Miten heuristiikat ja sosiaalinen media vaikuttavat valeuutisten leviämiseen ja uskomiseen?

Heuristiikat, yksinkertaistetut ajattelumallit, joita ihmiset käyttävät vähentääkseen kriittistä pohdintaa, ovat keskeisessä roolissa siinä, miten tietoa käsitellään ja uskotaan. Näitä ajattelumalleja hyödynnetään erityisesti silloin, kun ihmiset luottavat aiempiin uskomuksiinsa ja mielipiteisiinsä. Jos uutinen tai tieto vahvistaa nämä uskomukset, sitä on todennäköisemmin taipumus uskoa (ns. vahvistusharha). Tämä selittää, miksi väärä tieto voi levitä nopeasti: ihmisten luonnollinen taipumus etsiä ja uskoa sellaista tietoa, joka on linjassa heidän ennakkokäsitystensä kanssa, tukee väärän tiedon leviämistä.

Lewandowsky, Ecker, Seifert, Schwarz ja Cook (2012) ovat tunnistaneet neljä tekijää, jotka vaikuttavat siihen, uskoako ihminen tiettyyn tietoon: viestin johdonmukaisuus (vahvistaako se aiempia uskomuksia?), viestin koherenssi (onko se sisäisesti johdonmukainen ja uskottava?), lähteen luotettavuus ja yleinen hyväksyttävyys (montako muuta henkilöä näyttää uskovan siihen?). Nämä tekijät voivat selittää, miksi ihmiset altistuvat väärälle tiedolle ja jopa levittävät sitä.

Misinformaation leviämiseen liittyy myös normatiiviset paineet. Ihmiset voivat jakaa väärää tietoa saavuttaakseen sosiaalista hyväksyntää ja kiinteyttääkseen identiteettinsä johonkin ryhmään. Tällainen käytös liittyy sosiaalisen identiteetin teoriaan (Tajfel & Turner, 2001, 2004), ja se voi estää ihmisiä arvioimasta kriittisesti jakamaansa tietoa. Kun väärä tieto on omaksuttu, sen muuttaminen on vaikeaa, ja joskus yritykset korjata virheitä voivat jopa edistää virheellisen tiedon leviämistä, erityisesti ideologisesti yhtenäisissä ryhmissä.

Valeuutisten leviäminen digitaalisessa aikakaudessa on saanut entistä suurempaa huomiota, ja tälle ilmiölle on useita syitä. Ensinnäkin uutismedioiden kynnys on alhaisempi kuin koskaan aiemmin, sillä verkkosivujen perustaminen ja mainostulojen saaminen on helppoa. Sosiaalisen median rooli väärän tiedon levittämisessä on myös keskeinen: alustoilla jaetaan lyhyitä tekstinpätkiä, jotka tekevät tiedon paikkansapitävyyden arvioinnista vaikeampaa. Lisäksi yleinen luottamus perinteisiin medioihin on laskenut, ja poliittinen polarisaatio on lisääntynyt monissa länsimaissa. Tämä kaikki lisää väärän tiedon leviämisen mahdollisuuksia.

Valeuutisten leviäminen sosiaalisen median kautta tuo mukanaan myös normeja, jotka kannustavat jakamaan väärää tietoa, vaikka henkilö ei itse uskoisi siihen. Tämä voi lisätä yhteiskunnallista paineistusta ja levittää virheellistä tietoa entisestään. Yksi tutkimus (Allcott & Gentzkow, 2017) osoitti, että vuonna 2016 valeuutiset olivat voimakkaasti Trumpin kannalta edullisia, ja niiden jakaminen oli laajaa erityisesti Facebookissa. Tällaiset tutkimukset osoittavat, kuinka poliittinen identiteetti ja ideologinen sitoutuminen voivat vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti ihminen uskoo ja levittää väärää tietoa.

