Väkivalta ei ole pelkästään yhteiskunnan organisoinnin perusperiaate, vaan se laajentaa myös äärimmäisen julmuuden verkostoaan. Politiikkaa kuvitellaan yhä useammin sodankäynnin koneeksi, jossa yhä useampia ryhmiä kohdellaan ylijääminä ja asetetaan valtarakenteeseen kulutettavina vihollisina, pakotettuina elämään äärimmäisen epävarmuuden olosuhteissa. Tällainen valtiollinen väkivalta on erityisen raakaa ja se heikentää yksilön toimijuutta, saattaen ihmiset hylättyjen alueille, kuten maahanmuuttovankiloihin ja laajenevaan vankilakompleksiin Yhdysvalloissa sekä muissa maissa kuten Unkarissa ja Brasiliassa.

Kun neoliberalismin lupaus sosiaalisesta liikkuvuudesta ja taloudellisesta edistyksestä romahti, se avasi tien autoritaariselle oikeistopopulismille. Neoliberalismilla ei ollut visioita tulevaisuudesta, ja se johti hakemaan tarinoita, jotka kiinnittivät vihan hallitseviin eliitteihin. Tämä vihan aallon nouseminen ei ollut pelkästään kapina niitä vastaan, jotka leikkasivat terveys- ja hyvinvointimenoja, pakottivat perheitä turvautumaan ruokapankeihin ja vetivät sairaus- ja työkyvyttömyyskorvauksia pois miljoonilta työntekijöiltä. Se kanavoitui väkivaltaiseksi rodullisten, taloudellisten ja poliittisten energioiden tsunamiksi, joka mobilisoi fasistista politiikkaa. Tämä ilmeni paitsi Donald Trumpin valinnan kautta Yhdysvalloissa ja Boris Johnsonin valinnan kautta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, myös Jair Bolsonaron valinnan kautta Brasiliassa ja kasvavan tuen kautta kansanliikkeille, kuten Ranskan Kansalliselle rintamalle ja Saksan Alternative für Deutschland -puolelle.

Poliittinen eliitti menetti legitiimiytensä, kun äänestäjät hylkäsivät finanssikapitalismin tuottamat olosuhteet. Valitettavasti se, mikä alun perin oli kapina etuoikeutettuja eliittejä vastaan, kääntyi liikkeeksi, joka täyttyi katkeruudesta ja tuki reaktiivisia populistijohtajia Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Chantal Mouffe toteaa, että useissa Euroopan maissa populistiset pyrkimykset itsenäisyyteen, vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen ovat "valjastettu oikeistopopulistisiin puolueisiin, jotka ovat onnistuneet rakentamaan kansan xenofobiseen diskurssiin, jossa maahanmuuttajat nähdään uhkana kansalliselle vauraudelle." Samaan aikaan, kun demokraattiset ihanteet, kuten taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo, vapaus ja oikeudenmukaisuus, heikkenivät, kansan vastarinta otti tumman käänteen vahvistaen pikemminkin hyväksikäytön, syrjinnän, poissulkemisen ja sorron laajalle levinneitä voimia.

Yhdysvalloissa molemmat suuret poliittiset puolueet olivat valmiita luovuttamaan talouden pankkiireille ja hedge-rahastojen johtajille, tuottaen politiikkoja, jotka muovasivat radikaaleja teollisia ja sosiaalisia rakennemuutoksia, jotka aiheuttivat suurta kipua, kärsimystä ja vihaa suurilla osilla työväenluokkaa ja muita syrjäytyneitä ryhmiä. Oikeistopopulistiset johtajat ympäri maailmaa tunnistivat, että kansalliset taloudet olivat ulkomaisten sijoittajien, liikkuvien finanssieliittien ja transnationaalisen pääoman käsissä. Tässä mestarillisessa poliittisessa harhautuksessa populistiset johtajat hyökäsivät liberalismia vastaan, mutta kieltäytyivät nimeämästä neoliberalismin tuottamia varallisuuden ja vallan eriarvoisuuksia yhteiskuntansa perusuhkaksi. Sen sijaan, että olisivat vaatineet kansanvaltaisuuden ja taloudellisen tasa-arvon demokraattisten ihanteiden nopeutusta, oikeistopopulistiset johtajat kuten Trump, Bolsonaro ja Orbán määrittelivät demokratian kaaoksen ja taloudellisen edistyksen viholliseksi.

