Miten Trumpin kannattajien asenteet heijastavat syvää sosiaalista ja taloudellista polarisaatiota Yhdysvalloissa

Trumpin kannattajat ovat monella tapaa merkittävä ilmiö Yhdysvaltojen politiikassa, ja heidän asenteensa paljastavat vahvan empirian suhteen seksismiin, rasismiin, maahanmuuttovastaisuuteen ja anti-intellektualismiin. Alan Abramowitzin (2018) tutkimukset osoittavat, että rasistiset asenteet ovat olleet keskeisin tekijä Trumpin suosiossa, erityisesti vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Abramowitzin mukaan rodullinen kauna vaikutti eniten siihen, millä tavalla äänestäjät valitsivat Trumpin, vaikka otettiin huomioon myös muut tekijät, kuten koulutustaso ja taloudellinen konservatismi. Tämä ilmentää, että Trumpin kannatusta ei voi selittää vain taloudellisilla tekijöillä, vaan syvemmällä kulttuurisella ja rodullisella jakautuneisuudella.

Trumpin kampanja ja hänen poliittiset kannattajansa ovat myös vahvasti kytköksissä taloudellisiin epätasa-arvoihin. Yhdysvaltojen tuloerot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti Trumpin kauden aikana, ja vain harvat ovat hyötyneet tämän kasvun mukana. Abramowitzin tutkimus (2018) osoittaa, että Trumpin hallintokaudella Yhdysvaltojen rikkaimmat osat kansasta saivat suurimman osan taloudellisesta hyödystä, mikä heijastaa yhteiskunnan kasvavaa polarisaatiota. Näitä taloudellisia eroja peitellään kuitenkin usein Trumpin luomalla "kulttuurisella sodalla", jossa hänen kannattajansa kokivat itsensä unohdetuiksi keskiluokan ja työväenluokan jäseniksi, jotka eivät ole saaneet tukea Washingtonin eliitiltä.

Näin ollen Trump ei ole vain erilaisten kulttuuristen ja taloudellisten jännitteiden ilmentymä, vaan myös niiden pääasiallinen mobilisoija. Hänen politiikkansa, joka on rakentunut pelolle ja muukalaisvihalle, on saanut aikaan syvää jakautuneisuutta amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Tämä jakautuneisuus ei ole vain akateemisten ja varakkaiden vastakkainasettelua, vaan myös syvällinen kulttuurinen kuilu, joka ulottuu yhteiskunnan syvimmille tasoille. Yhteiskunnallisten jakolinjojen lisäksi Trump on tuonut esiin myös taloudelliset epätasa-arvot, jotka ovat olleet hänen hallintokautensa keskeisiä piirteitä.

On tärkeää ymmärtää, että Trumpin kannattajat eivät pelkästään puolustaneet omia etujaan, vaan heidän asenteensa heijastavat myös syvälle juurtuneita sosiaalisia ja kulttuurisia jännitteitä. Näiden jännitteiden juuret ulottuvat Yhdysvaltojen historiaan ja sen kansalliseen identiteettiin. On myös oleellista muistaa, että Trumpin retoriikka on hyödyntänyt ja syventänyt tätä jakautuneisuutta, eikä se rajoitu vain valkoisten työläisten turhautumiseen, vaan se ulottuu laajemmin yhteiskunnan rakenteisiin ja kulttuurisiin taisteluihin.

Miten korruptio vaikuttaa nyky-yhteiskuntaan ja miten se on juurtunut järjestelmään?

Korruption monimuotoisuus ja sen syvälle juurtuminen nyky-yhteiskuntaan on ilmiö, joka ei ole rajoittunut vain yksittäisiin tapahtujiin tai johtajiin, vaan on pikemminkin osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä. Esimerkiksi Paul Manafortin tapaus, joka liittyi Donald Trumpin presidenttikampanjaan, osoittaa selvästi, miten syvälle korruptio voi ulottua politiikan ja talouden kintereillä. Manafortin toiminta, erityisesti hänen lobbauksensa Venäjän hyväksi ilman tarvittavaa rekisteröintiä Yhdysvaltain hallituksessa, herättää kysymyksiä siitä, kuinka ulkovaltat voivat vaikuttaa Yhdysvaltain politiikkaan. Manafort oli mukana Viktor Janukovitšin hallituksen tukemisessa Ukrainassa, joka oli läheisessä suhteessa Venäjän hallintoon. Tämän toiminnan seurauksena Manafort joutui oikeuteen, ja hänen tekemisensä tutkimuksia alettiin johtaa erityissyyttäjä Robert Muellerin toimesta. Vaikka Manafort on kiistänyt kaikki syytökset, tämä tapaus on esimerkki siitä, miten korruption muodot voivat jäädä piiloon pitkiksi ajoiksi, mutta tulevat lopulta esiin poliittisten ja oikeudellisten prosessien kautta.

