisia eleitä, kuten väittämässä, että jollain tulisi olla kuolemanrangaistus, jos hän tekee isänmaallisen rikkomuksen, luo kuvan siitä, että sääntöjä ei tarvitse noudattaa. Tässä ympäristössä "riippumattomuus" ja "sääntöjen rikkominen" nousevat esiin eräänlaisina sankarillisina piirteinä, jotka luovat eron sääntöjä noudattavien ja sääntöjä rikkovien välillä. Trumpin massatapahtumissa seuraajat nauttivat siitä, että he voivat yhdessä kumota yleisiä poliittisia normeja, kuten sen, että poliittisen väittelyn tulisi olla arvokasta ja asiallista.

Trumpin viestintästrategia on näyttänyt voimakkaasti vaikuttavan siihen, kuinka hänen seuraajansa kokevat poliittiset ja yhteiskunnalliset kysymykset. Se, että hän osaa yhdistää huumoria ja väkivaltaa, luo kuvaa siitä, että hän on "ylhäällä" sääntöjen ja lain ulkopuolella. Hänen kannattajansa ovat myös valmiita seuraamaan häntä tähän uskoon, mihin liittyy myös eräänlainen patriarkaalinen valta, jossa maskuliinisuus ja sääntöjen rikkominen korostuvat. Tällainen toimintatapa ei ole vain esteettinen tai poliittinen; se on kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ilmiö, joka saa aikaan omanlaisen sycophantic-politiikan, jossa johtajan valta on lähes kyseenalaistamaton.

Tämä koko ilmiö ei ole vain yksittäisten poliittisten kokoontumisten ja puheiden seurausta, vaan se liittyy syvällisemmin kulttuurillisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Yhä useammat seuraajat pitävät tätä uutta, sääntöjä rikkovaa kulttuuria osana oman elämänsä tarjoamaa vapautta ja voimaa. He näkevät tämän vastaiskuna perinteisille arvoille ja normeille, jotka heidän mielestään estävät heitä olemasta vapaita. Tällainen kehitys luo tilanteen, jossa perinteinen poliittinen keskustelu muuttuu entistä enemmän naurettavaksi ja väkivaltaiseksi, ja siihen liittyy yhä vähemmän tilaa kunniallisuudelle ja rehellisyydelle.

Mikä on "Trumpin aikakauden huudahduksen" merkitys ja vaikutus naisiin vähemmistöryhmistä?

Trumpin aikakauden retoriikka, erityisesti hänen käyttämänsä huudahdukset ja provosoivat ilmaisut, saivat voimakkaan vastaanoton, ja monet näistä retorisista elementeistä saivat erityisen merkityksen naisiin, jotka edustivat etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä. Tämä ilmiö ilmeni erityisesti presidentin ensimmäisen vaalikampanjan aikana ja jatkui hänen hallintonsa aikana. Ralli-ilmapiirissä tapahtuva vuorovaikutus, jossa Trump käytti provosoivia huutoja ja yleisön reaktioita, muodostui osaksi hänen poliittista strategiaansa. Yksi merkittävimmistä huudahduksista oli "Lock her up!" (Lukitse hänet!), jota käytettiin ensimmäisenä Hillary Clintonia vastaan, mutta joka sai myöhemmin lisää merkitystä, kun Trumpin kannattajat alkoivat käyttää sitä myös naisiin vähemmistöryhmistä, kuten Alexandria Ocasio-Corteziin, Ilhan Omariin, Ayanna Pressleyyn ja Rashida Tlaibiin.

Erityisesti naisten, jotka edustivat värillisiä vähemmistöjä ja olivat ensisijaisesti ensimmäisen polven maahanmuuttajia, näkyvyys nousi tärkeäksi osaksi Trumpin vastustajien demonisointia. Ocasio-Cortezin, Omardin, Pressleyn ja Tlaibin valinta Kongressiin herätti vastareaktion, jossa heidän ulkonäköään ja käyttäytymistään tarkasteltiin kuin salaisuuksia, joiden avulla voitiin arvioida heidän todellisia motiivejaan ja persoonallisuuksiaan. Esimerkiksi Ocasio-Cortezin pukeutuminen, erityisesti punaiset huulipunat ja korvakorut, tulkittiin merkiksi hänen latinalaisamerikkalaisesta taustastaan ja Bronxista, vaikka hänen poliittinen kertomuksensa oli keskittynyt köyhyysongelmiin, jotka hän oli kokenut työskennellessään tarjoilijana ja baarimikkona.