Tällaiset johtajat ohjasivat kansan aitoja vihaisia tunteita kulttuurisen šovinismiin, maahanmuuttajien vihamielisyyteen, muslimeja kohtaan tunnettuihin halveksuntoihin ja hyökkäykseen ympäristön, terveydenhuollon, koulutuksen, julkisten instituutioiden ja muiden perustarpeiden resursseja vastaan. Arjun Padurai toteaa, että tällaiset autoritaariset johtajat vihaavat demokratiaa, kaappaavat niiden poliittiset tunteet, jotka nähdään ylijääminä, ja tekevät kaikkensa piilottaakseen neoliberalismin syvät ristiriidat.

Pandemian aikana, joka tappoi yli 151 000 amerikkalaista ja saastutti yli 4 miljoonaa ihmistä heinäkuuhun 2020 mennessä, Trump käytti kulttuurisotaa kansalaisvastarintaa vastaan, varoitti NASCARia Konfederaation lipun kieltämisestä kaikilla tapahtumilla ja hyökkäsi NASCARin ainoaa mustaa kuljettajaa Bubba Wallacia vastaan väittäen, että tämä oli väärin ilmoittanut viharikoksen, jota hän ei ollut itse ilmoittanut. Nämä kaikki puuttumiset olivat yksinkertaisesti koodia Trumpin valkoisen ylivallan tukemiseen. Trumpin välinpitämättömyys pandemian vuoksi nousevasta kuolleisuusluvusta oli hänelle merkityksetöntä, koska hän ajatteli sen palvelevan hänen uudelleenvalintaansa.

Tässä tilanteessa nousee esiin fasistinen politiikka, joka hyödyntää neoliberalismin aiheuttamaa kärsimystä, pelkoa ja ahdistusta ilman, että nimettäisiin niitä taustalla olevia olosuhteita, jotka luovat ja legitimoivat sen politiikat ja yhteiskunnalliset kustannukset. Vaikka tällaiset oikeistopopulistiset liikkeet voivat kriittisesti kommentoida joitain neoliberalismin elementtejä, kuten globalisaatiota, ne omaksuvat pääosin ne ideologiset ja taloudelliset elementit, jotka keskittyvät vallan ja varallisuuden kokoamiseen poliittisen, yritys- ja finanssieliitin käsiin, vahvistaen näin äärimmäistä kapitalismia.

Samalla tällaiset johtajat mobilisoivat intohimoja, jotka estävät kriittistä ymmärrystä, luoden samalla haluja ja tunteita, jotka tuottavat nativistisia, ultranationalistisia ja hypermaskuliinisia identifikaatioita. Tässä yhteydessä koulutus toimii sortavana politiikan muotona, jota käytetään vallan välineenä kamppailussa vallasta, identiteetistä ja toimijuudesta. Kaikki pedagogiat ovat kontekstuaalisia, ja tässä historiallisessa hetkessä on noussut esiin pandemiapedagogiikka, joka on keskeinen neoliberaalin fasistisen järjestelmän tuottamisessa yhdistäen markkinoiden raakuuden ja avoimen rodullisen puhdistuksen.

Endtext

Miten totalitarismi syntyy ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaan?

Totalitarismi on käsitteenä syvästi juurtunut historiaan, erityisesti 1900-luvun alun Euroopassa, mutta sen juuret ja vaikutukset ulottuvat vielä tänäkin päivänä moniin nykypäivän yhteiskuntiin. Totalitarismin syntyminen ei ole vain poliittinen ilmiö, vaan se on kulttuurinen, psykologinen ja sosiaalinen prosessi, joka vaikuttaa syvästi yksilön elämään ja koko yhteiskunnan toimintaan. Erityisesti modernin ajan taloudellisten ja teknologisten muutosten myötä totalitarismi voi löytää uudet ilmenemismuodot ja jopa piiloutua demokraattisten instituutioiden taakse.

Yksi keskeinen piirre totalitarismissa on sen kyky muuttaa tai hävittää yhteiskunnan instituutioita, jotka yleensä suojelevat yksilönvapautta ja demokratiaa. Kun totalitaarinen hallinto nousee valtaan, se hyödyntää usein kriisejä tai epävakaita aikoja, jolloin kansan luottamus perinteisiin hallintomuotoihin alkaa horjua. Tällöin poliittinen eliitti voi valjastaa pelon ja epävarmuuden tunteen välineiksi, joilla pyritään saamaan kansa hyväksymään hallinnon autoritaariset menetelmät. Tällaisessa ilmapiirissä yksilön oikeudet ja vapaudet helposti heikkenevät tai katoavat kokonaan.