Valeuutisten vaara ei ole pelkästään tiedon vääristymisessä, vaan se voi heikentää luottamusta demokraattisiin instituutioihin, vähentää yhteiskunnallista koheesiota ja edistää populististen johtajien nousua. Tällöin väärä tieto voi muokata yhteiskunnan tiedonkulutuksen maisemaa ja vaikuttaa jopa siihen, mitä asioita pidetään tärkeinä. Esimerkiksi Vargo, Guo ja Amazeen (2018) tutkitut valeuutiset voivat vaikuttaa mediakenttään asettamalla agendoja, jotka voivat muokata yhteiskunnan käsityksiä ja luoda uusia debatteja.

Valeuutisten todenmukaisuuden tarkistaminen on tärkeä askel niiden torjumisessa. Yksi lähestymistapa on keskittyä uutisen sisältöön ja sen lähteisiin. Tieteen ja asiantuntijalausuntojen avulla voidaan tarkistaa väitteiden paikkansapitävyys ja taata, että tiedon jakaminen perustuu luotettaviin lähteisiin. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun väärä tieto on saanut jalansijaa erityisesti sosiaalisen median kautta, jossa tiedon levittäminen on nopeaa mutta valitettavasti myös vääristyneempää.

Mediat eivät ole enää pelkästään tiedon välittäjiä, vaan ne ovat saaneet uudenlaisen roolin, jossa ne voivat muokata kansalaisten käsityksiä maailmasta. Valeuutiset voivat vaikuttaa yleisön asenteisiin ja luoda uusia ilmiöitä, jotka haastavat perinteiset uutisformaatit ja uutiskäsitykset. Onkin tärkeää, että sekä kuluttajat että mediantuottajat kehittävät välineitä ja strategioita valeuutisten havaitsemiseen ja estämiseen, jotta väärän tiedon vaikutukset eivät ole liian laajoja.

Miten identiteettiin perustuvat motivaatiot vaikuttavat toimintaan ja disinformaatioon

Kun toiminta ei ole itselle tuttu tai se ei ole linjassa oman identiteetin kanssa, ihmiset tulkitsevat vaikeuksia toiminnan aloittamisessa tai jatkamisessa eri tavalla. Tällöin vaikeus saattaa tarkoittaa, että kyseinen toiminta ei ole "minulle" tarkoitettu, eikä se vastaa omaa identiteettiäni (Elmore & Oyserman, 2012; Oyserman, 2019b). Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet siihen, miten sosiaaliset identiteetit vaikuttavat kouluun liittyvään toimintaan, kuten opiskeluun, luokkakeskusteluihin osallistumiseen, huomiota kiinnittämiseen, avun pyytämiseen tai kirjastoon menemiseen (esim. Oyserman et al., 2012; Oyserman, 2019b). Vaikka tätä ei ole suoraan tutkittu, vaikutelma on, että identiteettiin sopiva toiminta vahvistaa identiteettiä ja sen puuttuminen uhkaa identiteettiä. Esimerkiksi, jos hyvät opiskelijat opiskelevat, opiskelu vahvistaa sen, että on hyvä opiskelija; mutta jos ei opiskele, se viittaa siihen, että on jotain muuta. Brexit-kampanjassa sosiaaliset identiteetit, kuten brittinä oleminen ja ympäristötietoisuus, liitettiin tiettyyn toimintaan, kuten äänestämiseen "leave"-puolelle. Jos "me" teemme näin, henkilö, joka ei äänestänyt "leave", ei välttämättä ole osa tätä identiteettiä ja voi jopa vahingoittaa ryhmän olemassaoloa.

Vaikka identiteetti on dynaaminen ja joustava prosessi, ihmiset kokevat sen usein vakaana ajassa ja tilassa (Oyserman, 2019b). Tämä vakaus on hyödyllinen monesta syystä. Ensinnäkin, se antaa ihmisille mahdollisuuden ennustaa tulevia mieltymyksiään nykyhetken mieltymyksistä käsin, koska nykyinen "minä" ja tuleva "minä" koetaan samana. Toiseksi, se helpottaa valintojen tekemistä eri toiminta-alternatiivien välillä, sillä nykyinen toiminta tulevaa "minää" varten, kuten koulutöiden tekeminen tai eläkesäästöjen kerryttäminen, tuntuu loogiselta, jos nykyinen ja tuleva "minä" ovat periaatteessa samoja. Kolmanneksi, identiteetin vakaus vähentää epävarmuutta ja vähentää tarvetta etsiä tukea identiteettiin liittyvistä valinnoista ja merkityksen luomisesta.

