Miten avaruusmatkailijat tekevät päätöksiä elämän ja kuoleman rajalla?

Tom Fiske mietti samaa kuin monet ennen häntä: makeus on käynyt liian imeläksi, ja tänään hänellä oli kaipuu juuri sellaiseen makeuteen, josta hän ei ollut kuullut hetkeen. Kun hän luki tuoreimman viestin Maasta, hänen ajatuksensa siirtyivät nopeasti käytännön ongelmiin. Viesti, jonka hän oli saanut, ei ollut tavanomainen. Sen sanat toistuivat mielessä: "Paluu, jos vaikeuksia ilmenee. Pysähdy, toista pysähdys. Oikea kiertorata epävarma. Paluu, toista paluu oman harkinnan mukaan."

Mike luki viestin uudelleen. Se oli epäselvä, jopa hämmentävä. Viimeisten kahden tai kolmen viikon aikana he olivat saaneet vastaavanlaisia viestejä, jotka olivat olleet joko virheellisiä tai lähes merkityksettömiä. Se tuntui siltä, kuin Maassa ei olisi otettu vakavasti sitä, mitä he sanoivat, aivan kuin ei olisi edes kuunneltu. Viestit eivät saapuneet oikein perille.

Kiertorata oli tarkistettu. Täällä, tähtien keskellä, ei ollut vaikea havaita heidän suuntaansa. Tuhannet kaukaiset tähdet tuijottivat tyynesti mustasta avaruudesta. Tämä kirkas, väritön tähtiavainto oli enemmän kuin vain katsottavaa – se oli kuin silmät ilman luomia. Sitä ei koskaan tottunut. Maasta katsottuna tähdet olivat eloisia, twinklaavia, ystävällisiä, mutta täällä ei ollut mitään eloa, vain tuijottava kirkkaus. Se oli toisenlainen maailma, eikä Mike ollut vielä oppinut sopeutumaan siihen.

Tarkistus oli selvä – he olivat hyvinkin kaksi ja puoli astetta poissa auringon ja Helios-tähden välistä linjasta. Ei mitään hätää. He eivät olleet niin tarkasti linjassa, että Maasta olisi ollut mahdotonta vastaanottaa signaaleja. Silti, jotain oli vialla, ja Mike päätti tehdä sen, mitä heidän olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten: kääntää vastaanottimet kohti Helios-tähteä Maata ja sen liikkuvia vaaroja vastaan. He olivat olleet varuillaan flare-aktiivisuuden ja partikkeleiden lähettämisen suhteen, mutta radioaalloista ei ollut koskaan huolehdittu – ainakin ei ennen kuin nyt.

Kun he suuntasivat antennit kohti Helios-tähteä, satelliittivastaanotin täyttyi välittömästi signaaleista. Ei ollut asetusta, jolla saataisiin signaali kohdalleen ilman ylikuormitusta. Mike kytki laitteet pois päältä. Tämä oli se syy, miksi viestit olivat olleet niin outoja – Helios-tähden lähettämä säteily teki kaiken sekaisin.

Viesti oli käännettävä: he tarvitsisivat apua, ja nopeasti. Heidän turvallisuutensa oli pienellä marginaalilla. Jos he menettäisivät momentuminsa, he eivät pystyisi palaamaan Maahan. Laskelmat olivat tarkkoja, mutta he tiesivät, että korjausliikkeet veisivät kallista polttoainetta.

Larson oli äärimmäisen turhautunut. Hän tiesi, että menettäessään lisää nopeutta, he voisivat vain pysähtyä ja jäädä kiertämään avaruuden aavikkoa. He voisivat yrittää laskeutua – mutta silloin ei olisi paluuta. Se merkitsisi kuoleman tuomiota. Kaikki riippui siitä, mitä he tekisivät seuraavaksi.

Keskustelu kääntyi vaihtoehtoon: yrittäisivätkö he selvittää tilannetta itse vai kääntyisivätkö he venäläisten puoleen? Viime kädessä heidän oli yritettävä ottaa yhteys Maahan uudelleen, mutta jos se epäonnistuisi, ainoa vaihtoehto olisi turvautua venäläisten apuun. Mutta entä jos venäläiset antaisivat väärän kiertoradan? Tämä oli skenaario, josta ei voinut puhua liikaa. Virheiden minimointi oli elintärkeää.

Venäläisten valmius auttaa ei tullut yllätyksenä. Avaruusaluksissa ei ollut mahdollisuuksia ottaa suoraa yhteyttä Maahan, joten heidän oli tukeuduttava laskelmiin ja varmuuslaskelmiin. Venäläiset olivat valmiita arvioimaan kiertoradan – ja tämä muutti koko tilanteen. Pitoyan, venäläisten astronautti, tunsi tilanteen hallitsevansa. Hänen tarkat laskelmansa toivat hänelle arvoa, jota ei voinut enää sivuuttaa. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset eivät voineet enää väistää päätöksiä, jotka Pitoyan oli tehnyt.