Totalitaarisen järjestelmän sydämessä on usein täydellinen kontrolli kaikista yhteiskunnan elämänalueista: politiikasta, taloudesta, kulttuurista ja jopa yksilön ajattelusta. Tämä tarkoittaa, että ei vain valtio asettaa rajoituksia ja sääntöjä, vaan se myös muokkaa kulttuuria ja yhteiskunnallista keskustelua. Esimerkiksi tiedon ja median valvonta, ajattelun ja mielipiteiden rajoittaminen, sekä väkivallan käyttö ovat keskeisiä tekijöitä totalitarististen hallintojen toiminnassa. Totalitaristinen järjestelmä ei vain pakota kansalaisia taipumaan, vaan se myös pyrkii murtamaan kansalaisten kyvyn ajatella ja toimia itsenäisesti.

Tällaisen hallinnon syntymiseen ja ylläpitoon liittyy monenlaisia elementtejä. Yksi keskeinen tekijä on poliittinen retoriikka, joka voi olla niin voimakasta, että se muodostaa yhteiskunnan arvojen ja uskomusten peruskiven. Tässä kontekstissa populistiset liikkeet voivat olla erityisen vaarallisia, sillä ne hyödyntävät usein yksinkertaistettuja ja tunnepitoisia viestejä, jotka herättävät kansan pelon ja suuttumuksen tunteet. Tällöin yksilön ajattelun monimuotoisuus uhkaa kadota ja tilalle tulee valtiollisesti määritelty ainoa oikea totuus.

Yksi totalitarismin merkittävä piirre on sen vaikutus yhteiskunnan kulttuuriseen rakenteeseen. Hallinto voi vähitellen tunkeutua yksityisiin ja julkisiin elämänalueisiin tavalla, joka muuttaa yhteisön perusolemusta. Koulutus, kulttuuri, ja taide voivat muuttua ideologian välineiksi, ja jopa henkilökohtaiset suhteet voivat olla alttiina hallinnon valvonnalle. Tämä luo pelon ilmapiirin, jossa kansalaiset eivät vain pelkää valtioelimiä, vaan myös toisiaan.

Kriisit, kuten talouskriisit, sisäiset konfliktit ja ulkoiset uhkat, voivat antaa totalitaariselle liikkeelle mahdollisuuden ottaa valta. Kriisin aikana ihmiset voivat olla valmiita hyväksymään autoritaariset keinot, jos ne näyttävät tarjoavan ratkaisuja epävarmuuteen. Tällöin populistiset ja totalitaariset johtajat voivat käyttää retoriikkaa, joka jakaa kansan "meihin" ja "heihin", ja näin luoda ulkopuolisten uhkien kuvia, jotka oikeuttavat valtion kontrollin laajentamisen.

Samalla tavalla kuin totalitarismia edeltävät yhteiskunnat voivat vähitellen heikentyä, ne voivat myös toipua ja elpyä, jos kansalaiset onnistuvat palauttamaan sen perusperiaatteet: vapauden, oikeudenmukaisuuden ja demokratian. Tällöin on keskeistä, että yksilöt eivät jää välinpitämättömiksi ja että kansalaisyhteiskunta pysyy vahvana ja aktiivisena. On ymmärrettävä, että totalitarismi ei ole vain erillinen vaihe yhteiskunnassa, vaan se on mahdollinen uhka, joka voi kohdata minkä tahansa yhteiskunnan – myös sen, joka on ollut pitkään demokraattinen ja vakaasti kehittynyt.

Vaaran merkit ovat usein vaikeasti havaittavissa ennen kuin ne ovat käyneet liian pitkälle. Niin sanotut "liukuvat" muutokset, kuten sananvapauden rajoittaminen, vähemmistöjen oikeuksien polkeminen ja valtamedian valvonta, voivat olla alku totalitaarisen järjestelmän kehittymiselle. Totalitarismin ymmärtäminen edellyttää tarkkaa huomiota niihin pieniin muutoksiin, jotka vaikuttavat elämänlaatuun ja yhteiskunnan arvoihin.

Lopuksi, vaikka totalitarismilla on historian ja kulttuurin kontekstissa monia erityispiirteitä, sen nykyiset ilmenemismuodot voivat olla huomattavasti ovelampia ja vähemmän ilmeisiä kuin aiemmissa aikakausissa. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää kehittää yhteiskuntia ja instituutioita, jotka kykenevät puolustamaan demokraattisia periaatteita ja yksilönvapauksia kaikissa olosuhteissa.

Miten populismi ja oikeistopolitiikka muovaavat nykypäivän yhteiskuntaa?