Tietoon perustuva päättely ei ole ainoa vaihtoehto, vaan ihmiset voivat myös käyttää identiteettiin perustuvaa päättelyä. Tietoihin perustuva päättely tapahtuu silloin, kun käytettävissä oleva tieto on helppoa käyttää ja ymmärrettävää, jolloin ihmiset voivat tehdä nopeita päätöksiä (esimerkiksi reittivalinta tai tuotteen hinta). Tämä on kuitenkin usein vaikeaa, kun valinta on tärkeä pitkällä aikavälillä, mutta pitkän aikavälin seuraukset ovat monimutkaisia ja epävarmoja. Tässä tilanteessa tietoon perustuva päättely saattaa olla paitsi vaikeaa, myös mahdotonta, jolloin tarvitaan toisenlainen lähestymistapa.

Sosiaalisen median alustat ovat tehokkaita mainosverkostoja, joiden algoritmit pyrkivät lisäämään sisällön sitoutumista ja ajankäyttöä alustalla tarjoamalla käyttäjälleen tunteisiin perustuvaa tai maailman kuvaan sopivaa sisältöä. Tällöin dataa kerätään tarkasti käyttäjän käyttäytymisestä, sijainnista, kiinnostuksen kohteista ja muista ominaisuuksista. Tämä mahdollistaa disinformaation tehokkaan levittämisen, sillä täsmällisesti kohdennetut viestit voivat vahvistaa ihmisten sosiaalisia identiteettejä ja estää heitä tekemästä rationaalisia ja kriittisiä arviointeja.

Brexit-kampanjan esimerkissä disinformaatio toimi identiteetti-perusteisen motivaation vallan alla. Kampanjan tarkoituksena oli saada osan äänestäjistä äänestämään "leave" ja toisten äänestäjien jäämään kotiin äänestämättä ollenkaan. Tämä saavutettiin käyttämällä kulttuurisesti yhteensopivia viestejä, jotka sopivat hyvin kunkin äänestäjäryhmän identiteettiin, vähentäen näin systemaattisen päättelyn mahdollisuutta. Kun viestit näyttävät olevan osa omaa kulttuurista maailmankuvaa, ihmiset eivät kyseenalaista niitä, vaan toimivat oman ryhmänsä toivomusten mukaan.

Identiteettiin perustuva motivaation voi siis olla ratkaisevassa roolissa disinformaatiokampanjoissa, joissa ihmisten tunteet ja maailmankatsomukset yhdistetään kulttuurisesti sopivilla tavoilla. Tämä voi johtaa siihen, että ihmiset eivät vain hyväksy väärää tietoa, vaan jopa toimivat sen mukaisesti, mikä voi vaikuttaa suurten yhteiskunnallisten päätösten, kuten Brexitin, lopputuloksiin.

Miten uskomme valeuutisten leviävän ja miksi teemme sen?

Tämä kysymys on erityisen tärkeä, kun tarkastellaan, kuinka poliittisesti latautuneessa ympäristössä eri uutisorganisaatioiden uutisia käsitellään ja arvioidaan. Esimerkiksi, kun jokin uutinen, joka koskee poliittisesti kiistanalaisia hahmoja, julkaistaan ja myöhemmin peruutetaan, lukijat joutuvat ottamaan kantaa siihen, oliko kyseessä sattumalta syntynyt virhe vai suunniteltu ja tahallinen harhaanjohtaminen. Jos uutisessa esitetyt faktat ovat ristiriidassa joidenkin lukijan omien poliittisten uskomusten kanssa, saattaa olla luonnollista, että virheellistä uutista pidetään tahallisena vääristelynä. Tämä ajatus voi selittää, miksi ihmiset pitävät virheellisiä uutisia usein tahallisina harhaanjohtamisina: heidän maailmankuvansa on järkkyvä, ja he tarvitsevat selityksiä, jotka palauttavat maailmankuvan järjestykseen.

Tällaisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi Fox Newsin Seth Rich -artikkelissa, on kyse siitä, että lukijat joutuvat pohtimaan, onko kyseessä yksittäinen virhe, joka tapahtui tavallisessa uutisprosessissa, vai oliko kyseessä suurempi poliittinen peli, jossa pyrittiin vääristämään tietoja tietyllä tavalla. Tämä ero ei ole vain akateeminen. Se heijastaa suurempaa psykologista prosessia, jossa ihmiset tekevät virheellisiä oletuksia uutisorganisaatioista ja niiden aikomuksista sen perusteella, millaisia tunteita ja epävarmuuksia uutiset herättävät.

Erityisesti silloin, kun uutinen ei ole linjassa lukijan omien poliittisten uskomusten kanssa, saattaa syntyä vahvempi tarve selittää virhe tahalliseksi vääristelyksi. Uskomme, että psykologinen tarve hallita ja jäsentää maailmaa selkeyttää, miksi monet ihmiset voivat olla taipuvaisia pitämään uutisten virheitä tahallisina vääristelyinä. Tämä liittyy ihmisten tarpeeseen ylläpitää maailmankuvaa, jossa tapahtumat ja ilmiöt ovat järjestyksessä ja ennustettavissa.

Kysymys "miksi näin kävi?" tulee usein esiin silloin, kun uutiset ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä yleisö haluaa uskoa. Tämä on nähtävissä myös poliittisesti latautuneissa uutisissa, joissa yksi puoli voi helposti tulkita virheen tahalliseksi poliittiseksi manipulaatioksi, kun taas toinen puoli saattaa pitää sitä vain sattumanvaraisena virheenä. Tämänkaltaisissa tilanteissa yleisön oma poliittinen identiteetti ja uskomukset vaikuttavat siihen, miten uutisen virheellisyys tulkitaan.

Erityisen tärkeää on se, että ymmärrämme, miten psykologiset tekijät ja henkilökohtainen kokemus vaikuttavat siihen, kuinka uutisia käsitellään ja mihin ne liittyvät. Tämä ulottuvuus korostaa, että valeuutisten määritteleminen ei ole vain objektiivinen prosessi, vaan siihen liittyy vahvasti subjektiivisia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä henkilökohtaiseen maailmankuvaan ja poliittisiin uskomuksiin.

Kokonaisuudessaan tutkimus valeuutisten vääristämisestä ja niiden arvioinnista paljastaa tärkeän näkökulman: se ei ole vain tietoisuuden ja valvonnan kysymys, vaan myös syvällinen psykologinen ja kulttuurinen prosessi, joka vaikuttaa siihen, miten tiedon vääristymiset koetaan ja käsitellään. Uutisvirheet, erityisesti silloin, kun ne on peruutettu tai korjattu, eivät vain paljasta toimittajien virheitä, vaan ne myös paljastavat, kuinka syvälle henkilökohtaiset uskomukset ja poliittinen identiteetti voivat ulottua uutisten käsittelyyn.

Miten väärän tiedon kulutus vaikuttaa ryhmäidentiteettiin ja poliittiseen polarisaatioon digitaalisessa aikakaudessa?

Väärä tieto on osa digitaalista aikakautta, ja sen vaikutukset ulottuvat syvälle yhteiskunnallisiin ja poliittisiin rakenteisiin. Kun tarkastelemme, kuinka väärän tiedon kulutus vaikuttaa yksilöiden ja ryhmien identiteettiin, on keskeistä ymmärtää, että tämä ilmiö ei ole pelkästään tiedon vääristymistä, vaan se on myös osa laajempaa kulttuurista ja poliittista dynamiikkaa. Sosiaalisen median alustoilla väärä tieto leviää nopeasti ja vaikuttaa siihen, miten yksilöt muodostavat mielipiteitään ja ryhmäidentiteettejään.

Ryhmän identiteetti on prosessi, jossa yksilö yhdistää itsensä tietyn ryhmän arvoihin, uskomuksiin ja käytäntöihin. Tämä identiteetti voi olla vahvasti poliittinen, ja väärän tiedon kulutus voi syventää ryhmien välistä eroa. Esimerkiksi, jos yksilö kuluttaa poliittisesti värittynyttä tietoa, joka tukee hänen omaa maailmankuvaansa, hän saattaa tulla entistä vahvemmin kiinnittyneeksi siihen ryhmään, joka jakaa hänen poliittiset näkemyksensä. Tämä voi johtaa ryhmälähtöiseen ajatteluun, jossa muiden ryhmien edustajia pidetään väärässä tai epäluotettavina.