Naisten näkyvyys ei ollut vain esteettinen ilmiö, vaan se oli monitasoinen ja sekoittui kulttuurisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin jännitteisiin. Ocasio-Cortezin ja muiden naisten vaatetuksesta, ulkonäöstä ja käyttäytymisestä tuli häiritseviä elementtejä, jotka herättivät epäilyksiä heidän aitoudestaan. Ocasio-Cortezia kritisoitiin muun muassa sen takia, että hän nähtiin pukeutuvan tavalla, joka ei sopinut hänen väitettyyn köyhyyteensä ja taustaansa. Tällaiset syytökset muistuttavat niitä, joita Hillary Clinton kohtasi vaalikampanjoissaan: ei oltu "tavallisia" naisia, vaan heidän vaatteensa ja käyttäytymisensä viestittivät jotain muuta, jotain epäaitoa.

Näiden naisten uskonnollinen ja kulttuurinen tausta, erityisesti Ilhan Omardin muslimitausta, tuli yhä merkittävämmäksi Trumpin retoriikassa. Omardin hijabi, joka oli silmiinpistävä uskonnollinen symboli, tuli monien islamofobisten pelkojen ja ahdistusten kohteeksi. Historian valossa hijab on usein symboloinut lännen pelkoja "toiseudesta", joka on nähty arvaamattomana ja jopa petollisena. Omarin kaltaisia naisia syytettiin siitä, että heidän uskonnolliset käytäntönsä, kuten hijabin pitäminen, estivät heitä olemaan aidosti uskollisia Yhdysvalloille. Tämä syytös yhdisti rasistiset ja islamofobiset jännitteet hänen poliittiseen rooliinsa, mikä teki hänestä erityisen kyseenalaisen hahmon Trumpin kampanjassa.

Tämän retorisen hyökkäyksen takana oli laajempi ideologia, jossa naisten rooli ja asema yhteiskunnassa sekoittuivat etnisiin, uskonnollisiin ja poliittisiin jännitteisiin. Trumpin retoriikassa naisten vähemmistöryhmistä - erityisesti värillisten naisten - yhteiskunnallista asemaa ja heidän paikkaansa poliittisessa kentässä käsiteltiin usein epäilyksillä ja aliarvioinnilla. "Lock her up!" -huudon rinnalle nousi uusi versio, "Send her back!", joka suuntautui erityisesti Omarin ja Tlaibin kaltaisiin naisiin ja viittasi heidän oletettuun ulkomaalaisuuteensa ja kansalaisuutensa aitouteen.

Tämä ajattelu levisi myöhemmin myös laajemmin, ja sitä käytettiin myös Ocasio-Cortezin ja muiden naisten demonisointiin. Heidän syytöksensä olivat väitteen mukaan korruptio, epäamerikkalaisuus ja maahanmuuttajien suosion hyväksikäyttö. Trumpin kannattajat toistivat näitä väitteitä kitaroidessaan heidän poliittista rooliaan ja henkilökohtaisia valintojaan, kuten vaatteitaan ja elämäntapaansa, vaikka nämä naiset olivatkin osa poliittista kenttää, joka pyrki muokkaamaan yhteiskunnallisia normeja ja luomaan vastapainoa aiemmille hallituksille.

Vähemmistön naisten, kuten Ocasio-Cortezin, Omardin, Tlaibin ja Pressleyn, julkinen rooli on ollut tärkeä osa Trumpin aikakauden kulttuurista ja poliittista ilmapiiriä. Näiden naisten näkyvyys ja asema poliittisessa kentässä ovat haastaneet yhteiskunnallisia normeja ja avanneet tilan uusille keskusteluille rodun, uskonnon ja sukupuolen risteyksistä. Heidän roolinsa on noussut esiin sekä vastustajien että tukijoiden keskuudessa ja herättänyt keskustelua siitä, kuinka vähemmistön naisten roolit ja asema tulisi ymmärtää ja arvostaa tässä ajassa.

Miten alaraajan amputaatio vaikuttaa ennusteeseen ja kuntoutukseen?
Miten paljasjalkajuoksu parantaa tasapainoa ja vähentää loukkaantumisriskejä?
Miten tekoäly muuttaa terveydenhuollon toimintaa ja haasteet sen käyttöönotossa?
Miten Kolmogorov–Smirnovin testillä arvioidaan normaalijakauman soveltuvuutta?
Miten adsorptio ja sen mallit vaikuttavat vedenpuhdistuksessa?