Kun Yhdysvalloissa valittiin Donald Trump presidentiksi vuonna 2016, sen vaikutukset eivät jääneet pelkästään poliittiselle tasolle. Monet amerikkalaiset, erityisesti liberaalit ja progressiiviset ihmiset, kokivat äkillisen ja voimakkaan psykologisen shokin. Tämä ei ollut vain kansalaisille, vaan myös terapeuteille itselleen. Heidän roolinsa ei ollut vain auttaa asiakkaitaan käsittelemään tätä muutosta, vaan myös käsitellä omia tunteitaan ja ahdistuksiaan, jotka olivat usein hyvin samanlaisia kuin asiakkaidensa kokemukset.

Yksi merkittävimmistä havainnoista oli se, että suuri osa terapeuteista, kuten monista muista ammattilaisista, oli poliittisesti liberaaleja. Tämä tausta teki heidän työskentelystään erityisen haastavaa, sillä he joutuivat käsittelemään omia pelkojaan ja epätoivoaan samalla, kun he yrittivät tukea asiakkaitaan. Erityisesti ne asiakkaat, joilla oli läheinen suhde narsistisia piirteitä omaavaan ihmiseen, kuten puolisoonsa, tunsivat vahvempaa ahdistusta ja epävakautta. Nämä asiakkaat joutuivat käsittelemään sekä henkilökohtaista ahdistustaan että poliittisen tilanteen tuomaa henkistä kuormitusta.

Yksi tällainen asiakas oli "Claire", äiti, joka koki Trumpin valinnan aiheuttavan lisää ahdistusta hänen ja hänen narsististen piirteidensä omaavan puolisonsa välisessä suhteessa. Claire oli hyvin koulutettu ja poliittisesti liberaali, mutta Trumpin valinta presidentiksi teki hänestä entistä ahdistuneemman. Terapeuttina työskentelin hänen kanssaan auttaakseni häntä ymmärtämään omat tunteensa ja normalisoimaan ne. Osana hoitoa oli myös kannustaa Clairea ottamaan kontrolli omasta elämästään siellä, missä se oli mahdollista. Tämä tarkoitti muun muassa vapaaehtoistyöhön osallistumista ja yhteydenpitoa hänen lapsensa koulun ja opettajien kanssa.

Toinen esimerkki on "Ida", nuori yliopisto-opiskelija, joka oli erittäin älykäs ja herkkä. Trumpin valinta sai Idan tuntemaan, että hän ja monet muut elivät tunneperäisesti väärinkäytetyissä suhteissa presidentin kanssa. Tämä tunne voimistui entisestään, kun hän huomasi omien ahdistustensa lisääntyvän. Terapeuttisessa työssämme keskityttiin erityisesti siihen, mitä hän pystyi kontrolloimaan ja mikä oli hänen hallintansa ulkopuolella. Idan tilanne oli myös monella tapaa kuvaava, sillä hän oli yksi niistä nuorista aikuisista, jotka kokivat poliittisen tilanteen voimakkaana henkilökohtaisena ahdistuksena.

Nämä esimerkit nostavat esiin tärkeän kysymyksen siitä, miten terapeuttien omat tunteet ja poliittiset mielipiteet voivat vaikuttaa heidän työhönsä. Vaikka terapeuttien rooli on auttaa asiakkaitaan, heidän on samalla pystyttävä käsittelemään omia tunteitaan ja löytämään tasapaino, jossa he voivat olla sekä empaattisia että ammatillisia. On tärkeää muistaa, että vaikka terapeuttinen tuki voi olla lohdullista, se ei aina poista syviä epätoivon ja ahdistuksen tunteita, joita sekä asiakkaat että terapeutit kokevat.