Tämä ilmiö ei rajoitu vain yksittäisiin henkilöihin tai niiden toimintaan, vaan se on osa laajempaa rakenteellista korruptiota, joka määrittää nyky-yhteiskunnan toimintatapoja. Tällainen korruptio näkyy muun muassa hallituksen ja yksityisen sektorin välisen vallan yhdistymisenä, nepotismina, sääntelyn väärinkäyttönä ja sen niin sanottuna "kiertokulkuna", jossa poliittiset ja liiketoimintakytkökset sekoittuvat toisiinsa. Korruption ilmentymiä on myös verovarojen väärinkäyttö, lahjonnan ja eturistiriitojen lisääntyminen, ja varsin yleisesti ottaen politiikan ja talouden elitiinien välinen eriarvoisuus.

Nyky-yhteiskunnassa näitä korruption muotoja ei enää pidetä poikkeuksina tai virheinä, vaan ne ovat saaneet laajaa hyväksyntää, ja jopa instituutiot, jotka perinteisesti ovat olleet vastuussa korruption torjumisesta, ovat itse kietoutuneet tähän järjestelmään. Tämä korruption normalisoituminen on johtanut siihen, että näistä käytännöistä ei enää tungeta häpeää, ja niiden olemassaolo on jäänyt lähes huomaamattomaksi yhteiskunnan arkipäivässä. Tämä on huolestuttavaa, sillä pitkällä aikavälillä korruptio voi syventää epätasa-arvoa ja romahduttaa kansalaisten luottamusta instituutioihin.

Korruption ilmiöiden kasvaessa ja leviessä yhä laajemmalle, ne eivät jääneet vain Trumpin aikakauteen. Näiden käytäntöjen syvälle juurtuminen on ollut pitkän prosessin seuraus, joka on syntynyt monien tekijöiden kautta. Vaikka Trumpin aikakaudella on tullut ilmi entistä räikeämpiä korruption muotoja, ne eivät ole ainoastaan hänen aikakauden aikaansaannoksia. Tämä on kehitys, joka on ollut käynnissä jo pitkään, ja Trumpin aika presidenttinä oli enemmänkin tämän prosessin ilmentymä kuin sen alku.

Samalla on tärkeää huomata, että korruption juurtuminen ei ole rajoittunut vain poliittisiin käytäntöihin. Se ulottuu myös talouden ja yhteiskunnan muihin osa-alueisiin, erityisesti siihen, miten varallisuus ja valta jakautuvat. Taloudellinen epätasa-arvo on ollut kasvavassa nousussa viimeisten vuosikymmenien aikana, ja tämä on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka ovat ruokineet kansalaisten turhautumista ja epäluottamusta järjestelmään. Maat ympäri maailmaa ovat kokeneet voimakasta eriarvoistumista, joka on osaltaan ruokkivien vaikutusten taustalla.

Yhteiskunnan luottamuksen rapautuminen, erityisesti kansalaisten kyvyttömyys uskoa julkisiin instituutioihin, on laajentunut ympäri maailmaa. Tämä on havaittavissa erityisesti Yhdysvalloissa, joissa luottamus hallituksen ja sen eri toimijoihin on ollut laskusuunnassa 1970-luvulta lähtien. Tämä näkyy esimerkiksi Gallupin ja muiden tutkimusten mukaan, joissa on raportoitu jyrkkää luottamuksen laskua useiden eri instituutioiden osalta, kuten tuomioistuinten, pankkien, ja jopa medioiden osalta.