Populismi on poliittinen ilmiö, joka on saanut merkittävää huomiota viime vuosikymmeninä, erityisesti oikeistopopulismin nousun myötä. Tällöin valta-asemassa olevat poliitikot pyrkivät manipuloimaan kansalaisten tunteita ja pelkoja esittämällä itsensä kansan äänenä eliiteille vastustavana voimana. Oikeistopopulistiset liikkeet usein rakentuvat kansalliselle identiteetille, joka voi muotoutua pelon ja vihan kautta, ja usein nämä liikkeet ovat yhteydessä nationalismiin sekä autoritaarisiin hallintomuotoihin. Tällaisessa ympäristössä yhteiskunnalliset ja taloudelliset eriarvoisuudet syvenevät, ja valta-asemassa olevat poliitikot voivat käyttää poliittista vihaa ja polarisaatiota omiin tarkoituksiinsa.

Eliitin ja kansan vastakkainasettelu, joka on populismin ytimessä, tulee myös usein esille taloudessa. Markkinatalouden kriitikot ovat varoittaneet markkinamekanismien vahvistamisesta ja niiden vaikutuksista yhteiskunnan haavoittuvimpiin osiin. Populistiset liikkeet, erityisesti oikeiston kentällä, suosivat taloudellista liberalismia ja yksityistämistä, jotka puolestaan heikentävät julkisten palvelujen laatua ja saavutettavuutta. Tämä kehitys voi johtaa entistä suurempiin tulo- ja varallisuuseroihin ja heikentää kansalaisten luottamusta poliittisiin instituutioihin.

Tämä oikeistopopulismi on myös kytköksissä militarisaatioon, joka ilmenee usein laajempana valtion ja yhteiskunnan kontrollina. Poliittinen valta ja sen mekanismit voivat kehittyä yhä autoritaarisemmiksi, kuten on nähty monissa populististen liikkeiden hallitsemissa maissa. Tämä ei rajoitu vain turvallisuuspolitiikkaan, vaan militarisaatio vaikuttaa myös yhteiskunnan päivittäiseen elämään, kuten koulutukseen, mediaan ja kulttuuriin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa militarismin ja poliisin roolin kasvu on tullut ilmi, kun poliisiväkivalta ja sen hyväksyntä ovat lisääntyneet, samalla kun poliittiset puolueet ovat hyödyntäneet kansan pelkoja "ulkopuolisista" uhkista.

Populismin nousu liittyy myös oikeiston käsitykseen "tavallisista ihmisistä" tai "kansasta". Kansan jäsentä kuvataan usein tietynlaisen "puhtaan" identiteetin omaavaksi yksilöksi, joka on valmis taistelemaan valtioiden ja kulttuurien säilymisen puolesta. Tämä retoriikka on vahvasti yhteydessä nationalismiin, ja sillä voidaan helposti oikeuttaa eristäytyminen ja syrjintä muiden kansalaisryhmien tai maahanmuuttajien suhteen.

Samalla populistiset johtajat hyödyntävät kansan tyytymättömyyttä taloudellisiin eriarvoisuuksiin, mutta he eivät tarjoa todellisia ratkaisuja. He pikemminkin syyttävät toisia ryhmiä tai ulkomaalaisia uhkia. Tällaiset taktiikat eivät kuitenkaan käsittele syvempiä rakenteellisia ongelmia, kuten tuloeroja, köyhyyttä ja sosiaalisten palvelujen puutteita. Tämän vuoksi oikeistopopulismi saattaa johtaa pitkällä aikavälillä yhä suurempaan yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja poliittiseen epävakauteen.

Kriittinen ymmärrys populismin dynamiikasta on tärkeää, jotta voidaan estää sen haitalliset vaikutukset demokratiaan ja sosiaalisiin rakenteisiin. Tällöin on myös otettava huomioon, että vaikka populismi tarjoaa yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, se ei pysty käsittelemään syvempiä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Populismi voi olla lyhyen aikavälin voimakas poliittinen voima, mutta sen pitkän aikavälin seuraukset saattavat olla yhteiskunnan jakautuminen ja taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien paheneminen.

Endtext

Miten sosiaalisen median postaukset ryhmitellään kriisitilanteissa ja miten upotukset vaikuttavat prosessiin?
Kuinka varmistaa tietoturva sovelluksissa ja käsitellä arkaluontoista tietoa
Miten yhdistelmä liikuntaa ja hedelmien nauttimista vaikuttaa sydän- ja verisuoniterveyteen?