Psykologinen tuki ei ole vain asiakkaiden tukemista, vaan myös itsensä huolehtimista ja oman hyvinvoinnin ylläpitämistä. Tämä pätee erityisesti silloin, kun työskentelee vaikeiden, emotionaalisesti kuormittavien asioiden parissa, kuten poliittisten kriisien, perhesuhteiden ja henkilökohtaisten traumojen kanssa. Terapeutit voivat olla avuksi tarjoamalla turvallisen tilan asiakkaidensa tunteille ja auttamalla heitä löytämään keinoja käsitellä niitä. On kuitenkin tärkeää, että terapeutit myös ymmärtävät, kuinka tärkeää on huolehtia omasta jaksamisestaan, jotta he voivat olla tehokkaita ammattilaisia.

Yksi tärkeä seikka, joka nousee esille, on myös se, kuinka yhteiskunnalliset muutokset voivat vaikuttaa yksilöiden mielenterveyteen. Trumpin valinta presidentiksi ei ollut vain poliittinen käänne, vaan se oli myös merkittävä kulttuurinen ja psykologinen muutos, joka horjutti monien ihmisten käsitystä siitä, millainen yhteiskunta oli ja mihin se oli menossa. Tällaiset muutokset voivat aiheuttaa syvää ahdistusta ja turvattomuutta, erityisesti niille, jotka kokevat olevansa vaarassa yhteiskunnan muuttuvien arvojen ja poliittisten suuntausten vuoksi.

Asiakkaat, jotka kokivat tämän muutoksen voimakkaasti, eivät olleet vain huolissaan tulevaisuudesta, vaan myös siitä, miten he voisivat toimia tässä uudessa maailmassa. Terapeuttien tehtävä on auttaa asiakkaitaan tunnistamaan, mitkä asiat ovat heidän hallittavissaan, ja mitkä eivät. Samalla terapeuttien on tarjottava keinoja, joiden avulla asiakkaat voivat käsitellä omaa epävarmuuttaan ja ahdistustaan, ja löytää uusia tapoja elää ja toimia tässä muuttuneessa ympäristössä.

Tärkeää on ymmärtää, että psykologinen tuki ei ole vain yksittäisten tunteiden käsittelyä, vaan myös kokonaisvaltaista auttamista siinä, että asiakas löytää keinoja sopeutua ja elää omassa ympäristössään. Tämä prosessi vaatii aikaa, mutta ennen kaikkea empaattista ja ammattitaitoista tukea.

Kuka hallitsee maailmaa: Voiman tasapaino ja yhteiskunnallinen vastuu

Yhdysvalloissa valta on keskittynyt yhä enemmän kapealle yritysjohtajien, yksityisten varallisuuksien ja vallan eliitille. Tämä ilmiö ei ole yksin amerikkalainen, vaan sillä on vastineensa muuallakin maailmassa, sillä nämä eliitit vuorovaikuttavat toistensa kanssa, vaikka vain osittain. Tämä ulottuvuus on olennainen, kun pohditaan, kuka lopulta hallitsee maailmaa. Yksi avainkysymys, johon on syytä palata, löytyy David Humen poliittisen filosofian varhaisista teoksista, erityisesti hänen Hallituksen perusperiaatteet -kirjasta. Hume huomauttaa, että voima on todellisuudessa hallittavien puolella. Ne, joita hallitaan, pitävät hallussaan voiman, jos he ovat valmiita ja halukkaita tunnistamaan mahdollisuuden käyttää sitä. Usein niin käykin, kuten on nähty monien yhteiskunnallisten liikkeiden myötä, joista esimerkkinä voidaan mainita naisten marssi, joka järjestettiin presidentin virkaanastujaisia seuraavana päivänä. Se on muistutus ihmiskunnan sisäisestä voimasta, joka vastustaa tuhoa ja pyrkii kohti terveyttä ja selviytymistä.

Meidän, psykologien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten, on tärkeää tukea tällaisia liikehdintöjä, riippumatta niiden poliittisesta suuntautuneisuudesta. Esimerkiksi Noam Chomsky, joka on väsymättömästi pyrkinyt valistamaan ja sitouttamaan yleisöä, on osoittanut, kuinka tärkeää on kriittinen ajattelu ja kansan osallistuminen. Meidän tulisi kunnioittaa ja tukea niitä toimia, jotka pyrkivät vastustamaan sortoa ja väkivaltaa. Mikäli Chomsky on oikeassa, voimme nähdä, että viimeaikaiset liikkeet eivät ole vain poliittisia tapahtumia vaan myös yhteiskunnallisen voiman ilmentymiä, joiden kautta kansa voi herätä ja ottaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan.