On myös tärkeää huomata, että varallisuuden keskittyminen on tuonut näkyville uudenlaista vallan ja etujen koalitioita, jotka vain vahvistavat tätä korruptiivista kierrettä. Tämä ilmiö on yhteydessä toisiinsa taloudellisen eriarvoisuuden ja poliittisen epäluottamuksen kanssa, ja se on kehitys, joka ei ole katoamassa mihinkään hetkellä. On nähtävissä, että tämä "uuden korruption" aikakausi on tullut jäädäkseen ja se tulee muokkaamaan politiikkaa ja taloutta vielä pitkään tulevaisuudessa.

Miten yhteiskunnallinen haavoittuvuus ja vallan epäoikeudenmukaisuus kietoutuvat toisiinsa pandemian aikana?

Antropologia tarjoaa vahvan pohjan arvioida ihmisten elämän sosiaalista luonteenpiirrettä ja sen merkitystä erityisesti silloin, kun ihmisten haavoittuvuus asetetaan kaupankäynnin kohteeksi. Esimerkiksi laajojen, ehkäistävissä olevien kuolemien käsite näyttää tietyissä poliittisissa konteksteissa olevan vain palautettavissa oleva kustannus. Tällainen näkemys on yleinen erityisesti taloudellisessa ja poliittisessa keskustelussa, jossa haavoittuvuudet, kuten köyhyys, sairaus ja kuolema, nähdään taloudellisina uhreina, jotka voidaan hallita ja laskea taloudellisin termein.

Erityisesti pandemian alkuvaiheessa oli havaittavissa, kuinka kansalaiset, jotka eivät saaneet tarvitsemiaan terveyspalveluja tai altistuivat muille riskeille, olivat muita väestöryhmiä alttiimpia taudin vakaville seurauksille. Yhdysvalloissa tämä näkyi erityisesti vähemmistöjen keskuudessa, joilla oli aiemmin vaikeuksia saada terveydenhuoltoa. Toisaalta poliittisten johtajien puheessa korostettiin väestön "immuniteettia" ja sitä, kuinka tietynlaisten väestöryhmien koettiin olevan "vähemmän haavoittuvia". Tämä yksinkertaistettu näkemys on kuitenkin väärä ja vaarallinen, koska se ei ota huomioon terveydenhuollon epätasa-arvoa tai eroja riskialttiuteen liittyvissä tekijöissä.

Haavoittuvuuden rotu- ja luokkaluonteen syvä yhteys korruption ja epäoikeudenmukaisuuden kanssa korostuu erityisesti pandemian aikana, kun maailmanlaajuiset terveyspalvelut, kuten rokotukset, jakautuvat epäoikeudenmukaisesti ja sosiaalisen eriarvoisuuden ja rasistisen syrjinnän takia. Tällöin ei ole kysymys pelkästään epäoikeudenmukaisista poliittisista päätöksistä, vaan myös kulttuurisista ja sosiaalisista rakenteista, jotka tukevat tällaisia epäoikeudenmukaisuuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pandemian vaikutukset vähemmistöihin olivat vakavammat kuin muissa väestöryhmissä, ja tämä eriarvoisuus liitettiin paitsi terveyspalvelujen puutteeseen myös laajempiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin tekijöihin.

Vähemmistöjen haavoittuvuus ei ole vain terveyteen liittyvä kysymys, vaan se on myös kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kysymys, joka liittyy siihen, miten yhteiskunnat arvottavat ja kohtelevat heitä, jotka eivät kuulu hallitseviin yhteiskuntaluokkiin. Tätä haavoittuvuutta ei voida ymmärtää vain yksilötasolla, vaan se on osa laajempaa yhteiskunnallista dynamiikkaa, joka on muokannut sosiaalisten ja taloudellisten rakenteiden väheksyntää.

Kun pohditaan tämän ajattelun vaikutuksia, on tärkeää huomioida, että taloudelliset ja poliittiset valtarakenteet voivat systemaattisesti vähätellä haavoittuvien ryhmien todellisia tarpeita ja siten estää heitä saamasta tarvitsemaansa tukea. Tämä ei ole vain ihmisoikeuksien kysymys, vaan kysymys siitä, miten yhteiskunta määrittelee oikeudenmukaisuuden ja kuinka se reagoi, kun ihmiset jäävät ulkopuolelle ja heidän elämänsä arvostus jää taloudellisten laskelmien varaan.

Mikä rooli rasistisilla ja nationalismiin perustuvilla sloganeilla oli Trumpin kampanjoissa ja miksi ne olivat tärkeitä hänen kannatukselleen?