Tämä ajattelutapa voi lisääntyä, kun ihmiset altistuvat jatkuvasti samanlaista tietoa tarjoaville lähteille. "Suodatinkuplat", joissa käyttäjät näkevät vain omiin uskomuksiinsa sopivaa tietoa, luovat eristäytymisen, joka estää objektiivisen arvioinnin ja vahvistaa ryhmäidentiteettiä entisestään. Kun ihmiset kuluttavat tietoa, joka vahvistaa heidän omia ennakkoluulojaan, heistä tulee vähemmän avoimia erilaisten näkökulmien kuulemiselle.

Ryhmälähtöinen ajattelu ei kuitenkaan ole vain yksilön valinta. Sosiaalisen median algoritmit ja uutismedian toimintatavat voivat vahvistaa polarisaatiota. Ne priorisoivat sisällön, joka herättää voimakkaita tunteita, kuten vihaa tai pelkoa, sillä tällainen sisältö saa enemmän huomiota ja jakamista. Tämä tunneperäinen sisältö ei usein perustu faktoihin, vaan se on suunniteltu manipuloimaan yleisön reaktioita. Tämä puolestaan johtaa siihen, että ryhmät vahvistavat omia uskomuksiaan ja muodostavat "me vastaan he" -dynamiikan.

Väärän tiedon ja poliittisen polarisaation välinen yhteys ei ole vain tilastollinen ilmiö, vaan se on syvästi juurtunut psykologisiin mekanismeihin. Tietyt kognitiiviset vinoumukset, kuten "mukavuusvirhe" (fluency bias), voivat saada ihmiset uskomaan siihen tietoon, joka on heidän aiempien uskomustensa kanssa linjassa. Kun ihmiset kohtaavat informaatiota, joka tuntuu tutulta tai helposti ymmärrettävältä, heillä on taipumus hyväksyä se totena, vaikka se ei olisi objektiivisesti oikeaa.

Digitaalisessa ympäristössä väärän tiedon torjuminen on haasteellista, koska se ei ole pelkästään tiedon vääristymistä, vaan myös syvällinen osa ihmisten identiteetin ja yhteiskunnallisen koheesion rakentamista. Informaation oikeellisuus on sidoksissa siihen, miten se liittyy ihmisten ryhmäidentiteettiin ja heidän emotionaalisiin reaktioihinsa. Tällöin tiedon oikaiseminen ei ole vain faktojen esittämistä oikein, vaan se on myös psykologinen ja kulttuurinen prosessi, jossa on otettava huomioon ryhmien sisäiset dynamiikat ja niiden tunteet.

Lopulta on tärkeää ymmärtää, että väärän tiedon kulutus ei ole pelkästään yksilön vastuulla. Se on osa suurempaa mediakulttuuria, joka muokkaa ihmisten maailmankuvaa. On olennaista, että tiedon kuluttajat kehittävät kriittistä ajattelua ja oppivat tunnistamaan, milloin tieto on manipuloitua tai vääristynyttä. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos meillä ei ole myös keinoja muuttaa rakenteita, jotka mahdollistavat väärän tiedon leviämisen.

Digitalisoituneessa yhteiskunnassa välineet, kuten algoritmit ja sosiaalisen median alustat, ovat keskeisiä tekijöitä, jotka määrittävät tiedon leviämisen ja sen vaikutuksen yksilöiden ja yhteisöjen ajattelutapoihin. Siksi on tärkeää, että tietoisuuden lisääminen ja koulutus väärän tiedon tunnistamisessa eivät riitä yksinään – meidän on myös otettava huomioon se, miten teknologia, media ja yhteiskunnalliset voimat yhdessä vaikuttavat siihen, kuinka tiedon kulutus muovaa ryhmäidentiteettiämme ja poliittista kenttäämme.