Koko tilanne paljasti, kuinka ratkaisevaa on oikea ajoitus ja oikeat päätökset. Heidän päätöksensä – ottaa vastaan venäläisten apu ja luottaa heidän laskelmiinsa – oli heidän ainoa vaihtoehtonsa. Kun he saivat venäläisten vahvistaman kiertoradan, kaikki muuttuikin. Mikään ei ollut enää ennallaan, mutta he tiesivät, että ainoa keino selviytyä oli asettaa aluksensa sille radalle ja toivoa, että kaikki menisi hyvin.

Tässä avaruusmatkailijoiden maailmassa ei ole tilaa virheille. Laskelmat, jotka voisivat tuoda heidät takaisin Maahan, olivat niin pieniä, että pienikin virhe saattoi maksaa kaiken. Mutta matka oli tehtävä – ja jos se ei olisi onnistunut, se olisi merkinnyt vääjäämätöntä päättymistä koko miehistölle.

Mikä on todennäköinen seurauksia Pitoyanin kertomukselle ja sen vaikutuksille?

Pitoyanin tarina oli tarkkaan harkittu, ja vaikka se sai sankarillisen vastaanoton, se oli samalla polttava aihe kansainvälisessä politiikassa ja tieteessä. Tämän kertomuksen taustalla piili valtava psykologinen ja yhteiskunnallinen jännite, joka kuului molemmille puolille rautaesiripun jakamassa maailmassa. Kun Pitoyan oli saapunut kotiin, hän oli päättänyt kiistattomasti pysyä uskollisena alkuperäiselle kertomukselleen, huolimatta mahdollisista aukkoista, joita asiantuntijat olisivat voineet löytää. Hän tiesi, että täydellisyys ei ollut tarinan vahvuus, vaan sen yksinkertaisuus ja sen kyky tavoittaa yleisön mielikuvitus. Tarinan yksityiskohtien liioittaminen olisi voinut avata reikiä, jotka olisivat vaarantaneet koko kertomuksen uskottavuuden.

Vaikka Pitoyanin kertomus oli monille kitaran soittamista virheille täynnä, se oli sen verran osuva ja vankka, että se saavutti valtavan suosion. Pian hänen sankarillinen paluunsa sai maailmanlaajuista huomiota, ja muutama päivä myöhemmin hän oli taas asemaansa tärkeässä yhteiskunnallisessa roolissa. Koko tilanne oli osa monimutkaista kansainvälistä peliä, jossa lännen ja idän välinen jännite oli kasvamassa. Lännen viranomaiset olivat huolissaan, sillä heidän oli reagoitava venäläisten vihaiseen palautteeseen. Tilanteen kärjistyminen teki sen, että lännen oli pakko etsiä tapoja rauhoittaa venäläisiä ja estää vakavammat seuraukset.

Syy tähän oli ennen kaikkea kasvanut epäluottamus ja kasvanut ahdistus, joka kumpusi Venäjän puolelta. He olivat menettäneet paitsi miehistönsä ja aluksensa, myös kansallisen arvonsa. Tämä oli heidän suurin tappionsa, ja tällaista nöyryytystä ei voitaisi helposti antaa anteeksi. Venäläisten viha oli niin suurta, että se levisi nopeasti poliittisiin piireihin ja johti välittömiin toimiin, jotka heijastivat suuren mittaluokan yhteiskunnallista reaktiota. Poikkeuksellisesti ne, jotka olivat olleet mukana suunnitelman toteutuksessa, joutuivat vastuuseen. Koko tilanne toi mieleen historian monimutkaisimmat geopoliittiset hetket, joissa pieni asia saattaa laajeta hallitsemattomaksi. Venäläiset olivat tulleet siihen tulokseen, että lännen oli nyt tultava heille nöyränä ja pyydettävä anteeksi.

Yksi tärkeistä seikoista, joka tähän liittyy, on ymmärtää, kuinka tärkeää on olla johdonmukainen omassa kertomuksessa, erityisesti silloin, kun se on sidoksissa valtaviin kansainvälisiin ja poliittisiin seurauksiin. Tarinan yksinkertaisuus saattaa joskus olla paras tapa välttää ylimääräisten väärinkäsitysten syntymistä. Tässä kohtaa Pitoyanin toiminta on esimerkki siitä, kuinka liiallinen yksityiskohtien lisääminen voi johtaa haitallisiin seurauksiin ja heikentää tarinan uskottavuutta.

Tämä tarina ei ole vain kertomus yhdestä miehestä ja hänen paluustaan, vaan myös syvällinen tarkastelu siitä, miten yhteiskunnalliset paineet voivat vaikuttaa yksilön päätöksentekoon. Itse asiassa koko tilanne heijastaa sen aikakauden yhteiskunnallisten ja poliittisten suhteiden häilyvyyttä ja sitä, miten yksittäiset teot voivat saada aikaan jännitteitä, jotka vaikuttavat laajasti koko maailmaan.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin huomata, että tällaiset tapahtumat eivät jää koskaan vain yksittäisten henkilöiden tasolle. Kaiken taustalla piilee suurempi sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen konteksti, joka muovaa niitä päätöksiä ja toimia, joita yksilöt tekevät. Tämä ei ole vain henkilökohtainen tarina vaan myös kansainvälinen kertomus, jossa yksittäisten ihmisten valinnat ja teot voivat vaikuttaa valtioiden välisiin suhteisiin ja muuttaa maailmanlaajuisia tapahtumaketjuja.