Sloganit "Make America Great Again" ja "America First" kytkeytyvät paitsi rasistiseen myös vähemmistöjen demonisointiin ja jopa väkivaltaan, kuten pogromeihin. Wardin ja Hristovan mukaan nämä iskulauseet toimivat välineinä, joiden avulla Trump pystyi siirtämään poliittisen korruptionsa syyn vähemmistöryhmille, joita hän ja hänen kannattajansa uskoivat saavan luvattomia etuja Yhdysvaltain unelmasta.

Tässä yhteydessä Dillon Ludemann vie lukijan 4chanin salaiselle ja anonyymille keskustelupalstalle, jossa Trumpin kannattajat kokoontuvat vähättelemään korruptioon liittyviä syytöksiä ja samalla esittämään vihamielisyyttä "liberaaleja" kohtaan. Ludemann kutsuu tätä politiikan ilmiötä "tummaksi osallistumiseksi" – toimintastrategiaksi, jossa mediaa käytetään häiritsemään ja siirtämään syyllisyyttä vastustajien niskoille. Tämä yhteisö ei pelkästään tukevat toisiaan, vaan se myös oikeuttaa trollingin ja alt-right väkivallan osaksi hyväksyttäviä poliittisia toimia.

Bruce Knauftin mukaan Trumpin kyky herättää valkoisen työväenluokan miehissä rotuvihaa ja seksismiä oli ratkaiseva tekijä hänen suosionsa kannalta. Trump lisäsi talousahdinkojen ja pelkojen sekaan vihan ja epäluulon vähemmistöjä kohtaan, samalla kun hän loi yhteyksiä ultra-rikkaiden valkoisten kanssa, joiden etuja hän puolusti. Näin syntyi ristiriitainen "ristiluokkainen" liittouma, jossa alempiluokkaiset valkoiset miehet uskoivat, että heillä oli yhteinen etu rikasta eliittiä vastaan. Tämä liittouma, jossa vähäosaiset valkoiset miehet, Trump ja varakkaat valkoiset ihmiset yhdistivät voimansa, oli korruptoitunut ja asetti liberallit normit ja demokraattiset arvot kyseenalaisiksi.

Trumpin hallinnon aikana nähtiin myös se, kuinka yksilön vapaus tuli tärkeämmäksi kuin yhteiskunnallinen hyvinvointi. Eric Louis Russell tarkastelee Trumpin ja hänen liittolaistensa roolia maskeja koskevassa kiistassa, joka nousi esiin vuoden 2020 keväällä. Maskeista tuli nopeasti symboli, joka jaotteli kansan, kun Trump ja monet hänen puolueensa jäsenet kannustivat kansalaisia vastustamaan maskin käyttöä ja pitämään sitä henkilökohtaisen vapauden loukkauksena. Tässä tilanteessa Trump ei ainoastaan vähätellyt kansallista yhtenäisyyttä ja yhteistä vastuuta, vaan korosti yksilön vapautta.

Trumpin politiikan korruptio ei jäänyt vain Yhdysvaltoihin, vaan sen vaikutukset tuntuvat edelleen. Trumpin kyky yhdistää valkoisten työväenluokan äänestäjien taloudelliset huolet ja kulttuuriset pelot on ollut keskeinen tekijä hänen poliittisessa nousussaan. Vaikka Trump on jättänyt Valkoisen talon, hänen poliittiset ideologiansa ja käytännön toimintansa jatkavat vaikutustaan monilla alueilla, ei vain Yhdysvalloissa vaan myös kansainvälisesti.

Lukijan on tärkeää ymmärtää, että Trumpin retoriikka ja politiikka eivät ole vain ohimenevä ilmiö. Ne edustavat syvempää poliittista ja yhteiskunnallista muutosta, joka on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan demokraattisten instituutioiden ja yhteiskunnallisten arvojen tilaan. Trumpin kyky käyttää populistisia ja nationalistisia iskulauseita on ollut osaltaan luomassa erottelun ja epäluulon ilmapiiriä, joka on jakanut kansakuntaa ja heikentänyt kollektiivista vastuuta. Politiikka, joka nojaa korruptioon, vähemmistöjen demonisointiin ja yksilön oikeuksien korostamiseen yhteiskunnan hyvinvoinnin kustannuksella, ei ole katoamassa.