Tämä vastuu ei ole pelkästään hallinnon tai yksittäisten kansalaisten hartioilla, vaan se on kollektiivinen prosessi, jossa kaikki osapuolet osallistuvat päätöksentekoon ja vaikutuksen tekemiseen. Kriittinen ajattelu ja yhteiskunnallinen aktiivisuus ovat avainasemassa, sillä ilman niitä demokratia menettää merkityksensä ja vallan tasapaino kallistuu kohti niitä, jotka pystyvät manipuloimaan yleistä tietoisuutta. Tällöin me kaikki – kansalaiset, asiantuntijat, päättäjät – olemme osaltaan vastuussa siitä, millaiseksi yhteiskunta kehittyy.

On tärkeää ymmärtää, että valta ei ole vain poliittista tai taloudellista; se on myös psykologista ja kulttuurista. Yhteiskunnalliset ja psykologiset dynamiikat voivat joko vahvistaa tai heikentää demokraattisia prosesseja, ja niiden avulla voi muokata kansan kollektiivista tietoisuutta. Tällöin kysymys siitä, kuka hallitsee maailmaa, ei ole vain ylhäältä alaspäin suuntautuva rakenteellinen kysymys, vaan myös alhaalta ylöspäin nouseva voiman ilmentymä, joka voi muuttaa vallan suhteita radikaalisti.

Tärkeää on myös muistaa, että voima ei ole pelkästään institutionaalista; se on myös kulttuurista ja psykologista. Kollektiivinen psyyke – kansakunnan mielentila – voi ohjata tai estää muutoksia. Yhteiskunnan kyky sopeutua ja käsitellä traumoja, epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa on keskeinen tekijä, joka määrää, kuinka hallitseva voima voidaan haastaa. Tällöin ei riitä, että tiedämme, kuinka valta toimii – meidän on myös ymmärrettävä, miten voimme kollektiivisesti vaikuttaa siihen, ja kuinka psykologiset rakenteet voivat joko estää tai mahdollistaa muutoksen.

Kun katsomme historiallisia esimerkkejä, voimme nähdä, että monilla yhteiskunnilla on ollut mahdollisuus muuttaa suuntaansa, kun kansalaiset ovat nousseet taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Tämä ei ole vain yksittäisten kansalaisten tai ryhmien taistelua vaan koko yhteiskunnan prosessi, jossa jokainen voi osaltaan vaikuttaa. Kysymys ei ole pelkästään siitä, kuka hallitsee maailmaa, vaan myös siitä, kuinka hallittavat voivat nousta ja vaatia oikeuksiaan, muuttaen yhteiskunnallista järjestystä radikaalisti.

Lopulta voiman ja vallan kysymys on kiinteästi sidoksissa psykologiseen ja kulttuuriseen ymmärrykseemme maailmasta. Jos emme tunnista tätä syvää yhteyttä, voimme jäädä vangiksi muotoihin ja rakenteisiin, jotka ylläpitävät vallitsevaa järjestelmää, joka ei palvele kaikkia tasapuolisesti. Tämän vuoksi on keskeistä, että tunnistamme, kuinka voima, joka on alun perin yhteiskunnan hallittavissa, voi uudelleen palautua kansalle, jos se on valmis ottamaan sen takaisin.

Miten jääkaudet muovasivat maapallon ilmastoa ja maisemia?
Miksi monochrominen muotomaalaus on tärkeä askel ilmaisun kehittämisessä?
Miten kuuloelinten sairaudet ja kasvaimet vaikuttavat chinchillan terveyteen?
Geneettinen tutkimus ja tilastolliset menetelmät: Molekulaarisen biologian ja tilastogenetiikan haasteet